Lapinmaan väkevin noita, Johan Musta (s. n. 1630)

Jutun lähde:

Lappilainen kulttuurilehti JÄNKÄ, syysnumero 2/2012

Julkaisija: Jänkä ry.

Toimituskunta:

Paula Alajärvi (päätoimittaja), Hertta Alajärvi, Jenni Mutenia ja Johanna Suopanki

Lokan kylän ensimmäinen asukas edusti korkeinta virkamiestahoa: hän oli ammatiltaan lovinoita. Tämä Turvainen Oulanpoika hoiteli tointaan ihmisen kuvatuksena pari kilometriä nykyisen kylän yläpuolella, nk. Turvaisenkummussa. "Alamaailmaan mennessään noita lasketteli kuitenkin kalana pitkin Luiroa, ja kävipä kerran Sompio-kirjan mukaan Kemissä asti purkaen sikäläisten kalapadot, jotka tukkivat lohien nousureitit tänne. Tämä tapahtui 1500-luvulla.

"Vanhalappi oli jo paikat valinnut, ja samoille kummuille sitten asettui alamaailman mies." Pari sataa vuotta myöhemmin sauvoi ensimmäinen lantalainen seudulle ja asettui asumaan samaa kumpua. Tämä Kairalan raivaajan pojanpoika oli nimeltään Antti Ollinpoika Kairavuopio (Halonen). Täällä mies sai kuitenkin pian asumapaikkansa mukaan lapinkielisen nimen Neblos Lokka - vanhoissa kartoissa paikka on tämän niminen. Nebloksen lähtöä ovat Sompio-kirjastakin tutut Lokan Antit ja Lokan Juntit.

Turvaisen suku ei Sompiossa jatkunut, mutta lokkalaisetpa polveutuvatkin sielä suuremmasta lovinoidasta, ympäri Lapinmaan tunnetusta, vihavenäläistenkin pelkäämästä Akmeelista. Akmeeli Antereeus, viralliselta nimeltään Johan Musta (synt. noin 1630) oli koko Lapinmaan väkevin noita. Shamaanin rummun koko kuvaa noidan mahtia. Akmeelin rumpu kuuluu olleen kaikkein suurin.

Akmeeli edusti Mustan sukukuntaa, joka on asuttanut näitä seutuja yhtäjaksoisesti ainakin 400 vuoden ajan. Korvasen sukuseura on nimennyt hänet kantaisäkseen.

1800-luvun alkupuolella Akmeelin lähtöinen Antti Musta sai kotivävykseen peltovuomalaisen Pekka Eiran. Korvasen Pekaksi uudelleen ristitty "iso äijä" oli yritteliäs ja pystyvä mies. Ohraakin kuuluu heitelleen niemikenttäänsä joskus neljäkin tynnyriä. Hevosia oli äijällä kaksittain, lehmiä parikymmentä, lampaita ja poroja puolen sataa. Korvasenniemi alkoi pian täyttyä Eeva-Kaisan ja Pekan jälkikasvusta niin, ettei muori tahtonut enää laskuissa psysyä: "Tulinen liekki niitä tiennyt, mitä jo oli!" Parille syntyi 14 lasta. Syntyperäiset lokkalaisetkin polveutuvat tästä sisarussarjasta.

Puheenjohtajan jäsenkirje 1/2017.

 Hyvät, jäsenet - vihdoin!

Tervehtien:

Hilkka

Hilkka Oksala

040 57 201 49 tai 040 489 5316

Kuvassa Vasitun Luuan puheenjohtaja, Hilkka Oksala, ja Kata Joentuvassa Kesäporinat-päivänä 15.7.2017.

Tämä taitaa olla vuoden ensimmäinen jäsenkirje.  Hyvää loppukesää!  
Tänään on 29. elokuuta 2017.

Yhdistyksen Suomi100-näyttely eli Kata Korhosen kokoama Tervaskantoja –valokuvanäyttely Kolarin kotiseutumuseolla, Joen tuvassa Sieppijärven Rovassa on ollut suuri menestys.  Vielä ehtii tulla tutustumaan wanhoihin kuwiin ja niiden ihmisiin kaikkiaan kolmen seuraavan päivän ajan 1.9.2017 asti klo 11 – 17.  Koko museoalue on siihen saakka avoinna.  Valokuvia tarinoineen saa myös varata 10 euron kappalehintaan yhdistyksen hyväksi.  Kuvat toimitetaan näyttelyn päätyttyä.

Yksimielisen päätöksen ja monivuotisen harkinnan jälkeen yhdistys vihdoin rohkeni myöntää kunnan ja valtion juhlavuosien kunniaksi ensimmäisen oman perinnepalkintonsa, 500 euron summan Koskelan museolle Koivumaan kylässä.  Palkinto myönnettiin kahden, ellei pian kolmenkin sukupolven mittaisesta paikallisperinnön vaalimisesta Kolarin ensimmäisenä museona.  Summan otti vastaan nykyisin kotimuseona toimivan Koskelan pitkäaikainen hoitaja Hannu Koivumaa KesäKolari –tapahtuman yhteydessä kunnan kotiseutumuseolla Sieppijärvellä 2.7.2017.

KesäKolarissa yhdistys piti myös arpajaiset, joiden tuotto, 205 euroa, tuli kokonaan yhdistykselle.  Kaikki 100 arpaa saatiin myydyksi Emmi Vaattovaaran vankan kokemuksen turvin.  Kiitokset myös arpajaisia tukeneille yksityisille ja yhteisöille, joita olivat Kaarina Joki, Kai Kivelä, Kolarin Kumi, Lapin pelastuslaitos sekä kunnan kirjasto- ja kulttuuritoimi.

Terveiset Jyväskylästä Suomen Kotiseutuliiton valtakunnallisilta kotiseutupäiviltä, joihin pj. osallistui ensi kertaa 10. – 13.8.2017, tosin työnantajan määräämänä kunnan edustajana.  Ihmeteltävää riitti Keski-Suomen maakuntaretkeilyn lomassa.  Virallisessa vuosikokouksessa liiton johtopaikoille valittiin entisiä luottamushenkilöitä, kuten Kirsi Moisander ja Janne Vilkuna.  Lappilaisia valtuutettuja ovat Irja-Kaisa Lakkala Sodankylästä ja Helka Savikuja Kemistä sekä kittiläläinen Helena Ruotsala, joka kuitenkin vaikuttaa Turusta käsin.  Kokouksessa valittiin myös vuoden kotiseutuyhdistys, joka on Vantaa-Seura.  Yhteisöllisyyttä korostettiin paljon.  

Suomen Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja on Riitta Vanhatalo.

Riitta vieraili Kolarin kesässä 2015. Kuvassa hänet kolarilaisille esittelee kirjastotoimenjohtaja Kyösti Satokangas. 

Vasitun Luudan hallitus puolestaan on seuraava:

Eini Pellikka varapuheenjohtajana, Berit Hakso sihteerinä, Emmi Vaattovaara ja Lenna Koivumaa jäseninä.  Tämän kirjoittaja on yhä puheenjohtajan-rahastonhoitajan tehtävässä.  Toiminnantarkastajana hallituksen ulkopuolella on Oili Vaattovaara.

Yhdistyksen kyläretki on päätetty suunnata Vene- ja Vaattojärville.  Tiedossa on hyviä paikallisoppaita ja kohteita.  Pian aletaan suunnitella.  Ruskan loppuvaihe on todettu hyväksi vuodenajaksi. Tiukan talouden vuoksi saatamme joutua turvautumaan kimppakyyteihin omilla autoilla.  Hallitukselle voi kohdistaa retki-ideoita kun kohataan.

Seuraavassa jäsenkirjeeseen liittyviä kuvia.

Kuvat 1 ja 2:
Vasitun Luuan hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja Eini Pellikka onnittelee Koskelan isäntää, 85-vuotispäiväänsä viettävää Hannu Koivumaata. Juhlaa vietettiin Koskelassa 12.8.2017.

Alakuvaan olen merkinnyt Lenna Koivumaan, sillä hän aloitti Koskelan Kotimuseon esineluetteloinnin, eli perusti museon 1961.

_________________________________________________________________________

Tässä vielä kuva, johon olen merkinnyt  Vasitun Luuan hallituksen jäsenistä Emmi Vaattovaaran.

Ja tämän alla olevan kuvan löysin Pasmajärven perinnepäivän 2015 arkistoistani. Berit Hakso, Vasitun Luuan sihteeri kuvassa.

Avioeroja "Hänen Keisarillisen Majesteettinsa" aikana. Kolari 150 v.

Teksti ja kuvat: 

Katariina Korhonen. 

Mahdolliset huomautukset osoitteeseen katakorhonen56@gmail.com.

Näytön tekstiä voi suurentaa lukemisen helpottamiseksi.

Records Creator: Ylitornion seurakunta /nArchive Fond: Ylitornion seurakunnan arkisto, /n Series: Avioeropäätökset, /nUnit:IJa1:1Avioeropäätökset, /nInclusive dates: 1822-1900/n 

Artikkelissani mainitsemat avioerot (luettelo alempana) perustuvat pariskuntien lähisukulaisuuteen (vrt. syskonebarnen). 

Tästä päättelen, että jo solmitusta "laittomasta" avioliitosta on tehty ns. ilmianto. Vai?

Avioeroon liittyvien dokumenttien perusteella päättelen myös sen, että alunperin avioliitot todellakin olivat tunteisiin perustuvan ratkaisun sijasta kaupankäyntiä. Avioliitto oli "kahden kauppa". 

Liitot lienee solmittu perheen/suvun omaisuuden kasvattamiseksi tai säilyttämiseksi. Omaisuutta olivat viljelymaat, heinämaat, talot, pirtit, torpat, mäkituvat ja kaikki muut rakennukset kuin myös metsäpalstat.

Avioliiton historiallista olemassaoloa pohtiessani joudun kysymään, erosivatko keisariajan suomalaiset keisarin määräyksestä? Kuka käynnisti avioeron hakemisen? Kirkko vihki, mutta kenellä oli oikeus käynnistää liiton purku? Oliko pariskunnan mahdollinen omaisuuteen liittyvä riita pätevä peruste hakea eroa? Loppujen lopuksi pähkäilen, miksi Keisarin nimiin tehdyssä päätöksessä käytetään avioeron perusteena pariskunnan lähisukulaisuutta. Mitä jos...eron taustalla oli vain ja ainoastaan repivä riita vanhaksi eläneen perheen tervaskannon (lue: Ämmin) omaisuuden jakamisesta?

Yllä olevaan kysymykseen vastaan omana mielipiteenäni. Tämänpäiväiset avioliitot ja -erot tuskin poikkeavat ratkaisevasti keisariajan liitoista ja eroista. Liitoissa ja avioeroissa on aina ollut tunnetta hiukkasen enemmän kuin järkeä, ja syy lienee suvunjatkamiseen liittyvissä hormoneissa, ja tunnekäyttäytymisen hallinnassa!

Järkeä on kuitenkin käytetty enemmän tai vähemmän. Yhä vain järjenkäyttö on mahdollista. Oma kokemukseni on, että myös ero voi olla onnistunut, jos vaihtoehtona on se, että "kummallekaan ei jää mitään".

Tässä luettelo aviopareista, joita artikkelini sivuaa.

1. Sieppijärveltä Bondesonen Michel Henriksson Pääkkölä ja bondedottren Karin Mickelsdotter Rova. Helsingfors, den 4de Junii 1821.

2. Vaattojärveltä Bonden Nils Abrahamsson Nikumaa ja hans aflidra hystrus syster, pigan Helena Johansdotter Heikki. Helsingfors, 1862.

3. Bonden Johan Abraham Nilsson Nikunmaa ja Bondedottern Anna Katariina Henriksdotter Heikkilä. Helsingfors, den 3 April 1871.

4. Sieppijärveltä drengen Moab Esaiaesson Maasaari ja hans syskonebarn pigan Eva Andersdotter Pasmajärvi.

5. Kolarin kylältä, bonden Moses Salomonsson Niva ja hans aflidra hustrus systersdotter, pigan Elsa Margarita Lassila. Helsingfors, den 19 Juni 1860.

6. Från Kolari kapell, syskonebarnen, bondesonen Daniel Alrik Johansson Äkäslompolo ja bondedottren Matilda Katarina Henriksdotter Äkäslompolo. Helsingfors, 18.2.1861.

7. Kurtakosta, syskonebarnen, drengen Thomas Eriksson Kivijärvi ja bondedottren Sofia Mathilda Klasdotter Palomaa. Helsingfors, 24.4.1871.

Kuvassa yksi keisarillisen ajan avioeroon liittyvä dokumentti. Mikko Heikinpoika Pääkkölä ja Katariina Rova. 

1.Keitä olivat Michel Henriksson Pääkkölä ja Katariina (Karin) Henriksdotter Rova?
Alla kuva Mikko Heikinpoika Pääkkölän perheestä.

Tämän sukupuun perusteella 42-vuotias Michel Henriksson Pääkkö lienee ollut avioerovuonna (1821) talollisenpoika eli Pääkkölän talon poika Sieppijärveltä - mikäli on uskominen erodokumenttiin kirjattuja tietoja.
Michel eli Mikko lienee syntynyt Vaattojärvellä 1779, mutta erodokumentin mukaan Mikko ja aviovaimonsa asuivat Sieppijärvellä.
Michel kuoli 69-vuotiaana 1848. Hän oli yksi äidinpuoleisen perheeni isoisän (Johan Henriksson Jussi) veljistä.

Alla on kuva Katariina Mickelsdotter Rovan perheestä.

Tämän sukupuun mukaan Katariina Rova oli syntynyt 1784 ja hän on saanut nimensä isältään, Mickel Mickelsson Rovalta. Mikä teki hänestä lähisukulaisen Mikko Heikinpoika Pääkkölän kanssa? Brita Olofsdotter teki - Katariinan mummo.

Käytännössä Mikko ja Katariina todellakin olivat sisarusten lapsia, sillä heillä oli yhteinen isoäiti, nimeltänsä Brita Olofsdotter (1722 - 1812). Britan pojista Henrik Larsson Vaattojärvi Pääkkölä oli Mikon isä. Toisen avioliittonsa aikana Britalle syntyi Mickel Mickelsson Satta - Rova. Katariina Rova puolestaan oli tämän pojan tytär.
Selvyyden vuoksi mainitsen lopuksi, että Brita Olofsdotter Sieppijärven ensimmäinen mies oli Lars Hindersson Pajanen Iivari ja toinen Mickel Mickelsson Satta.

Miten Mikon ja Katariinan elämä jatkui avioeron jälkeen, kuka tietää?

Viidennet Vasitun Luuan Kesäporinat vietettiin lauantaina, 15. heinäkuuta 2017

Kolarin kotiseutuyhdistys,Vasittu Luuta, järjesti tänä kesänä viidennet Kesäporinat. Aiheena oli vanhojen kotialbumikuvien näyttely "Tervaskantoja. Sata tarinaa Sattojen mailta".
Tällä sivulla julkaisen tapahtumasta muutaman kuvan. Kiitän teitä, jotka tulitte lauantaina museolle. Kiitän kaikkia teitä, jotka olette käyneet tutustumassa näyttelyyni! Aikaa on, vasta 1. päivä syyskuuta suljetaan museo...

Heljä Vaattovaara ystävällisesti julkaisi yllä olevan kuvan Facebookissa. Kuvateksti on hänen.
"Kolarin kotiseutumuseolla Sieppijärvellä Katariina Korhonen kertoi mielenkiintoista historiaa keräämistään kuvista - kiitos! Alla olevassa kuvassa poseeraa keskellä isoäitini Fanny kahden siskonsa kanssa."

Sandi Lammi puolestaan julkaisi tämän kuvan Facebookissa. Kuvatekstin teimme yhdessä.

Vanhojen kotialbumi -kuvien näyttely Kolarin kotiseutumuseolla, Sieppijärvellä.

Kata on kerännyt kuvat, järjestellyt, tutkinut ja kirjoittanut jokaisesta tarinan. Näyttely on avoinna syyskuun 1. päivään asti.
Näyttelyn sulkemisen jälkeen kuvat tarinoineen myydään kotiseutayhdistyksen (Vasittu Luuta ry.) hyväksi, 10e / kpl.

Exhibit of old photographs from the Sieppijärvi area that Kata collected, compiled, researched and wrote about, which she presented at the museum in Sieppijärvi. Display continues throughout the summer.

Tervaskantoja -valokuvanäyttely Kolarin kotiseutumuseolla 2017

TERVASKANTOJA. SATA TARINAA SATTOJEN MAILTA.

Vanhojen kotialbumikuvien näyttely Kolarin kotiseutumuseon Joen tuvassa kesän 2017 ajan. Jokaiseen kuvaan liittyvä tarina löytyy näyttelykirjasesta.

19.6.2017 - 1.9.2017. 

27.3.2024: Tulossa päivitys eli kuvien ja -tarinoiden (K.K.2017) lisääminen tälle sivulle.

Katariina oli tavattavissa:
* Joen tuvassa sunnuntaina 2.7.2017 klo 15, KesäKolari -tapahtuman merkeissä
* Joen tuvassa lauantaina 15.7.2017 klo 14, Vasitun Luuan Kesäporinoitten merkeissä
* Joen tuvassa yhtä koska, jos soitat.

Jos näyttelyvieraat haluavat, esitän tarinan runon tapaan. Jos vieraat haluavat, porisen kuvasta "ilman poljentoa".

Tervetuloa museolle, ystävällisesti
Vasittu Luuta ry / Kolarin Kotiseutuyhdistys