Kolarin seurakunnan toiminnassa kaunein osa ovat Kauneimmat Joululaulut

Kauneimmat Joululaulut ovat sekä suomalaista kirkkohistoriaa että Suomen Lähetysseuran ja luterilaisseurakuntien elävää toimintaa. Edelleen Kauneimmat Joululaulut soivat myös Kolarin seurakunnassa. Tilaisuudet ovat kauneinta, mitä seurakunta järjestää.

Tänä aamuna kuulin aamukahvini aikana lyhyen tarinan Suomen Lähetysseurasta. Tämä sai minut etsimään tietoa joululauluihin liittyvistä tarinoista. Silloin löysin Reijo Pajamon tekemän tutkimustyön.

Päivän mittaan myös tajusin, miten syvällinen merkitys menneillä "kirkkokuorovuosilla" on ollut kasvuuni, sillä sain kasvaa laulavassa ympäristössä. Sopraano-äitini (s.1930) lauloi aikanaan Kolarin kirkkokuorossa, pikkusiskoni (s.1971) lauloi lapsikuorossa, ja minun paikkani kirkkokuorossa oli Filpan Tyynen vieressä. 

Ja kun kerran, yhden jumalanpalvelukseen liittyvän esiintymisen jälkeen (1980-luvulla), kokoonnuimme seurakuntakodin puolelle kirkkokahveille, kävi Raittimon August ikään kuin kirkkokansan puolesta kiittämässä minuakin sanomalla: "Tunnistin äänesi. Kirkkokuoro tarvitsee sinuakin."

Maa on niin kaunis -kappale pitää minua iloisesti "hereillä"... Suurin osa tuntemistani mollivoittoisista joululauluista puhuttelee - nurinkurista kylläkin, vahvistamalla elämäniloa. 

Kiitollisuus nousi tänäänkin päällimmäiseksi tunteeksi, kun löysin hyvässä tallessa olleen Kauneimmat Joululaulut -levyni!
Olen kiitollinen Virpi-siskostani, joka sai omana lapsuusaikanaan osallistua ystäviensä kanssa lapsikuoron toimintaan. Olen kiitollinen hänestä, kaikista seurakunnan kuorolaisista ja itse  kuorosta laulamassa juuri tällä LP-levyllä "Hoosiannaa" (Kolarin seurakunnan lapsikuoro, 1.43) ja "Betlehemin seimellä" (Kolarin seurakunnan lapsikuoro, 1.07). 

Olen skannannut (levyn sisälehdelle painetun) yhteiskuvan (alla) Kolarin lapsi- ja nuorisokuoroista. Vaikka kuvasta ei helposti tunnista yksittäisiä laulajia, liitän sen tähän, koska hienointa on,  että kuoro todellakin on ollut toiminnassa, ja se on esiintynyt ja tullut jopa levyttäneeksi yhdessä muiden Oulun hiippakunnan kuorojen kanssa.
Maila Vuohtoniemelle kuuluu sydänlämpöinen kiitos vuosien toiminnasta Kolarin seurakunnassa!
Vastaavaa lasten- ja nuorten kuorotoimintaa ei olla koettu Vuohtoniemen jälkeen.

KAUNEIMMAT JOULULAULUT -TEKSTINI perustuu siis 

kotiarkistostani "löytyneen" Oulun Hiippakunnan toimittaman joululevyn (1984) 

takakansi- ja sisälehtiteksteihin, jotka ovat laulujen osalta Reijo Pajamon kirjoittamia. 

Pajamo (s.1938 Sortavalassa) on Suomen arvostetuin ja työteliäin joululaulujen tutkija. 

Tämän tekstini lopusta löytyy Pajamon teosluettelo.

Suomen Lähetysseuran aloitteesta on maamme seurakunnissa järjestetty vuodesta 1973 lähtien Kauneimmat joululaulut -tapahtumia, jotka ovat saavuttaneet valtaisan suosion seurakuntalaisten (ja muiden) keskuudessa.

Suosion innoittamana on Lähetysseura yhdessä Finngospelin kanssa tuottanut Kauneimmat joululaulut -nimisen levysarjan, jonka valmistamiseen ovat osallistuneet kaikki Suomen hiippakunnat. Kahdeksan levyä sisältävä levysarja on lajissaan ainutlaatuinen. Koskaan aiemmin (1984) ei maassamme ole tuotettu levysarjaa, joka sisältäisi yhtä paljon joulumusiikkia kuin tämä sarja.

Kolarilaisperinteen kannalta merkittävää tässä äänitejulkaisujen sarjassa on se, että yksi Oulun hiippakunnan äänitteelle valitsemista alueen kirkkokuoroista on Kolarin seurakunnan nuoriso- ja lapsikuorot. Molempia kuoroja johti tuohon aikaan 1980-luvun alussa kanttori Maila Vuohtoniemi.  

Mitä sisälehdessä (kuva yllä) lukee Kolarin seurakunnan kuoroista?

Kolarin seurakunnan nuorisokuoro. Johtaa kanttori Maila Vuohtoniemi.

Kolarin seurakunnan nuorisokuoro on perustettu syksyllä vuonna 1980. Aluksi se toimi tyttökuorona, mutta jo syksyllä 1981 saatiin ensimmäiset pojat mukaan, ja siitä lähtien kuoro on toiminut sekakuorona. Nuorisokuoro on konsertoinut mm. Ruotsissa, Borlängessä ja Ludvikassa, sekä äänittänyt  lauluja Taalainmaan radioon. Läänintason taidetapahtumiin on osallistuttu vuosina 1981 ja 1984, joista viimeksi mainitussa kilpailussa kuoro palkittiin kunniakirjoin.

Kolarin seurakunnan lapsikuoro. Johtaa kanttori Maila Vuohtoniemi.

Kolarin seurakunnassa on kaksi lapsikuoroa. Molemmat on perustettu syksyllä 1980. Lapsikuorojen toiminta on jumalanpalveluskeskeistä. Lisäksi on tehty vierailuja eri kylille, esimerkiksi Kauneimmat joululaulut -tapahtumien merkeissä. Keväisin on työkauden päätöskonsertti yhdessä muiden kuorojen kanssa. Oma kasetti, jossa oli mukana myös kirkkokuoro, on nauhoitettu keväällä 1982.

Betlehemin seimellä. Kolarin seurakunnan lapsikuoro, esityksen kesto minuuteissa 1.07.

1. Te lapsoset, lapsoset kiiruhtakaa

ja seimelle tallin te polvistukaa 

ja nähkää mi ihme on teillekin nyt,

vain Luojamme armosta syntynyt.

2. On seimen oljilla lapsonen

hän hohteessa tähden ihmeellisen 

kuin taivainen kirkkaus itsekin on,

niin puhdas ja lempeä, tahraton.

3. On Joosef ja Maria vierellään,

Pyhä rakkaus loistavi silmistään.

Tuo paimenet lapselle lahjojaan, 

ja enkelten laulu nyt täyttävi maan.

Reijo Pajamon tarina virteen ENKELI TAIVAAN LAUSUI NÄIN.

Virttä Enkeli taivaan lausui näin on sanottu maailman tunnetuimmaksi jouluvirreksi. Sen kirjoitti saksalainen Martti Luther vuonna 1535 perheensä joulunviettoon. 

Virsi pohjautuu tuttuun jouluevankeliumiin ja on kirjoitettu siten, että se voidaan esittää kuvaelmana. Tästä syystä Lutherin jouluvirressä esiintyvät kaikki evankeliumin kohdassa mainitut henkilöt: Joosef, Maria, Jeesus-lapsi, enkelit ja paimenet.

Virsi alkaa enkelien puheella, jatkuu paimenten puheella ja päättyy enkelien ylistyslauluun "Nyt Jumalalle kunnia".

Reijo Pajamon teosluettelo:

• Koulun laulutunnilla: tietoa vanhoista koululauluista (2013)
• Joululaulujen kertomaa (2011)
• Musiikista ja muusikoista (2010)
• Musiikkiopistosta musiikkiyliopistoksi: Sibelius-akatemia 125 vuotta (2007)
• Kirkkomusiikki (2004)
• Laulun ja soiton Sulasol: Suomen laulajain ja soittajain liitto 75 vuotta (1997)
• Taas kaikki kauniit muistot: joululaulujen taustat ja tarinat (1992)
• Hymnologian peruskurssi (1991)
• Tuhansin kielin: Suomen kirkkomusiikkiliitto 60 vuotta (1991)
• Peruskoulun virsitieto (1988)
• Maakuntalaulumme (1987)
• Sortavala: Laatokan laulava kaupunki (1985)
• Virtemme kiitosta kantaa: tietoja uusista virsistä 1984 (1984)
• Sulasol 60 vuotta: juhlakirja (1982)
• Taas kaikki kauniit muistot: joululaulujen taustat ja tarinat (1982)
• Menkää maitten ääriin asti: suomalaisen virsikirjan lähetysvirsistä, niiden taustasta ja tekijöistä (1980)
• Opettelemme uusia virsiä: virsikirjakomitean valmistaman kokeiluvihkon virsien taustaa ja tekijöitä (1979)
• Suomen koulujen laulunopetus vuosina 1843-1881 (1976)

Pajamo tunnetaan myös useiden kuorojen juhlakirjojen kirjoittajana.

Ei muuta nimeä ko Kasperi. Ei muuta nimeä ko Hilma.

Hilma Uusitalon (1932-2018) isoisästä, Kasper Asikaisesta, 
kirjoitti Katariina Korhonen.
HILMAN MUISTOLLE.

Uittohommiin ylös Tornionlaaksoon noussut Kasperi Asikainen oli omana aikanaan (1869-1949) kaikkien tuttu ja vain etunimeltään mainittu "etelänmies".

Kaikkien tuttu oli ehdottomasti myös Hilma Uusitalo (1932-2008), Kasperin Martti-pojan tytär Aitamänniköstä. Vietimme Hilman hautajaisia 18.8.2018 Sieppijärven kirkolla.
Hilma oli Sieppijärven vuosinaan työteliäs taksiyrittäjä, ihmisiä palveleva, kaikkien tuttu. Hän oli rohkea ja sanavalmis vaikuttajavaimo, lannistumaton omaishoitaja ja luotettava lähimmäinen.

____________________________________________

                                  
"Roopela oli monta sisarta. Yhen nimi oli Kaisa Maria, joka oli hellustellu erään Kasperi-nimisen miehen kanssa. Kun Roope näki, että Kaisa-Maria oli pieniin päin, hän kysäisi, mikä sen miehen sukunimi on. Mutta Kaisa-Maria ei tiennyt muuta nimeä ko Kasperi.

Silloin Roope kauhtu ja moitti, että olet sie kiimanen tyär, ko annat jätkän pukkia, etkä kysy ees sukunimeä. Mutta hyvin siinäki lopulta kävi. Kaisa Maria meni naimisiin Kasperinsa (Asikainen), ja he perustivat uudistilan Kolarin Aitamännikköön."

Lainaus kirjasta:
Vuosku. Miina ja Robert Vittikon perintö jälkipolville.
Tuomo Korteniemi (toim.) Väylä 2015.

"Kasperi Asikainen oli kaikkien tuttu ja vain etunimeltään mainittu "etelänmies", jolle oli heti alunperin myönnetty kotipaikkaoikeus Toornion jätkien roikkaan.
Puhetapansa ja murresutkaustensa ansiosta hän oli mieluinen kuultava. 

Kerran maattiin Karunginjärvellä viikosta viikkoon tuulia, jylmättiin illalla vuoronperään toisen ja toisen lauttamiehen teliä rantakivikoista irti, että olkapäät oli nilellä, eikä päästy kuin muutama talonväli alemmaksi, kun taas länsilaitanen paiskasi aamuyöstä takaisin rantaan. 

Asikaisen Kasperilla olivat akanottohommat jo niin pitkällä, että hääpäiväkin oli määrätty. Toiset lauttamiehet esittivät, kun Kasperi alkoi Vanhatalon rantapirtissä kaupata lauttaansa , että mitäs jos myisit sen vaimontekeleen ja veisit lauttan itse Toornioon. Mutta Kasperi myi halvalla telinsä ja lähti häihinsä Aitamännikköön."

Lainaus kirjasta: Lauttamies. Vanhaa tietoa Tornionjoelta ja sen latvavesiltä. Tekijät (myös kustantaneet) Valde Näsi ja Einar Liakka.

   Tievanpään uittoporukka kahvilla. Tämä lienee sitä seutua, joka yhdisti lauttamies-Kasperin ja            tulevan vaimonsa, Kaisa Vittikon. Pariskunta perusti myöhemmin talon Aitamännikköön Pellon          ja Kolarin rajamaille.

                                            ____________________________________

Molemmat tekstiini lainaamat tarinat (yllä) Kasper Asikaisesta ovat todella hyviä. Jo se tosiasia, että Kasperi tarvitsi vain etunimeään, ja se, että hänestä kerrottuja tarinoita on tallennettu ja tarinat ovat säilyneet muistissa, kertoo Kasperista sen, kuinka värikäs persoona hän on ollut.

Kuten tarinat vahvistavat, Kasperi Asikainen (1869-1949) todellakin perusti perheen ja uudistilan Kolarin ja Pellon rajamaille, Aitamännikköön. Vaimo tuli Konttajärveltä, ja oli Vittikon Roopen sisko, Kaisa Maria eli Kaisa Vittikko (1868-1950).



Yksi Vittikon perintö Pasman suvun jälkipolville on Kaisa Vittikko "Kasperinsa" kanssa

Kaisa kuului Salomon Ruokojärven Helena-tyttären kautta Pasmoihin. 

Pasman suvun kantavanhempia olivat OLLI HEIKINPOIKA (1731-1827) ja vaimonsa BRITA LAURINTYTÄR (s. 1728).
Pariskunnan nuorin tytär, KREETA RUOKOJÄRVI (s. 1771) ja miehensä HANNU (ent. Moona) RUOKOJÄRVI perustivat uudistalon Ruokojärven rannalle.

Ruokojärvien toiseksi nuorin poika, SALOMON (s.1804) perusti RUOKOVAARA-nimisen tilan, ja tästä nimestä tuli suurelle perheelle sukunimi. Yksi Salomonin tyttäristä oli HELENA (1834-1912), joka meni vaimoksi SALOMON VITTIKOLLE Pellon Konttajärvelle; Helenaa kutsuttiin siellä Tievan Heliksi.

Torppari SALOMON VITTIKON (1835-1885) ja HELENA RUOKOVAARAN  avioelämä alkoi Helenan kotona Ruokojärvellä, ja siellä syntyivät perheen pojat eli Iisak (1859-1940) ja Roope (1861-1937). Sen sijaan perheen tyttäret (6 kpl) syntyivät Konttajärvellä, myös tuleva Kasper Asikaisen valittu, Kaisa Maria.

 Kasper Asikaisen perhe Aitamännikössä

Pasman sukukirjan perusteella näyttää siltä, että Kasperi ja Kaisa Asikainen saivat kaksi lasta. Tarinan mukaan Kaisa oli "pieniin päin" ennen vihkimistä. Mahtoiko (Pasman sukukirjaan merkitty) Helli-nimen saanut tyttölapsi olla se, joka syntyi ensimmäisenä, mutta jonka kohtalosta ei ole osattu antaa sukututkijoille tietoja. Ei muuta kuin nimi, Helli.

Mutta Kasperin poika, Martti Asikainen! Hän syntyi (4.3.1899) ja kasvoi Aitamännikössä, otti vaimon Koivumaan kylästä ja sai Nansy Vuontisjärven (1901-1981) kanssa seitsemän lasta. Martista ja Nansystä tuli näin myös Hilma Dagmarin (13.9.1932) isä ja äiti. Tähän luettelen koko komean lapsikatraan ikäjärjestyksessä.

1. Väinö Johannes Asikainen, syntynyt 14.5.1921; rintamaveteraani
2. Elvi Maire Asikainen-Nurminen, syntynyt 7.9.1924
3. Paavo Immanuel, syntynyt 30.5.1926; veteraani
4. Mirja Kaarinen Asikainen-Koski, syntynyt 1.5.1928; Hilman hautajaisten (18.8.2018) aikaan ainoa elossa oleva sisarus.
5. Kerttu Tuulikki Asikainen-Ederstor, syntynyt 3.4.1931
6. Hilma Dagmar Asikainen-Uusitalo, syntynyt 13.9.1932, kuoli 1.8.2018 Sieppijärvellä.
7. Niilo Kasper Asikainen, syntynyt 3.6.1937. Kuoli kotinsa tulipalossa.

Metsänhoitaja Sammallahden käytössä olleet (1920-luvulla) paulat palautettiin Sieppijärvelle.

Teksti ja kuvat:

Katariina Korhonen.

Sivua päivitetty 18.12.2018 lisäämällä tarinantynkä karhunkaataja Iisak Pasmasta eli "Vaaran Iikasta", joka oli Pasmajärven kuuluisuuksia tuohon aikaan.

Museo ottaa mielellään vastaan lisätietoja kuvan vanhoista pauloista. Ne ovat olleet kovassa käytössä. Olisi mielenkiintoista tietää, missä päin tätä mallia on tehty tai kuka/ketkä olisivat voineet nämä tehdä.

Elis Sammallahti perusti perheensä Sieppijärvelle hoitaen puustellistaan käsin metsänhoitajan virkatöitään (1917-1925) noin 10 vuoden ajan. Sieppijärvellä hän eleli tavalla, jota voi kuvailla sanomalla "maassa maan tavalla".Tämä näkyi esimerkisi hänen pukeutumisessaan. 

Niinpä hänen yllään on omana aikana nähty myös Lapin puku. Ja varsinkin talvisin olivat karvakengät pauloineen myös Sammallahden käytössä - sillä (kruunun ja) valtion metsänhoitaja liikkui työkseen eli paljon metsissä.

Kuvassa ovat Sammallahden käytössä olleet paulat, yksi pari ja toisen puolikas. Hilkka Asanti  "palautti" paulat kotiin Kolariin - Sieppijärven kotiseutumuseolle, olihan Hilkka Asannin isä, Lasse

Sammallahti, Sieppijärvellä syntynyt (1920) Elis ja Hildur Sammallahden poika.

Metsänhoitaja Elis Sammallahti (1884 - 1952) sai ensimmäisen vakituisen viran virka-asuntoineen (puustelli) Sieppijärveltä vuonna 1917; heti sen jälkeen, kun oli käynyt vihillä Hildur Larsson -kihlattunsa kanssa. Pariskunnan lapset syntyivät Sieppijärvellä, vanhin Rakel jo vuonna 1917, Hilkka 1919 ja Lasse 1920.

Elis Sammallahti kuului alkuperältään aikansa herrasväkeen, Lundahlin suomenruotsalaissukuun. Eliksen isä oli Oulussa syntynyt (1847) Albert Andrei Lundahl, joka muutti Oulun läänin Pyhäjärvelle proviisoriksi kesällä 1875. Siellä hän avioitui (1877) Kemin nimismiehen tyttären, Rovaniemellä syntyneen Aurora Sofia Bergelinin kanssa. Muutettuaan Pyhäjärvelle Eliksen isä toimi siellä Haapaveden apteekin sivuapteekin hoitajana elämänsä loppuun asti 1911.


Sieppijärvellä Elis Sammallahti toimi aktiivisesti kylän parhaaksi. Hän oli tunnetusti hyväsydäminen mies, kylän tietotoimiston mukaan myös hauska hulivili, jonka tiedettiin "salamarakastuneen" kauniiseen vaimoonsa ja kosineensa tätä kirjeitse!

Hyväsydämisyydestä kertoo toinenkin tarina Sieppijärveltä. Muistin mukaan Elis myymisen sijasta lahjoitti eräälle nuorelle leskelle nuoren lehmän, jotta lesken elämä pääsisi jatkumaan torpassa jossakin päin Sieppijärveä. Sammallahti vaikutti kylässä myös siihen, että tänne perustettiin suojeluskunta. Hänen sanomakseen väitetään: "...mie olen se mies, joka puollan, ei poikia ammuta!" (Satan sukukirja, s. 259)

Sammallahti asettui siis Sieppijärvelle nuorikkonsa, valokuvaajaksi kouluttautuneen Hildur-rouvan kanssa. Hildur Larssonilla oli jo pitkä, oma ura taustalla. Todennäköisesti Elis oli kohdannutkin Hildurin metsäyhtiön (Kemiyhtiö) kuvauskeikalla jossakin päin Rovaniemeä tai Kemijoki-vartta. On olemassa lehtitieto karhunpyyntiretkestä, johon oli osallistunut ja hämmästystä herättänyt nainen - Hildur kameroineen.

Sieppijärven vuosiensa aikana Hildur kuvasi omaksi ja kyläläistensä iloksi. Hän ei perustanut tänne studiota, mutta hänen tiedetään olleen se kuvaaja, joka otti kyläläisistä muotokuvia omassa kodissaan.

Helena Liikamaa kertoo Satan sukukirjassaan itse metsänhoitajasta näin: "Hän viihtyi Sieppijärvellä...Sammallahti viljeli maata Töllilän vuomalla ja kylän rantatörmällä, piti kolmea lehmää rakennuttamassaan navetassa puustellilla. Karjanhoidosta piti navettapiika huolen, sisäpiika oli erikseen." (Satan sukukirja, 1986)

Toistaiseksi en tiedä täsmällista aikaa, milloin Sammallahdet muuttivat Sieppijärveltä pois. Metsänhoitaja Elis Sammallahtea on kuitenkin kuvattu Sieppijärvellä vielä vuonna 1925. Joittenkin muistojen mukaan myös hänen veljensä vietti joskus aikaansa täällä. Toistaiseksi en ole löytänyt vahvistusta sillekään tiedolle, oliko Elis Sammallahdella missään vaiheessa apunaan ns. apulaismetsänhoitajaa.

Liitän tähän lopuksi luettelon Eliksen velipojista. Ehkä yksi heistä tunnettiin Sieppijärvellä, vai kuka lie ollut Orajärven paliskunnan miesten tuntema "Sammallahen Jussa", Juho Pyhäjärvi...

Pyhäjärvellä syntyneet Elis Alfred Sammallahden (s. 7.1.1884) velipojat olivat:
Johan Valter, s. 12.8.1878,
Lars Arthur, s. 28.10.1881,
Henry Albert, s. 20.1.1886,
Einar Ilmari, s.16.12.1887,
Hugo Aleksander, s. 27.1.1890,
Karl Väinö, s. 29.11.1892.
             
Tämä kuva metsänhoitaja Eelis Sammallahdesta kuuluu nyt myös Kolarin kotiseutumuseon kokoelmiin.

























POROVUOMAN KUULUISA KARHUNKAATO 1917 (tai 1918).

Pasman sukukirjassa (1991) lukee Porovuoman karhunkaadosta näin.

Karhunkaataja Iisak (1855 -1930)

Iisak Pasma eli Vaaran Iikka ja vaimonsa Maria Hakso perustivat Ylihangasvaaran torpan, josta tuli myöhemmin yli tuhannen hehtaarin perintötila.

Iikka siis aloitti oman perhe-elämänsä kruununtorpparina Pasmajärven lounaispuolella olevalla Kotivaaralla eli Iikanvaaralla. Hän sai Maria-vaimonsa kanssa kuusi lasta.

Vaaran Iikka osallistui Porovuoman kuuluisaan 
karhunkaatoon vuonna 1918. 
Kuvassa ovat istumassa metsänhoitaja Sammallahti, puuhun nojaa Pekka Korteniemi, takana vas. poromies Antti Unga, Yrjö Unga ja Eevert Unga. Pasmajären miehistä kuvaan ovat asettuneet Heikki Metsävainio ja Iisakki Pasma (karhukeihästä pidellen).

p.s.

YLE, uutinen 15.9.2017:
Porovaaraa (paikkaa josta paikalliset asukkaat ovat ikimuistoista ajoista lähtien pitäneet huolta) esitetään suojeltavaksi. "Metsähallitus on kerännyt huhtikuun 2017 lopusta lähtien tietoa Etelä- ja Länsi-Lapin arvokkaista luontokohteista. Eniten mainintoja on saanut Iso ja Pieni Porovaara Kolarissa."

Tutkija Heikki Paunonen: - Murresanojen keruumatkani Kolarissa. Se oli rapeaa aikaa!

Teksti ja kuvat:

Katariina Korhonen,

Kotiseutuyhdistys Kolarin Vasittu Luuta ry:n jäsen.

KulttuuriKolari -1. tapahtuma:

Kolarin murteesta - Heikki Paunonen

28.6.2018 Sieppijärvellä, Kolarin kotiseutumuseon Joen pirtissä.

Kesätapahtuma eli KulttuuriKolari 28.6. - 4.7.2018. 

Järjestäjä:
Kolarin kirjasto ja kulttuuritoimi, Kyösti Satokangas, puh. 0404895015; Kolarin kunta ja elinvoimapalvelut

Heikki Paunonen:

KIITOS TEILLE KAIKILLE, JA ERITYISESTI NYT JO EDESMENNEILLE MURTEENTAITAJILLE JA OPPAILLE TÄHÄN MINULLE RAKKAASEEN KIELEEN!

KulttuuriKolarin -kesätapahtumaan kutsutusta Heikki Paunosesta tuli torstai-iltana (28.6.2018) ensimmäinen ihminen, jonka kuulin käyttävän rapea-sanaa merkityksessä, johon en syntymäkolarilaisena koskaan aiemmin ole Kolarissa törmännyt. Yritän selittää. 

Mielikuvissani kolarilainen ihminen on aina joko moittinut tai vähätellyt toteamalla: - Se EI ollu rapeaa aikaa se nälän aika, tai - EI se rapealta tuntunu ko huussia piti pölätä!  

Olinkin (silkasta ihastuksesta) pudota penkiltäni sillä hetkellä, kun Heikki Paunosen muistoja kuunnellessani tajusin, että hän päätti kyläläisiin (meihin) liittyvät kotoisat muistonsa sanoihin: Se OLI rapeaa aikaa! 

Ehdotan, että tästä kesäillasta lähtien laitamme hyvän kiertämään, vaikka näin: - Heikki, soli rohki rapea esitys tuo sinun murresaarna!

Eli, ei rapea-sanaa kannata pilata ei-sanalla - eihän?

Kolarin kaikista kylistä kerättyjen murresanojen matka maailmalle eli Suomen murteiden sanakirjaan on ollut monivaiheinen ja selkeä. Niinpä jokikinen murrekirjan sana selityksineen on paikallisten ihmisten ääntä, muistutti Paunonen. Oma johtopäätökseni on, että murteiden mahdollisesta kuolemasta ei voida ainakaan kielen tutkijoita syyttää. Aika näyttää, mitä murteemme taitajina ja puhujina haluamme.

 Oli innostavaa kuulla Paunosen omakohtaista tarinaa matkastaan murresanojen perässä.

Heikki Paunonen, nuori murresanojen kerääjä ja suomen kielen opiskelija Helsingin yliopistosta, aloitti Kolarissa työnsä 1960-luvulla. Työvälineinä olivat kynä ja sinikantinen vihko.  Esimerkiksi kalastussanastoa Luosun kylästä hän keräsi niin, että ensin polkaisi Petäjäniemen Alidan polkupyörällä Sieppijärven Poikkijärveltä ylös Luosuun. Siellä hän jututti "Iisakkia", kuunteli miestä ja samalla teki sanoihin liittyvät muistiinpanot vihkoonsa. Haastattelun jälkeen hän pyöräili takaisin Poikkijärvelle.

Seuraavan päivän pyöräretki suuntautui Aalisjärvelle - tai Venejärvenkylälle. 

Opiskelija-Heikki asui Hannes ja Alida Petäjäniemen vinttikamarissa. Luonnollisesti Heikki haastatteli myös sanavalmista Hannes-isäntää, joka oli todellinen murteentaitaja; syntyisin Lappean kylästä, Väylän rannalta - murrekartan vahvemmalta (vanhemmalta) puolelta. 

Paunonen esitteli muutamia murrekorttejaan, joiden alkuperä oli siitä sinisestä vihkosta, jonka kannessa luki: "Hannes 1.-3.6.66. Valmis."   

Heikki Paunonen siis aloitti kolarilaisten kesätapahtumat tervehtimällä Sieppijärven museolla  paikallismurteesta kiinnostuneita ihmisiä. Paunonen kiitti paikallisia murteen taitajia alleviivaamalla sitä suurta arvoa, mikä täältä kerätyillä murresanoilla on ollut hänen työhönsä.

-Kuuntelin Hannes Petäjäniemen tarinointia Sieppijärvellä. Kerran olin pudota tuoliltani, kun yhtäkkiä kuulin Hanneksen käyttävän puhessaan juuri sitä vanhaa muotoa monikon genetiivistä, jota en uskonut enää ihmisten täällä tuntevan. Mutta Hannespa sanoi töitten -genetiivin sijasta töinen!

Väitöskirjansa Paunonen teki monikon genetiivin muodostumisesta suomen murteissa.
Tästä kaikesta kiitän julkaisemalla oheisen jutunpätkäni ja yleisökuvat nimenomaan Vasitun Luuan sivustolla.
Kotiseutuyhditys Vasittu Luuta kunnioittaen kiittää Heikki Paunosta arvokkaasta elämäntyöstä, joka on vaikuttanut ja edelleen vaikuttaa itsetuntoomme. Kieli olemme me!

p.s.
Olen syyskuussa 2014 hankkinut (käyttösääntöineen) Suomen kielen nauhoitearkistosta, osoitteesta http://www.kotus.fi/nauhoitearkisto, äänitteen (cd) nimeltä KOLARIN MURRETTA. Siihen on taltioitu muutamia Heikki Paunosen Kolarin kylissä tekemiä haastatteluja. Äänite alkaa Yrjö Vaattovaaran muistelulla "Rahin ajossa Boströmin liikheen aikana".
Museolla pitämässään esitelmässä Heikki Paunonen kertoi, kuinka nykyään todellakin on mahdollista tutustua omaan murteeseen esimerkiksi hankkimalla itselleen sitä, mikä kiinnostaa.

Kirjailijan tarinaan perustuva kuvaus jälleenrakennusajan Sieppijärvestä, alkaen 1945.

Katariina Korhonen, 2018.

Evakon jälkeinen 1940-luvun elämä Kolarissa alkoi jälleenrakennustöillä. Perheet rupesivat hartiavoimin järjestämään ihmisten ja eläinten suojaksi kattoa pään päälle. Isot talot palkkasivat ulkopuolista työvoimaa.

Kunta rupesi hoitamaan sille kuuluvia valtavan isoja asuttamis- ja rakentamistehtäviä. Työntekijöitä, rakennusmestareita, valvojia palkattiin. Kunnallista valtaa ja käytännön toimia rupesivat johtamaan kommunistit, vuoden 1945 vaalit valtuuttivat. 
Hyötymännikön rajavartiosto uusine miehineen toi uusia ideoita ainakin urheiluun. Heti alkuun (1945) perustettiin oma urheiluseura, Sieppijärven Sisu, ja rakennettiin talo - lopuksi tanssittiin. Maamiesseura oli olemassa vanhastaan, se jatkoi toimintaa. Metsäherrat ja metsien miehet (melkein) vaihtoivat osia, työtä riitti, kenelle kelpasi, savotat houkuttelivat, ja korttipelit siellä. 
Sieppijärven Osuuskassa oli aloittanut ennen sotia 1926, sitä jos mitä, tarvittiin. 
  
Muualta Suomesta saapui huomattava määrä ihmisiä jälleenrakennustöihin, vaikka tänne pääsi ensi alkuun vain matkustusluvan kanssa.  

Kirjailija Seppo Jääskeläinen on kirjoittannut (2000) teoksen Muutot. Se kertoo Sieppijärven jälleenrakennusajasta, eli
40-luvun  rakennusajasta Suomessa. Jääskeläisen tarina on lapsen omakohtainen, muistoihin perustuva näkökulma.
Päähenkilö on isänpoika Illu. Isä on kahden poikansa äidistä eronnut Juho, joka kulkee poikineen töiden perässä.
Tarinassa pojat käyvät koulua (myös) Sieppijärvellä, ja Juho tekee työnjohtotöitä Kolarin kunnalle.
Sieppijärvellä he asuvat vuokralla Hannes Jussin mökissä.



Jo tuohon aikaa Sieppijärvelle pääsi junalla. Juho oli lähtenyt Lappiin ilman poikiaan. Puolen vuoden jälkeen hän oli hankkinut matkustusluvat ja junaliput. Juhon kihlattu morsian oli saanut luvan tulla junalla poikien kanssa katsomaan, miltä Sieppijärven maisema näyttää ja voisiko täällä elää.

Juna kulki tuohon aikaan Kaulinrannalle asti. Siitä lähti pitkänmatkan linja-auto, häkäpöntöllä kulkeva Eskelinen, ja sillä pääsi myös tämä "konkkaronkka" Sieppijärvelle. Juho-isä oli ollut vastassa harmaan parakin edessä.

Tienvierustan keskeneräinen talorötiskä aiheutti etelän morsiamessa hämmennystä. Mörskä oli kuulema kulkujätkien hotelli, omalla vastuulla sai yöpyä kuka tahansa. Kesällä mökissä oli sattunut puukotus, vainaja oli luultavasti ollut paperiton inkeriläinen ja tappaja päässyt karkuun. -Rajaseudulla on monenlaista kulkijaa, oli Juho selittänyt.

Sieppijärven kylätaajaman kaksikerroksinen, rapattu tiilitalo oli vielä kesken, siitä tulisi koulu. Nyt koulua käytiin parakeissa.
Kunnantoimisto sijaitsi tienvierusparakissa. Sen pihapiirissä oli varasto (varastonhoitajana Niilo Koskenniemi  1948 - 1956) ja "Juhon työpaikan tukikohta" eli toimisto. Toimistolle tuli tilattuja sanomalehtiä laidasta laitaan, Helsingin Sanomista ja Uudesta Suomesta alkaen.

Jälleenrakennusajan kaupoista "Kallion kaupaksi" kutsuttu Iivari jatkoi toimintaansa aloittaen joustavasti ensimmäisenä. (1970-luvulla otettu kuva alla.) 
Iivarin kauppias ei kauaa aikaillut, hän meni apulaisineen sekä savotoille, asutuskyliin että Sieppijärven kylälle Jonne Pääkkölän palamatta jääneen ulkorakennuksen päätyyn. Pian saatiin rakennettua uusi komea kaupparakennus keskelle kylänmäkeä.

Jälleenrakennusajan monilla, omien vanhempieni kaltaisilla kyläläisillä, oli varaa käydä kaupassa vain "vastakirjalle" - ruokavelka pyrittiin maksamaan kerran kuukaudessa, mutta se ohjasi rahankäyttöä. Elämä oli tiukkaa eikä siivutettua ostomakkaraa syöty läheskään joka päivä. Maatiloilla ei näitä huolia ollut.  
                                         
Metsänomistus ja puun myynti olivat osa Sieppijärven maatilojen toimeentuloa. Sieppijärven isännillä oli perunan lisäksi maita heinällä lehmikarjaa varten. Jokivarsiniityillä kasvoi luonnonsaraa, ja järvessä vanhastaan kortetta. Ennen sotia talossa oli saattanut olla poroja, vaan ei enää sodan jälkeen. Kotitarvekalastus oli tärkeä toimeentulon lähde myös. (. 144, Muutot)

Kuvassa on sodassa palamatta jäänyt Jonne Pääkkölän ulkorakennus, jossa oli Kallion kauppa heti evakon jälkeen. Myöhemmin rakennetun VR:n laituripysäkille vievän tietyön alta (vas.reuna kuvassa) on purettu autoilija Jonne Pääkkölän autotalli, ulkorakennuksen liiteri, makasiini ja latopää. Naimi Pääkkölä asui sodan jälkeen tuossa kuolemaansa saakka, eli vuoteen 1969. Kuvassa näkyy myös Pääkkölän Mikon kioski vuodelta1972. 


Linja-autoja varten tuodun pysäkkiparakin päähän oli heti suunnitteilla kioski, kaupan tykö puolestaan oli hankkeilla ruokala, tai ainakin kuppila.
Järvelle laskeutuvassa rinteessä näkyi uusia ja rakenteilla olevia puutaloja. Rakennustarvikkeista ja rahasta oli pulaa.

                                         Ihan oikea KIOSKI Sieppijärvellä. Tämä näyttäisi Kotkamaan alkuajoilta, sillä Gunnar                                                   Kotkamaan vaimo Silja Järvirova on asettunut kuvaa varten ovisuuhun. 

                                      Nuorisoa koolla Myllyllä, siellä oli Myllyn Ainon kioski. Takana Naamijoen silta.
                                   

Sahat lauloivat ympäri pitäjää. Taloja rakennettiin puusta, josta ei välttämättä ollut pulaa, mutta muista rakennustarpeista oli.
Tämä kuva on otettu Naamijoen sillanposkessa olleella Myllyn sahalla.
                                           

Suomalaisen maiseman erikoispiirre eli harjurinteet näkyivät Sieppijärven maisemassa, jos osasi lukea maisemaa. Valtaväylältä kun poikkesi koivikkoa kasvavaa harjurinnettä halkovalle kärrytielle, oli jo aika lähellä maanviljelijä Hannes Jussin tilaa, sen niittyaukeaa ja perunapeltoa.

Pitäjässä oli valtaisa pula asunnoista ja tiloista ylipäänsä. Ihmisiä asui jopa talojen säilyneissä kivijaloissa ja muissa tilapäisissä rakennelmissa.
Jälleenrakennusajan ensimmäisinä vuosina esimerkiksi kokouksia (tai käräjäistuntoja) järjestettiin niissä rakennuksissa, joita saksalaiset eivät olleet polttaneet, esimerkiksi saunarakennuksissa (kuva alla).

                                                 Sieppijärvellä Aatin (Pääkkölän) evakkopirtti.

Paikkakuntaa eli Kolaria johti Eemeli Lakkala (1900 - 1974), joka oli saanut vuoden 1945 vaaleissa valtakirjan; hänestä oli kertaheitolla tullut Kolarin johtava kunnallispoliitikko. Kunnanjohtajan avulla kylälle saapuva kuntatyöntekijä, esimerkiksi työnjohtaja, sai vuokrattua "kodikkaan ja hyväkuntoisen hirsimökin tilan pihapiiristä". Kirjassa Juho vuokrasi mökin maanviljelijä Hannes Jussilta.

Jääskeläisen Muutot -teoksessa Juho joutuu selittelemään itseään huomattavasti nuoremmalle, oppikoulun käyneelle kihlatulleen, mitä varten miehen pitikin tulla juuri Sieppijärvelle, jos täällä on sellaista, miltä näyttää!

-Länsi-Lapissa on töitä ja tilaa, mahtuu hengittämään. Ja Ruotsi lähellä väylän takana, jos tulisi jostain syystä kiire. Minulla kun on se...mistä puhuttiin. Tässä kohdassa Juho viittaa asekätkentäjuttuun, joka oli vielä kesken, vaikka kenraali Airo olikin vapautettu (1948). Kiireellä hän puolestaan vihjaa mahdolliseen miehitysuhkaan. Neuvostoliitto ei tuolloin ollut vielä ratifioinut lopullisesti Paasikiven vahvistamaa rauhansopimusta.

- Ja muutenkin. Vaikka nyt elintarvikkeita ajatellen. Ruotsin puolelta saa ostaa rajakauppana sellaista, mihin eivät säännöstelykortit riitä, ja saattaapa mukaan sattua muutakin, sakariinia, tupakkaa, teetä ja kahvia, arvoiltaan enemmän kuin käypä raha. Väylän varressa on monenlaista jopparia. Vaan ovathan rajavartiostot ja tullitkin valppaina. Minä tunnen täkäläisiä molemmilta puolilta.Tarkoitan sekä rajaa että laillisuutta. (s. 142, Muutot)

-Toisaalta täällä on jälleenrakentaminen parhaassa vauhdissa. Länsi-Lapilla on tulevaisuus. Koko Lappi nousee.

Pojat! Katsokaa! Ylläs! Odottakaas, pojat, ja Tyyne, kun näette Yllästunturin keron lumen peittämänä. 
- Olkoot, Tyyne sanoi taas. Tämä katkelma kirjasta osoittaa, kuinka Juhon oli mahdotonta vaikuttaa etelän morsiamensa asenteisiin. Morsiamen mielestä meillä täällä Sieppijärvellä ei ollut edes maisemaa, "äläs ny vain Ylläs tai harjut"!

Juho ja pojat jäivät, morsian lähti Kaulinrannan kautta töihinsä etelään - tuskin takaisin tuli!
- Tuli heti helpompi olo, kun sai ämmän ikkunasta ulos, isä kertoi entisen miehen sanoneen. (s. 151)

Kun Sieppijärven lypsykarjaa harjoittavat perheet  oli lähetetty syksyllä 1944 evakkoon Ruotsiin, ne olivat ottanut mukaan "vain välttämättömän" - esimerkiksi Lapin puikulaa eli puikkopottuja. Myös lypsykarja kävelytettiin Ruotsin puolelle turvaan.

Siemenperunoitten ja karjan kanssa tultiin seuraavana vuonna kotiin.  Evakosta paluu ja jälleenrakennusaika koitti 1945. Silloin viljelijä kylvi ensi töikseen perunat, jatkoi karjansa hoitamista, teki heinää karjalle ja rakensi poltettujen rakennusten tilalle pikkumökin. Hannes Jussi asui liki kaksi vuotta tilapäismökissä ennen kuin keväällä 1947 vihdoin sai perheensä kokoon, ja pääsi asettumaan uuteen taloon. Heti kun mahdollista, tilapäisasunnoksi tehty mökki vuokrattiin uusiokäyttöön - jos mahdollista.

Hannes Jussin "läppiä" (lapsia) oli pidetty evakossa pidempään kuin muita, sillä lasten kotiinpaluun ehtona oli koti. Lapset olivat ennen evakkoa olleet sijoitettuina Sieppijärven lastenkotiin äidin kuoleman (1944) johdosta. Rauhan tultua lastenkotia ei sattuneesta "tulipalosta johtuen" enää ollut. Lasten oli siis Ruotsissa evakossa odotettava, että isä sai rakennettua oman talon. Lastenkotia ei rakennettu uudestaan, sen toiminta jatkui Kolarin kirkonkylällä.

Ennen sotia rakennetusta lastenkodista olen kirjoittanut tänne.

Lapin evakkoaika 1944 - 1945: Välähdys Ruotsista, "Äs Ljustorpista", Paavo Asikaenen.

Teksti:

katakorhonen56@gmail.com.

Tekstini asianosaiset:

Paavo Asikainen, s. 21.12.1869
Maria Kangas, aviossa Asikaisen kanssa. Emäntä kuoli 27.1.1944, perinnönjakokirja laadittiin 21.4.1947.
Pariskunnan pesue:
Eila Martta Asikainen Tamminen, syntynyt 26.7.1915, ja muuttanut Riihimäelle.
Hellin Maria Asikainen Alanko, syntynyt 20.5.1917
Emmi Elina Asikainen Raittimo, syntynyt 16.11.1918 ja (Kaarle) Aukusti Raittimo, 5.5.1912.


1. Evakossa (Lapin sota 1944-1945) hoidettiin keskeneräisiä kotiasioita.

1.1. KUIVATUSHANKE: KUNNITTAINVUOMA Kolarin kunnassa

Paavo Asikainen oli Iisalmessa syntynyt Asikaenen, joka perusti tilan ja perheen Sieppijärvelle. Yksi hänen tyttäristään oli Emmi, aviossa Raittimo.
Lapin sodan ajaksi hän vei perheensä evakkoon Ruotsin (Äs eli Sverige) Ljustorp -nimiseen paikkaan. Sieltä käsin hän hoiteli tilallisen paperitöitään, eli allekirjoitti (esimerkiksi alla esittelemäni hankkeen) asiapaperin.

Kuva 1. Yllä.
Maanviljelijä PAAVO ASIKAINEN oli saanut 3.12.1937 päivätyn kirjeen Maataloushallitukselta. Tämä tapahtui siis ennen Lapin sotaa, joka evakkopaikkoineen muutti toviksi myös Asikaisen elämää.

Kirjeen nimi oli Kunnittainvuoman kuivatushankkeen toimitsijamies, maanviljelijä Paavo Asikainen.

Kirjeen alku osoittaa, että Asikainen on nyt saanut kuivatustyönsä hyväksytysti tehtyä. Valtio on

avustanut hanketta suoranaisena avustuksena 4996 markalla. 

Kirjeen mukana seurasi Asikaiselle viljelyspakkoluettelo. 

"Luetteloon on merkitty kunkin osakkaan viljeltäväksi tai metsän kasvuun ojitettavaksi määrätyn maa-alan suuruus. Aika, jona uudisraivaustyö on suoritettava, on 24 vuotta."

Mielenkiintoista Maataloushallituksen kirjeessä on myös ilmoitus, että osakkaiden velvollisuuksia ovat viljelyspakko ja viemärien kunnossapito.

Kuva 2. Yllä.

Tämän vuokrakirjeen on lähettänyt (1945) Metsähallinnon Perä-Pohjolan piirikuntakonttori.

Tämä on päätös Paavo Asikaisen anomukseen. Kirje on toimitettu Asikaesen evakkopaikalle Ruotsiin, sillä helmikuun 1945 lopulla tuskin kukaan Sieppijärven evakoista oli päässyt palaamaan kotiin. 

...päätös itsellinen Paavo Asikaisen anomukseen saada Kunnittajanvuomalta edelleen vuokrata viljelysmaaksi Koivulanjänkä I -nimisen vuokrapalstan..."

"Metsähallinnon Perä-Pohjolan piirikuntakonttori on suostunut Asikaisen anomukseen siten, että anojalle vuokrataan aluemetsänhoitajan (Forsten) osoittamalta paikalta viljelysmaaksi 2 hehtaaria huonokasvuista metsämaata eli yhteensä 2 hehtaaria maata seuraavilla ehdoilla: ..."

 Annettu Torniossa, 26. päivänä helmikuuta 1945, Väinö H. Koponen.

Kuva 3. Yllä. 

Tämä vuokraehtoihin liittyvä Asikaisen allekirjoitussivu kertoo enemmän kuin ensisilmäyksellä arvasin. 
Tämä on hieno dokumentti ajasta, jonka yleensä muistamme vain "evakkoaikana".

Tosiasiassa aika oli tapahtumia täynnä, ja siellä syntyi uutta elämää myös Paavo Asikaisen sukuun. Paavon tytär, Emmi oli aviossa August Raittimon kanssa, ja eikö mitä, Emmi synnytti 6. marraskuuta 1944 tyttären, Birgitan - evakossa Ljustorpissa.
Evakossa ovat syntyneet myös kirjailija Timo K. Mukka ja Anna-Liisa Keskitalo. Evakossa myös kuoltiin ( Akseli ja Saimi Kakkisen pikkupoika). Evakossa käytiin töissä ja kouluakin, sieltä käsin hoidettiin kotiasioita - eikä oltu moksiskaan. Nähtiin maailmaa. Ruotsin Ljustorp oli yksi monista kolarilaisten evakkopaikoista Sundsvallin seudulla.

Itselleni seutu on aina ihmisissä, niin tämäkin. Ljustorpiin oli lähetty Asikaiset Sieppijärveltä, Kolarista Kalle Äkäslompolo  ja Pellosta Hanna Orajärvi. Heitä Asikainen oli pyytänyt todistajiksi saatuaan postia Torniosta. Niinpä Kalle ja Hanna allekirjoituksillaan todistivat Paavo Asikaesen allekirjoituksen oikeaksi. (Kuva 3)

Hauskinta tässä dokumentissa on Paavo Asikaisen omakätiset merkinnät. Hänellä on erittäin kaunis ja hyvin luettava käsiala. Voi olla, että allekirjoitustilanteessa (ainakin) kolme ihmistä on nauraa kätkättänyt. Olen aivan varma, että Paavo ei kirjoittanut "vahingossa" sukunimeään muotoon Asikaenen! Hän halusi käyttää "savvoo" eli kirjoittaa sukunimensä "oikeaan" muotoon Asikaenen.

Uskon myös, että tämä Asikaenen ei merkinnyt päiväykseen ja Ljustorpiin kuuluvaa Ruotsi-sanaa vahingossa lyhenteellä Äs! Kyllä hän tiesi, että äs on S eli Sverige - Amerikan käynyt "maalimanmies" kun oli!

p.s.
Vuoden 1937 Maataloushallitus käytti huolimatonta kieltä. Meillä täällä Sieppijärvellä ei ole koskaan ollut Kunnittainvuomaa. Sen sijaan paikan nimi on aina ollut Kunnittajanvuoma - aivan kuten Metsähallinnon Länsi-Pohjan piirikonttori omassa kirjeessään kirjoitti. Nimen alkuperä on saamen kielessä.

Vaattojärven koulun historiikki kuvina 1926 - 2003

Katariina Korhonen, 

huomautukset mahdollisista asiavirheistä osoitteeseen katakorhonen56@gmail.com

17.12.2016. Vaattojärven koulu 90 vuotta. Juhla Vaattojärven koululla. Kuvassa meneillään näyttelyn rakentaminen.

Tämä näyttelyselostus on tehty Vaattojärven koulun 90-vuotisjuhlaan koottua kuvanäyttelyä varten. Kehystettyjä näyttelykuvia on 90 kappaletta, ja ne ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta Eini Pellikan keräämiä ja tallettamia. 

Alkuperäiset kuvat on suurentanut (2016) Sandi Lammi. Kuvia ei ole muokattu, vaan ne on haluttu säilyttää siinä kunnossa kuin ne ovat olleet. Historiikin ja tämän näyttelyn on toimittanut Vaattojärven koulun monivuotinen opettaja ja kyläläisten sukulainen, Katariina Korhonen (ent. Granat).

Eini Pellikan luvalla tämä historiikki julkaistaan Kolarin kotiseutuyhdistyksen, Vasitun Luuan, sivustolla. 

Uskomme, että näyttelykuvista löydätte myös itsenne, jos heittäydytte kuvatarinoiden vietäviksi.

EINI PELLIKKA. 2003.
VAATTOJÄRVEN KOULUN HISTORIIKKI KUVINA.

1920-LUKU.

Vaattojärvelle perustettiin kansakoulu vuonna 1926. Koulunpito aloitettiin Ranta-Mikon talossa.

Vuoden 1926 lokakuussa Kolarin kunnanvaltuusto oli valinnut Vaattojärven koulun johtokuntaan talokkaat Arvid Vaattovaaran ja Abiel Heikin kaudelle 1927 – 1929.

Kuva 1.

Vaattojärven koulun oppilaita 1928 Ranta-Mikon edustalla, opettajan nimi oli Elsa Piuva.

Oppilaat alariviltä toinen vasemmalta alkaen Erkki Liikamaa, Erkki Vaattovaara, Erkki Järvirova, Antti Vaattovaara, Matti Vaattovaara, Paavo Vaattovaara, Huugo Liikamaa, Helmi Vaattovaara, Emmi Vaattovaara, Aili Krekula, Eeva Kylmämaa, Kalle Vettanen, tuntematon, Osmo Korteniemi, Antti Pällinen, tuntematon, Kalle Kylmämaa, Ellen Pasma (Hakso), Elsa Vaattovaara, Eeva Alatalo, Martta Niva, Saimi Vaattovaara.

Takana Mari Vaattovaara, Eeva Kylmämaa, Paavo Niva, Antti Taavenniku ja Feelis Tiensuu.

Ensimmäisinä Vaattojärven kansakouluvuosina oppilaita tuli naapurikylistäkin. Terttu Metsävainio (s. 1916 Pasmajärvellä) on kertonut, että hän asui Vaattojärvellä ollessaan tätinsä Jenny (o.s. Metsävainio) ja Aukusti Nivan luona. Kesälomalle kotiin Pasmajärvelle Terttu pääsi turvallisella venekyydillä, sillä Edla ja Kustaa Jysky ottivat hänet mukaan, kun lähtivät kylästelemään Pasmajärvelle.

Myös Venejärvenkylältä oli useita oppilaita Vaattojärvellä, sillä kansakoulu aloitti siellä toimintansa 1939. Venejärven oppilaat kulkivat kävellen ja talvella suksilla.

Kuva 2.

Kuvassa on opettaja Leena-Kaisa (Kaija) Ojamaa valmistuvan koulurakennuksen edessä 1928. Hän tuli samana vuonna (1928) opettajaksi Vaattojärvelle, ja toimi täällä parikymmentä vuotta. Opettaja oli kyläläisten kanssa evakossa Lapin sodan ajan, ja tuli tuhottuun kylään takaisin. Hän ehti pitää koulua myös parakkikoulussa sodan jälkeen 1946, mutta jäi eläkkeelle vielä samana vuonna.

Vaattojärviläisten Kaija oli tomera ihminen, monessa mukana. Hän eli täällä loppuun asti. Ojamaa oli saanut kiertokoulunopettajan koulutuksen. Hän aloitti Kurtakon kanssa yhteisesti järjestetyn supistetun alakansakoulun opettajana. 1930-luvulla hänestä tuli Vaattojärven opettaja.

Kurtakon opettajan kerrotaan muistelleen Ojamaata. Oli ollut syyshämärä päivä 1950. Kurtakon opettaja oli ollut pelaamassa jalkapalloa oppilaittensa kanssa. Kentän reunalle oli ilmestynyt vanha pieni nainen. Tämä oli kertonut olleensa Kurtakossa opettajana, ja lähteneensä nyt katsomaan koulua ennen kuin kuolee…

Sen jälkeen vanha opettaja oli mennyt yöksi Palovaaran Liljan luokse. Siellä hän väsyneenä sai nukkua viimeuneen. Hautajaiset olivat Vaattojärvellä. Kyläläiset saattoivat opettajansa haudan lepoon Sieppijärven vanhalle hautausmaalle. Ja siellä Ojamaa lepää, lähellä ystäväänsä Hilma Laurilaa, Sieppijärven koulun opettajaa. Leena-Kaisa (Kaija) Ojamaa oli syntynyt Paavolassa 1878. Hän kuoli Kolarissa 1950.

Kuva 3. Kuva 4.

Perä-Pohjola –lehti kirjoitti maaliskuussa 1928, että valtioneuvosto on myöntänyt Kolarin kunnalle Vaattojärven koulun rakentamista varten 92000 markan avustuksen, 23000 markan lisäavustuksen ja 115000 markan kuoletuslainan.

Niinpä koulurakennuksen rakentaminen aloitettiin 1928. Koulu valmistui 1929. Yläkerrassa olivat keittola, yläkoulun opettajan asunto sekä veisto. Alakerrassa olivat alakoulun opettajan asunto ja kaksi luokkahuonetta.

Kansakoulun vihkiäiset pidettiin lokakuussa 1929. - Juhlassa pidettiin useita puheita, ja mukana oli runsaasti väkeä, kirjoitti Perä-Pohjola 14.10. 1929. Tervehdyspuheen piti opettaja Fanni Peltonen. Saatiin kuulla myös maisteri Elsa Huttusen puhe, Elsa Mäen ja Kaija Ojamaan puheet sekä agronomi Castrenin esitelmä. Varsinaisen juhlapuheen oli tullut pitämään kansakoulutarkastaja Antti Nurmiranta.

Vaattojärven kansakoulun vihkiäisten aikaan (1929) tarkastajat olivat erittäin kokeneita ja kansanopetukselle omistautuneita ihmisiä. Niin myös Nurmiranta, jonka työnkuvaan oli kuulunut Raudun vapaaopiston johtajan toimi. Tämän kansanopiston perustamisen taustalla on vuosi 1918 – koska silloin Suomeen alkoi saapua Pietarin (Leningradin) ympäristöstä Inkerin pakolaisia. Koska suurin osa heistä sijoitettiin rajapitäjiin, varsinkin Rautuun, päätettiin sinne perustaa Raudun kansalaisopisto tekemään valistustyötä. Tämän opiston johtajana toimi A. Nurmiranta 1924 – 1925.

Vaattojärvelle Nurmiranta kuitenkin saapui (1929) Perämeren koulupiirin tarkastajana – vaikka Kolari itse asiassa kuului jo silloin Länsi-Pohjan piiriin.

1920-luvun loppupuoli oli Vaattojärvellä toimeliasta ja aktiivista aikaa. Koulun johtokunta anoi vihkiäisjuhlan aikaan kunnalta lisämäärärahaa koulukeittolan ylläpitämiseksi. Anomus tuli hylätyksi, valtuustolla kun ei ollut käytettävissä kansakoulumenoihin enempää rahaa. 

 1930-luku.

Kuva 5.

Kuva esittää äitienpäiväjuhlaa varten koristeltua alakerran luokkahuonetta.

Kuva 6.

Ensimmäinen äitienpäiväkuva on otettu Vaattojärven kansakoululla 1930.  Äidit kuvassa vasemmalta edestä alkaen ovat Fanny Vaattovaara, Hilja Kallojärvi, Jenny Niva, Taimi Männistö, Elviira Niva, Alia Vaattovaara, Aini Vaattovaara, Aini Vaattovaara (Kylmämaa), Kaija Niva.

Oikealta Inka Liikamaa, Amanda Alatalo, Laura Vaattovaara, Kaisi Vaattovaara, Jenny Löpari, Fiinu Liikamaa, Kaisa Liikamaa, Elina Pällinen, Olga Kylmämaa, Josefiina Vaattovaara, Vilma Niva, Elisi Kylmämaa, Helmi-Marja Niva, Hilja Kylmämaa, Edla Jysky, Martta Heikki, Maikki Kylmämaa, Laura Kylmämaa, Josefiina Kylmämaa, Tyyne Heikki, Karoliina Kylmämaa, Aune Vaattovaara, Kaija Liikamaa ja Kaisa Krekula.

Kuva 7.

Kuva kertoo hiihtämisestä ja suksimisesta vuonna 1932. Mallia näyttävät opettajat Kaisa (Kaija) Ojamaa ja Karin Lehtonen.

Kuva 8.

Käsityökerholaiset tekivät nuket. Eturivillä oikealla on Emmi Niva. Takarivillä oikealla ensimmäinen on Hilda Krekula, neljäs oikealta on Helmi Vaattovaara (Lappea), sitten Maila Vaattovaara, Eeva Kylmämaa, opettaja Lehtosen sukulaistyttö, Eeva Alatalo, Martta Niva (Siurumaa), Mari Vaattovaara ja Helmi Peuraniemi.

Kuva 9. Vaattojärven kansakoululaisia 1932.

Nimiluettelo Elma Heikin mukaan:
1.vasemmanpuoleinen rivi vasemmalta edestä lukien: Anna Kylmämaa, Elsa Niva, Eevi Liikamaa. 2.rivi Eino Niva (kaat.), Emmi Niva. 3.rivi Jonne Liikamaa, Taimi Kylmämaa. 4.rivi Taimi Vaattovaara (Filppa), Kalevi Heikki. 5.rivi Huuko Liikamaa, Antti Vaattovaara. 6.rivi Paavo Vaattovaara, Elsa Vaattovaara. Oikeanpuoleinen rivi vasemmalta edestä lukien: 1.rivi Aili Vettanen, Olavi Vaattovaara, Hanna Vaattovaara. 2. rivi Veikko Niva, Annikki Kylmämaa. 3. rivi Uuno Kylmämaa, Iikka Kylmämaa. 4. rivi Konstu Niva, Hilda Krekula. 5. rivi Veikko Vaattovaara, Kalle Kylmämaa. 6. rivi Emmi Vaattovaara, Helmi Vaattovaara. Opettaja Kaarin Lehtonen.


Kuva 10.

Vaattojärven kansakoulun oppilaat opettajineen 1934.

Edestä vasemmalta alkaen Hannu Niva, Eelis Vaattovaara, Eelis Kylmämaa, Mauno Kylmämaa, Hannu Veli Niva, Onni Niva, Kaarina Kallojärvi, Lyyli Männistö, Aura Vaattovaara, Vieno Liikamaa.

Pojat vasemmalta Olavi Alatalo, Kalle Krekula, Olavi Vaattovaara, Lauri Vaattovaara, Jaakko Alatalo, Usko Liikamaa, Eero Kylmämaa, Taimi Liikamaa, Helli Männistö, Nanni Heikki, Elvi Heikki, Taimi Niva, Taimi Vaattovaara.

Takana Anni Kylmämaa, Emmi Niva, Elsa Niva ja Kaija Niva. Ylhäällä ensimmäinen vasemmalta on opettaja Kaija Ojamaa. Kuvassa ovat myös opettaja Impi Nuorala ja keittäjä Eeva Kylmämaa.

Kuva 11.

Lukuvuoden 1934 – 1935 alakoululaiset ovat tässä kuvassa.

Edessä vasemmalta ovat Osmo Liikamaa, Reino Kylmämaa, Impi Kylmämaa (Kunnari), tuntematon poika ja Henni Liikamaa. Seuraavat vasemmalta lukien ovat Timo Männistö, Lauri Niva, Hilkka Niva, Elli Heikki (Joensuu), Arvo Kylmämaa ja Martti Niva.

Seuraavat edelleen vasemmalta alkaen ovat Ilmari Kylmämaa, jonka takana on opettaja Impi Nuorala, sitten Kauno Niva, jonka takana on keittäjä Eeva Kylmämaa, sitten Edvin Kylmämaa, Irja Vaattovaara (Salo) ja takana opettaja Kaija Ojamaa.

Kuva 12.

Vaattojärven kansakoulun uusi opettaja Aaro Piessa (oikeassa reunassa) ja Kaisa Ojamaa asettuivat tähän kuvaan vuonna 1936. Piessa toimi Vaattojärvellä vuodet 1936 – 1939.

Kuva 13.

Opettaja Kaisa Ojamaa oli mukana Sieppijärven suojeluskuntatoiminnassa. Kuva on otettu 1930-luvun lopulla, Kaisa Ojamaa löytyy takaa oikealta. Sieppijärven opettajista Hilma Laurila (opettajana vuodesta 1903 alkaen) ja Aili Vikeväinen Lukkari (opettajana vuodesta 1929 alkaen) olivat Kaija Ojamaan lottaystäviä, kuten muutkin kuvan naiset. Kuva on otettu Sieppijärven koulun portailla.

Sieppijärven lotat hankkivat Sieppijärven sankarihautausmaalle patsaan kansalaissodassa kaatuneelle Jalmari Vaattovaaralle, jonka isä oli syntyisin Vaattojärveltä.

Kylmämaan Väinö on kertonut, että Kaija oli ”ahne käyhmään Sieppijärvellä”. Kaija oli vakituinen venematkustaja, ja Väinöllä oli moottorivene.

Kuva 14.

Vaattojärven kansakoulun ensimmäinen opettaja oli Hilma Rantakokko. Tämä kuva on otettu koulun 60-vuotisjuhlassa vuonna 1986. Ensimmäiset koululaiset (takaa vasemmalta alkaen) olivat Osmo Korteniemi, Martta Siurumaa, Erkki Liikamaa, Eeva Alatalo, Kalle Kylmämaa, Helmi Lappea, Antti Taavenniku, Taimi Kuusijärvi, Eeva Rautio, Maria Liikamaa ja Lyyli Kuusijärvi.

1920- ja 1930 – luvuilla Vaattojärven kansakoulun opettajina ovat toimineet:

1926:              Hilma Rantakokko

1927 – 1928:  Lempi Urho

1928 – 1929:  Elsa Piuva

1928 – 1946:  Leena Kaisa Ojamaa

1929 – 1930: Aune Savela

1930 – 1931: Fanni Peltonen

1931 – 1934: Kaarin Lehtonen

1934 – 1935: Impi Nuorala

1935 – 1936: Ilmari Pellinen

1936 – 1939: Aaro Piessa

1939 – 1940: Erna Kivilinna

1940-luku. Kylän jälleenrakennusaika.

Kuva 15.                            Kuvassa on Vaattojärven kansakoululaisia vuonna 1939

Ensimmäisellä rivillä istuvat vasemmalta alkaen Elma Kylmämaa, Maire Niva, Meimi Niva, Anneli Puikko, Aili Liikamaa, Lempi Vaattovaara ja Raakel Niva.

Seuraavalla rivillä oikealta alkaen istuvat Saimi Krekula, Urho Kylmämaa, Urho Niva, Esko Vaattovaara ja Bertta Männistö.

Takarivillä vasemmalta alkaen ovat Arvi Liikamaa, Santeri Liikamaa, Arvi Juustovaara, Aatos Vaattovaara, Väinö Tarvonen, Kalervo Heikki ja Heino Kylmämaa.

Kuva 16.

Ollaan tultu kotiin evakosta. On vuosi 1947. Koulunpito on alkanut tammikuussa 1946. Opettajina toimivat Aune (kuvassa) ja Arvo Etelämäki. 

Vaattojärven kaunis kansakoulurakennus, joka oli juhlallisesti otettu käyttöön 1929, on tuhoutunut vasta päättyneessä Lapin sodassa. Alakoulua pidetään Ruotsista hankitussa Heikin (kuva) parakissa ja yläkoulua Arviitin parakissa. Lapsia on paljon, kaikesta muusta on pula. Tästä kuvasta löytyy myös Seija (o.s. Alatalo) Koivuniemi, joka oli kehystyttänyt suurennoksen kuvasta ja asettanut sen kotinsa pöydälle. Seija eli  viimeiset vuodet Kolarin Palvelutalossa.

Kuva 17.

Kuvassa on opettaja Onni Ahlholm. Vaikka hän työskenteli Vaattojärvellä vain vuoden (1946), hänestä jäi koulun historiaan merkintöjä työstään koululaisten ja kyläläisten puolesta. Hän puhui puutteesta ja kirjoitti avuntarpeesta.

”Vaattojärvellä kohtasi silmiäni hävityksen kauhistus. Suursodan hyökyaalto oli pyyhkäissyt tämänkin syrjäisen kylän yli jättäen jälkeensä tuhkaa ja raunioita. Koulu piti aloittaa. Parakkejaan ei ollut vielä ehditty kunnostaa. Koulutarvikkeita ei ollut, ei kynänpätkää. Kaikesta näkemästäni ensi aluksi melkeinpä järkyttyneenä kirjoitin useisiin sanomalehtiin vetoomuksen parempiosaisille, että he lähettäisivät itselleen tarpeettomat koulu- ja muutkin kirjansa, sekä kaikenlaista koulutyöhön sopivaa tänne hävitetylle seudulle.”

”Heti alkoi saapua kaikenlaista tavaraa. Koulutyö voitiin aloittaa tammikuussa 1946. Kirjoja saapui ystävällisiltä ihmisiltä säännöllisenä virtana puolen vuoden ajan. Oli erilaista kirjallisuutta, joten saatoin jakaa niitä koululaisten koteihin aikuisten luettavaksi.”

Kuva 18.

Tässä hienossa Äitienpäiväkuvassa vuodelta 1946 nähdään taustalla Arviitin rauniot ja paikalle toimitettu kouluparakki, jonne opettaja Ahlholm oli äidit kutsunut. Juhlassa opettaja mm. lahjoitti äideille kirjoja, joita oli pyynnöstä saanut ympäri Suomea.

Pian tämän äitienpäiväjuhlan jälkeen (27.5.1946) tiedetään opettaja Ahlholmin ottaneen esille kansakoulukokouksessa Sieppijärven kouluparakilla asian, joka myöhemmin auttoi lahjakkaiden lasten jatkokoulutukseen pääsemistä. Hän oli puhunut kokouksessa myös apukoulun tarpeesta.

Kuvassa edestä vasemmalta alkaen ovat Tyyne Heikki, Jenny Niva, Elviira Niva, Mia Vaattovaara ja Helmi-Marja Niva. Toisella rivillä vasemmalta alkaen näkyvät Kaisi Vaattovaara, Helli Niva, Mari Liikamaa, Helmi Vaattovaara Järvirova, Kaija Niva, Lyyli Niva ja Hillevi Jysky. Välistä pilkottavat myös Veikon Hanna eli Hanna Vaattovaara, Vaattovaaran Einarin Maija, myöhemmin Järvirovan, Amanda Vaattovaara eli myöhemmin Iivarin Manta, Vaattovaaran Hanna, myöhemmin Rantapää ja Elina Kallojärvi Rantapelkonen. 

Kuva 19.

Opettaja Irja Eerola aloitti opettajana Vaattojärvellä vuonna 1948. Hän kuoli 1983.

Kuva 20.

Etelästä tulleet Vaattojärven koulun opettajat järjestivät koululaisille retkiä Helsinkiin. Opettaja Arvo Etelämäen johtama reissu Helsinkiin tehtiin jo vuonna 1948. Tässä kuvassa seurue poseeraa Tuomiokirkon kulmalla. Mukana on useampia Vaattojärven aikuisia. 

Kuvassa oikealta alkaen Kauko Heikki, Elvi Heikki, Knut Heikki, Eila Niva, Valmu Kylmämaa, Elle Kylmämaa ja Elli Heikki. Seuraavat oikealta alkaen ovat Elina Kallojärvi, Salli Heikki, Kerttu Niva ja opettaja Etelämäki.

Kuva 21.

Tämä kuva on otettu samaisella Helsingin retkellä 1948. Edessä oikealla ovat Elle Kylmämaa, Eila Niva, Valmu Kylmämaa, Lilja Niva, Kerttu Niva, Sirkka Männistö, tuntematon. Seuraavat oikealta alkaen ovat Salli Heikki, Salme Järvirova, Impi Järvirova, tuntematon ja Jussi Hakso. Takana ovat Elina Kallojärvi, Elvi Heikki, opettaja Arvo Etelämäki, tuntematon ja Toivo Heikki.

Kuva 22.

Kuvassa on vuoden 1947 – 1948 jatkokoululaisia, taustalla valmistumassa oleva koulurakennus. Edessä vasemmalta alkaen Sylvi Niva, Salli Heikki, Kosti Heikki ja Toivo Heikki. Toisella rivillä vasemmalta ovat Valmu Niva ja Sirkka Männistö. Takana vasemmalta ovat Iisakki Niva, Pentti Piironen, opettaja Arvo Etelämäki, Ultrik Kylmämaa, Pauli Kylmämaa, Sulo Kylmämaa ja Soini Liikamaa.
Parakkikoulujen aika alkoi loppua vuonna 1948, sillä samanaikaisesti valmistuivat Pasmajärven, Saarenputaan, Kolarin ja Vaattojärven uudisrakennukset – kyliin saatiin uusi koulurakennus! 
Koulut vihittiin käyttöön 31. lokakuuta 1948 viettämällä Kolarissa koulun 50-vuotisjuhlaa.

Vaattojärven uudisrakennus osoittautui heti alkuun liian pieneksi, sillä oppilasmäärä edellytti kolmannen opettajaviran perustamista. Niinpä Vaattojärven opettajista yksi oli ”aina evakossa” oppilaiden kanssa. Evakko tarkoitti, että koulua pidettiin kyläläisten taloissa, kuten Usko Liikamaan, Tauno Pasman, Ville Heikin ja Kalle Vaattovaaran taloissa.

Kuva 23.

Vaattojärven kansakoulun oppilaat vuonna 1949. Kuvassa olevat opettajat ovat Ilma Sassi (Niva) ja Mikko Verronen.

Kuva 24.

Vaattojärven uudisrakennus osoittautui heti alkuun liian pieneksi...ahdasta on.

Luokkakuva 1949. Edessä oikealla paripulpeteissa istuvat ovat Sisko Liikamaa ja Hilkka Heikki, Vilho Liikamaa ja Toivo Liikamaa sekä Lauri Heikki. Tämän rivin takana on opettaja Ilma Sassi. Keskellä olevan paririvin aloittavat Elle Kylmämaa ja Impi Järvirova, tyttöjen takana ovat Tuure Niva ja opettaja Mikko Verronen. Vasemmanpuoleisella rivillä tunnistettavia ovat Paavo Kylmämaa, Jorma Kylmämaa ja Valmu Niva.

1940 – luvulla Vaattojärven kansakoulun opettajina ovat toimineet:

1940, syksy:                                  Iida Liisanantti

1941, kevät – 1942:                      Jenny Vaivio

1942 – 1943:                                 Laina Nieminen

1943 – 1944:                                 Verneri Komppa

1945:                                             Mikko Karvonen

1946:                                             Onni Ahlholm

1946 – 1947:                                 Eila Kulmakko

1946 – 1947:                                 Pirkko Vallo

1947 – 1948:                                 Aune ja Arvo Etelämäki

1948 – 1949:                                 Mikko Verronen

1948 – 1983:                                 Irja Eerola

1948 – 1953:                                 Ilma Sassi Niva

1950-LUKU.

Vaattojärven koulun lopputarkastus hyväksyttiin syksyllä 1950 valtuustossa.

Vuosikymmen alkoi vauhdikkaasti. Alettiin suunnitella uutta retkeä Helsinkiin, edellinen oli tehty 1948. Käytiin keräämässä käpyjä Venejärven savotalla. Työn raskaus yllätti, ei ollut helppo rämpiä paksussa lumessa. Niinpä opettaja Ilmari Kärki sanoi, että Lapin ilmasto ei ole ihmisiä varten. Rahaa kerättiin iltamilla ja arpoja myymällä. Siitä asti oli retkikassa vuosikymmenien ajan milloin pienempänä milloin suurempana.

Koululle oli tullut 1948 opettajaksi Ilma Sassi, myöhemmältä nimeltä Niva. Hän toimi opetustyönsä ohella apusairaanhoitajana kylällä. Hän oli myös SPR:n työn innokas alkuunpanija. Hän sai SPR:n jäseniksi kaikki kylän asukkaat. Opettaja Sassin jälkeen Irja Eerola jatkoi työtä SPR:n hyväksi.

Kuva 25.

On vuosi 1952. On tultu Helsinkiin, joka paraikaa valmistautui heinäkuussa alkaviin kesäolympialaisiin. Vaattojärven kansakoulun opettajista Ilma Sassi ja Irja Eerola ovat kokoontuneet yhteiskuvaan koululaistensa kanssa.

Kuvassa ovat edestä vasemmalta alkaen Aarre Rautio, Urpo Vaattovaara, Kari Kylmämaa, Voitto Liikamaa, Gunnar Heikki ja Mikko Kylmämaa. Toiselta riviltä vasemmalta alkaen löytyvät Hilkka Heikki, Leena Kylmämaa, Signe Vaattovaara, Kirsti Sassi, Aili Järvirova, Eila Vaattovaara, opettajat, Sylvi Vaattovaara, Impi Heikki, Toini Järvirova, Raili Järvirova, Alli Kylmämaa, tuntematon ja Rauha Pikkarainen.

Kuva 26.

Kuvassa ollaan Ylläsjärven retkellä 1953 opettaja Tauno Raittilan aikana. Ryhmä lähti aamulla Vaattojärven koululta. Matkalla poikettiin Kurtakossa, jossa otettiin kuva ja saatiin ruokaa. Koivuperän Elisa tarjosi Kurtakon koululla lämmintä ja hyvää ruokaa. Myöhään samana iltana saavuttiin Ylläsjärvelle. Oli maaliskuun alku. Perillä oltiin viikko!

Kuvassa ovat edessä vasemmalta alkaen Mikko Kylmämaa, Aarre Rautio, Leena Kylmämaa ja Eini Heikki. Toisella rivillä vasemmalta alkaen ovat Eila Ylläsjärvi, Toini Järvirova, Signe Vaattovaara, Sanna Kylmämaa, Sylvi Vaattovaara ja Kaisi Ylläsjärvi. 

Seuraavat vasemmalta alkaen ovat Aatos Hakso, Esko Ylläsjärvi, Inkeri Hettula (?), Elle Ylläsjärvi, Aira Kylmämaa ja takana Anni Vaattovaara.

Kuva 27.

Vaattojärven jatkokoululaiset 1953. Mikko Kylmämaa ja Iisakki Niva istuvat edessä. Vasemmalta alkaen seisomassa ovat Helvi Kylmämaa, Signe Vaattovaara, Eini Heikki, Leena Kylmämaa ja Sylvi Vaattovaara. Takana vasemmalla näkyvät opettajat Irja Eerola ja Terttu Vaara Mörsäri.  Sitten näkyvät Raili Järvirova, Rauha Pikkarainen, Tauno Raittila, Aira Kylmämaa, Anni Vaattovaara ja Lotta Krekula.

Kuva 28.

Tässä kuvassa ovat koululaiset jälleenrakennetun talousrakennuksen edessä 1950-luvulla. Edestä vasemmalta alkaen ovat Seija Vaattovaara, Eeva Immonen, Meeri Männistö, Eija Alatalo, Reino Hakso ja Pauli Heikki. Seuraavat vasemmalta Raila Vaattovaara, Eila Vaattovaara, Aili Järvirova, Seija Alatalo, Maija Männistö, Urpo Vaattovaara, Eero Kylmämaa ja Antero Pikkarainen. Ja taas jatkuu vasemmalta, eli Ritva Kylmämaa, Aimo Järvirova, Seija Liikamaa, Veikko Kylmämaa, Jouni Järvirova, Toini Järvirova, Aarre Rautio, Kari Kylmämaa ja Sanna Kylmämaa.

Kuva 29.

Kuvassa 28 lueteltu porukka on tässä kuvassa päässyt perille Ylläksen rinteille opettajansa Raittilan johtamana.

Kuva 30.

Hiihtokilpailut 1950-luvulla. Hiihtäjä numerolla 37 on Seija Vaattovaara. Takana tuleva on jäänyt tuntemattomaksi.

Kuva 31.

Opettaja Tauno Raittila toimi Vaattojärven kansakouluopettajana vuodet 1953 – 1956.

Kuva 32.

Kenties hiihtokilpailut ovat alkamassa? Kuvassa lienee 1950-luvun tyyliä, esimerkiksi hiihtosukat.

Kuva 33.

Tässä kuvassa on Vaattojärven oppilaita kuvattuina Sieppijärven koululla 1956. Koulu teki syysretken Kolarin alueelle, ja pysähtyi myös Sieppijärvellä. Retki tehtiin kuorma-autolla, jonka lavalle oli nostettu parakki lapsia varten. Koulun opettajia olivat tuolloin Irja Eerola, Terttu Mörsäri ja Teuvo Aromäki.

Kuvassa ovat ainakin seuraavat koululaiset lähtien edestä vasemmalta, Urpo Liikamaa, Martti Satta, Leo Vaattovaara, Jarmo Kylmämaa, Mauri Kylmämaa ja Mikko Kylmämaa. Toisella rivillä vasemmalta alkaen ovat Ulla Niva, Pirjo Niva, Margit Niva, Raili Satta, Anja Heikki, Maaret Rantapelkonen, Marja-Leena Vaattovaara, Sirkka Kylmämaa, Arto Ståhle, Marjatta Vaattovaara, Raija Liikamaa, Taisto Kylmämaa sekä Arvi Heikki. Vasemmalla seisomassa ovat Reino Liikamaa, Toivo Vaattovaara, Pirkko Pasma, Pertti Liikamaa, Helena Satta, Pekka Tonteri, Taisto Niva, Martti Vaattovaara, Anne Vaattovaara sekä Esa Kylmämaa.  Seuraavat vasemmalta alkaen ovat Martti Heikki, Sinikka Kangas, Pirkko-Liisa Vaattovaara, Tellervo Vaattovaara, Meeri Liikamaa, Heimo Liikamaa, Vuokko Liikamaa ja Raimo Pasma. Seuraavalla rivillä vasemmalta alkaen ovat opettaja Terttu Mörsäri, Juhani Niva, takana Seppo Alatalo, Eero Hakso, tuntemattomia, Aimo Rautio, Birgitta Pikkarainen, Sisko Järvirova ja Matti Kylmämaa.

1950 – luvulla Vaattojärven kansakoulun opettajina ovat toimineet:

1949 – 1950:                                 Eija Maunumäki

1950 – 1951:                                 Ilmari Kärki

1951 – 1952:                                 Ilmari Koskinen

1952 – 1953:                                 Jorma Virtala

1953 – 1989:                                 Terttu Vaara Mörsäri

1953 – 1956:                                 Tauno Raittila

1956 – 1959:                                 Teuvo Aromäki

1959 – 1960                                   Riitta Helama

Irja Eerola toimi johtajaopettajana koko 1950-luvun.

1960-LUKU.

Kuva 34.

On vuosi 1961. Eturivissä vasemmalta alkaen istuvat Leo Vaattovaara, Reino Heikki, Raimo Pasma, Lasse Niva, Martti Satta ja Urpo Liikamaa.

Seuraavassa rivissä vasemmalta alkaen istuvat Pirjo Niva, Sisko Vaattovaara, Raili Satta, Tellervo Heikki, Maaret Rantapelkonen, Anja Heikki, Vuokko Liikamaa, Tuula Vaattovaara, Margit Niva, tuntematon, Raija Liikamaa, Mikko Liikamaa ja Jorma Pikkarainen.

Takarivissä seisovat vasemmalta alkaen opettaja Jorma Virtala, Esa Kylmämaa, Taisto Kylmämaa, Arto Ståhle, Tarmo Niva, Martti Vaattovaara, Jarmo Kylmämaa, Pertti Liikamaa, Arvo Kangas, Arvi Heikki, Mauri Kylmämaa, Voitto Vaattovaara sekä Eero Hakso.

Kuva 35.

Opettaja Terttu Mörsärin 1. – 2. – luokka 1960-luvulla.

Kuva 36.

1960-lukua. Edessä istuvat vasemmalta alkaen Vesa Niva, Aatos Vaattovaara, Keijo Rantapelkonen, Juhani Liikamaa, Esko Kangas ja Jouko Pasma.

Toisessa rivissä vasemmalta alkaen ovat Arja Alatalo, Sirkka Liikamaa, Vuokko Liikamaa, Sinikka Liikamaa, Saini Vaattovaara, Aila Kylmämaa, Leena Niva ja Sirkka-Liisa Kylmämaa.

Takarivissä seisovat Aulikki Niva, opettaja Irja Eerola, keittäjä Taimi Liikamaa Pasma, Pekka Hakso, Ahto Rautio ja Aulis Ståhle.

Kuva 37.

Oppilaat ja opettaja Irja Eerola vuodelta 1964 3. – 4. – luokka.

Edessä istuvat vasemmalta alkaen Vuokko Kylmämaa, Pirkko Niva, Marketta Liikamaa, Arja Liikamaa, Aila Alatalo, Marke Rantapelkonen, Irma Kylmämaa, Alli Heikki, Leena Mörsäri ja Juhani Pitkänen.

Takana seisovat vasemmalta alkaen Jouko Kangas, Markku Vaattovaara, Rauno Liikamaa, Auvo Vaattovaara, Pekka Vaattovaara, Kauno Liikamaa, Sulo Vaattovaara, Tapio Liikamaa, Antti Vaattovaara sekä opettaja Eerola.

Kuva 38.

1960-luvulla Vaattojärven koulua kävivät myös Anneli ja Sinikka, Otun ja Rauhan tyttöjä.

Kuva 39.

Tämä kuva kertoo 60-luvun  koulun "evakkoajasta". Terttu Mörsärin luokka kävi koulua Usko ja Elli Liikamaan pirtissä 1963. Suurin osa näistä oppilaista lienee 1956 syntyneitä.

Kuva 40.

Vaattojärven kansakoulun luokat 5 – 7 lukuvuonna 1965 – 1966. Edessä vas. Oili Kylmämaa, Pirkko Niva, Raija Kylmämaa, Riitta Vaattovaara, Marja-Terttu Pasma, Paula Niva, Aila Alatalo, Marke Rantapelkonen, Marketta Liikamaa ja Tanja Hakso.

Takana vasemmalla Kauno Liikamaa, Markku Vaattovaara, Seppo Vaattovaara, Pekka Vaattovaara, Antti Vaattovaara, Sulo Vaattovaara, Jouko Kangas, Matti Heikki, Timo Niva, Jouko Vaattovaara, Veijo Niva ja opettaja Vesa Eronen.

Kuva 41.

1960-luku oli kehityksen aikaa Vaattojärvellä.

Sähköt saatiin kylälle vuonna 1966. Samana vuonna koulu peruskorjattiin. Puhdas vesi alkoi tulla sisälle, muutaman vuoden ajan olivat likavedet jo menneet putkia pitkin ulos likakaivoihin. Koululle rakennettiin 1966 talousrakennus, johon tulivat asunto, veistoluokka, sauna, vessat, kuivaushuone, varastot ja pannuhuone.

Öljy- ja kaasuvalot vaihtuivat siis sähkövaloihin. Lämmitys siirtyi öljykeskuslämmitykseen.

Kylältä kuitenkin alkoi muutto jo 1950-luvulla ja jatkui koko ajan. Niinpä oppilasmäärä, joka evakon jälkeen oli 80 – 90, oli 1960-luvulla enää 40 – 50.

Kolarin kunnallinen keskikoulu aloitti vuonna 1959. Vaattojärveltäkin alkoi päästä lapsia keskikouluun. Opettaja Irja Eerola antoi lisäopetusta monille, koska läheskään kaikki pyrkijöistä eivät läpäisseet testejä. Alkuaikoina noin 30 % keskikouluun pyrkijöistä pääsi aloittamaan koulun.

Nyt toteutui opettaja Ahlholmin kansakoulukokouksessa (1946) Sieppijärvellä käyttämä puheenvuoro, jossa hän puhui tarpeesta saada lahjakkaat lapset jatkamaan opintojaan.

Kuva 42.

Tässäkin kuvassa on 1960-luvun kansakoululaisia. Vasemmalta alkaen kuvaan ovat päässeet Reino Heikki, Matti Heikki, Matin sylissä Sari Pellikka, Rauno Liikamaa ja Tapani Heikki.

Kuva 43.

Tässä kuvassa ovat tyttäret Alli Heikki, Allin sylissä Sari Pellikka, ja Tuovi Liikamaa. Mukana ovat myös pojat Matti Heikki, Reino Heikki, Tapani Heikki ja Rauno Liikamaa.

1960 – luvulla Vaattojärven kansakoulun opettajina ovat toimineet:

Opettajina jatkoivat Irja Eerola johtajaopettajana ja Terttu Mörsäri alkuopetuksessa.

Miesopettajat vaihtuivat:

1960 – 1961:                                 Jorma Keskimölö ja Jorma Virtala

1961 – 1964:                                 Lauri Parviainen

1964 – 1965:                                 Jukka Rivinoja

1965 – 2003:                                 Vesa Eronen

1970-luku.

Tämä vuosikymmen aloitettiin kansakouluna. Vaattojärven kansakoulusta tuli Vaattojärven peruskoulun ala-aste vuonna 1972.

Opettajina jatkoivat Irja Eerola johtajaopettajana, Terttu Mörsäri alkuopettajana ja Vesa Eronen 5. -6.-luokkien opettajana.

Irja Eerola jatkoi maatalousseuran ja SPR:n työtä. Kylällä pidettiin ompeluseuroja talvella joka viikko. Eerola jatkoi myös pyhäkoulun pitoa. Vesa Eronen oli innokas jääkiekonpelaaja, joten siirryttiin hiihdosta luistelemaan.

Peruskoulu toi uudistuksia. Vuonna 1946 opettaja Ahlholm oli puhunut kansakoulukokouksessa apukoulun tarpeesta. Siitä ajasta oli pitkä aika peruskoulun alkuaikojen apukouluun, josta sitten on kehittynyt laaja-alainen erityisopetus. Kiertävä erityisopettaja alkoi käydä koulullamme.

Vaattojärven ala-asteella annettiin muiden peruskoulujen tapaan vieraankielen opetusta kolmannelta luokalta lähtien. Maire Eronen oli pitkään englannin tuntiopettajana.

Siirryttiin 5-päiväiseen työviikkoon.

Kuva 44.

Tässä on opettaja Terttu Mörsärin alaluokka vuodelta 1971. Edestä vasemmalta lukien paikalla ovat Tamara Niva, Aila Mellajärvi, Sari Pellikka, Lenita Vaattovaara, Sari Vaattovaara, Soili Liikamaa, Sonja Niva ja Hemmo Kylmämaa.

Seuraavat vasemmalta lukien ovat Juha Keränen, Seppo Kylmämaa, Jyrki Liikamaa, Jyrki Satta, Eero Tiensuu, Petri Vaattovaara, Markus Kylmämaa sekä opettaja Terttu Mörsäri.

Kuva 45.

Lapissa siirryttiin peruskouluun 1972, mutta lukuvuonna 1971-1972 (kuva)  noudatettiin vielä vanhaa kansakoulun lukujärjestystä. Kuvassa on kansakoulun 1.2.-luokkien lukujärjestys. Lauantai oli työpäivä.

Kuva 46.

Tässä kevätkuvassa (1970) edestä vasemmalta alkaen ovat Anitta Liikamaa, Maritta Rantapelkonen, Soile Niemi, Soili Liikamaa, Tamara Niva ja Lasse Pellikka. Seuraavalla rivillä ovat Kristiina Vaattovaara, Sari Pellikka, Sonja Niva ja Heli Heikki. Seuraavat vasemmalta alkaen ovat Kai Vaattovaara, Juha Keränen, Mika Liikamaa, Ali Niva, Seppo Kylmämaa, Mika Satta, Pentti Mellajärvi ja Eero Tiensuu. Jyrki Satta ja Mauri Männistö ovat takimmaisina.

Kuva 47.

Vuosi 1977 – 1978. Edessä vasemmalta alkaen ovat Oili Niva, Heli Heikki, Kristiina Vaattovaara, Anitta Liikamaa, Heli Kontinen, Anneli Rautio, Maritta Rantapelkonen, Soile Niemi, Maritta Järvirova ja Merja Niva. Takarivissä vasemmalta ovat Pentti Mellajärvi, Mika Liikamaa, Seppo Mellajärvi, Ali Niva, Sauli Turpeinen, Kai Vaattovaara, Kai Kylmämaa, Mika Satta, Lasse Pellikka ja opettaja Vesa Eronen.

Kuva 48.

Tämän kuvan nimi on Juhlahetki 1978. Mäkimiehet, maailmanmestari Tapio Räisänen ja Pentti Kokkonen ovat vierailulla opettaja Irja Eerolan luona. Tapio oli käynyt aikoinansa täällä koulua Irja-tädin hoivissa. Juhlan kunniaksi otettiin yhteiskuva mäkimiesten kanssa.

Kuva 49.

Tässä kuvassa on Irja Eerolan 3. – 4. – luokka lukuvuonna 1977 - 1978. Vasemmalta edestä alkaen penkillä istuvat Seija Niemi, Ulla Liikamaa, Anette Järvirova, Marjo Männistö, Sari Niemi ja Minna Pellikka. Takarivissä vasemmalta alkaen seisovat Veli Turpeinen, Heikki Mörsäri, Henry Koivuniemi, Martti Niva, Pasi Piironen, Marko Eronen, Unto Niva, Esa Mellajärvi ja Seppo Niemi.

Kuva 50.

(Kuvan 49) Irja Eerolan 3. -4. – luokkalaiset tässä kuvassa jo Vesa Erosen yläluokkalaisina, ollaan nyt 5. -6. – luokkalaisia. Lukuvuosi 1979 – 1980.

1980-luku.

Opettajina jatkoivat Vesa Eronen ja Irja Eerola, joka kuitenkin jäi eläkkeelle kesällä 1983.  Terttu Mörsäri jäi eläkkeelle kesällä 1989. Anna-Kaisa Hyvönen oli opettajana lukuvuoden 1983 – 1984. Jorma Korpela opetti lukuvuonna 1984 – 1985, jolloin koulun kolmas virka lakkautettiin. Kiertävänä englannin opettajana oli Seija Syvälahti.

Terttu Mörsäri jatkoi johtajana Eerolan jälkeen vuosina 1983 -1989. Katariina Granat tuli Vaattojärvelle 1989, josta alkaen vuoteen 1996 toimi johtajaopettajana. Hän jatkoi Vaattojärvellä vielä lukuvuodet 2007 – 2013.

Kuva 51.

Lukuvuosi 1979 – 1980. Edessä vasemmalta ovat istumassa opettaja Mörsäri, Tommi Keränen, Arto Satta ja Sami Niva. Takarivissä vasemmalta ovat Pia Vaattovaara, Jari Korteniemi, Jani Kylmämaa ja Teijo Vaattovaara.

Kuva 52.

Lukuvuosi 1981 – 1982. Takarivissä vasemmalta lukien ovat Niina Kylmämaa, Tarja Järvirova, Monika Niva, opettaja Vesa Eronen. Keskirivissä vasemmalta ovat Seppo Liikamaa, Jaakko Vaattovaara, Maritta Niva, Maaria Eronen, Minna Niva ja Heidi Keränen. Eturivissä vasemmalta lukien ovat Kati Vaattovaara, Vesa Raappana, Antero Niva, Taito Vaattovaara ja Janne Liikamaa.

Kuva 53 ja kuva 54.

Tämä koulukuva on otettu 1987 – 1988 kunniaksi.  Kuvassa Tertun oppilaat.
Opettaja Vesa Eronen huolehti yhdysluokasta 3 – 6.

Terttu Mörsäri oli saanut oppilaikseen Mirva Liikamaan, Harri Heikin, Päivi Vaattovaaran, Heli Hakson ja Merita Kylmämaan. Takarivissä seisovat niin ikään Tertun oppilaat eli Minna Kangas, Toni Niva, Meija Niva, Pauli Hietanen, Kimmo Vettanen ja Juhani Nikumaa. 

Kuva 55 ja kuva 56.

Molemmat kuvat kertovat lukuvuodesta 1984 – 1985 oppilasmäärän pienenemisen näkökulmasta. Tämä lukuvuosi oli viimeinen, jolloin Vaattojärvellä oli kolme opettajanvirkaa. Jorma Korpela (kuvassa) työskenteli tämän lukuvuoden Vaattojärvellä luokkien 3 – 4 yhdysluokkaopettajana. Vesa Erosella oli luokka 5 -6 ja Terttu Mörsärillä (kuvassa) luokka 1 – 2.

Tämän jälkeen Vaattojärven ala-asteen kolmas opettajanvirka lakkautettiin.

1990-luku.

1990-luvulla koulun opettajina jatkoivat Vesa Eronen, ja Katariina Granat vuoteen 1996. Hän oli vauvalomalla kevätlukukauden 1990, jolloin Nina Tolppi (nyk. Viitanen) hoiti sijaisuuden.

Vuoden 1996 syksyllä opettajaksi tuli Ann-Kristin Fredriksson. Hän hoiti tehtäväänsä kevääseen 1999 asti. Minna Uusitalo puolestaan tuli syksyllä 1999 ja jatkoi kevääseen 2002.

1990-luku toi mukanaan suuria muutoksia. Koululle piti tulla remontti, mutta siinä olikin homesieni. Purkutuomio oli edessä. Tuli evakkoon lähtö. Eri kiinteistöistä johtokunta valitsi Mäkiheikin talon. Evakossa oltiin vuosi 1993. Tuon vuoden aikana purettiin vanha, vuodesta 1948 lähtien käytössä ollut koulutalo. Uusiksi koulutiloiksi saneerattiin 1960-luvulla rakennettu talousrakennus. Uuttakin rakennettiin, ja näin saatiin liikuntasali.

Siitä, että saatiin remontti käyntiin, saadaan kiittää osastopäällikkö Anna-Liisa Keskitaloa, opettaja Katariina Granatia sekä johtokunnan puheenjohtaja Jarmo Kylmämaata. He tekivät yhdessä suuren työn, joka onnistui lamasta huolimatta.

Vuonna 1989 koululle perustettiin vanhempainyhdistys, joka toimi reippaasti. Tehtiin retkiä koko koulun voimin. Järjestettiin erilaisia juhlia. Vanhemmat lasten kanssa askartelivat myyjäisiä varten. Leivottiin, monenlaista touhua oli. Kyllä oli mahtava tunne, kun linja-auto pakattiin ja lähdettiin kohti etelää tai pohjoista. Jääkiekkokaukalokin tehtiin ja kustannettiin yhdessä kyläyhdistyksen kanssa. Pihaa rakennettiin ostamalla maata ja laittamalla istutuksia. Koululla oli myös yhteistyötä muiden koulujen kanssa, esimerkiksi Pajalan Erkheikin koulu vieraili evakkovuoden aikana Vaattojärvellä. Myös Kangosen koulun kanssa oltiin ajoittain yhdessä. Monenlaisia teemapäiviä toteutettiin.

Kuva 57.

Lukuvuosi 1990 – 1991. Tämä kuva on paitsi luokkakuva myös kuva, joka kertoo yhteistyöstä (esimerkiksi) seurakunnan kanssa. Koska kansanopetus alun perin on ollut kirkon asia, ja koska kirkko on kouluttanut ensimmäiset kiertokouluopettajat myös Vaattojärvelle, on luonnollista toivoa yhteistyön jatkuvan kirkon ja koulun välisenä hyvänä asiana. 

Ylempänä olevassa luokkakuvassa puolestaan on pastori Markku Palosaari, joka pääsi luokkakuvaan, koska sattui Vaattojärvelle päivänavausta pitämään.

Toinen esimerkki koulun avautumisesta 1990-luvun alussa ovat avustajat ja ohjaajat, joita on tullut mukaan koulutyöhön entistä enemmän 90-luvulta alkaen. Tässä koulukuvassa nähdään ensimmäistä kertaa kaksi avustavaa työntekijää Vaattojärven koulussa.

Vuoden 1990 – 1991 luokkakuvan erityispiirre ovat myös eskarit.
Oppilaat edestä vasemmalta lukien ovat Mikko Liikamaa, Jaakko Niva, Tomi Peuraniemi, Raisa Jussi, Tapani Lehikoinen ja Ossi Granat. Keskellä vasemmalta lähtien ovat Janne Vaattovaara, Paula Hakso, Marjaana Kylmämaa, Maaria Niva, Tiina Vaattovaara, Juhani Niva ja Pasi Goman. Takana vasemmalta Markku Palosaari, Soile Friman, Eini Pellikka, Airi Niva sekä Katariina (ent. Granat) Korhonen.

Liitän tähän yhteyteen kuvan Vaattojärvellä eläneestä Antti (Lassila) Nivasta, 1837 - 1917. Kolarin seurakunnan tietojen mukaan hän oli kolarilainen kiertokouluopettaja.

KIERTOKOULUN AIKA KOLARISSA 1877 - 1942
Antti Lassila Niva oli katekeettakoulun käynyt kiertokouluopettaja.

Vuonna 1883 päätettiin kappelikokouksessa pyytää tuomiokapitulilta 300 markan avustus toisen kiertokouluopettajan palkkaamiseksi. Avustus saatiin ja Kolarin seurakunta jaettiin kahteen koulupiiriin; pohjoiseen kuuluivat Kurtakon ja Kolarin kylät (sekä Hietanen ja Väylänpää), eteläiseen Sieppijärvi ja Vaattojärvi.
Opettajaksi toiseen piiriin tuli Antti Niva Vaattojärveltä. (Pentti Jaako, 1994. Kolarin seurakunnan historiikki.)
1880-luvulla Kolariin tuli vt. kappalaiseksi Oskar Immanuel Heikel. Seurakunta oli ollut vailla vakinaista pappia yli kymmenen vuotta, ja sen toiminnot oli pidetty joten kuten yllä Turtolasta päin. Monenlaisista vaikeuksista huolimatta Heikel paneutui kiertokoulun kehittämiseen.
Heikel lienee ollut hyvin tyytyväinen Antti Nivan työhön opettajana (1883 -1887), sillä hän lähetti perheensä valokuvan vuonna 1896 Antti Nivalle. Kuva on löytynyt Antin jäämistöstä.


Antti Lassilasta tuli Vaattojärvellä talollinen Antti Niva, hän otti siis käyttöönsä talonsa (Niva 10) nimen. Niva toimi myösi lautamiehenä ja oli saanut herastuomarin arvonimen.

Kuva 58.

Kuvassa esiintyy Susanna Heikki laulamalla Isäinpäivän konsertissa Vaattojärven koululla 11.11.1991.

Kuva 59.

Koko kunnan koulujenvälisiä hiihtokisoja ei kovin montaa kertaa ole järjestetty Vaattojärvellä. Tämä kuva kuitenkin muistuttaa, että kerran ainakin on Vaattojärvellä hiihdetty. Koulujenväliset pidettiin 20. maaliskuuta 1991. Kuuluttajana toimi Anna-Liisa Keskitalo, ja lähettäjinä opettajat Jorma Lahti ja Vesa Eronen.

Kuva 60.

Musikaalinen sunnuntai-iltapäivä isien kunniaksi järjestettiin uudestaan 1992. Esiintyjien määrä oli edellisvuotta suurempi. Susanna Heikillä oli mukana bändikaveri, Merja Vaattovaara (ent. Niva) esiintyi, ja Eero Tiensuu.

Kuva 61.

Syksyllä 1992 Loimaan Keskuskoulun 6 B – luokka opettajineen ja vanhempineen vieraili viikon ajan Vaattojärvellä. Viikosta tuli ikimuistoinen ja yhteistyöstä kestävän kanssakäymisen perusta. Kuvassa vietämme yhteistä iltaa Rantapaviljongilla.

Kuva 62.

Tässä meitä ahkeria! Keittäjä Eini Pellikalla on sormet taikinassa. Koulun pikkuleipurit leipovat Einin opastuksella rieskaa. Myssypäät ovat Raisa plus pojat Tomi, Jaakko, Mikko ja Ossi. Silloin oli vuosi 1992.

Kuva 63.

Vuosi 1992 oli merkittävien tapahtumien aikaa. Koulun toiminta alkoi näkyä ulospäin. Tässä kuvassa keittäjä Eini Pellikka on kattanut pöydän veteraanijuhlaa varten.

Kuva 64.

Vaattojärven ja Venejärven veteraanit vastasivat koulun kutsuun. Tässä kuvassa juhlitaan. Koululaiset esittivät ohjelmaa. Kauan meni ennen kuin ensimmäinen juhla tuli. Monet veteraaneistamme ovat siirtyneet rajan tuolle puolen. He eivät koskaan saaneet kokea arvostusta ja juhlintaa.

Kuva 65.

Lukuvuosi 1992 – 1993 evakossa Mäkiheikillä eli Nantelassa. Edessä vasemmalta ovat Tomi Peuraniemi, Mikko Liikamaa, Petri Niva sekä avustajana toiminut Virpi Korhonen. Takarivissä vasemmalta alkaen ovat opettaja Katariina Granat, Tapani Lehikoinen, Ossi Granat, Joni Peuraniemi, Raisa Jussi sekä keittäjä Eini Pellikka.

Kuva 66.

Vaattojärven koulun ”evakkovuosi” oli 1993. Tässä on välähdys Mäkiheikissä vietetystä kevätjuhlasta 5.6.1993.

Kuva 67.

Luontoretkellä Pahikossa 1992. Luonto on yksi suurista asioista Vaattojärvellä. Löysimme tämän upean paikan Eila Liikamaan opastuksella.

Kuva 68.

27.3.1994. Juhlat uuden Vaattojärven koulun kunniaksi. Kahvipöydässä istuvat mm. kunnanjohtaja Juhani Kunnari ja koulun entinen oppilas Teija Goman.

Kuva 69 ja kuva 70.

”Vaattojärven koulu ei ole koskaan ollut "vain" yksi kyläkoulu koulujen joukossa (vaikka on sitäkin ollut). Tämän kyläkoulun vahvuus on sitä luokkaa, että "oksat pois"!

Koulu on aina merkinnyt kylän fiksuille vanhemmille niin paljon, että he ovat halunneet ajatella asioita ja elämää koulun ympärillä.

Vuonna 1994 juhlimme uuden koulurakennuksen valmistumista. JO silloin kokosin esille vanhempien ajatuksia. Nyt kun valmistelen kuvanäyttelyä koulun 90-vuotisjuhlaan, näytän teille ajattelun mallia.

Jarmo Kylmämaa touhusi koulun puolesta silloin, ja toimii edelleen. Tässä kuvassa on hänen ajatukset siitä, miksi Vaattojärven kylä tarvitsee koulunsa. Toisessa kuvassa on Eila Liikamaan ajatuksia samasta asiasta.

Kuva 71 ja kuva 72.

Ennen vanhaan oli aivan tavallista, että opettaja sai postia oppilailtaan. Tämä taiteilija, Joni Peuraniemi, toivotti opelle hauskaa jatkoa. Hyvää kesää opettajalle toivotti myös Tapani.

Kuva 73.

Miia Rantala toimi Katariinan sijaisena alaluokalla lukuvuonna 1994 – 1995.

Kuva 74.

Äitienpäiväjuhlat olivat olleet unohduksissa muutamia vuosia. Kuvassa esiintyjät vasemmalta Minna Mellajärvi, Sofia Vaattovaara, Maria Liikamaa, Pauliina Niva, Mari Vaattovaara, Tuomo Kylmämaa ja Petri Palovaara. Seuraavat taas vasemmalta alkaen eli Laura Vaattovaara ja Elisa Vaattovaara. Takana laulavat Tiina Vaattovaara, Mikko Liikamaa, Tomi Peuraniemi ja Joni Peuraniemi.

Kuva 75 ja kuva 76.

On vuosi 1994. Uusi koulu on käytössä. Koulupäivän teema on villasta langaksi. Koulu on saanut opettajiksi todellisia kädentaitajia. Kuvassa Pasi Goman, Elma Heikki ja Lempi Niva karstaavat. Jaakko Niva ja kaverit huovuttavat. Toisessa kuvassa Senja Kylmämaa karstaa penkkikartoilla, ja Eini Pellikka ”opettelee”. Oli siinä tekemisen meininkiä.

Kuva 77 ja kuva 78.

On 1995. ”Kalakentästä kylän raitille. Vaattojärven kylähistoria” – kirja valmistui. On juhlan aika. Edessä vasemmalla toimituskunnan jäseniä, eli Terttu Mörsäri, Senja Kylmämaa, Tapio Vaattovaara, Pentti Piironen, opettaja Pentti Jaako (toimitti kirjan), Esteri Vaattovaara, Elli-Maija Piironen, Elma Heikki, Eini Pellikka, Pauli Kylmämaa.

Vaattojärven koululaiset tutkivat kylän historiaa haastattelemalla vanhoja ihmisiä ja kirjoittamalla muistelot tarinoiksi. Kyläkirjassa julkaistiin myös oppilaiden kertomukset. Saara Niva (6. lk), Henna Liikamaa (6. lk), Janne Vaattovaara (5. lk) ja Paula Hakso (5. lk) tekivät kouluhistoriaa täydentävän arvokkaan haastattelutyön, ja heidän tekstinsä on julkaistu kirjassa.

Kirjan julkistamisjuhlassa koululapset esittivät ohjelmaa. Edessä vasemmalta alkaen ovat Tuulia Vaattovaara, Laura Vaattovaara, Elisa Vaattovaara ja Tuomo Kylmämaa. Takana puolestaan laulavat Tiina Vaattovaara, Maaria Niva, Mikko Liikamaa, Tomi Peuraniemi ja Joni Peuraniemi.

2000-LUKU.

Kuva 79.

Tässä on Vaattojärven koulun kesäpiha perennapenkkeineen siirryttäessä 2000-luvulle. Kuvassa on talkoolainen Eini Pellikka mielipuuhassaan; tässä saa ihailla kukkia, ja työ tekijäänsä kiittää.

Kuva 80.

Vuosi 2000. Yhteiskuva on otettu uuden koulun edessä.

Edessä vasemmalta lukien ovat Veera Liikamaa, Eetu Vaattovaara, Rasmus Vaattovaara, Sofia Vaattovaara, Juho Kylmämaa, Juuso Niva, Tuomas Palovaara ja Juho Vaattovaara.

Seuraavat myös vasemmalta alkaen ovat Mari Vaattovaara, Pauliina Niva, Laura Kylmämaa, Eino Mellajärvi, Maria Liikamaa, Janne Peuraniemi, Lauri Liikamaa, Joonas Niva ja Miika Vaattovaara.

Seuraavat vasemmalta ovat Marita Lehtovirta, Minna Mellajärvi, Elisa Vaattovaara, opettaja Minna Uusitalo, Susanna Vasara, Tuulia Vaattovaara, Laura Vaattovaara, Tuomo Kylmämaa, Esa Vaattovaara ja opettaja Vesa Eronen.

Kuva 81.

2003, marraskuussa koulun alaluokka kokoontui yhteiskuvaan opettajiensa Heidi Lakoman ja Tomi Peuraniemen kanssa.

Kuva 82.

Koko koulun yhteiskuva otettiin lukuvuonna 2005 -2006. Opettajina toimivat silloin Pirjo Joensuu ja Minna Uusitalo.

Kuva 83.

Hankikelit Vaattojärven koulun ympäristössä, lähimetsässä, Järvenpäänvuoman edessä. Tämä on myös koulun ”sielunmaisema”.

Kuva 84.

Pilkkiretkellä Vaattojärvellä, Saimilan laavun lähellä. Tämä on aina tehty yhdessä koululaisten vanhempien kanssa.

Kuva 85.

2.3.2012 järjestetyt iltamat hoituivat hienosti niin ikään yhdessä eläkeläisten ja koulunväen kanssa.

Kuva 86.

19.9.2013. Harri Liikamaa ja Janne Liikamaa (kuvassa) kutsuivat koululaiset tutustumaan navettaansa.

Kuva 87.
Vaattojärven kylällä on erittäin vahvat perinteet SPR:n kanssa. Viime vuosina koulu on hoitanut opettajineen Nälkäpäiväkeräyksen. Kuvassa oppilaat Eemil Tiensuu ja Konsta Vaattovaara kierroksella.

Kuva 88.

Vaattojärven koulun tulevaisuus on lapsissa. Tämä talo on lapsiperheen koti. Kuvasimme oppilaiden kanssa kyliemme koteja (myös tämän), ja kaikkia vanhoja rakennuksia talvella 2013.

Lasten äitinä Elise Hirvasniemi otti julkisesti kantaa paikallislehden mielipidepalstalla (2016) kyläkoulunsa puolesta. Kiitos päättäjien, Vaattojärven koulu jatkaa toimintaansa myös ”hyvänä uutena vuonna” 2017.

Kuva 89.

Terveiset Katalta. Nämä pipopäät kannustakoot meitä kaikkia aikuisia miettimään ja vastaamaan elämän haasteisiin! Kuten näette, lasten pipo ei yleensä ole silmillä eikä kireällä.

Kuva 90.

Lapsiperheiden ja lasten ja lasten kanssa koulutyötä tekevien joulu alkaa aina koulusta. Kauneimmat joululaulut ja lasten esitykset ja hyvät jutut tekevät pikkujoulusta joulun.