Jouni Filpan muistolle. Kiitos elämästä, 1942 - 2020. Kiitos "poikasjutuista".

katakorhonen56@gmail.com
Kata Vienontytär, kirjoittaja, muistojen vastaanottaja.
Kuvat, jotka tässä blogissani julkaisen, ovat omiani tai Jounin minulle antamia.

Jouni:
"Seku mie vain muistelen täälä Oulussa itekseni, kun aikaa on!

Huomenta, Katariina.
Kohdalleni sattuneista "poikasjutuista" voisin kertoa, esimerkiksi
- siitä kun vein hevospelillä tukkijätkiä Sieppijärveltä takaisin järvikylien työmailleen
- siitä kun tulin hevosella täyden honkakuorman kanssa alas Käkivaaraa - talvikelillä
- siitä kun kesken työn melkein kaadettiin traktori selälleen Satan Arvon kanssa. Olin mukana, kun enosi Aatos oli vähällä tehdä sen Hanomag-traktorilla. Itselläni selätys oli pari kertaa lähellä.
- vonkaushommista eli uitosta Vaattojärvellä
- Siepin kaivetusta kanavasta on joitakin muistoja jäänyt
- miksei poikasten tekosistakin sodan jälkeen
- siitäkin voisin kertoa, miltä tuntui päästä mukaan Kallion kaupan huoltoajoihin (kämppätyömaille)
- kortinpeluusta
Poikasjutut olisivat lähinnä sitä, miten itse koin asioita kasvuiässä Sieppijärvellä.
Sekin on tullut mieleen, kannattaako niitä ylös kirjata! Ovathan ne vain kuin sääsken pissa Saharassa!


Jounin FB-viesti:
"Toinen asia: "Mihin ovat miehet kadonneet Siepistä, kun ei niitä täällä Facebookissa näy eikä kuulu!" ..."Miten niin miehet kadonneet? Eivät vain taida olla somessa...Ikäpolveni Sieppijärven naisista en tiedä, onko kukaan enää kotikunnassa saati sitten Siepissä.

"Minä lähdin maailmalle käytännössä jo 1957. Osallistumiseni kylän elämään oli sen jälkeen sattumanvaraista. Kiertävä joulupukki olin ja muutaman kerran järjestysmies. Ei ollut kameraa minulla, että olis saanut kuvattua Sisun toimintaa tai Sisun remonttia, jota vähäsanaisen isäni kanssa tein.

Jouni Filppa, 28.9.2018:

"Muistan, kun menin hakemaan Sieppijärven koululta jäljennöstä kansakoulutodistuksestani jatko-opintoja varten. Johtajaopettaja Piiroinen totesi, että nämä paperit ovat sinulla "liian hyvät". 

No, minä selvitin seuraavan opinnäytteen koulun priimuksena!

Sitten myöhemmän Paliskuntain  "herrana" olon sinä tiedätkin! En kehu enkä muutoinkaan halua esille, mutta kyllä siinä maalaispoikaa on viety maailmalle!

Lapin Kansassa (21.4.2020) julkaistun muistokirjoituksen mukaan Jouni Filppa "työskenteli Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtajana vuosina 1991 - 2003". 

Jouni Filppa kirjoitti joulukuussa 2019:

"Vielä tulee touhuttua vähin Pidä Lappi Siistinä ry:n  kannatuspuolen hallituksessa. 

Myöskin rotareissa olen vielä mukana, kylläkin jäähdyttelemässä, sillä ensi kesänä (2020) tulee jo 37 vuotta sitä toimintaa. "

"Elelen Ritvan kanssa tässä ikäihmisille sopivassa asunnossa keskikaupungissa. Hoidamme molemmat itseämme säännöllisesti kuntoillen. Ritva käy Santasportissa vesijuoksua harrastamassa. Uinti olisi minullekin hyvä, mutta itse vesi ei elementtinä miellytä. 

Keilaamassa olemme kaverini kanssa käyneet 16 vuotta; säännöllisesti kaksi kertaa viikossa tunnin hukeina. Kesäisin emme keilaa. Liikumme muuten, minä pyörällä pääasiassa. kaverit mökkeilemällä. 

Toimin samalla netissä pääasiassa syöpäpotilaiden vapaaehtoisena tukihenkilönä - luottamusta nauttien. Edesmenneen Marjut Jordanin kanssa edelliskeväänä kävimme kokeissa ja reissasimme peräkkäin myös OYK:ssa. Rauha hänelle..."

"Kaffiporukan kanssa oli pieni tapaaminen päivällä. Laitettiin taas Jackpotit ja Lotot ajan tasalle tammikuun alkuun asti. Me tapaamme porukalla säännöllisen epäsäännöllisesti: noin kerta kaks aina viikkoon! Porukka muiden ohella pitää mielen virkeänä ja ajantasalla."

Jouni on toiminut myös Pidä Lappi Siistinä ry:n puheenjohtajana.

Jouni Iisakin itse toimittama kuvateksti kuuluu näin:

 

Tämän kuvan julkaisuoikeudet olen saanut Jounilta itseltään.

 "Kuva vuosikymmenten takaa, kun nuori miehenalku palaa niityltä linja-autokyydillä kotiin. Eräs ranskalainen turisti halusi ottaa kuvan minusta. Kysyi nimen, ja oli kirjoittanut osoitteeksi Aavasaksa. 

Valokuvan takana kirjoitus: "minä näke aavasaksa". 

Posti tuli perille!"

Jos tarkalleen kerrotaan, niin talo on Vuorenalan omistama  kirjakauppa, jonka eteläpäädyssä toimi Sieppijärven posti. Tähän ne harvat linkkarit pysähty, Kuva on jostain 1940-luvun lopulta (1947 -48).

Niin, tällä paikalla on nyt (2016) Pekka Vaattovaaran rakentama liikerakennus, sähköliike.

Vuorenalan rouva oli opettaja, töissä kylän kansakoulussa. Kun Sieppijärven pitkäaikaisin opettaja, Hilma Laurila kuoli 1945, esitti Vieno Vuorenala hautajaisissa runon, jonka olen julkaissut Peiliin katsomisen paikka -kirjassani olevan Laurilan opettajan elämänkerrassa (s.161 - 167).

Seuraavan kylämaisemasta kertovan valokuvan Jouni toimitti sen jälkeen, kun Jouko Kurppa oli Facebookissa kysynyt: "Oliko tuo kirjakauppa keskikoulun kohilla tien toisella puolella?

Jouni kirjoitti:

Jouko, kirjakauppa oli liki koulukeskusta vastapäätä toisella puolen tietä.  Kirjakaupasta vähän etelään oli kotini ja seuraavana Iivarin kauppa.

Tässä kuvassa koulun katto erottuu hyvin. Siitä rantaan päin on kotini, sitten Yliherva ja Jaakko Filppa. Vasemmalla on Iivarin kauppa ennen tulipaloa. Oikealla on Rantalan Kalervon ja Ullan talo.

Väliin mahtui tietysti Alangon kauppa, ja pohjoiseen siitä sauraava talo oli Satan eli Kemin Einarin talo. Taustalla häämöttää uusi Sieppijärven kirkko.

Jouko vielä kysäisi Jounilta, ethän sie vielä ehtinyt käymään keskikoulua Sieppijärvellä. Mie olin ensimmäisten oppilhaitten joukossa. Asuttiin viikot vuokralla.

Jouni vastasi: "En veikkosten henki. Kävin ns. pitkän tien kautta agrologiksi Kittilä - Mustialasta, 1959 - 1966.

                                                     

Yrjö Perkkiö kirjoitti Jounille: "Onpa tutunnäköinen pihapiiri, jossa Markku-veljesi kanssa paljon leikin. Työmiehen taidot olet oppinut jo pienenä. Myöhemmältä ajalta muistan ensimmäisen puutavarajunan lastaamista Sieppijärven laiturivaihteelta (1967?). Kovan pakkasen takia lastaus tehtiin miesvoimin. Olin veljeni kanssa joululomalla Pellon lukiosta, ja pääsimme raavaiden miesten mukaan - sinun ja Lämsän Timon - lastaamaan koivuja junan vaunuihin."

Jounin viesti jouluna, 2019:

NIIN, JA MUISTATHAN, KATARIINA, ETTÄ ÄITINI ON VAATTOVAAROJA SAMOIN KUIN VANHAÄITINI, EMILIA!

Jouni Filppa oli juuriltansa "järvikylien poika", joka syntyi (1942) ja eli  lapsuutensa Sieppijärven kodissa, jonka isän äiti ja lasten äiti olivat lähtöisin Vaattojärveltä. 

1. Jounin vanhemmat olivat:

Iisakki Henrikki Filppa (1920 - 1980) ja Emmi Eufemia Alesintytär  Vaattovaara (1919 - 1978).

Iisakki ja Emmi Filpan lapsia ovat:

Heikki Kullervo (1940 - 1975), Jouni Iisakki (1942 - 2020),  Marja-Terttu (Petäjä (1946 - 2006) ja Pekka Markku Kulervo (s. 1949, k.)

2. Jounin isovanhempia olivat Iisakki Filpan puolelta:

Henne eli Johan Henrik Filppa (1895 - 1938) ja (Marja) Emilia Iisakintytär Vaattovaara (1894 - 1966)

Jounin isovanhempia olivat Emmi Alesintytär Vaattovaaran puolelta:

Ales Arvidinpoika Vaattovaara (1892 - 1946) ja (Edla Eufemia) Miia Jussi (1894 - 1962)

Alla muutama kuva Jounin sukulaisista

1.

Vasemmalla emäntä Emilia Filppa, joka oli Jounin vanhaäiti.
Keskellä Emilian tytär, Marjatta Filppa Hjelm (1928 - 2012), joka oli Jounin Iisko-isän sisko, eli Jounin täti.
Marjatta lähti Göteborgiin, ja avioitui siellä 1950.
Oikeassa reunassa on Vieno Vaattovaara (1930 - 2007), joka oli Jounin Emmi-äidin pikkuserkku.
(Kuva lienee vuodelta 1954,  peräisin Vieno-äitini albumista.)

2. Emmi oli Jounin äiti. Emmin äiti oli Miia Jussi (1894 - 1962)

.

Miia Jussi Vaattovaara -mummosta Jouni jätti jälkeensä ainakin  yhden muiston.

"Yhdestä perhekuvasta tuli mieleeni Vaattojärven mummoni, Miia Vaattovaara ja Ales, eli Vienolan väki! Elettiin joskus 1950-luvun puoliväliä, ja minä olin mummolassa. Olin siellä kyydissä senaikaisia metsureita eli tukkijätkiä Haljun savotalle. Saatoin tietenkin olla muutenkin käymässä.

Jostain syystä siinä kyselin Miia-mummulta tietäen, että hän oli synnyttänyt 18 "muksua" noin niin kuin virallisesti. Kysyin, montako lasta Hän kaikkiaan on ollut raskaana. Miia-mummu tuumasi siihen hetken mietittyään, että älä sie pojanhoukka semmosta kysele, enhän mie sitä milhään muista! 

                                                                                   

Hanna (Selma Johanna) Muotka oli Jounin täti. Muita Jounin Iisko-isän sisaruksia olivat:

Hilda Karoliina Filppa (1918 - 1966)

Jaakko Aukusti Filppa (1923 - 1984)

Antti Pietari Filppa (1925 - 1996)

Aili Pukema, ent. Yliherva (1927 - 2012)

Marjatta Hjelm (1928 - 2012)

Jos te todella tahdotte nähdä kuoleman hengen,

avatkaa sydämenne avaraksi elämän väkevyydelle,

sillä elämä  ja kuolema ovat yhtä,

niin kuin joki ja meri ovat yhtä.           

       

  

29.3.2020. Koskettavaa, kovin koskettavaa on jakaa tämä muistokuva Jounista, joka on nukkunut pois, syttynyt tähdeksi pohjoisen taivaalle. (K.K.)

 Tämä juhlakuva  on otettu Sisulla Helliriikan ja Jounin kohdatessa syntymäpäiväjuhlan ja tapaamisen merkeissä, 21.7.2019.

Jouni Isak Filppa, s. 22.2.1942 Sieppijärvellä, k. 27.3.2020 Rovaniemellä.
Siunaus 18.4.2020.

Muuten, muistan kun Kassan taloa rakennettiin. Se oli märkä tontti. Ullivesiä ei meinattu saada mihinkään päin. Se vesi kiusasi taloa jo rakennusvaiheessa, muistan näin. Huleveet saatiin kuivattua, kun tehtiin riittävän syvä viemäri/oja tontin pohjoispuolta aina järveä kohti. Keväisin täytyy pitää huoli, että viemäri toimi. En tiedä, miten vedet nykyään on hoidettu. 

Se urheilukentän kuivaaminen tapahtui osittain ainakin tämän viemärin kautta.

Jos oikein muistan, niin hevosella ajoin kassanjohtaja Rämäselle halot. Hyyryläisenä / vuokralaisena olleelle Anja Ahtiaiselle (o.s. Petäjäniemi) ajoin polttopuut niin ikään. Rämäsistäkään ei taida olla elossa kuin Seppo enää. Hautala edelleen asustaa Iissä tietämäni mukaan. Äitisi Vienon kotipaikan (Satan Einon) sisaruksia ei ollut luokallani eikä minun ikäluokkaa. Osuuskassa oli minun koulutukseni rahoittaja. Lainat hoitu hyvin, ja äitisi aikana myös perikuntien asiat. Nykyään en tahdo kelvata asianhoitajaksi, kun pankki on etääntynyt Kolariin, Vai onko sielläkään enää mitään...

Tämä kirkkokuva  toi Jounille mieleen sen rakentamisvaiheen.

Jouni muisteli: "Olin nimittäin koko kirkon betonivalun aikana koneenkäyttäjänä. Miehet tekivät raskaan osuuden. Meillä kotona oli pikkutraktori. Sillä pyörittelin betonimyllyä. Kirkkoon laitettiin alkujaan ilmalämmitys erillisestä lämpökeskuksesta.Minulle jäi kuva, ettei se toiminut, ja se korvattiin ilmeisesti jollain muulla.

Ehdin siis olla mukana Siepin kirkon rakentamisessa  ennen kuin pääsin ripille tässä uudessa kirkossa. Kirkko vihittiin käyttöön 1956.

SIEPPIJÄRVEN MAATALOUSNÄYTTELY, 1958. 

Jouni muisti ja muisteli alla olevien kuvien innoittamana.

Vasemmalta, Hellin Vaattovaara Hietanen, Eeva Männistö Kransdal ja Vieno Vaattovaara Korhonen

Jouni Filppa: - Olisko tuo kuva Siepin maatalousnäyttelystä, 1958?

K.K.: - Jouni, hyvä huomio!

Birgitta Kulju - Kelahaara: - Mie sain Siepin maatalousnäyttelyssä toisen palkinnon kilpailussa, jossa piti harjata lehmää.

Jouni Filppa: - Näyttelyyn piti laittaa Jordanien piha esityskuntoon jo 1957. Sainhan minä sen tehtyä!

15-kesäisestä poikasesta oli hienoa, kun Hakson Oili (nyk. Vaattovaaran) pyysi minutkin joskus kahveille työpäivien aikana. Oili hoiti silloin nyt jo edesmennyttä Jordanin Marjuttia, ja ihan pikkuista Katriinaa.

Piha rakennettiin toimestani "edustuskuntoon" silloin. Jordanien piha oli yksi maatalousnäyttelyn käyntikohde.

Marjut (aikaisemmin): Muistan, ko posti tuossa paikassa oli.

Jouni: Marjut, muistatko kun minä tein talonne pihasuunnitelmaan liittyvät työt käsityönä ja traktorilla?

Marjut: Muistan oikein hyvin. Ja sirkkelipäivät! Net olit jännät. Teän isä ja sen pojat touhusit meän pihala koko päivän, vuoen koivuhalot liiterhiin!

Näyttelyn pääpaikka oli Sieppijärven koulu ja Sisun talo.

Sisun talon me kunnostimme isäni Iisakin kanssa sisäpuolelta. Laitoimme silloin sisäpuolelle hirsien peitoksi ylipitkät kovalevyt, jotka muistaakseni Iivarin Antti oli hankkinut. 

Levyjä uitettiin vedessä muutama päivä, jotta ne laajenivat, ja märkänä sitten  naulattiin koolaukseen kiinni erittäin tiheällä naulauksella.

Kuivuessaan kovalevyt pingottuivat sopivasti, ja tehty pinta oli siten sileä.

Varmaan Sisun taloon tehtiin tuolloin muutakin. 

Muistelisin, että kyläläisten tekemänä talkoilla.

Tämä kuva 50-luvulta voisi olla siltä  ajalta, kun Sisun taloa remontoitiin. Talohan siirrettiin Koivumaan Vehkamukasta Sieppijärvelle, hirsiseinät näkyvät ulospäin; voi olla että Jouni ja isänsä Iisak lopettelevat paraikaa sisällä naulausurakkaansa. Peli on alkanut. Etualalla todennäköisesti Arvo Kemi, joka esiintyy tämän sivun viimeisessä Jounin muistelussa.

 Sieppijärven väkeä "Karesuvannon tienoilla" hillassa. Voisiko Raittimon August olla keskellä...

Jouni Filppa:  - Kävin minäkin kerran hillassa mukana, mutta silloin olin niin pieni penska (1940-luvulla), että jättivät minut tätini, Hanna Muotkan luo. Ottivat minut sitten illalla palatessaan mukaan Ylimuoniosta. Oltiin Raittimon autolla.

Erja Hurskainen:  - Jouni, mieki muistan, kun lapsena käytiin Hannan luona. Ja miten siihen pikkuiseen Skodaan sopikin sellainen sakki: Vanhasen äiti, isä, Filpan Tyyne, Jaska, ja liuta molemman parin lapsukaisia!

3. Tällä ruusukortilla, jonka oli ottanut Osmo Kurola, Jouni kiitti saamastaan kutsusta tulla mukaan Helliriika Moonan 80-vuotisjuhlaan Sisun talolle, heinäkuussa 2019. Ja Jouni tuli -  Aatos Filppa kaverinaan.

         

Sukurakhaus on pohjaton jänkkä, joka ei upota. Sukurakhaus on sukulaisen tykö pääsemistä. Helliriika Vaattovaara Moona ON. Hän on yhtä kuin sukurakhaus. Juhlimme ja kutsumme kaikki sukurakhaat ihmiset koolle Sisulle, 21.7.2019 12.00.

- Näissä juhlissa moni tapasi Jouni Filpan viimeistä kertaa.

4.  Tätä muistorikasta kuvaa Jouni kommentoi kirjoittamalla: 

- Koulukaverini Heikki. Ja olihan se Marttikin yhdistelmäluokassa yhtä aikaa. Siis Vaattovaara ja Pääkkölä. 

Kuvassa siis Brita (o.s. Unga) ja Martti Pääkkölä, Anneli (o.s. Pasma) ja Heikki Vaattovaara.

 

Tämän kuvan ottajasta, Heikki Filpasta, muisteli Jouni kirjoittamalla: -Niin, he taisivat olla veljeni Heikin kanssa samanikäisiä, elikä koulussa samalla luokalla (s. 1939). 

Jouni (2017). "Tuli vain mieleeni, kun johtajaopettaja Piiroisen Ilpo-pojan johdolla perustimme kaksi partiota Sieppiin! Niin, eikös kohta eräät pojat joutuneet jättämään partion - kaiketi vanhempien painostuksen takia! Näille pojille syntyi ykskaks pioneeriliike! 

Tapasin (2016) Ilpo Piiroisen Rovaniemellä, ja kuulin, että hän oli käynyt Sieppijärvelläkin.

Jouni (2018). Katariina, Ilpo Piiroinen tuntuu kaipaavan tietoa Siepin historiasta. Voitko olla avuksi? 

Minun historian tietämys ei riitä, koska lähdin Siepistä hankkimaan koulutukset ja työt kaukaa kotimaisemista.

Jouni: Pieni tarina. Tapahtui Kolarinsaaressa (1955-56)

Met olima Arvo Kemin eli Satan Arvon kanssa syksyllä ohran puinnin jälkeen käymässä diesel- Ferkulla (harmaa) Keitamon myllyllä jauhattamassa ohrat jauhoiksi; osan kyläläisten viljasta. Kuormaa meillä oli jo mennessä liikaa, eikä se kuorma palatessamme juuri keventynyt, vaikka kuoret jyvistä oli kuorittu pois.

Saaresta takaisin palatessa Arvo ajoi traktoria, ja minä peesasin kuorman päällä. Joessa oli siihen aikaan lossin tapainen, ja sillä ylitettiin joki. Ihan onnellisesti! 

Mutta annas kun vastarinne joentörmällä vei kaikki voimat Fergusta, ja diesel ratkaisevassa vaiheessa sammui - ja painovoima veti koko helahoitoa kohti lossia ja jokea!

Ferkun moottori alkoi käydä väärinpäin, ja se työnsi meitä kaikkineen takaisin jokeen päin. Minä huusin Arvolle, että eturattaat linkkuun, niin saadaan voima pois, kun takaratas vastaa peräkärryn vetopuomiin. Meidän onneksi traktorin paikat kestivät, vaikka siihen aikaan peräkärryt olivat kotitekoisia. Ennen kaikkea vetopuomi, se epäilytti, kun takaratas nousi ihan kirkkaasti puomin päälle ja tuntui, että koko traktori menee kyljelleen jokeen. Viljalasti ilmeisesti olisi lossin kanssa ottanut mittaa, kumpi jää pinnalle, vai olisivatko molemmat painuneet jokeen!

Tarina hieman tasoittuneena jatkui Pohjasenvaaran mäkeen. Poikasina ajettiin liian suurella vaihteella, ja tehot Fergusta tahtoivat kadota mäessä. Mutta joentörmän tapahtumista viisastuneena Arvo vaihtoi riittävän ajoissa vaihteen pienemmälle välttääksemme "joentörmän uusiutumisen".

Vieläkin ihmettelen mm. sitä, miten se moottori teki tämän eikä hajottanut (vaurioittanut) oikeastaan mitään, joka matkaamme olisi häirinnyt. Tämä muistelma liittyi "Rundgrenin Mikon lenkkiin" Saaren ympäristössä... tuli vain mieleeni se lossi ja traktorijuttu, josta seuraukset olisivat voineet olla kohtalokkaat!