Sieppijärven koulun vaiheita kuvavälähdyksinä (1903 - 1910 -1945 - 1951 - 2014)

Saa kirjoittaa:  katakorhonen56@gmail.com 

Kuvassa näkyvän Sieppijärven uuden "kansakoulun vihkiäiset" pidettiin 13.10.1951.  Myyntiin oli tullut kuvapostikortti.

 Lokakuun alussa 1944 kaikki pohjoissuomalaiset koulut oli suljettu, sillä noin 50 000  siviiliä oli määrätty Ruotsiin evakkoon. Sillä aikaa Sieppijärven kansakoulurakennus oli palanut Lapin sodassa. Kyläläiset palasivat vuoden 1945 kevään ja kesän aikana takaisin kotiin.

Tämän kortin kirjoittaja, tätini Helli Vaattovaara (s. 1939) oli Aili-äitinsä ja nuorimpien sisarustensa ja serkkujen kanssa elänyt evakkoajan Ruotsin Juniskärissä. 
  
Neiti Inger Bergsten Juniskär Sverike. Tässä on Sieppijärven kansakoulu. Tv. Helli Vaattovaara.
Maisema Suomesta - Vy från Finland . Valokuvannut: T. Mäklin. Jälkipainos kielletty.
Postikortti oli Helliltä jäänyt lähettämättä...

Muutama vuosi ennen tätini kuolemaa soitin Juniskärin kaupungin matkailutoimistoon. "Kyllähän siellä joskus voisi vaikka visiteerata! Eikä ole niin kauhean kaukanakaan tuo Sundsvallin ympäristö. Siellä se minun äitini lapsuusperhe evakkoajan vietti. Ja se oli ollut elämää."

Koulu rakennettiin ensimmäisen kerran 1910.

Sieppijärvelle saatiin perustettua koulu vuonna 1903. Silloin se aloitti toimintansa vuokratiloissa.
Uusi koulurakennus rakennettiin ja otettiin käyttöön 1910. 
Valokuva esittää Outakan tekemää maalausta vuodelta 1930.
Koulun 80-vuotisjuhlassa (1983) juhlittiin koulua kuin myös 100-vuotisjuhlassa vuonna 2003.

Sieppijärven koulu, 2012. 
Kirjasto. Jääkiekkokaukalo. Hiihtoladut.

Sieppijärven vanhempi hautausmaa.

Sieppijärven koulun ensimmäinen opettaja Hilma Laurila toimi kylällä vuodesta 1903 vuoteen 1945. Hänet haudattiin Sieppijärvelle, samoin kuin toinen kunnan veteraaniopettajista, Kaija Ojamaa. Vierekkäin. 

Sieppijärven koulu 2013.
Neuvola.

Sieppijärven koulu 2013.

Se "entinen keskikoulupuoli" saatiin purettua. 2014.

Sieppijärven koulu. Itsenäisyyspäivänä 2020. 

 Sieppijärven koulu ja Sisu järjestivät koulujenväliset. 2010. Tähtivieras Sami Jauhojärvi. 

Sieppijärven koulu 2017. Entinen asuntolasiipi.
Uusi koulurakennus ja neuvolasiipi.

2014, tammikuu.

12/2013.

Joulukuussa, 2013.

                                                                                                                                                                               

Eini Pellikan kotikylä Vaattojärvi, ja koulu siellä.

Tästä julkaisusta kasvaa vähitellen -kuvapari kerrallaan- Katan tekemä "kirjanen" Einistä erityisesti entisenä Vaattojärven koulun emäntänä ja Katan työparina.. 

Vaattojärven kylästä kiinnostavan ovat tehneet aikansa ihmiset

Kyläkirjan toimittaneen (1995) Pentti Jaakon sanoin: ”Kulttuurihistorioitsija Egon Friedell kirjoitti Uuden ajan kulttuurihistoriaansa, kuinka juutalaisilla on laaja henkinen jänneväli: toisessa ääripäässä suurimmat kapitalistit, toisessa kiihkeimmät vallankumoukselliset. Vaattojärven ihmisissä on Kolarin pienissä puitteissa ollut jotain vastaavaa. Se tekee kylästä kiinnostavan."

Kolarin Vaattojärvellä syntynyt ja elämäntyönsä tehnyt Eini Pellikka täytti 80 vuotta tammikuussa, 2020. Hänen työnsä kotikylän koulun emäntänä ja syntyperäisenä kyläläisenä on jättänyt isoja jälkiä, jotka kuuluvat talteen – jäljet ovat kylän henkistä kulttuuriperintöä.

Vuodesta 1989 lähtien tein opettajan työtäni Vaattojärven koululla yhteistyössä Einin kanssa. Vuodesta 1992 alkaen koulustamme ”melkein tuli” koko kylän yhteinen kylätalo. Lukuisat tilaisuudet, tapahtumat ja reissut ikään kuin kaatoivat koulun seinät maahan. Koulu tuli kaapista ulos, ja koko kouluyhteisön tärkeä työ kylän lasten parhaaksi tuli julki. 

Kaikkien Vaattojärvellä viettämieni lukuvuosien ajan valokuvasin toimintaamme. Näin tulin tallentaneeksi aikamoisen tiivistelmän Vaattojärven kyläläisten tuon aikaisesta elämänmenosta; koulu pääsi kuin pääsikin osaksi kylän lapsiperheiden meininkiä.

Päähenkilö on Eini Pellikka. Teen postaustani jatkokertomuksen tapaan tallentamalla Einin jälkeensä jättämiä jälkiä. Hän on ollut kylätoiminnassa varsinainen talkootyön tekijä, perinteen kerääjä mutta myös Kolarin seurakunnan ja Kolarin kunnan ja Eläkeliiton luottamuksen ansiokkaasti kantanut vaikuttaja. Haluan huomioida iloista Eini-serkkuani tavalla, johon pystyn. Minulla ei ole valtuuksia ansiomerkkeihin. Teen siis kuvakirjasen, johon tallennan Einin osuutta Kolarin seudun kulttuuriperinnöstä.

Jatkuu...

Perhesiteitä Kolarin KAASKON, Muonion KOLSTRÖMIN ja Kelontekemän KOSKAMON välillä.

"Filosofista kirjailijaa (Elias Canetti) mukaillen, olen ihminen, joka tunnustan kotiseudukseni  suomen kielen, jolla kirjoitan." Kata Korhonen, 2022.

Ensimmäinen postaus: 4.11.2022

Nosto: 8.3.2025



 

ALKUSANAT:

Varsinainen inspiraatio 

Perhesiteitä - julkaisulleni oli suomen kielen sana KOSKAMO. Ensin innostuin saamastani paikallistiedosta, jonka mukaan koskamon taustalla olisi saamenkielinen sana koaskem kotka. 

Sen jälkeen löysin (Anne Koskamon, 2006) tietoa ja tarinaa Kittilän Kelontekemäjärvestä. Kansallisarkiston digitoima Suomen Kuvalehden laaja juttu Ruijan Olli Koskamosta (13.4.1927) puolestaan auttoi lopulta ymmärtämään Kaaskon, Kolströmin ja Koskamon väliset perhesiteet Suomessa ja Ruijan Norjassa.

Perhesiteitä-postaus liittyy myös niihin aiempiin blogiteksteihini, joissa sivuan tietämättäni laestadiolaisuuden ja esimerkiksi herrnhutilaisuuden eroja Suomen ja Ruotsin Tornionlaaksossa (Ylitorniolla). Etsin konkreettista näyttöä, mikä erotti maallikkosaarnaajat toisistaan: miksi toisista tuli "aikansa julkkiksia", toisille taas suotiin vähemmän huomiota.  Ja tässä yhteydessä mietin muurari Robert Granatin hautakiven (kuva sivun alaosassa) symboleja - edustiko Roopen "jumalanpelko" kirkon valtakulttuurin ajattelua (seurakunnalle kunniaksi) vai jotakin muuta herännäisliikettä.

KOLARIN KAASKO (1834 - 1840)

1. Kaaskon talossa syntyi leskiäidille tyttö, Anna Karolina.

Vanhan Turtolan rippikirja / Kolari by  (1834 - 1840) osoittaa, että Kaaskon tila sijaitsi Kolarin kylällä, ja sinne syntyneet kaikki jälkeläiset saivat nimekseen Kaasko.

Kaaskon tilan isäntä Kolarissa oli Mickel Mickelsson Kaasko, ent. Snällfot.

Kaaskon tilan emäntä oli Maria Samuelsdotter Kaasko.

Rippikirjaan on merkitty pariskunnan lisäksi 13 ihmistä.

Isännän kuoleman (1834) jälkeen emännälle syntynyt tytär (1839) Anna Karolina Mariantytär Kaasko on se perheenjäsen, josta kerrotaan tässä postauksessa. 

2. Anna Karolina avioituu, lähtee muoniolaismiehensä (ja appiukkonsa) kanssa Norjaan.

 Kaaskon tilan lapsilaumasta nuorin tyttö, eli Anna Karolina joutui melkoisella varmuudella heti rippikoulun käytyään pikkupiiaksi Muonion suuntaan, missä tuleva aviomies oli syntynyt yhdeksän vuotta aiemmin eli 1830. Miehen nimi oli Johan Erik Eriksson Kolström, suomeksi Juho Erkki Erkinpoika Kolström - joka oli isänsä puolelta Wahlbom ja äitinsä puolelta Hetta.

Anna Karolina Kaaskon tuleva appiukko (eli miehensä isä) oli hänkin Muonionniskan Hirvaslompolossa vuonna 1796 syntynyt Erik Kolström (Wahlbom). Ukon biologisiksi vanhemmiksi on ranskalaislähteiden mukaisesti osoitettu Lapissa vieraillut Louis Philippe I (suom. kuningas Ludvig Filip I) ja Muoniossa vuonna 1830 kuollut Beata Katariina Wahlbom.   

Anna Karolinan ja miehensä Johan Erik Kolströmin muutto Ruijan Norjaan lienee tapahtunut samoista syistä kuin tuohon aikaan yleensäkin: lähdettiin paremman elämän toivossa. Muoniosta Norjaan lähtivät sekä isä että poika Kolström (Wahlbom) vaimoineen ja lapsineen.

Kuolintiedot vahvistavat, että vaikka Anna Karolinan appiukko, Erik Kolström oli syntynyt Muoniossa, hän kuoli 1879 Ruijan Tanassa kuin myös vaimonsa Margareta Hetta. Tämä on yksi osoitus, että Ruijaan oli muutettu kahden sukupolven voimin. 

3. Anna Karolina Kaaskon elämä kesti vain muutaman synnytyksen, vanhimmasta tyttärestä tuli Laestadius-saarnaaja Olli Koskamon vaimo.

Kuva alla:

Tana sokneprestkontor, SATØ/S-1334/H/Ha/L0002kirke: Ministerialbok nr. 2 /1, 1861-1877, s. 16 

Tähän kirkkorekisteriin on merkitty Anna Karolinan ja Johan Erik Wahlbom Kolströmin ensimmäisen lapsen syntymä (Masjoen kylässä, Tenojen rannalla, Tanassa). Tyttö oli Grethe Johanne Kolström, s. 10.9.1863. 

Toinen lapsi oli poika, Johan Erik Kolström, s. 4.7.1865; kuollut U.S.A.

Toinen tytär puolestaan syntyi 3.7.1866, ja hänestä tuli äitinsä etunimikaima, eli Beata Katrina "Karoline", Kolström.

Lastensa äiti kuoli 29-vuotiaana,  24. marraskuuta 1868. 

Maria Matilda Kolström -nimen saanut tyttövauva oli syntynyt neljä päivää aikaisemmin, 20.11.1868. Hän kuoli 27.11.1868 seitsemän päivän ikäisenä.

 

4. Grethe Johanne Kolström, Ruijassa puhutulla suomen kielellä, Kreeta Koskamo (1863 - 1945).

Olli Koskamo oli Kolarin Kaaskosta lähtöisin olleen ja Ruijan Masjoen kylälle Tenojokivarteen (Tana) asettuneen  Anna Karolina Kolströmin tyttären mies. Koskamo syntyi Kelontekemässä, 30.6.1850.

Koskamo ja Kreeta oli vihitty 1886 Tanassa. Suomen Kuvalehden (1927) Koskamosta kertova juttu osoittaa, että 50 vuotta Ruijassa asunut Ukko seurasi koko elämänsä ajan myös Suomen asioita, koskapa siellä paljon liikkuikin. Kreeta-emäntänsä "isän hän kuitenkin kertoi olleen syntyisin Suomen Ylitorniolta"...  

 

Koskamolla ja emännällään ei ollut jälkeläisiä, kasvattilapsi (piika Olga Palo) mahdollisesti. Kreeta kuoli 1945. Olli sairasteli vanhuuttaan ja kuoli jo 1930.

Olli Koskamo oli (SK:n sanoin) eräs Perä-Pohjolan henkinen eränkävijä, suomalainen uutisraivaaja ja saarnamies Ruijassa.

Tämän jutun kuvat ja asia ovat peräsin digitoidusta aikakauslehdestä, Suomen Kuvalehti, 13.4.1927.

Kuvia klikkaamalla ne suurenevat.

Kreeta Koskamo, o.s.  kuvattu 1927 .

Suomen Kuvalehdelle kirjoittanut (1927) Rovaniemen toimittaja Lauri Kaijalainen.

Olli Koskamo oli syntynyt (30.6.1850) Koskamon tilalla Kittilän Kelontekemässä.  (Kuva vas.) Hän siirtyi saarnamieheksi "Jumalan ja Laestadiuksen johdattamana" Itä-Ruijaan vuoden 1877 paikkeilla,

Ollin isä oli Sodankylän Sattasesta syntyisin ollut  Juho Henrik Koskamo (e. Pulli).

Suomen Kuvalehden (1927) mukaan Olli Koskamon äiti oli lähtöisin Kittilän kirkolta "Välitalon (?) jumalisesta suvusta", joka kuului niihin, jotka ensimmäisinä Kittilän pitäjässä ottivat vastaan Laestadiuksen herätyksen.

Äidin ansiota on, että Koskamo jo varhain joutui kosketuksiin  herännäisliikkeen kanssa, ja omaksui opin selkeänä ja väärentämättömänä. Hänestä tuli ensin Itä-Ruijan henkinen johtaja, sittemmin hän liikkui Juhani Raattaman kanssa seuramatkoilla Tornionlaaksossa, Oulussa, Rovaniemellä.

Saarnamies Koskamon äidin nimi oli Briita Katariina Antintytär Kariniemi (1808 - 1868).

Geneettinen sukututkimus (Geni) osoittaa Briitan kuuluvan (tyttärineen ja sisaruksineen) äitiryhmään U5b1b2. Ihmisenä tunnen vahvaa henkistä yhteyttä Ursulan tyttäriin, joihin esiäitieni ansiosta kuulun. 

"Vielä 1800-luvun Ruotsissa asenne herrnhutilaisuuteen oli jännitteinen. Herrnhutilaisuuden jakautumisessa syntynyttä lukijaliikettä oli maltillinen ja radikaali suuntaus. Lapin Maria kuului maltillisiin lukijaisiin. Lukijaisiin kuului Ruotsin luterilaisen kirkon pappeja, joiden jumalanpalvelussaarnoja tultiin kuuntelemaan sankoin joukoin. Lapin Maria oli hengellisessä etsinnässään kohdannut heistä myös tunnetuimman Noran kirkkoherran Pehr Brandellin (1781 – 1841), jonka mukaan herrnhutilaista luterilaisuutta nimitettiin myös brandellilaisuudeksi." 

(http://www.sermones.fi/2012/11/herrnhutilaisuus-ja-lestadiolaisuus/

Seppo Lohen Sydämen kristillisyys -teos.

digi.kansalliskirjasto.fi