Tästä julkaisusta kasvaa vähitellen -kuvapari kerrallaan- Katan tekemä "kirjanen" Einistä erityisesti entisenä Vaattojärven koulun emäntänä ja Katan työparina..
Vaattojärven kylästä kiinnostavan ovat tehneet aikansa ihmiset
Kyläkirjan toimittaneen (1995) Pentti Jaakon sanoin: ”Kulttuurihistorioitsija Egon Friedell kirjoitti Uuden ajan kulttuurihistoriaansa, kuinka juutalaisilla on laaja henkinen jänneväli: toisessa ääripäässä suurimmat kapitalistit, toisessa kiihkeimmät vallankumoukselliset. Vaattojärven ihmisissä on Kolarin pienissä puitteissa ollut jotain vastaavaa. Se tekee kylästä kiinnostavan."
Kolarin Vaattojärvellä syntynyt ja elämäntyönsä tehnyt Eini Pellikka täytti 80 vuotta tammikuussa, 2020. Hänen työnsä kotikylän koulun emäntänä ja syntyperäisenä kyläläisenä on jättänyt isoja jälkiä, jotka kuuluvat talteen – jäljet ovat kylän henkistä kulttuuriperintöä.
Vuodesta 1989 lähtien tein opettajan työtäni Vaattojärven koululla yhteistyössä Einin kanssa. Vuodesta 1992 alkaen koulustamme ”melkein tuli” koko kylän yhteinen kylätalo. Lukuisat tilaisuudet, tapahtumat ja reissut ikään kuin kaatoivat koulun seinät maahan. Koulu tuli kaapista ulos, ja koko kouluyhteisön tärkeä työ kylän lasten parhaaksi tuli julki.
Kaikkien Vaattojärvellä viettämieni lukuvuosien ajan valokuvasin toimintaamme. Näin tulin tallentaneeksi aikamoisen tiivistelmän Vaattojärven kyläläisten tuon aikaisesta elämänmenosta; koulu pääsi kuin pääsikin osaksi kylän lapsiperheiden meininkiä.
Päähenkilö on Eini Pellikka. Teen postaustani jatkokertomuksen tapaan tallentamalla Einin jälkeensä jättämiä jälkiä. Hän on ollut kylätoiminnassa varsinainen talkootyön tekijä, perinteen kerääjä mutta myös Kolarin seurakunnan ja Kolarin kunnan ja Eläkeliiton luottamuksen ansiokkaasti kantanut vaikuttaja. Haluan huomioida iloista Eini-serkkuani tavalla, johon pystyn. Minulla ei ole valtuuksia ansiomerkkeihin. Teen siis kuvakirjasen, johon tallennan Einin osuutta Kolarin seudun kulttuuriperinnöstä.
Jatkuu...
No comments:
Post a Comment