Metsänhoitaja Sammallahden käytössä olleet (1920-luvulla) paulat palautettiin Sieppijärvelle.

Teksti ja kuvat:

Katariina Korhonen.

Sivua päivitetty 18.12.2018 lisäämällä tarinantynkä karhunkaataja Iisak Pasmasta eli "Vaaran Iikasta", joka oli Pasmajärven kuuluisuuksia tuohon aikaan.

Museo ottaa mielellään vastaan lisätietoja kuvan vanhoista pauloista. Ne ovat olleet kovassa käytössä. Olisi mielenkiintoista tietää, missä päin tätä mallia on tehty tai kuka/ketkä olisivat voineet nämä tehdä.

Elis Sammallahti perusti perheensä Sieppijärvelle hoitaen puustellistaan käsin metsänhoitajan virkatöitään (1917-1925) noin 10 vuoden ajan. Sieppijärvellä hän eleli tavalla, jota voi kuvailla sanomalla "maassa maan tavalla".Tämä näkyi esimerkisi hänen pukeutumisessaan. 

Niinpä hänen yllään on omana aikana nähty myös Lapin puku. Ja varsinkin talvisin olivat karvakengät pauloineen myös Sammallahden käytössä - sillä (kruunun ja) valtion metsänhoitaja liikkui työkseen eli paljon metsissä.

Kuvassa ovat Sammallahden käytössä olleet paulat, yksi pari ja toisen puolikas. Hilkka Asanti  "palautti" paulat kotiin Kolariin - Sieppijärven kotiseutumuseolle, olihan Hilkka Asannin isä, Lasse

Sammallahti, Sieppijärvellä syntynyt (1920) Elis ja Hildur Sammallahden poika.

Metsänhoitaja Elis Sammallahti (1884 - 1952) sai ensimmäisen vakituisen viran virka-asuntoineen (puustelli) Sieppijärveltä vuonna 1917; heti sen jälkeen, kun oli käynyt vihillä Hildur Larsson -kihlattunsa kanssa. Pariskunnan lapset syntyivät Sieppijärvellä, vanhin Rakel jo vuonna 1917, Hilkka 1919 ja Lasse 1920.

Elis Sammallahti kuului alkuperältään aikansa herrasväkeen, Lundahlin suomenruotsalaissukuun. Eliksen isä oli Oulussa syntynyt (1847) Albert Andrei Lundahl, joka muutti Oulun läänin Pyhäjärvelle proviisoriksi kesällä 1875. Siellä hän avioitui (1877) Kemin nimismiehen tyttären, Rovaniemellä syntyneen Aurora Sofia Bergelinin kanssa. Muutettuaan Pyhäjärvelle Eliksen isä toimi siellä Haapaveden apteekin sivuapteekin hoitajana elämänsä loppuun asti 1911.


Sieppijärvellä Elis Sammallahti toimi aktiivisesti kylän parhaaksi. Hän oli tunnetusti hyväsydäminen mies, kylän tietotoimiston mukaan myös hauska hulivili, jonka tiedettiin "salamarakastuneen" kauniiseen vaimoonsa ja kosineensa tätä kirjeitse!

Hyväsydämisyydestä kertoo toinenkin tarina Sieppijärveltä. Muistin mukaan Elis myymisen sijasta lahjoitti eräälle nuorelle leskelle nuoren lehmän, jotta lesken elämä pääsisi jatkumaan torpassa jossakin päin Sieppijärveä. Sammallahti vaikutti kylässä myös siihen, että tänne perustettiin suojeluskunta. Hänen sanomakseen väitetään: "...mie olen se mies, joka puollan, ei poikia ammuta!" (Satan sukukirja, s. 259)

Sammallahti asettui siis Sieppijärvelle nuorikkonsa, valokuvaajaksi kouluttautuneen Hildur-rouvan kanssa. Hildur Larssonilla oli jo pitkä, oma ura taustalla. Todennäköisesti Elis oli kohdannutkin Hildurin metsäyhtiön (Kemiyhtiö) kuvauskeikalla jossakin päin Rovaniemeä tai Kemijoki-vartta. On olemassa lehtitieto karhunpyyntiretkestä, johon oli osallistunut ja hämmästystä herättänyt nainen - Hildur kameroineen.

Sieppijärven vuosiensa aikana Hildur kuvasi omaksi ja kyläläistensä iloksi. Hän ei perustanut tänne studiota, mutta hänen tiedetään olleen se kuvaaja, joka otti kyläläisistä muotokuvia omassa kodissaan.

Helena Liikamaa kertoo Satan sukukirjassaan itse metsänhoitajasta näin: "Hän viihtyi Sieppijärvellä...Sammallahti viljeli maata Töllilän vuomalla ja kylän rantatörmällä, piti kolmea lehmää rakennuttamassaan navetassa puustellilla. Karjanhoidosta piti navettapiika huolen, sisäpiika oli erikseen." (Satan sukukirja, 1986)

Toistaiseksi en tiedä täsmällista aikaa, milloin Sammallahdet muuttivat Sieppijärveltä pois. Metsänhoitaja Elis Sammallahtea on kuitenkin kuvattu Sieppijärvellä vielä vuonna 1925. Joittenkin muistojen mukaan myös hänen veljensä vietti joskus aikaansa täällä. Toistaiseksi en ole löytänyt vahvistusta sillekään tiedolle, oliko Elis Sammallahdella missään vaiheessa apunaan ns. apulaismetsänhoitajaa.

Liitän tähän lopuksi luettelon Eliksen velipojista. Ehkä yksi heistä tunnettiin Sieppijärvellä, vai kuka lie ollut Orajärven paliskunnan miesten tuntema "Sammallahen Jussa", Juho Pyhäjärvi...

Pyhäjärvellä syntyneet Elis Alfred Sammallahden (s. 7.1.1884) velipojat olivat:
Johan Valter, s. 12.8.1878,
Lars Arthur, s. 28.10.1881,
Henry Albert, s. 20.1.1886,
Einar Ilmari, s.16.12.1887,
Hugo Aleksander, s. 27.1.1890,
Karl Väinö, s. 29.11.1892.
             
Tämä kuva metsänhoitaja Eelis Sammallahdesta kuuluu nyt myös Kolarin kotiseutumuseon kokoelmiin.

























POROVUOMAN KUULUISA KARHUNKAATO 1917 (tai 1918).

Pasman sukukirjassa (1991) lukee Porovuoman karhunkaadosta näin.

Karhunkaataja Iisak (1855 -1930)

Iisak Pasma eli Vaaran Iikka ja vaimonsa Maria Hakso perustivat Ylihangasvaaran torpan, josta tuli myöhemmin yli tuhannen hehtaarin perintötila.

Iikka siis aloitti oman perhe-elämänsä kruununtorpparina Pasmajärven lounaispuolella olevalla Kotivaaralla eli Iikanvaaralla. Hän sai Maria-vaimonsa kanssa kuusi lasta.

Vaaran Iikka osallistui Porovuoman kuuluisaan 
karhunkaatoon vuonna 1918. 
Kuvassa ovat istumassa metsänhoitaja Sammallahti, puuhun nojaa Pekka Korteniemi, takana vas. poromies Antti Unga, Yrjö Unga ja Eevert Unga. Pasmajären miehistä kuvaan ovat asettuneet Heikki Metsävainio ja Iisakki Pasma (karhukeihästä pidellen).

p.s.

YLE, uutinen 15.9.2017:
Porovaaraa (paikkaa josta paikalliset asukkaat ovat ikimuistoista ajoista lähtien pitäneet huolta) esitetään suojeltavaksi. "Metsähallitus on kerännyt huhtikuun 2017 lopusta lähtien tietoa Etelä- ja Länsi-Lapin arvokkaista luontokohteista. Eniten mainintoja on saanut Iso ja Pieni Porovaara Kolarissa."