KIRJALLISUUS

1. Saariputhaan juurila (2008) on Hilkka Oksalan toimittama kyläkirja, jonka hän on tehnyt yhdessä Saarenputaan kyläyhdistyksen kanssa.
Toimituskuntaan ovat kuuluneet Matti Friman, Taimi Huurinainen, Aulis ja Helli Joki, Eeva Lahti, Marja-Leena Raittimo, Tuula Vallin, Sylvi Hosio, Sauli Joensuu, Pirjo ja Risto Kirvesniemi, Leena Pohjoisaho, Erkki Pudas, Helena Pudas, Juho Pudas ja Mauri Pudas.

2. Routalattiat (2005). Sieppijärven kylän vaiheita läpi vuosisatojen. Aki Ollikainen. 

Aki Ollikainen. Kuva otettu Kolarin kirjastossa 29.3.2012, kun Akin esikoisteos Nälkävuosi julkistettiin.

Pylsyn myöstäriä lainaamassa - katoavaa kansanperinnettä talteen

Emma ja Pekka Marin (2019).

Tämän tositarinan kirjoittaja on Emma Marin (o.s. Kaitala). Hän on nähnyt päivänvalon eli syntynyt Petsamossa keväällä 1939, hän on viettänyt lapsuutensa Sieppijärvellä ja Nuottavaarassa ja tätä nykyä hän asuu perheineen Rovaniemellä.

Emman tarinat kertovat hänelle läheisistä ihmisistä. Niinpä Pylsyn myöstäri vie lukijansa evakonjälkeiseen Sieppijärven kylään.

Tiedätkö sinä, mitä ”pylsyn myöstäri” tarkoittaa?  Lue tarina, saat tietää. Pylsyn myöstäri on lämminhenkinen tarina katoavasta kansanperinteestä, makkarantekotalkoista.

Emma Marin (2012).

Pylsyn myöstäri ja makkaratalkoot

Oli talvinen, evakonjälkeinen talkoopäivä 1940-luvun lopulla Satan Einossa, ämminkylässä eli Sieppijärvellä. Talkoopäivä tiesi lapsillekin erilaista päivää. Suvun naisia kokoontui jo aamusta alkaen valmistelemaan päivän talkooaihetta. Eläin oli teurastettu ja nyt oli makkarantekotalkoot.

Satan Eino eli äijji touhusi hyväntuulisena ja teki, mitä naiset toivoivat. Suuri pata höyrysi täynnä kuumaa vettä. Suolet ja "sisusnahat" pestiin puhtaiksi.

Makkaran täytteen teko oli taitolaji. Suolet piti myös osata täyttää sopivasti, etteivät ne halkeaisi keitettäessä. Sitten tehtiin niin sanottuja pylsyjä. Ne olivat neliskulmaisia pusseja, jotka ommeltiin sisänahasta. Täyttämisen jälkeen ne suljettiin terävällä tikulla (tai jopa isolla rautapiikarilla) pujottamalla pussinsuu kiinni, ja sitten keittopataan.

Talvinen päivä oli lyhyt ja lapset "pyörivät jaloissa”, vähän niin kuin tiellä. Oli tapana "panna lapset asialle" - muuta kuria ei tarvittu. Niinpä naiset kutsuivat meidät tytöt kuulolle. Meidät käskettiin lähteä Kumpulasta, naapurista, lainaamaan pylsyn myöstäriä, eli makkarapussin kaavoja.  Iloinen porukka lähetti meidät matkaan.

No, Kumpulan Helli ja Heikki olivat sopivasti kotosalla. Kun esitimme lainausasiamme pylsyn myöstäristä, tulivat Helli ja Heikki tavallista hilpeämmälle tuulelle. Helli lähetti Heikin vintille evästäen, että siellä pitäisi olla tallessa ne vanhat pylsyn myöstärit .

Aikansa vintillä oltuaan, tuli Heikki alas kädessään ruskeaan paperiin kääritty paketti. Helli nauroi ja oli tosi iloinen, kun myöstärit löytyivät. Heikki opasti meitä, että kantaisimme varovasti pakettia, etteivät vanhat myöstärit rikkoontuisi.

No, mehän kyllä tottelimme ohjeita ja kävelimmekin vähän niin kuin varvastellen. Kun palasimme, oli koko talkooporukka vastassa, olimme niin odotettuja…

Kun myöstäripaketti avattiin, laukesi jännitys mahtavaan naurun remuun. Sieltä löytyi vanha ja resu poronnahkainen siepakka!

Oli kuulemma sitä hauskempi mitä humoristisempi myöstäri keksittiin.
Siitä aikuiset jopa kilpailivat keskenään. Me tytöt emme silloin ymmärtäneet, miten katoavaa kansanperinnettä saimme olla toteuttamassa. Siihen aikaan lapset saivat usein olla aikuisten "narraamina" luomassa tuollaisia viattomia hauskuuksia.

Muuten äijji, Eino Vaattovaara, yksi sukumme kantaisistä, oli hyvin lapsiystävällinen vaari. Silloin makkaratalkoitten aikaan, evakon jälkeen, moni sairasti niin sanottua virusperäistä keltatautia. Minullakin oli tuo sairaus, joten en saanut syödä suolaa enkä rasvaa. Perunoihinkin pantiin höystöksi ”kurria” ja suolaton leipä paistettiin kuuman hellan kannella.

Kuinka ollakaan, äijji huomasi, että Emma ei saanut makkaraa. Talkooväki lähti pirtin puolelle kahville, mutta äijji kutsui minut salaa luokseen, ja puhui kuin itsekseen, ettei se ”lapsen suu tuohesta ole”, sieppasi punapäisen ”moransa" vyöllänsä keikkuvasta tupesta ja leikkasi sillä palan makkaraa ja antoi sen minulle sanoen: "Syö vain Emma, ei senvertanen tapa, emmäkä sano tätä kelheen!"

Eikä sitä sanottu, eikä se tappanut. Enkä usko, että tuo yhteinen synti on muuta kuin lämmin muisto äijjin lapsirakkaudesta. Kiitos äijistä Jumalalle, ja kiitos äijji, että huomasit minutkin.

Museonhoitaja kirjoittaa museosta

Museonhoitaja Oksalan keräämää tietoa Kolarin kunnan kotiseutumuseosta (2010)

Ajatus kotiseutumuseon perustamisesta Kolariin syntyi jo jälleenrakennusaikana 1950-luvulla. Kuitenkin vasta vuonna 1970 kunnalle ostettu Pääkkölän talo valittiin museokäyttöön. Pääkkölä oli yksi harvoja asuintaloja Sieppijärven kylällä, joka oli jäänyt saksalaisilta polttamatta Lapin sodassa. Talo siirrettiin keskeltä kylää sen nykyiselle paikalleen Rovan tilalle vuonna 1980.

Seuraavat vuodet olivat talkootöiden ja kokoelmien kartuttamisen aikaa, kunnes museon ensimmäinen näyttely avattiin yleisölle 1986.
Museolle on kerätty historiallista aineistoa koko Kolarin kunnan alueelta.

Kuvassa museon avajaisjuhlassa mukana olleita kuntalaisia vuonna 1986. Taustalla vasemmalla paikallishistoriaan perehtynyt opettaja Pentti Jaako ja etualalla kulttuurilautakunnan silloinen puheenjohtaja Arvi Ahola. (Kuva: KatariinaGranat)


Ulkomuseoksi muotoutunut alue ehti palvella kävijöitä vain kahdeksan kesää, kun päärakennukseen eli Pääkön Pirttiin syntyneet kosteusvauriot pakottivat sulkemaan näyttelyn vuonna 1993 korjauksien ajaksi. Vaurioitten yhtenä syynä pidettiin nykyaikaisten rakennusmateriaalien käyttämistä.

Pääkön museopirtin kymmenettä vuotta jatkunut pelastusremontti saatiin suurelta osin päätökseen vuonna 2003. Talossa uusittiin lattiaeristeet, ilmanvaihto, pohjoispäädyn seinähirsiä ja pärekatto. Rakennuksen ympärille on kaivettu salaojia.

Nykyisen näyttelyn suunnittelu aloitettiin aloitettiin vuonna 1998, kun rakenteisiin kohdistetut korjaukset alkoivat valmistua.

Pääkkölän ja Rovan tilojen historiasta vähäsen.

Pääkkölän tila eli Pääkön Pirtti sai perimätiedon mukaan alkunsa vuonna 1736, kun Köngäsen ruukin kirjanpitäjän poika Olli Ollinpoika Koberg Tornionkoskelta perusti keskelle Sieppijärven kylää tilan. Tilan osti kuitenkin pian Satan isäntä Olli Juntinpoika, ja melkein yhtä pian, eli 1750-luvulla, kerrotaan Turtolasta lähtöisin olleen Heikki Ollinpoika Pääkkölän tulleen isännäksi Pääkölle.

Vuodesta 1813 alkaen tilan nimeksi vakiintui Pääkkölä. Tästä vuodesta tiedetään, että silloin vaihtui taas kerran isäntä, edeltäjän nimi oli Henrik Henriksson Moona. 

Rovan tila puolestaan perustettiin 1784 kruunun uudistilaksi. Vuonna 1876 paikalla tiedetään olleen päärakennus, navetta, heinälato, talli, sauna, riihi, riihilato, puohi, kala-aitta, kellari, kaivo, ulkohuone sekä peltoa ja niittyä. Tilalla oli tuolloin myös hevonen, kuusi lehmää sekä viisi lammasta.

Vuonna 1892 Eva Tiensuu lunasti Rovan paikan perintötilaksi. Ja sekin tiedetään, että pian vuonna 1907 kauppias Nordberg vaimoineen osti talon ja myi sen edelleen Trävaruaktiebolaget Kolarille. Tämän jälkeen muiden muassa nuorempi Salomon Pääkölä perheineen asui taloa 1920-luvun tienoilla.

Kolarin kunta puolestaan osti tilan vuonna 1931. Seuraavana vuonna tilan ojien kaivuussa työllistettyjä majoitettiin tilan navetassa.  Taloa vuokrattiin myös kunnan terveydenhoitohenkilöstölle. Lopulta sotavuosina siellä pidettiin kunnantoimistoakin, kunnes saksalaiset polttivat rakennuksen Lapin sodassa.

Pääkön Pirtin asukkaista

Pääkkölä on tyypiltään ns. peräpohjalainen parituparakennus, joka yleistyi pohjoisen maa-ja karjatalousasutuksen piirissä 1800-luvulla.
Vaikka varmaa asiakirjamerkintää Pääkön Pirtin valmistumisvuodesta ei ole, museoon kerättyjen tiedonantojen mukaan talon rakentamisen on aloittanut ilmeisesti vuonna 1885 Salomon Pääkkölä (1839-1887).

Tämän jälkeen, vuonna 1889, eteläiseen pirttipäätyyn asettui Salmon poika Aleksanteri (1866-1928) vaimonsa Maijun (184-1930) kanssa samana vuonna, kun heidän esikoispoikansa Jonne syntyi.

Seuraavasta sukupolvesta pirttiin jäi poika Arvo (1894-1944), ja miniäksi tuli Liinu (1900-1978) 1920-luvun alkupuolella. Molemmat perheet olivat aikanaan yhdeksänlapsisia.

Arvo Pääkkölästä muistetaan, että linnustus ja pienriistakauppa olivat hänelle tärkeitä ammatteja. Erityisesti Pääkkölän naiset olivat karjanhoitajia ja maanviljelijöitä.
Pääköllä harjoitettiin alusta lähtien myös kestikievaritoimintaa, olihan talo tien varressa keskellä kylää. 

Aleksanterin ja Maijun miespuolisista jälkeläisistä kehkeytyi vallitsevasti liikennöitsijöitä. Jonne Pääkkölän kerrotaan olleen pitäjän ensimmäinen autoilija. Samoin Jonnen poika Uuno harjoitti päätoimista taksinajoa. Jälkipolvet ovat jatkaneet tätä ammattia.

Muutama sana museon nykyisestä näyttelystä

Uusittu näyttely pyrkii antamaan kuvan kolarilaisesta kahden perheen asunnosta viime sotaa edeltävältä ajalta.
Vuonna 2000 kunnostetun pirttipäädyn lisäksi pohjoispäädyn tupa on vuonna 2001 sisustettu mainitun aikakauden malliin. Lähtökohtana on pidetty Emmi ja Uuno (1913-1985) Pääkkölän muutto keskikamariin vuonna 1936.

Vintissä aloitettiin näyttelytoiminta vuonna 2002. Keskikamarin ja porstuan näyttelyt on saatu valmiiksi kesällä 2003.

Pirtin puolipaneeli ja lattian väri tavoittelevat "Liinun ajan" tilannetta. Kalustuksen sijoittelussa on pyritty noudattamaan 1930-luvun tietoja, joita on haastattelemalla saatu talon tyttäriltä Anna-Liisa Huolmannilta ja Maiju Ravelinilta.

Muita menetelmiä näyttelyn laadinnassa ovat olleet rakennuksen alkuperäisten sisäpintojen analyysi, arkistotutkimukset, kokoelmien luokittelu ja hoito sekä vertaaminen aihetta koskeviin kirjallisuustietoihin. Sisäpintojen analyysi on perustunut järjestelmälliseen havainnointiin ja kirjaamiseen.

Näin on pyritty mahdollisimman pitkälle toteuttamaan historiallisesti perusteltuja ratkaisuja. Museon tärkeimpiä tehtäviähän on kerätä, säilyttää, tutkia ja välittää tietoa paikallisesta menneisyydestä ja kulttuuriperinnöstä.

Eri lahjoittajilta peräisin olevan kokoelman rajoituksista johtuen huoneiden esittelystä puuttuu aikakauden astioita, istuimia ja lasten arkivaatteita. Näyttelyyn on pyritty hankkimaan myös valokuvakopioita entisistä kolarilaisista.

Kokoelmat toimivat tiedon päälähteinä. Museon rakennukset ja esineet puolestaan kertovat avoimesti tai kätketysti paikkakunnan kulttuuri-, elinkeino-, sosiaali- ja ideahistoriasta sekä yleisellä että yksilökohtaisella tasolla. 

Museon pihapiirin muissa rakennuksissa säilytetään kookkaita maatalousvälineitä. Museon arkistossa on ulkorakennusten alkuperästä tietoja varsin niukasti, mutta jotakin tiedetään.

Päärakennuksen koillispuolella sijaitseva Joen Tupa on tuotu Muonionjoen varresta Saarenputaan Juurakkovaarasta. Alkuperän arvellaan menevän 1700-luvun savutupien aikakaudelle. Tupa on edelleen kunnostuksen alla.

Vanha pikkukäymälä, joka on vuonna 1987 yleisölle rakennetun "puuseen" vieressä, on peräisin Juustovaarasta.

Alueen kaakkoisnurkassa olevan kesänavetan on lahjoittanut Julia Pieskä Lappeasta. Päärakennuksen eteläpuolella olevasta pikkuaitasta tiedetään, että se on peräisin 1920-luvulta,
Ruokojärven kylältä. Alueen itä- ja lounaispuolen ladot on alkujaan rakennettu niitä ympäröivien kunnan vuokrapeltojen heinänkorjuuta varten tiettävästi vasta 1960-luvulla.

Kolarin kotiseutumuseon kokoelmaan on kirjattu 1360 esinettä, mutta kaikkia ei voida asettaa kerralla näytteille. Esineistön säilytystä ja hoitoa varten tarvitaan korkeatasoinen ja pysyvä varastotila.

Miltei puolet kokoelmasta sijaitsee kahdessa Sieppijärven koulun luokkahuoneessa. Asianmukaisesti hoidettuja varastokokoelmia voisi tulevaisuudessa esitellä säännöllisesti yleisöllekin.

Museo vaatii kokonaisvaltaista kehittämissuunnitelmaa, jossa huomioidaan museon keskeiset yhteiskunnalliset tehtävät historiakasvattajana, kulttuuriympäristön hoitajana sekä paikallista kulttuuriperintöä koskevien tietosisältöjen tuottajana suhteessa paikalliseen elinkeinoelämään.

Teksti:
Hilkka Oksala, museonhoitaja

Liisa Virtasen kuvia museosta.

Tätä linkkiä klikkaamalla pääset selaamaan museokuvia, joita Liisa Virtanen on ottanut. Liisa on kerännyt kansioonsa kuvia sekä museoalueen rakennuksista että esineistä, joita on esillä pääasiassa Pääkön pirtissä.
 

The local museum of Kolari

There are no certain documents about the origins of Pääkkölä farm house but it is quite obvious that the building was started in 1885 by Salmo Pääkkölä, born in 1839.


At first the house was situated in the centre of the village. In 1970 it became the property of Kolari municipality as one of the few houses that were saved from the War of Lapland in 1944-45. Thus it was considered to be an appropriate museum building. So in 1980 the house was transferred to this place where there used to be a farm of Rova, founded in 1784, but it was destroyed in the war.


The house is a typical North Bothnian farmer building of the 19th century. These kinds of houses were previously very common in the region.


People earned their living by farming, raising cattle - mainly a few cows, sheep, a horse, and some reindeer.
Hunting, fur trading and fishing were important, too. At Pääkkölä house there was also a hostel.


The first exhibition was established in 1986.
This exhibition attempts to show a typical pre-war home of two families in Kolari. The collection of the museum consists of more than 1300 articles. The other buildings in the area - barns, the cattle shelter and warehouses contain mostly farm machinery, sleighs for several purposes and so on.


The ancient trail of 300 metres starts behind the cattle shelter in the southeastern corner of the museum yard, presenting historical remnants of a previous bakery-kiln, stone cairns and hearths and two pits for tar burning.


Some more information (in Finnish) about the ancient trail here.


Summarized and translated by Kari Herranen and Sandi Lammi.
Typed by Janne Kaikkonen and Katariina Granat.
Checked by Hilkka Oksala.

Pääkön pirtin asukkaita

PÄÄKÖN PIRTTI, JA PÄÄKKÖLÄT SUKUPOLVESTA TOISEEN 

Päivitetty 16.6.2019, ens. versio julkaistu 2012 / K.K.

Kunta osti 1970 museokäyttöön Pääkkölän pirtin päärakennuksen. Rakennus oli Lapin sodassa palamatta jäänyt asuintalo. Se siirrettiin 1980 kylän keskustasta nykyiselle (2019) paikalleen Rovan tilalle. Museokäytössä talon tärkein tehtävä on välittää historiallisesti perusteltua tietoa menneisyydestä ja kulttuuriperinnöstä.

Pääkkölä on tyypiltään ns. peräpohjalainen puolitoistakerroksinen parituparakennus, joka yleistyi pohjoisen maatalousasutuksen piirissä 1800-luvulla. Varmaa asiakirjamainintaa tai edes hirsikaiverrusta Pääkön pirtin valmistumisvuodesta ei ole löytynyt. 

Ensimmäinen sukupolvi

Perimätiedon mukaan Mäki-Pääkön rakennus lienee valmistunut 1885. Rakentaja näyttäisi olleen Ranta-Pääkön isäntä Salmo Pääkkölä, joka perunkirjatietojen mukaan kuoli varsin vauraana pian uuden talon valmistumisen jälkeen 1887. Salmo eli Salomon Johansson Pääkkölä oli syntynyt 17.7.1838 ja kuoli Mäki-Pääkön keskikamarissa 49-vuotiaana 1887. Kuolema johtui vilustumisesta, sillä vaikka mies ja hevonen olivat selvinneet heinänhakumatkan avannosta, oli matka lämpimään ollut liian pitkä.

Salomon oli kuolemaansa asti naimisissa Konttajärveltä kotoisin olleen Greta Johanna Salomonsdotter Nikun kanssa. Salmon ja Gretan kahdeksan lasta olivat 
1.Johan Jagob (s.1862), 
2.Sofia Matilda (s. 1863), 
3. Aleksander (s.1866); tuleva isäntä
4. Salomon (s. 1868),
5. Adolf (s. 1872), 
6. Charlotta (s.1874), 
7. Matilda (s.1877, kuoli 13-vuotiaana) ja 
8. Petter Emil (s.1881). 
Perhe asui Ranta-Pääkön taloksi kutsuttua kotipaikkaansa. Kun Salmo kuoli, Greta meni Johan Eerik Vaattovaaran kolmanneksi vaimoksi Vaattojärvelle. Nuorin poika Eemi oli silloin 10-vuotias. Petter Emil eli Eemi Pääkkölästä tuli kuitenkin myöhemmin Ranta-Pääkön isäntä, sillä hän asettui asumaan lapsuuskotiansa vaimonsa Davida Liinangin kanssa. 


Toinen sukupolvi

Järveltä katsottuna ylös maantien varteen rakennetun Mäki-Pääkön talon ensimmäisenä varsinaisena isäntänä pidetään Salmon poikaa Aleksanteri eli Ales Pääkkölää. Hän asettui talon eteläiseen pirttipäätyyn yhdessä vaimonsa Marian (Maria Johanna Ruokojärvi eli Maiju) kanssa. Maiju oli nykyisen Pajalan Ruokojärven perua (1864 - 1930). Perhe käytti talon keskikamaria kestikievaritoiminnassa ehkä jo 1880-luvun lopulta lähtien; esimerkiksi vuodelta 1902 on varma merkintä siitä, että Pääkkölässä toimi kestikievari. Maiju ja Ales perheineen asuivat taloa kuolemaansa asti, Ales kuoli 1928 ja Maiju 1930.

Ales ja Maiju saivat jälkipolvea: 
1. Jonne Pääkkölä (1889 - 1955),
2. Heikki Pääkkölä (1891 - 1964),
3. Arvo Pääkkölä (1894 - 1944),
4. Aati Pääkkölä (1897 - 1932); kuoli Tornion Laivakankaalla.
5. Maria Johanna, Maikki Pääkkölä (1900 - 1982), Kangas
6. Olavi Pääkkölä (1904 - 1990) ja
7. Huugo Pääkkölä (1906 - 1950).
Alesin ja Maijun tytär, Maikki Pääkkölä avioitui Kalle Kankaan kanssa. He saivat Luovatuksesta asutustilan, missä elivät ja asuivat. Heikki Pääkkölästä tuli Davida Männistön (ent. Kangas) aviomies sekä Bertta Kurun ja Martta Kotajärven isä. 

     Tässä muotokuvat Ales (1866 - 1928) ja Maiju Ruokojärvi (1864 - 1930) Pääkkölästä.

  

Kolmas sukupolvi rinnakkain toisen polven kanssa

Seuraavasta sukupolvesta (eli Alesin ja Maijun lapsista) Mäki-Pääkköön asettui Arvo Pääkkölä, sillä hän perusti perheen Liinun kanssa 1920 –luvun alkupuolella. Arvo ja Liinu Pääkkölä asuivat taloa ensimmäiset vuodet yhdessä Arvon vanhempien (Ales  ja Maria Pääkkölän) kanssa.

Jonkin aikaa 1930-luvun alkupuolella keskikamarissa asui myös toinen Alesin poika, Huugo (eli Hyyky) Pääkkölä Helmi-vaimonsa (o.s. Lappea) kanssa. Tuona aikana pariskunnalle syntyi kaksi poikaa, Lassi 1931 ja Ales 1932. Silloin kun keskikamarissa ei ollut asukkaita, siellä hapatettiin viiliä 20 pytyssä. Siksi huonetta kutsuttiin myös maitokamariksi.

Lopulta 1936 Jonne Pääkkölän poika Uuno Pääkkölä muutti kamariin vaimonsa Emmi Pellikan kanssa. Pariskunnalla oli tällöin jo 1935 syntynyt poikansa, Mikko Pääkkölä (k. 2019). Toinen poika Jaakko syntyi vuonna 1939, ja muut lapset seuraavalla vuosikymmenellä.

Silloin talo jaettiin asukkaidensa kesken niin, että Arvo (k. 1944) ja Liinu Pääkkölä (k. 1978) asuivat pirtissä, kun taas Uuno ja Emmi Pääkkölä asuivat keskikamaria ja tupaa siihen asti kunnes lähdettiin evakkoon.

Lapin sodan ja evakon aikana talossa majaili saksalaisia sotilaita, jotka sahasivat keskikamarin eteläseinään ns. elämänluukun ilmeisesti ruuan jakelua varten. Mahdollisesti kamari toimi tuolloin ruokasalina. Evakon jälkeen talossa majoitettiin evakosta palanneita kyläläisiä. Sopu tilaa antoi, sillä omaakin väkeä oli paljon: Emmi ja Uuno lapsiensa kanssa sekä Liinu omien lapsiensa kanssa.

Tornionlaaksolaiseen tapaan Pääkkölän asukkaat muuttivat kesäksi pestyyn ja kalkittuun navettaan siksi aikaa, kun karja käyskenteli laitumilla ja yöpyi kesänavetassa. Puiset huonekalut pestiin pihassa alkukesästä ennen navettaan muuttoa. Pääkön talossa ei ollut koskaan saunaa, vaan saunareissut tehtiin esimerkiksi Satan Feton taloon.

Kolarin Kotiseutumuseon kesäkausi avattiin (16.6.20199) Sieppijärvellä, Pääkön Pirtin kartanolla. Kuvassa nykyistä Pääkkölän sukukuntaa muistelemassa museon päärakennuksen 130. syntymävuotta. 
Museo on tänä kesänä auki myös sunnuntaisin.

Kolarin kuusipihka

Vaattojärven pikkukoululaisia (2010)  tutustumassa kuusipihkaan koulun takapihalla.

Pihkaa on Suomessa käytetty kansanlääkkeenä vuosisatojen ajan.
Pohjois-Suomessa pihkavoidetta on annettu haavapotilaille perinteisen hoidon lisäksi. Lahtelainen lääketieteen lisensiaatti Arno Sipponen tutustui pihkahoitoon työskennellessään terveyskeskuslääkärinä Kolarissa.


- Kansanperinteen mukaisesti valmistettua pihkavoidetta käytettiin siellä hankalien haavojen hoidossa. Esimerkiksi 100-vuotiaan mummon kantapään syvä painehaava parani pihkalla, vaikka amputaatiota oli jo suositeltu, Sipponen selittää.


Kolarin kokemukset innostivat Sipposen tutkimaan pihkan parantavia ominaisuuksia. Tutkimustyö johti pihkasalvan kehittämiseen. Repolar-yhtiön pihkasalva sai Lääkelaitoksen hyväksynnän ensimmäisenä luonnonhoitomenetelmänä vuonna 2008.


- Tutkimus alkoi 2001. Kaikki hoito, mitä lääkärinä määrään, tulee perustettua näyttöön ja sen saaminen kestää aina. Tutkimustyötä on tehty paljon ja se jatkuu yhä, Sipponen toteaa.


Pihka kasvattaa uutta ihoakin?


Arno Sipposen mukaan pihkan teho perustuu antimikrobiseen vaikutukseen: pihka estää haavojen tulehtumista ja bakteerien kasvua.


- Yksikään haava ei parannu, jos se on infektoitunut. Pihka käyttäytyy antimikrobisesti myös hankalasti hoidettuja sairaalabakteereja, kuteh MRSA:ta ja VRE:tä kohtaan. Lisäksi pihkassa on tekijöitä, jotka edesauttavat haavan epitelisaatiota eli umpeutumista, Sipponen selittää.


Pihkan kykyä edesauttaa ihon uusiutumista pitää Sipposen mukaan tutkia enemmän, vaikka lupaavaa näyttöä on saatu.


Pihkavoidetta käytetään jo nyt haavojen hoidossa useissa suomalaisissa yliopisto- ja keskussairaaloissa. Käytön yleistymistä lisännee myös pihkahoidon edullisuus.


- Viimeisimmässä tutkimuksessa selvitettiin vaikeiden leikkaushaavojen paranemista pihkasalvalla. Samalla tutkittiin myös hoidon hintaa: pihkahoito oli huomattavasti halvempaa kuin perinteisesti käytetyt haavanhoitotuotteet. Hinta on merkittävä asia myös itse kotona haavojaan hoitavalle potilaalle, Sipponen muistuttaa.


Pihkavoidetta myydään myös luontaistuotteina. Sipposen mukaan niiden tehoa on vaikea arvioida. Olennaista on pihkatuotteen valmistustapa.


- Kun pihkaa kuumennetaan, tulee siitä osittain tervaa. Terva on EU:ssa kielletty karsinogeeni. Meidän pihkasalvan valmistus ei perustu kuumentamiseen, joten se on siksi turvallinen.
Sipposen kehittämää pihkavoidetta saa apteekeista.


- Minä laitan sitä esimerkiksi kotihoitoisiin palovammoihin, asfaltti-ihottumiin ja erilaisiin lasten nirhautumiin ihan säännöllisesti, kertoo Sipponen.

Lähde:
Yle Lahti / Suvi Turunen

Kevätkokous 29.3.2012

Kolarin kaikkia kotiseutuihmisiä kokoava yhdistys on perustettu elokuussa 2011.
Yhdistykselle on annettu nimi Vasittu Luuta ry.
Kotiseutuyhdistys Vasittu Luuta ry:n
sääntömääräinen kevätkokous pidetään
to 29.3.2012 klo 19.00 Kolarin Palvelutalon kokoushuoneessa,
Ruuttikuja 3. Tervetuloa! 
Johtokunta

Johtokunnan kokous 7.3.2012

Kotiseutuyhdistys Vasittu Luuta ry.

Johtokunnan järjestäytymiskokous

PÖYTÄKIRJA

Aika:

keskiviikko 7.3.2012 klo 18.30 – 20.30

Paikka:

Puheenjohtaja Hilkka Oksalan luona Äkäsjokisuulla
Läsnäolijat:

Johtokunnan jäsenet Matti Friman, Sandi Lammi, Katariina Granat ja Hilkka Oksala.

Poissa oli Mirja Visuri.

1.       Avaus

Puheenjohtaja Hilkka Oksala avasi kokouksen kello 19.15 vilkkaan epävirallisen keskustelun jälkeen toivottamalla johtokunnan jäsenet tervetulleiksi.

2.       Laillisuus

Kokous todettiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi. Todettiin kokouksen läsnäolijat. Todettiin, että kokouskutsu oli lähetetty sähköpostilla kahta viikkoa aikaisemmin (23.2.2012). Todettiin, että kokouksen päätösvaltaisuus täyttyy, kun paikalla on vähintään kolme johtokunnan jäsentä.

3.       Edellisen kokouksen pöytäkirja

Todettiin, että 28.10.2011 pidetyn syyskokouksen pöytäkirja on tarkastettu ja allekirjoitettu 2.-16.12.2011 välisenä aikana yhdistyksen pankkitilin avausta varten.  Todettiin, että 27.8.2011 pidetyn yhdistyksen perustamiskokouksen pöytäkirjasta puuttuu kaksi allekirjoitusta. Päätettiin hoitaa asia kuntoon ensi tilassa.

4.       Johtokunnan järjestäytyminen

Päätettiin, että yhdistyksen puheenjohtaja toimii myös yhdistyksen rahastonhoitajana, ja hoitaa käytännössä raha- ja pankkiasiat.  

Yhdistyksen puheenjohtajaksi on syyskokouksessa valittu Hilkka Oksala. Hän sai nyt myös rahastonhoitajan tehtävät.

Yhdistyksen sihteeriksi valittiin Katariina Granat. Puheenjohtaja luovutti hänelle yhdistyksen keskeiset asiakirjat arkistoitavaksi. Sihteeri sai tehtäväkseen jäsenluettelon ylläpitämisen ja jäsenkortin tekemisen.

Päätettiin, että sihteeri toimii tarvittaessa myös varapuheenjohtajana. Tämä tehtävä annettiin siis Katariina Granatille.

5.       Yhdistyksen pankkitili

Puheenjohtaja on 16.12.2011 käynyt Nordeassa ja avannut yhdistykselle tilin maksuliikennettä varten. Tilin numero on 131935-55262. Päätettiin, että rahastonhoitaja Hilkka Oksala hankkii pankista viitenumeroluettelot ja tekee verkkopankkisopimuksen.

Tilin käyttöoikeus on syyskokouksessa määrätty puheenjohtaja Hilkka Oksalalle. Koska hän toimii myös rahastonhoitajana, päätti johtokunta laajentaa yhdistyksen tilinkäyttöoikeuden koskemaan myös sihteeri-varapuheenjohtaja Katariina Granatia. Verkkopankin käyttöoikeus on yksin Hilkka Oksalalla. Päätös hyväksyttiin yksimielisesti. Päätettiin tehdä pykälästä ote Nordea Pankkia varten.

6.       Yhdistyksen tilintarkastajat

Päätettiin kevätkokoukseen mennessä etsiä yhdistykselle yksi tilintarkastaja ja hänelle varahenkilö. Annettiin tämä tehtävä puheenjohtajalle.

7.       Vuoden 2012 talousarvio

Yhdistyksen toiminta ottaa aivan ensimmäisiä askeleitaan. Todettiin, että jäsenhankinnalla on huomattava merkitys yhdistyksen talouteen. Jäsenmaksun suuruus on 10 e. Asetettiin tavoitteeksi, että jokainen johtokunnan jäsen kampanjoi hankkimalla kuluvan vuoden 2012 aikana vähintään neljä uutta jäsentä.

 Muistettiin myös Kolarin kulttuuritoimelta mahdollisesti haettavissa oleva avustus toiminnan aloittamista varten. Selvitetään muut mahdolliset kotiseututyötä tukevat rahoituslähteet.

Todettiin, että Vasittu Luuta – yhdistyksen jäsenet ovat mukana tekemässä vapaaehtoista kulttuurityötä. Tällä on suurin merkitys yhdistyksen menopuolelle; menoja pyritään minimoimaan ”unohtamalla” laskuttaa omasta työstä yhdistystoiminnan hyväksi.

8.       Vuoden 2012 toimintasuunnitelma

Keskusteltiin vilkkaasti. Päätettiin käynnistää toiminta pienin askelin. Päätettiin saada järjestettyä yksi ainoa tapahtuma vuoden 2012 aikana. Pyydetään yhteistyökumppaniksi kolarilaista koulua ja järjestetään yhteistyössä heidän kanssaan kotiseuturetki. Pyydetään retkelle mukaan myös koululaisten vanhempia.  Näin päästään paremmin alkuun myös kotiseutukasvatuksessa.

9.       Muut asiat

Päätettiin järjestää Vasitun Luudan kevätkokous Kolarin Palvelutalolla torstaina 29.3.2012 kello 19.00.

10.   Ilmoitusasiat

Puheenjohtaja Hilkka Oksalan ensimmäinen tiedote uudesta kotiseutuyhdistyksestä on julkaistu Luoteis-Lappi – lehdessä 29.12.2011.

Puheenjohtaja on osallistunut 14.1.2012 Torniossa järjestettyyn koulutukseen. Aiheena on ollut ”Kulttuuriympäristöt kunniaan” ja koulutuksen järjestäjinä ovat toimineet Suomen Kotiseutuliitto, Lapin Liitto ja Tornionlaakson maakuntamuseo.

11.   Kokouksen päättäminen

Puheenjohtaja päätti kokouksen kello 20.30.

Kokouksen puolesta

Hilkka Oksala                                                             Katariina Granat

puheenjohtaja                                                              sihteeri

Syyskokous 28.10.2011

Kotiseutuyhdistys Vasittu Luuta ry.
Syyskokous Äkäslompolossa, Kellokkaan Cafe Millissä 28.10.2011 klo 19.15-20.17.
Läsnäolijat:
Matti Friman, Sandi Lammi, Katariina Granat, Mirja Visuri ja Hilkka Oksala.

Pöytäkirja

1.
Kokouksen avaus.
Kokouksen avasi sen koollekutsuja Hilkka Oksala klo 19.15.
2.
Kokouksen puheenjohtajan, sihteerin ja kahden pöytäkirjan tarkastajan valinta.
Katariina Granat esitti kokouksen puheenjohtaja-sihteeriksi Hilkka Oksalaa, joka hyväksyttiin yksimielisesti. Hän esitti pöytäkirjantarkastajiksi K.Granatia ja Matti Frimania, jotka hyväksyttiin yksimielisesti.
3.
Kokouksen osallistujien, laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen.
Kokouspaikalle oli saapunut kaikkiaan viisi henkilöä. Osallistujat on lueteltu yllä.
Kokouksen ensimmäinen kutsu oli yhdistyksen sääntöjen mukaan julkaistu kahta viikkoa aiemmin eli 14.10.2011 Lapin Kansa -lehden seurapalstan maakuntaosiossa. Muistutusluonteisia kutsuja oli myös Luoteis-Lapissa ja sähköisessä mediassa.
Kokous todettiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi.
4.
Vuoden 2012 toimintasuunnitelma.
Yhdistyksen ensimmäisen toimintasuunnitelman laatiminen ja yhdistyksen rekisteröinti on siirretty tulevan johtokunnan ja yleiskokousten tehtäviksi yhdistyksen perustamiskokouksessa 27.8.2011. Toimintasuunnitelman hyväksyminen päätettiin siirtää kevätkokoukseen 2012. M. Friman esitteli yhdistykseen kohdistuvaa kiinnostustaan mm. sukututkimuksen muodossa. Muutkin kokouksen osallistujat esittelivät taustojaan yhdistyksen periaatteiden, kuten kotiseutuidentiteetin valossa.
5.
Vuoden 2012 jäsenmaksun ja kannattajajäsenmaksun suuruudesta päättäminen. Maksujen tilityksen järjestäminen ja tilin avaaminen yhdistykselle.
Molemmat vuosijäsenmaksut päätettiin 10 euron suuruisiksi. Kannattajajäsenten todettiin olevan luonteeltaan usein etäjäseniä, jotka eivät osallistu suoraan päätöksentekoon. Kannattajajäsenet tulisi jäsenmaksutilitysten yhteydessä eritellä varsinaisista jäsenistä. Yhdistyksen tilin avaajaksi päätettiin H. Oksala, jolla aluksi on tilinkäyttöoikeus. Johtokunnan järjestäytymisen jälkeen tilinkäyttöoikeus voidaan laajentaa esimerkiksi sihteerille ja/tai rahastonhoitajalle.
6.
Johtokunnan jäsenten ja tilintarkastajien palkkioista päättäminen.
Johtokunnalle ja tilintarkastajille päätettiin olla maksamatta palkkioita.
7.
Vuoden 2012 talousarvio.
Perustamiskokouksessa 27.8.2011 päätettiin, että tuleva johtokunta laatii yhdistyksen ensimmäisen talousarvion. Vuoden 2012 talousarvio siirrettiin tulevan kevätkokouksen hyväksyttäväksi.
8.
Yhdistyksen ja sen johtokunnan puheenjohtajan valitseminen.
K. Granatin esityksestä yhdistyksen ja sen johtokunnan puheenjohtajaksi vuodelle 2012 valittiin yksimielisesti Hilkka Oksala.
9.
Johtokunnan muiden jäsenten valinta (enintään 8 henkilöä) seuraavaksi kahdeksi vuodeksi.
Edellisen lisäksi johtokunnan jäseniksi valittiin läsnäolijoiden keskuudesta yksimielisesti Matti Friman, Katariiina Granat, Sandi Lammi ja Mirja Visuri. Johtokunnan jäsenten erovuoroisuuden (vuosittain puolet jäsenistä) todettiin tulevan arvottavaksi vasta myöhemmin kahden vuoden päähän.
10.
Kahden tilintarkastajan ja kummallekin yhden varahenkilön valinta tarkastamaan vuoden 2012 tilejä ja hallintoa.
K.Granatin esityksestä kokous yksimielisesti asetti tavoitteeksi etsiä sopivat henkilöt tilintarkastustehtävään vuoden 2012 kevätkokoukseen mennessä.
11.
Yhdistyksen kokousten koollekutsumistavoista päättäminen.
Pääasialliseksi ilmoituskanavaksi sääntömääräisten kokousten koollekutsumisessa päätettiin paikallislehti Luoteis-Lappi. Toinen keskeinen yhteysväylä on sähköverkosto, kuten sähköposti, linkitys kunnan sivuston kautta sekä sosiaalinen media (facebook jne). Johtokunnan koollekutsumiseen voidaan käyttää tekstiviestitystä. Tavoitteeksi asetettiin yhdistyksen oman kotisivuston laatiminen, jonka suunnittelusta voi vastata "computer person", S. Lammi.
12.
Muut esille tulleet asiat
H.Oksala ja K.Granat viittasivat lyhyesti perustamiskokouksen asiakirjoihin (pöytäkirja, perustamiskirja ja säännöt) ja yhdistyksen tarkoitukseen paikalliskulttuurin vaalijana ja virittäjänä. H. Oksala muistutti myös, että perustamiskokouksessa 2011 oli päätetty hakea Suomen Kotiseutuliiton jäsenyyttä. Jäsenhankinnan merkityksestä ja menetelmistä mm. tiedottamisen avulla sekä jäsenistön keskinäisestä, epävirallisemmastakin yhteydenpidosta keskusteltiin.
13.
Ilmoitusasiat
Kevätkokous 2012 päätettiin pitää Kolarin kirkonkylällä maaliskuun lopulla. Johtokunnan järjestäytymiskokous päätettiin pitää joulun jälkeen 2011 ja/tai tammikuun alussa 2012.
14.
Kokouksen päättäminen.
Puheenjohtaja päätti kokouksen kello 20.17.

Kokouksen puolesta

Hilkka Oksala, syyskokouksen puheenjohtaja-sihteeri

Pöytäkirjantarkastajat Matti Friman ja Katariina Granat

Kampanjakirje

Kotiseutuyhdistys Vasittu Luuta ry.  
- Uutta matkailupitäjä Kolarissa -

Kotikuntamme Kolari on monen muun kunnan tavoin Suomen Kotiseutuliiton yhteisöjäsen. Kotiseutuyhdistystä Kolarissa ei ole aikaisemmin ollut. Nyt on Vasittu Luuta. Tule mukaan!

Kotiseutuyhdistys Vasittu Luuta perustettiin 27.8.2011.
Kutsumme siis kaikkia kolarilaisia, nykyisiä ja entisiä, vakituisia tai osa-aikaisia, mukaan uuden kotiseutuyhdistyksemme toimintaan, jota pienin askelin paraikaa käynnistämme.

Perinteisesti kotiseutuyhdistysten tärkein tehtävä on ollut paikkakunnan perinteen tallentaminen ja vaaliminen. Perinteisten tehtävien rinnalle tärkeäksi on kuitenkin noussut uusia tehtäviä, kuten viihtyvyys ja kiintymys.

Vasittu Luuta saattaakin jäsentensä myötä kasvaa yhteisöksi, joka onnistuu parantamaan asukkaiden viihtyvyyttä ja lisäämään kotiseutuun kohdistuvaa kiintymystä. Tähän pyrimme kutsumalla mukaan erilaisista asioista kiinnostuneita asukkaita.
Kannattajajäseneksi otamme jokaisen Kolarin ulkopuolella asuvan ihmisen, jota tämä paikkakunta kiinnostaa.

Kolarin ja sen asukkaiden elinympäristön kulttuurinen kehittäminen, paikallisen omaleimaisuuden esille tuominen ja kotiseutuhengen ylläpitäminen perinteeseen nojautuen ovat nyt toimintansa aloittaneen Kotiseutuyhdistys Vasitun Luudan tavoitteita.

Tervetuloa jäseneksi!    Katariina Granat, sihteeri

Jäsenmaksut (10 e)  pankkitilille:
Nordea Kolari, IBAN: FI 64 13193500055262
Maksun saaja: Vasittu Luuta ry.

Pöytäkirjan liite

Liite 2.

Liittyy perustamiskokoukseen 27.8.2011.

Osallistujat:

Nimi

Marko Koivumaa, Miia Rantala, Katariina Granat, Sandi Lammi ja Hilkka Oksala.           

                        

Pöytäkirjan liite

Liite 1,
liittyy perustamiskokoukseen 27.8.2011


2. Selostus kokouksen tarkoituksesta


Taustalla on kauan museotyössä  pohdittu ongelma, miten virittää ja tukea kunnassa aktiivista
kulttuuriperintöharraststa ja aiheeseen liittyvää vapaaehtoistoimintaa sekä tietoisuutta
paikalliskulttuurin historiallisen tuntemuksen kasvatuksellisesta merkityksestä.


Kokous on kutsuttu koolle, koska
a) Kolarista puuttuu koko kuntaa yhdistävä ns. pitäjänseura tai kotiseutuyhdistys.
    -Mitä kotiseutuyhdistykset yleensä tekevät?
     Edistävät paikalliskulttuurin tuntemusta; vaikuttavat elinympäristön laadun
     parantamiseen ja viihtyvvyyden lisääntymiseen; lisäävät paikallistietoutta, toimivat kotiseudun
     etujärjestöinä; vaikuttavat päätöksentekoon; toimivat alueensa asukkaiden ja yhteisöjen
     yhdyssiteinä; tekevät kotiseutua koskevia selvityksiä ja tutkimuksia; harjoittavat aihetta
     koskevaa julkaisu- ja kustannustoimintaa; edistävät perinteen, historian ja nykypäivän
     tallennusta sekä luonnon- ja kulttuuriympäristön vaalimista; osallistuvat museo- ja
     arkistotoimintaan, ylläpitävät kotiseututoiminnalle tarpeellisia tiloja, toimivat yhteistyössä
     maakunta- ja kotiseutuliiton kanssa, järjestävät aiheeseen liittyviä tapahtumia ja matkoja jne.


    "Kotiseutuhenki"? Populismia vai kansalaisaktiivisuutta? Suhde kansainvälistymiseen?
     Kotiseutu eväänä kansainvälisille foorumeille.


 b) Taustalla on kokemus kolarilaisen museotyön resurssien rittämättömyydestä ja
     yksipuolisuudesta:
     selkeä tuen tarve, vaikka juuri kotiseutumuseolla tulisi olla koko kuntaa historiallisesti yhdistävä
     merkitys.


c) Kulttuuriperinnön ja paikallishistorian merkitysten unohtaminen
    (historiattomuus/epähistoriallisuus) kunnallisessa päätöksenteossa:
    tarve myönteisemmän asenneilmaston aikaansaamiseen. Paikallista kulttuuriperintöä koskevan
    tiedon ja tiedottamisen tarve sekä aktiivisempi julkinen käyttö.


d) Myönteinen tietoisuus ajallisesti kerrostuneen kulttuuriympäristön ja -maiseman vaalimisen ja
    säilyttämisen merkityksistä henkisen terveyden ja hyvinvoinnin edellytyksenä.


Ajankohtaisia kysymyksiä:
    -Raskaan kaivosteollisuuden ympäristövaikutukset - vaikutukset luonnon- ja
     kulttuurimaisemaan.
    -Tapaus Sieppijärven koulun purkaminen.


Tarve kutsua kokoon koko kunnan alueen kattava kotiseutuhenkinen ja paikallisen historian ja kulttuuriperinnön vaalimista ja harrastamista painottava "Kolarin Perintö" -yhdistys paikallisen kulttuuriperinnön vaalimisen etujärjestöksi: entiset ja nykyiset kuntalaiset, matkailijat,
mökkiläset jne. tervetulleita.

Perustamiskokous 27.8.2011

Kolarilaisen kulttuuriperintö- ja kotiseutuyhdistyksen Vasittu Luuta ry:n perustamiskokous Sieppijärvellä kunnan kotiseutumuseolla
27.8.2011 klo 15.25-17.20

Kolarin Vasittu Luuta ry.

Pöytäkirja

1. Kokouksen avasi sen koolle kutsunut Hilkka Oksala klo 15.25.

2. Koollekutsuja antoi selostuksen tarkoituksesta. Selostus on pöytäkirjan liitteeksi 1.

3. Osallistujien toteaminen: nimilistan keruu.

    Osallistujia kokouksessa oli viisi henkilöä. Nimilista oheistetaan pöytäkirjan liitteeksi 2 puhtaaksikirjoitettuna.

4. Laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen.

    Tavoitteena oli noudattaa yhdistyslakia, jonka mukaan uuden rekisteröitävän yhdistyksen

    perustamiseen vaaditaa vähintään kolme henkilöä. Edellisessä kohdassa todettu

    henkilömäärä täytti tämän vaatimuksen. Ensimmäinen kokouskutsu oli Luoteis-Lappi -lehden

    Pidä mielessä palstalla 4.8.2011. Seuraavat erilliset kutsut olivat Luoteis-Lappi- ja Lapin Kansa-

    lehdissä 18.8.2011. Lisäksi kutsuja esitettiin sähkäisesti. Kokouskutsujen ajakohtien todettiin

    olleen riittäviä, kun yhdistyksellä ei vielä ollut omia sääntöjä.

5. Kokouksen puheenjohtajan valitseminen.

    H. Oksala ehdotti kokousksen puheenjohtajaksi Marko Koivumaata, joka hyväksyttiin yksimielisesti.

6. Kokouksen sihteerin valinta.

    Katariina Granat ja Miia Rantala esittivät Hilkka Oksalaa sihteeriksi, joka hyväksyttiin

    yksimielisesti.

7. Kahden pöytäkirjantarkastajan valinta.

    Pöytäkirjantarkastajiksi valittiin yksimielisesti Miia Rantala ja Katariina Granat.

8. Kokouksen työjärjestyksen hyväksyminen.

    K. Granat esitti etenemistä pykälä pykälältä, mikä hyväksyttiin yksimielisesti.

9. Yleiskeskustelu yhdistyksen perustamisesta: tarve, tavoitteet, sääntöien yleislinja.

    H. Oksala esitteli pohjaksi Suomen Kotiseutuliiton mallisääntöjä, joiden kohtiin 2§ ja 3§

    kohdistettiin erityisesti Kolariin soveltuvia muutoksia. Aiheesta käytiin kattavaa keskustelua.

    Mallisäännöt esitettyine muutoksineen oheistetaan pöytäkirjan liitteeksi 3.

10. Yhdistyksen perustamisesta ja nimestä päättäminen.

      H. Oksala oli antanut kokousta valmistellessaan yhdistykselle työnimen Kolarin Perintö ry.

      Tätä ei hyväksytty, vaan ehdotettiin omaperäisempää vanhaa meänkielistä tai vastaavaa

      paikallista murresanaa yhdistyksen nimeksi. Asia päätettiin jättää hautumaan sekä keskustella

      ja päättää nimestä sähköpostissa seuraavalla viikolla.

11. Perustajajäsenten toteaminen ja perustamiskirjan allekirjoittaminen.

      Kaikki kokouksessa läsnä olleet henkilöt allekirjoittivat yhdistyksen perustamiskirjan.

12. Yhdistyksen sääntöjen (yleislinjojen/luonnoksen) hyväksyminen.

      Mallisäännöt hyväksyttiin lisäyksin ja muokkauksin kohtiin 2§ ja 3§. Kohtaan 9§ esitettiin

      joustoa johtokunnan jäsenmääräksi 3-8 henkilöä johtuen paikkakunnan väestöpohjan

      suhteellisesta vähäisyydestä. -Perusilmoituslomakkeen täyttäminen yhdistysrekisteriin

      päätettiin siirtää tuevan johtokunnan tehtäväksi.

13. Päätös liittymisestä Suomen Kotiseutuliittoon.

      Päätettiin liittyä Suomen Kotiseutuliittoon yksimielisesti.

14. Yhdistyksen toimintakaudesta päätäminen.

      Ehdotus kalenterivuodesta hyväksyttiin yksimielisesti.

15. Toimintasuunnitelman hyväksyminen ensimmäiselle toimintakaudelle.

      K. Granat esitti toimintasuunnitelman laatimista, yhdistyksen rekisteröintiä ja muita

      yksityiskohtia tulevan johtokunnan ja yleiskokousten tehtäviksi. Tämä hyväksyttiin

      yksimielisesti. Syyskokous päätettiin pitää perjantaina 28.10.2011 klo 19 Äkäslompolossa.

      Kokouspaikaksi päätettin tiedustella Ahti Kaulasen kotimuseota Tanon talossa.

K. Granat esitti kohtien 16 - 21 siirtämistä syyskokoukseen. Esitys hyväksyttiin:

                      16. Jäsenmaksun määrääminen ensimmäiselle toimintakaudelle.

                      17. Talousarvion hyväksyminen ensimmäiselle toimintakaudelle.

                      18. Johtokunnan puheenjohtajan valitseminen.

                      19. Johtokunnan jäsenten valisteminen. Johtokunnan jäsenten erovuoroisuuden

                            arpominen.

                      20. Kahden tilintarkastajan ja kahden varatilintarkastajan valitseminen ensimmäisen

                            toimintakauden tilejä ja hallintoa tarkastamaan.

                      21. Yhdistyksen kokouksen koollekutsumistavasta päättäminen.

                            -Lehdet, kirjeet ja/vai netti?

K. Granat ja S. Lammi poistuivat kokouksesta klo 17.20.

22. Puheenjohtaja päätti kokouksen klo 17.22.

Kokouksen puolesta, Sieppijärvellä 27.8.2011

pj. Marko Koivumaa                siht. Hilkka Oksala

Pöytäkirja tarkastettu

Kolarin Äkäslompolossa, 28.10.2011

Pöytäkirjan tarkastajat:
Katariina Granat                                  Miia Rantala