PÄÄKÖN PIRTTI, JA PÄÄKKÖLÄT SUKUPOLVESTA TOISEEN
Päivitetty 16.6.2019, ens. versio julkaistu 2012 / K.K.
Kunta osti 1970 museokäyttöön Pääkkölän pirtin päärakennuksen. Rakennus oli Lapin sodassa palamatta jäänyt asuintalo. Se siirrettiin 1980 kylän keskustasta nykyiselle (2019) paikalleen Rovan tilalle. Museokäytössä talon tärkein tehtävä on välittää historiallisesti perusteltua tietoa menneisyydestä ja kulttuuriperinnöstä.
Kunta osti 1970 museokäyttöön Pääkkölän pirtin päärakennuksen. Rakennus oli Lapin sodassa palamatta jäänyt asuintalo. Se siirrettiin 1980 kylän keskustasta nykyiselle (2019) paikalleen Rovan tilalle. Museokäytössä talon tärkein tehtävä on välittää historiallisesti perusteltua tietoa menneisyydestä ja kulttuuriperinnöstä.
Pääkkölä on tyypiltään ns. peräpohjalainen puolitoistakerroksinen parituparakennus, joka yleistyi pohjoisen maatalousasutuksen piirissä 1800-luvulla. Varmaa asiakirjamainintaa tai edes hirsikaiverrusta Pääkön pirtin valmistumisvuodesta ei ole löytynyt.
Ensimmäinen sukupolvi
Perimätiedon mukaan Mäki-Pääkön rakennus lienee valmistunut 1885. Rakentaja näyttäisi olleen Ranta-Pääkön isäntä Salmo Pääkkölä, joka perunkirjatietojen mukaan kuoli varsin vauraana pian uuden talon valmistumisen jälkeen 1887. Salmo eli Salomon Johansson Pääkkölä oli syntynyt 17.7.1838 ja kuoli Mäki-Pääkön keskikamarissa 49-vuotiaana 1887. Kuolema johtui vilustumisesta, sillä vaikka mies ja hevonen olivat selvinneet heinänhakumatkan avannosta, oli matka lämpimään ollut liian pitkä.
Ensimmäinen sukupolvi
Perimätiedon mukaan Mäki-Pääkön rakennus lienee valmistunut 1885. Rakentaja näyttäisi olleen Ranta-Pääkön isäntä Salmo Pääkkölä, joka perunkirjatietojen mukaan kuoli varsin vauraana pian uuden talon valmistumisen jälkeen 1887. Salmo eli Salomon Johansson Pääkkölä oli syntynyt 17.7.1838 ja kuoli Mäki-Pääkön keskikamarissa 49-vuotiaana 1887. Kuolema johtui vilustumisesta, sillä vaikka mies ja hevonen olivat selvinneet heinänhakumatkan avannosta, oli matka lämpimään ollut liian pitkä.
1.Johan Jagob (s.1862),
2.Sofia Matilda (s. 1863),
3. Aleksander (s.1866); tuleva isäntä
4. Salomon (s. 1868),
5. Adolf (s. 1872),
6. Charlotta (s.1874),
7. Matilda (s.1877, kuoli 13-vuotiaana) ja
8. Petter Emil (s.1881).
Perhe asui Ranta-Pääkön taloksi kutsuttua kotipaikkaansa. Kun Salmo kuoli, Greta meni Johan Eerik Vaattovaaran kolmanneksi vaimoksi Vaattojärvelle. Nuorin poika Eemi oli silloin 10-vuotias. Petter Emil eli Eemi Pääkkölästä tuli kuitenkin myöhemmin Ranta-Pääkön isäntä, sillä hän asettui asumaan lapsuuskotiansa vaimonsa Davida Liinangin kanssa.
Toinen sukupolvi
Järveltä katsottuna ylös maantien varteen rakennetun Mäki-Pääkön talon ensimmäisenä varsinaisena isäntänä pidetään Salmon poikaa Aleksanteri eli Ales Pääkkölää. Hän asettui talon eteläiseen pirttipäätyyn yhdessä vaimonsa Marian (Maria Johanna Ruokojärvi eli Maiju) kanssa. Maiju oli nykyisen Pajalan Ruokojärven perua (1864 - 1930). Perhe käytti talon keskikamaria kestikievaritoiminnassa ehkä jo 1880-luvun lopulta lähtien; esimerkiksi vuodelta 1902 on varma merkintä siitä, että Pääkkölässä toimi kestikievari. Maiju ja Ales perheineen asuivat taloa kuolemaansa asti, Ales kuoli 1928 ja Maiju 1930.
Ales ja Maiju saivat jälkipolvea:
1. Jonne Pääkkölä (1889 - 1955),
2. Heikki Pääkkölä (1891 - 1964),
3. Arvo Pääkkölä (1894 - 1944),
4. Aati Pääkkölä (1897 - 1932); kuoli Tornion Laivakankaalla.
5. Maria Johanna, Maikki Pääkkölä (1900 - 1982), Kangas
6. Olavi Pääkkölä (1904 - 1990) ja
7. Huugo Pääkkölä (1906 - 1950).
Alesin ja Maijun tytär, Maikki Pääkkölä avioitui Kalle Kankaan kanssa. He saivat Luovatuksesta asutustilan, missä elivät ja asuivat. Heikki Pääkkölästä tuli Davida Männistön (ent. Kangas) aviomies sekä Bertta Kurun ja Martta Kotajärven isä.
Kolmas sukupolvi rinnakkain toisen polven kanssa
Seuraavasta sukupolvesta (eli Alesin ja Maijun lapsista) Mäki-Pääkköön asettui Arvo Pääkkölä, sillä hän perusti perheen Liinun kanssa 1920 –luvun alkupuolella. Arvo ja Liinu Pääkkölä asuivat taloa ensimmäiset vuodet yhdessä Arvon vanhempien (Ales ja Maria Pääkkölän) kanssa.
Jonkin aikaa 1930-luvun alkupuolella keskikamarissa asui myös toinen Alesin poika, Huugo (eli Hyyky) Pääkkölä Helmi-vaimonsa (o.s. Lappea) kanssa. Tuona aikana pariskunnalle syntyi kaksi poikaa, Lassi 1931 ja Ales 1932. Silloin kun keskikamarissa ei ollut asukkaita, siellä hapatettiin viiliä 20 pytyssä. Siksi huonetta kutsuttiin myös maitokamariksi.
Lopulta 1936 Jonne Pääkkölän poika Uuno Pääkkölä muutti kamariin vaimonsa Emmi Pellikan kanssa. Pariskunnalla oli tällöin jo 1935 syntynyt poikansa, Mikko Pääkkölä (k. 2019). Toinen poika Jaakko syntyi vuonna 1939, ja muut lapset seuraavalla vuosikymmenellä.
Silloin talo jaettiin asukkaidensa kesken niin, että Arvo (k. 1944) ja Liinu Pääkkölä (k. 1978) asuivat pirtissä, kun taas Uuno ja Emmi Pääkkölä asuivat keskikamaria ja tupaa siihen asti kunnes lähdettiin evakkoon.
Lapin sodan ja evakon aikana talossa majaili saksalaisia sotilaita, jotka sahasivat keskikamarin eteläseinään ns. elämänluukun ilmeisesti ruuan jakelua varten. Mahdollisesti kamari toimi tuolloin ruokasalina. Evakon jälkeen talossa majoitettiin evakosta palanneita kyläläisiä. Sopu tilaa antoi, sillä omaakin väkeä oli paljon: Emmi ja Uuno lapsiensa kanssa sekä Liinu omien lapsiensa kanssa.
Tornionlaaksolaiseen tapaan Pääkkölän asukkaat muuttivat kesäksi pestyyn ja kalkittuun navettaan siksi aikaa, kun karja käyskenteli laitumilla ja yöpyi kesänavetassa. Puiset huonekalut pestiin pihassa alkukesästä ennen navettaan muuttoa. Pääkön talossa ei ollut koskaan saunaa, vaan saunareissut tehtiin esimerkiksi Satan Feton taloon.
Kolarin Kotiseutumuseon kesäkausi avattiin (16.6.20199) Sieppijärvellä, Pääkön Pirtin kartanolla. Kuvassa nykyistä Pääkkölän sukukuntaa muistelemassa museon päärakennuksen 130. syntymävuotta.
Museo on tänä kesänä auki myös sunnuntaisin.
Museo on tänä kesänä auki myös sunnuntaisin.
No comments:
Post a Comment