HELSINGIN SANOMAT, tiistaina 28.3.2023.
MIELIPIDE: Janne Vilkuna (puheenjohtaja) ja Anna-Maija Halme (viestintäpäällikkö).
Suomen Kotiseutuliitto muistuttaa Helsingin Sanomien (28.3.2023) mielipidetekstissä , että kulttuuri on ihmisen olemassaolon merkitys ja mieli. Ei kulttuuri ole ensisijaisesti kulttuurituotannon alaa (musiikkia, kuvataidetta, kirjaa) vaan se on ihmismielelle ja ihmisten yhteisölliselle elämälle korvaamatonta henkistä ja taloudellista pääomaa.
Ote:
KULTTUURI ON PÄÄOMAA, JOTA KANNATTAA VAALIA.
Kaikki muu kuin elintoimintomme on opittua ja kulttuurisidonnaista: miten asumme, miten puhumme, miten syömme.
Kulttuuri ei ole ensisijaisesti kulttuurituotannon ala, vaan olemassaolomme merkitys ja mieli. Silti se on samalla pääomaa ja tuottoisa investoinnin kohde. Kulttuurin arkipäiväisyys saa meidät toisinaan unohtamaan sen arvon - niin henkisen kuin taloudellisen.
Ihmistä kiinnostaa ihminen. Kun vieras kysyy: "Mitä täällä on erikoista?" Vastaus on liian usein: "Ei täällä mitään erikoista ole." Kun paikkakunnan historiaan syventyy, huomaa pian, että täällä on tapahtunut vaikka mitä.
Paikalliset tarinat kiinnostavat (matkailijaa). Miksi kirkko rakennettiin juuri tähän, mikä on tuon talon tarina, miksi järven nimi on tuo, miksi leipä on täällä tällaista? Jos ei tunne paikallista perinnettä, on huono kertomaan siitä vieraillekaan, ja jos siitä ei täällä huolehdita , ei siitä huolehdita muuallakaan.
Kulttuurinen pääomamme on vaarassa tuhoutua, jos sen vaalimiseen syntyy katkos. Tärkeä rakennus saatetaan jättää hunningolle tai purkaa, koska sitä ei tunnisteta arvokkaaksi. Paikallisarkistot, joista jälkipolvien on mahdollista ammentaa aineksia paikallisidentiteetin rakennuspuiksi, saattavat homehtua, menneiden sukupolvien käsityötaidot unohtua, suullinen perimätieto ja tarinat jäädä vaille kuulijaa jne.
 |
Pääskylän elämä jatkukoon!
Lapin sodassa tuhotun Kolarin jälleenrakentamisen aika käynnistyi ”riemumielin” Sieppijärvellä heti evakkoajan päätyttyä 1945. Metsätyönjohtaja Veikko Paavola hankki rakennuspiirustukset ja -luvat (1949) ja Osuuskassa solmi sopimukset ja hankki muut asiakirjat asuin- ja liikerakennuksen eli Pääskylän rakentamiseksi ja ostamiseksi.
Osuuskassa osti ja muutti pysyvästi taloon kesäkuussa 1951; väliaikaisina
vuokralaisina toimivat tuohon aikaan rouva Paavolan kemikaliokauppa,
Veitsiluodon konttori ja Ethel Salinin parturi. Nopeasti talo täyttyi vuokralla
asuvista perheistä ja pankin työntekijöistä. Kaikkina Osuuspankin
vuosikymmeninä tämä talo toimi seudun ihmisten kohtauspaikkana esimerkiksi
”maitotilipäivinä”.
Vuonna 1952 aloitti Osuuskassan ensimmäisenä kassavirkailijana Vieno Vaattovaara. Vienon palvelusvuosista muodostunut Pääskylän ikäinen ympyrä sulkeutui 1983; silloin Pohjolan Osuuspankki laittoi tilansa myyntiin.
Kisan voitti Pääskylässä syntynyt Katariina-ope,
joka toikin nuoren perheensä Kärkölästä takaisin kotikylään. Pääskylä
osoittautui kunnoltaan ja hengeltään terveeksi, erinomaisen hyvin hoidetuksi taloksi!
Paikallista, 1980-luvun elinvoimaa on kiittäminen Pääskylän elämän toisesta vaiheesta ”Katariinan perheen kotina, miehensä yrityskonttorina ja opettaja-tutkija-kirjoittajan ajatushautomona”. Koko tilava kolmikerroksinen talo otettiin omaan asuinkäyttöön, vesikiertoinen keskuslämmitys (öljy) toimi kellarikerroksen arkistoa eli varastohuoneita myöten. Osuuspankki oli 1970-luvulla asentanut öljy – keskuslämmityksen, ja siihen liittyvät muutostyöt tehtiin vasta 2018.
Elämä jatkuu.
________________________________________________________________________________