Vasittu Luuta ensimmäistä kertaa mukana Joulumyyjäisissä.

Bloggaaja:

Hilkka Oksala 

RAPORTTI 

VASITUN LUUDAN OSALLISTUMISESTA KOLARIN JOULUMYYJÄISIIN 

30.11.2014

Myyjäisissä avautuu näkymä kolarilaisiin ja lähialueiden kotiseututuotteisiin, erityisesti käsitöihin ja leivonnaisiin.  Myyjäiset edustavatkin elävää paikallisperinnettä.  Ennen osallistumista keskustelua käytiin jonkin verran siitä, mitä kotiseututuotteet ovat tai voivat olla.  Myyntipöydän tuotteiden tulisikin olla aidosti jäsenten valmistamia.  Oli tehtävä erottelua siinäkin, millaisia myyjäistuotteet eivät saisi olla.  Tähän ryhmään oli luettava esim. antiikki- ja museoesineet sekä kirpputoritavarat, jollaisilla emme käy myyjäiskauppaa.

Myyntipäivän jälkeen kukkarossa oli tuloja yhteensä 255.20 euroa.  Päivän aikana maksettiin myyntipöydän vuokraa 15 euroa Kolarin eläkeläiset ry:lle.  H. Oksala ottaa provisiota neljästä myydystä Saariputhaan juurila –kirjasta yhteensä 20 euroa.  Lennart Lantolle toimitetaan 30 euroa arpajaisvoittona olleesta Kaunisvaara –kirjasta.  Näin yhdistyksen tilille maksetaan myyjäistuloina yhteensä 205.20 euroa.

Arpoja myytiin 99 kpl ennen kuin kaikki ennakkoon arvotut voitot oli lunastettu.  Voittonumerot määriteltiin edellisenä iltana myyjäistalkoissa Äkäsjokisuulla kolmen hallituksen jäsenen, Matti Frimanin, Jaakko Heikkilän sekä Hilkka Oksalan läsnä ollessa.  Yksittäisarvan hinnaksi oli määritelty 3 euroa, mutta viidellä eurolla sai ostaa kolme arpaa.  Myyjäisten loppuvaiheessa yksittäisarpoja oli myytävä alennuksella 2 euroa/kpl.  

Asiakkaita kiinnostivat eniten arvat, rieskat sekä Kaarina Joen keramiikkatyöt.  Arpajaisvoittoja olivat Rölli-avaimenperä, lukkosula, keramiikkakehys, rieska, suklaarasia, joulurappu, Saariputhaan juurila –kirja, kenkien liukuesteet, paikallisia sekapottuja 1 kg lahjapaketissa, paneeliverhot, kellokuvakehys, tohvelit, usb-autolaturi, Kaunisvaara –kirja, kahvimittalusikka sekä apteekin tuotepakkaus.  Yhdistys kiittää arpajaisia tukeneita jäsenyrityksiä, jotka ovat

*K-market Kolari

*ICA Lahtis

*Wood Jewel Oy

*Kolarin apteekki

*Autotarvike Jarmo Pudas Oy sekä

*Jokaellin taidetupa.

Myyntipöydän tuotteet koostuivat Kaarina Joen kuvittamasta keramiikasta, Iines Siivolan kirjasta, Jaakko Heikkilän Tuomaan risteistä, Kai Kivelän luontokuvista, Lennart Lanton ja Östen Rantatalon Kaunisvaara –kirjoista, Pertti Söderenan joulurapuista, Saariputhaan juurila –kirjoista sekä Äkäsjokisuun vaimojen ohrarieskoista.  Jokaiselle kiitokset lahjoituksista!  

Kuten näemme, vaikka myyjäistoiminta on hauskaakin, se ei rahallisesti ole kovinkaan tuottoisaa.  Tällä tavoin kuitenkin paikallisperinne ja sen tekijät saavat myös näkyvyyttä.

Myyjäisistä jäljelle jääneitä tuotteita voi tiedustella Hilkka Oksalalta 22.12.2014 saakka, puh. 040 57 201 49, sähköposti hoksala29@gmail.com  .  Ohessa hinnasto:

Tuomaan risti                                            12.50 e

Kirja ´Meinaspa kohta…´                        20.00 e

Kirja ´Saariputhaan juurila´                    20.00 e

Kirja ´Kaunisvaara…´                             35.00 e

Kesäporinat sunnuntaina 6.7.2014 klo 14.00

                                                 Vallonian kukko, Belgian kukko.

Ketä olivat Köngäseen ja Kolariin tulleet vallonit?  

Tiesitkö, että jos suvussasi on valloniperimää, siinä on perimää myös esimerkiksi saksalaisista ja ruotsalaisista suvuista?  Tulepa kuulolle.

Kesäporinat su 6.7.2014 klo 14.00 museolla Sieppijärvellä (Rovantie 3). 

Sukututkija Esko Orajärven aiheena on Vierasta perimää pohjoisen suvuissa. Orajärven esityksen ”pääle saama kaikin porista”.  

Kesäporinat järjestää Vasittu Luuta ry. Lisätietoja Katariina/0443624388. 

Kuva: Esko Orajärvi (2014)

"Vem var fader till Margeta Servio f. 1730/1750? Hon var gift med Henrik Kyrö."

"Petter Servio gift med Annika Larsdotter, dom hade dottern Brita född 1680. Vem var Petters föräldrar?"

"Brita servio (1680-) gift med Olof Fransson Fors i Tornefors."

"Gertrud Baltzarsdotter född 1735.Hon var gift med Mickel Henriksson. Är hennes fader Baltzar Servio?"  

(Ja)

"Niklas Persson Servio gift med Dordie Baltzarsdotter Thun."

"Karin Nilsdotter Servio gift med Erik Jonsson Stålnacke." 

Kirkonkirjassa merkintä: Hennic Fransson Serviö, s. 1735 blind

"Frans Nilsson Servio gift 1728 med Malin Hindriksdotter. Barn: Anna Fransdotter, Karin Fransdotter Servio ja Henrik Fransson Servio, f. 1734, 26.4.1824. Merkitty Kolarin rippikirjaan nimellä Hennic Fransson, s. 1735, merkintä sokea (blind)

 Joillekin kolarilaisille löytyy valloniyhteyksiä Pasman sukuun liittyvän Forsin suvun kautta.

KOLARILTA PUUTTUU HISTORIA?

Katariina Granat (2014)

Kalle Tenhunen, 2013. Pohjolan uudisraivaajia. 

Historiallinen romaani Pekka Kolarista ja Lasse Niilonpoika Pajasesta, Kolarin ja Pajalan ensimmäisistä asuttajista.

181 sivua. Paino: Tunturi-Lapin Kirjapaino/Waasa Graphics Oy. ISBN 978-952-93-2658-7.

  

Kolari-nimi esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1587. Silloin on merkitty verolle Ylitornion Pellon kyläkuntaan kuuluvana Pekka Kolari. Samana vuonna on verolle merkitty Pajalan Lauri Pajanen. Näistä savolaisperäisistä miehistä on savolaislähtöinen Kalle Tenhunen kirjoittanut romaanin. Kiitos siitä! 

Miehet tulivat Kolariin ja Pajalaan Rautalammilta. Oi, kuinka kotoisalta tämä tieto tuntuu, sillä isäni oli suvereeni savolaismies Rautalammilta. Tenhunen mainitsee paikannimistä Särkisalon. Se on vanha kyläpahanen nykyisen Konneveden alueella, mutta juuri sieltä tulevat Rossi- sukuni juuret! Niin, ja isästäni tuli lopulta kolarilainen vuonna 1956. Yhtään en kehu, kun sanon olevani ylpeästi Pekka Kolarin jälkeläinen ;) Enkä yhtään liioittele, kun väitän, että meitä savolaislähtöisiä Pekka Pietari Kolarin jälkeläisiä on pitäjämme puolillaan...

Kalle Tenhusen romaani Pohjolan uudisraivaajia on kiitettävä todistus siitä, että Kolarilla on oma arvokas menneisyytensä myös historian tallentamisen näkökulmasta arvioituna. Kolarilla on hyvin vaiherikas, ikioma menneisyytensä, jota ovat olleet rakentamassa sekä metsäsaamelaiset, vienankarjalaiset, ruotsalaiset että suomalaiset asukkaat.  

Jatkuvan elämänhalun ja tulevaisuuden kannalta tämän pitäjän ihmiset tarvitsevat lahjaksi kansien väliin kirjoitetun pitäjähistorian eli historiatieteellisen teoksen tulevien romaanien, elokuvien ja näytelmien pohjaksi. On, on. Onhan meillä paljon kirjoitettua ja tallennettua historiaa. On Kolarin seurakunnan historia, on koululaitoksen historia ja on kyläkirjoja ja on sukukirjoja, ja uusia ilmestyy. On meillä - mutta ei ole Kolarin pitäjäkirjaa!

Kirjailija Kalle Tenhunen sanoo käyttäneensä romaanissaan historiallisia tietoja, jotka pohjautuvat sekä  "Tornionlaakson historia I ja II" -teoksiin että Samuli Paulaharjun matkakirjaan Kiveliöitten kansaa. Ja totta on, että romaani sisältää lähes kaiken sen tiedon, mitä em. lähdeteokset tarjoavat paikkakunnastamme.

Kolarilaisena historian harrastajana harmittelen kuitenkin vain sitä, että meiltä edelleen puuttuu oma ja kattava historiateos omasta paikkakunnastamme. Ja tämä ei ole Tenhusen Pohjolan uudisraivaajia -romaanin vika, päinvastoin; onhan romaani puhutteleva tarina nykyisen Kolarin hyvinvoinnin ja olemassaolon rakentajista, tänne tulleiden ihmisten armottomasta ja kovasta työstä ja uhrauksista. Aina on tarvittu työtä. Aina tarvitaan kovaa työtä, jos halutaan mennä kohti tulevaisuutta. 

Myös historiakirjan kirjoittaminen maksaa rahaa ja kysyy kovaa tutkimustyötä. Kolarin tulevaisuuden eteen on tämä kirjoitustyö hyvinkin aiheellista tehdä nyt. Digitaaliseen, virtuaaliseen muotoon sovitettuna se vastannee myös huomisen koulumaailman tarpeisiin: tieto "pitää" löytyä heti, vaivattomasti, yhdellä näppäimistön painalluksella.

Kirjahyllystäni löytyvät savolaisen Rautalammin pitäjän historiateokset ja savolaisen Kiuruveden pitäjän historia, mutta kotikuntani Kolarin historia antaa siis vielä odotuttaa ilmestymistään. Kuntamme imagon, tulevaisuuden ja asukkaittemme omanarvontunnon  kannalta olisi rakentavaa ja innostavaa, jos Kolari saisi palkattua historiansa kirjoittajan. 

On asioita, joiden merkitystä ei voi mitata rahassa. Ja onhan Kolarilla rahaa. Kysymys on valinnoista, mihin raha käytetään, katsotaanko eteenpäin vai eletäänkö vain vauhdikasta tätä päivää. Mielestäni itsenäisellä Kolarin kunnalla on menneisyytensä kokoinen aukko omassa arvossaan niin kauan, kunnes pitäjän historiakirja saadaan julkaistuksi.     

Kalle Tenhusen romaani on julkaistu hänen omakustanteena, ja tätä arvostan. On ollut mahtava työ uppoutua paikkakunnan asutushistoriaan ja kirjoittaa siitä romaani antamalla itselle päähenkilön rooli, "minä Pekka Kolari". Lukijana ja pohtijana nautiskellen käytin aikaani tarinan lukemiseen ja kirjailijavapauden arvioimiseen. Varsinaista draaman kaarta romaanista en löytänyt. Silti kirjailijan käyttämät monet ratkaisut tai valinnat olivat historian näkökulmasta kiehtovia ja yllättäviä, esimerkiksi se tapa, millä tavalla Pekka Kolari "ajoi lappalaiset pois saarelta".

Kiitän siis sydämestäni Kalle Tenhusta tästä romaanista. Kirjasta tuli minulle "se kättäpidempi", jolla pystyn osoittamaan, kuinka tärkeää ja kovaa työtä tekevät kirjailijat - mutta myös osoittaakseni, kuinka tärkeää juuri nyt on aloittaa työ, jotta Kolari saisi oman pitäjäkirjan.

Kalle Tenhunen.

Lopuksi yksi ainoa jakso romaanista sivulta 105.

"Lasse lähti rantaan. Sanoi kokeilevansa lohenpyyntiä padollani, josko hänkin. Enpä juuri epäillyt onnistumistaan, koska ainakin minulla se oli illalla ollut liiankin helpon tuntuista. Lohi oli nyt kovalla ryminällä nousussa kudulle. Kauan en tarvinnutkaan asiaa mietiskellä, kun Lasse Niilonpoika tuli myhäillen pihalleni kantaen suurta lohta. Vieläkin suurempaa kuin minkä minä olin saanut. Joku voisi ihmetellä tätä meidän ainaista kalansaantiamme, että voisivatkohan nämä liittyä kalavalheitten sarjaan. Tosiasia kuitenkin oli, että näissä virroissa oli kesäisin aivan mahdottomasti merestä nousevaa lohta. Suolistimme kalan ja laitoimme sen suolaan samaan tynnöriin, missä minunkin kalani olivat. Lasse oli yötä luonani, mutta ajatteli lähteä aamulla kotiinsa. Hänen lähdettyään sitten minulla oli omat aikomukseni opettaa poroani seuraamaan narun päässä isäntäänsä."

Sanottua, kirjoitettua: "KUN TÄÄLLÄ ON NIITÄ SÄÄSKIÄ."

  Markku Saarinen, Lapin Kansa 19.6.2014.

 Kun syntyperäinen helsinkiläinen muuttaa Rovaniemelle, sitä pidetään ihmeiden ihmeenä.

Ne hämmästyneet ilmeet. Miksi sinä sinne lähdet? Oletko muka sieltä päin kotoisin? Oletko koskaan edes käynyt Lapissa?

Suomen Lappiin lähtemistä joutuu yllättäen ja ehkä huomaamattaan puolustelemaan. Taitaapa tämäkin kirjoitus olla yhdenlainen puolustuspuheenvuoro.

Erityisesti yhdestä asiasta muistetaan aina varoittaa. Kun siellä on niitä sääskiä. 

Sen mainitsevat ihan kaikki. Sinne sääskien syötäväksi menet, muista ottaa etelänmies offia.

-Kesässä pahinta on sääsket Lapissa. Niistä pitäisi päästä kokonaan eroon, opasti jopa entinen Miss Suomi Sara Sieppi, syntyperäinen lappilainen (IS 17.6.).

Olihan se hauskaa, kun sain edellisestä työpaikastani läksiäislahjaksi purkin hyönteiskarkotetta.

 Helsingin ja muun Suomen välille rakennetaan huvittavuuteen asti keinotekoista kuilua. Ja sitä kuilua symboloivat sääsket. 

  

Lentävät pieneliöt tarkoittavat kaupunkilaiselle maaseutua. Ja kun helsinkiläinen sanoo "maaseutu", sana on aina negatiivisesti latautunut. Maalla inisevät ötökät ja ihmiset ovat hassuja. Hyttysistä puhuminen on korrektimpi tapa sanoa: tervemenoa sinne landelle.

Minulla ei ole sukua Lapissa enkä ole koskaan aiemmin asunut Helsingin Esplanadin pohjoispuolella,

En silti koe, että olisin jotenkin vieraassa paikassa. Enkä varsinkaan ajattele asuvani maaseudulla, siis

siinä negatiivisessä mielessä.

Vajaan kolmen viikon ja yhden metsäisen juttukeikan kokemuksella voin vakuuttaa, että elämääni Rovaniemellä eivät määritä sääsket. Karkote on korkkaamatta.

Katariina jatkaa:

Uskon onnekkaisiin sattumiin. Tässä on yksi niistä, helsinkiläistoimittajan sääskikolumni Lapin Kansassa (19.6.2014).Tarvitsin tätä kirjoitusta balsamikseni juuri nyt, kun yritän toipua tämän kesän  viimeisimmästä sääskikommentista, jota yritin muuksi muuttaa!

Ei ole monta päivää siitä, kun juttelin paikallisen mummon kanssa. Hän on niitä mummoja, joiden lapset ovat muuttaneet Helsinkiin ja perustaneet sinne perheensä. Lastenlapset ovat kasvaneet kaupungissa ja oppineet, että Lapin mummolassa käydään laskettelemassa keväällä - kätevää ja halvempaa asumista kuin hotellissa. Lapset ovat niin ikään kasvaneet siihen, että mummo soittaa, kutoo sukat, tulee ja hoitaa, tulee ja viipyy juuri kauan kuin häntä tarvitaan. 

Kuuntelin siis mummoa, jolle itselleen lasten Helsingistä oli tullut jo kauan sitten "mummola" - kun täällä on niitä sääskiä! Lastenlapset eivät halua tulla kesänviettoon isovanhempiensa kotiseudulle Lappiin, koska täällä on niitä sääskiä. Lapset pelkäävät sääskiä. Sääliksi käy mummoa ja lapsia.

Ja harmittaa kotiseutumme Kolarin puolesta, sillä kysymys on tämän päivän ilmiöstä...Helsingin ja landen välille rakentuvasta sääskimuurista.

Etnologi Helena Ruotsala tulee KulttuuriKolarin kesäpäiville la 28.6.2014

Etnologi (eli kansatieteilijä) Helena Ruotsala  on uskomattoman monipuolinen tohtorisnainen, jonka blogia ihaillen seuraan. Odotan innolla hänen Kolarin vierailuaan juhannuksen jälkeisenä lauantaina. 

Vuoden 2013 Kalervo Palsa -seminaarissa Levillä Ruotsala puhui aiheesta "Paikan ja ajan merkitys ihmisen elämän muokkaajana".  

Tänä kesänä Kolariin on saatu ensimmäinen Kalervo Palsan töitten näyttely. Taiteen harrastaja, eläkkeellä oleva opettaja Anni Kyrö on antanut oman yksityiskokoelmansa lainaksi kesänäyttelyyn. Myös Kittilän kirjastolta on saatu lainaan muutama työ. Näyttely on parin päivän ajan yleisön nähtävänä KulttuuriKolari -tapahtuman kahvilassa Jokijalassa.

Seminaari-bloggauksessaan Ruotsala kirjoitti Palsasta näin: "Ensi kesänä Palsan kotimökki ja ateljee (Getsemane) pitäisi olla auki. Menkää ihmeessä tutustumaan siihen! Getsemanen seinämaalaukset on entisöity. Toivottavasti Palsan taiteesta järjestetään uusia näyttelyitä, sillä hänen taiteensa on ajankohtaista ja  puhuttelevaa."  

Kolarissa Ruotsalan aihe ei suoranaisesti liity taiteilija Palsan taiteeseen. Sen sijaan hän puhuttelee ja jututtaa kuulijoitaan aiheella "Rajan asukas keinot keksii." 

Professori Helena Ruotsala siis pohtii rajalla asujan identiteettiä ja selviytymiskeinoja. Tilaisuuden järjestäjä on ilmoittanut, että kuulijat voivat kommentoida aihetta vapaasti omien kokemustensa perusteella.

Ja lopuksi vielä mielenkiintoinen lainaus hänen uusimmasta bloggauksestaan. Se liittyy seminaariin, johon osallistui Prince Georgen kaupungissa  arktisten alueiden kulttuuri- ja yhteiskuntatieteilijöitä  - myös Suomen Helena Ruotsala.

"Esityksessä tuli selkeästi esille, miten tärkeää on ottaa huomioon se, että on olemassa monia arktisuuksia ja monta menneisyytta ja tulevaisuuksia ja, että arktisella alueella myös Fenno-Skandian alueella asuu monia eri kansoja ja ryhmiä alkuperäiskansan saamelaisten lisäksi, jotka tulee ottaa myös huomioon. Kuka pääsee ääneen ja ketä kuunnellaan näissä asioissa kuten arktisessa neuvostossa? 

Keskusteluun pääsivät mainintoina esille mm. tornionlaaksolaiset, jotka ovat Ruotsissa virallinen vähemmistö sekä Norjan kveenit, joilla ei ole saamelaisiin alkuperäiskansana verrattavaa asemaa, mutta joiden tulevaisuudesta on myös kysymys, mutta kuka heitä sitten edustaa?

Se, että tämä diversiteetti tulee otetuksi huomioon, ei suinkaan ole poissa muilta, tuli napakasti esille professori Carina Keskitalon alustuksessa ja vastauksissa yleisökysymyksiin."

Etnologi. Serendipity.

TERVETULOA KOLARIIN! 

teksti:

katakorhonen56@gmail.com (2014)

Äkäsjoensuu 2006

Kuva: Kai Kivelä

Äkäsjoensuun kylä oli 1960- ja 1970 -luvuilla elinvoimainen yhteisö, kun Partek toimi ja mahdollisti monenlaisia aktiviteetteja. Kylässä oli tuohon aikaan noin 400 asukasta.

Partekin asuintalojen purku tapahtui pitkin kesää 2006. Sisätilojen ulosraivaamisessa kului pari kuukautta. Betonin murskaus tapahtui elokuussa 2006. Tästä kuva yllä.

Partekin taloista purettiin D-, E- ja F-talot. Jokainen talo oli neljäntoista huoneiston asunto.

Partek myi kiinteistöistään talot A, B, C, G ja I. Näistä C-talo oli ns. työnjohtajien talo, jossa oli 8 asuntoa.

Se on periaatteessa ainoa purkamaton rakennusmuisto Partekin ajoilta.

Kun Partek lähti, kaikki siis purettiin. Mikä kaikki? No, tehtaan tornit ja asuintalot ja muut rakennukset purettiin; jopa ihmissuhteita katkesi ja purkautui, olihan se kaikki kova kolaus monen perheen taloudelle. 

Sen ajan minkä Paraisten kalkkitehdas Kolarissa toimi, se antoi työtä ja toimeentuloa kyläläisille. Kun "Partek kuoli", tuki- tai lähtöpaketteja ei jaettu.

teksti (2014)

katakorhonen56@gmail.com

Kunnan Kotiseutumuseo avoinna 16.6. - 22.8.2014.

AVAJAISET 16.6.14 KELLO 17 SIEPPIJÄRVEN ROVANTIELLÄ.

Niittykulttuurin jälkiä Ylläksellä

YLLÄS ON YKKÖNEN. SEITSEMÄN TUNTURIN TAIKAA.

Vinkki: yllas.fi

NIITTYKULTTUURI

"Silmät auki: vuosisataisen perinteen jäljet näkyvät edelleen Ylläksen niityillä. Lähes jokaisella saraisella jänkällä voit nähdä pystyssä muutamia heinäseipäitä. Parhailla paikoilla niittokansasta muistuttavat rapistuvat niittypirtit ja ladot sekä kuusen suojaan unohtuneet viikatteet."

Vuosikokoukseen täten kutsumme.

Siirtolaisuusinstituutti ja Suomen siirtolaisuuden historia

Jouni Korkiakangas, Siirtolaisuusinstituutti:

Visuaalinen tilastokatsaus - UPEA -
Suomen siirtolaisuuden historiasta. Linkki vanhentunut.

Kolarin kansanperinnettä Arvid Oukan mukaan (1973)

"Tornionlaakson vanhan kansan elämänviisaus, luonne ja lahjakkuus on löydettävissä sen omista sananlaskuista ja siivekkäistä sanonnoista."

Tässä esimerkkejä Kolarin sananlaskuista ja sanonnoista.

Meni häneksi ko  Saukon saunanlämmitys. (häneksi = mitättömäksi)
Istumatyössä ko juoruakat.

Jo yksi kermu haukottellee, sano Suikki kun poro kuoli.
Hei, sano Rytiini Olli kun eläviltä poroa söi. Liha on lämmintä ja veri on kuumaa.
Huukista kuuluu hullun jyske ja huukilaisten hälkätys.

Kalhiiksi ne tullee nuo hautajaisekki, vaikka on ruumiski omasta takkaa.
Kyllä kuolema tauvin löytää.
Lentää ko piru puhthaila papinkirjoila. 
Kevveitä ko Tiina Kaisan terhveiset.
Jälistä tulevak ko Simun Pekan tervheiset.
Saura ko Puthaan kissan friiari. (saura = ahkera)


Koskas se pihtari on kiitoksen saanu. (pihtari = valkean näyttäjä)
Antajalta ei kalu lopu. (kalu = tavara)
Vilu villan valvojala, nälkä kankhaan kutojala.
Ei luppaus miestä köyhytä.

Eikös Simppa ala olla jo valmis, sano Kolarin piru ikkunan takaa Simpalle. Piru pitkästy Simpan hidasta matkalle lähtöä.
Herra Iesus, piru viepi miestä, sano Kolarin muori kun enskerran polkupyörilijän näki.

Tähänki pirthiin on kuohleen uskon liiva valonu Äkäsjokea myöten, sano Erkki Antti saarnatessaan kolarilaisile. (kuohleen uskon liiva = valekristilllisyys)
Lähti ko Pokka kirkosta.

Rakko työttömän kämmenessä, rupi laiskan persheessä.
Siinä se hien purkaa ennen ko tervat Torniossa oon.
Sysimies tekkee mitä sysihautaki, sano Kolarin mies.

Jumalan terve, kahvin tarve ja alituinen sokkerin puute.

Ahvenen päässä on enämpi rasuaa ko köyhäm miehen aitassa.
Älä hörpi, sano Saaruen Miina kun tyttö söi.
Kyllä viina on senthään parempaa, sano Pääkön Jussi kahvista.
Otin omani pois, sano Kurtakon poika kun äitinsä vattavaraviinat joi. (vattavaraviina= synnytystä varten lääkkeeksi varatut viinat)

Se on kivinatsis maalaisile, sano Feetun Änsti kun veikkaa löi.
Kyllä se Jumala Jannele lintuja siunaa, sano äiti kun Janne korttipelissä linnut hävisi.
Se on haapakirnussa, sano Kolarin Ville kun naapuuri oli haastetta pakosalla.

Jos ei mulla olis olheet housut niin alhaala, niin kolosti olis karhulek käyny, sano Kurun Heikki, kun epäonnistui karhuntapossa.
 
Kymmenen vuotta se Taapa Oskariki junnasi kolkkainkoulua, enneko pääsi aikaihmisten kirhjoin, sano Kolarin mies. (kolkkainkoulu = joka ei ensimmäisenä vuotena suoriutunut rippikoulusta, joutui jatkamaan eli käymään kolkkainkoulua)

Teilä pitäs olla revoli, sano poliisikonstaapeli Kolarin miehelle, etsiessään sota-aikana luvattomasti hallussapidettäviä aseita. Niinhän se pitäs, mutta ko ei olet tullu vielä hankituksi, vastasi Kolarin mies.
Leikkisä ko lesken perse.
Naimista se piika pieree.
Seisoo ko h helvetinoven päälä.

En katto, enkä perusta. Katton aurinkhoon, se on aina sialasa, sano Kemin Maija kellosta.
Pölkää ko piru trumpua. (trumpu = puhallinsoitin)
On herra kesälä ja talvelaki jos tarkenee.

Tuosta tuthaan tyhmä akka: riippuvaisen riihen pisti, pöykkypäisen langan kehräs.
Ei katheen kattila perkelheettä kiehu.
Purree ko piru syntisen luita.
Ko an akka puhemiehenä, niin on piru konttimiehenä. (konttimies = vilpillinen puhemies)

Hoppu ko tervansoutajala.
Häilyvää ko vaivasen onni.
Ei hyttysen surina taivhaaseen kuulu.
Viis tolppaa ko aapualaisten kruunussa. (tolppa = 25 äyriä)
Nälkhään tapettas, jos en ittes söis.
Puuro ruan puutheessa, verkavaate köyhtyissä.

Pittää seisoak ko Immon Heikin häissä.
Kyllä perilliset löytyy ko ihminen kuolee.


Träästää ko Siepan kelkka.
Kilisee ja kalisee ko Kiela Aapon lestisäkki.
On niin ko Jäskän ämmän kahvinkeitto. (On pitkäveteistä.)

Salhaista ko puthaalaisten tervasmethään meno.

Lähde:
Arvid Oukka. Tornionlaakson kansanperinnettä. I-osa. Tornion Kirjapaino, 1973.

Kotiseutuposti tulee nyt meillekin

Kotiseutuposti on
kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti. Sitä julkaisee Suomen Kotiseutuliitto.

Kolarin Vasittu Luuta ry. on kotiseutuliiton jäsenyhdistys. Niinpä voitte lukea lehteä myös blogimme kautta.

Lehden numerossa 4/2013 Kotiseutuposti esittelee Kolarin Vasitun Luuan. Sivuilla 3 ja 14 kerrotaan kiinnostusta herättäneestä nimestä ja sen alkuperästä. Lue täältä, mikä ihmeen Vasittu Luuta?

 

Tässä puolestaan osoite, jonka kautta pääset tutustumaan KOLARIN MUINAISASIAIN TOIMISTOON.  

Toimisto tarjoaa arkeologiaan perustuvaa tietoa Kolarin menneisyydestä. Toimistonhoitajana toimii Vasitun Luuan puheenjohtaja Hilkka Oksala.

Hallituksen kokous 22.1.2014

Kolarin Vasittu Luuta ry.

Rekisteröity yhdistys, Suomen Kotiseutuliiton jäsenyhdistys.

Hallituksen kokouksen

PÖYTÄKIRJA

AIKA:

Keskiviikko, 22.1.2014 klo 18.00 – 20.45

PAIKKA:

Sieppijärvi, Kalliontie, sihteerin talo.

LÄSNÄOLIJAT:

Puheenjohtaja Hilkka Oksala, sihteeri Katariina Granat, Matti Friman, Jaakko Heikkilä, Sandi Lammi ja Helliriika Moona.

1.       Kokouksen avaus.

Yhdistyksen puheenjohtaja Hilkka Oksala avasi kokouksen klo 18.10.

2.       Kokouksen osallistujien, laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen.

Todettiin.

3.       Edellisen kokouksen pöytäkirjan tarkastaminen.

Tarkastettiinn edellinen hallituksen kokouksen pöytäkirja 28.10.2013. Pöytäkirja on julkaistu Vasitun Luuan blogissa 29.1.2014.

4. Jäsenasioita

Todettiin Vasitun Luuan jäsenmäärä vuoden 2013 lopussa. Todettiin uudet jäsenet, jotka ovat liittyneet vuoden 2014 alussa.

Päätettiin toimittaa jäsenille vuoden 2014 jäsenmaksun suorittamista varten jäsenkirje ja lasku jäsenmaksun maksamista varten. Maksujen suuruus on 10 euroa yksityisjäseniltä ja 25 euroa yritys- ja yhteisöjäseniltä.

5.       Tilikatsaus.

Todettiin tilin saldo 21.1.2014. Patentti- ja rekisterihallitukselle on maksettu rekisteröinnistä 75 euroa ja Luoteis-Lapille 55,80 euroa joulutervehdyksestä. Samoin Suomen Kotiseutuliitolle on maksettu vuoden 2014 jäsenmaksu, 50 euroa.

6.       Toimintasuunnitelman 2013 toteutumat vuosikokouksen jälkeen

– yhdistyksen rekisteröintihakemus on hyväksytty Patentti- ja rekisterihallituksessa 15.11.2013 ja asiakirjat ovat saapuneet puheenjohtajalle Äkäsjokisuun Kalkkikankaalle 20.11.2013.  Yhdistys on hakemuksen mukaan rekisteröity nimellä Kolarin Vasittu Luuta ry.  Ks. rekisteriasiakirja.

– kotiseutuliitolta on saapunut puheenjohtajan osoitteeseen Kotiseutuposti-lehden paperi - ja nettiversio. Selvitetään, saavatko Kolarin Vasitun Luuan jäsenet  Kotiseutupostia. 

7.       Toiminnan suunnittelua edelleen.

Puheenjohtaja selosti,

        - kuinka kulttuurityötä tukevat rahoitustukimuodot voivat ohjata yhdistyksen toimintaa; esimerkkeinä Lapin kulttuurirahasto, Opetus- ja kulttuuriministeriö, pankit ja kunta kulttuurimäärärahoineen.

          - kuinka yhdistys voi esittää Kolarin kansalaisopistolle erilaisia paikalliskulttuuriin liittyviä kursseja, esimerkiksi sukututkimus- ja saamelaiskulttuuriin liittyviä kursseja sekä kylähistoriakursseja (Kurtakon kylähistoria); tässä yhteydessä päätettiin, että Matti Friman ottaa yhteyttä Kurtakon kyläläisiin Vasitun Luuan ja kansalaisopiston välisen yhteistyön käynnistämiseksi

         -  kuinka hän on entuudestaan esittänyt museokokoelman hyödyntämiseen perustuvia kursseja kansalaisopistolle, mutta nämä eivät ole ”menneet läpi”

        - kuinka Vasittu Luuta voisi kansalaisopiston kanssa yhteistyössä järjestää perinteenkeruuta muistelun keinoin; muistelupiirejä voisi olla kylissä, esimerkiksi Luosussa, Juustovaarassa, Ruonajärvellä, Taapajärvellä, Ruokojärvellä. Vaikka Kolarissa on paljon muistiinmerkittyä tarinointia (esimerkiksi Kaulasen eli Lehon torpan tarinoita), on paljon vielä muistiinmerkitsemättä tai ainakin julkaisematta.  

Käytiin keskustelua kuluvan vuoden (2014) kyläretkikohteesta ja kesäporinoiden aiheesta.
- päätettiin järjestää tämänvuotinen ohjattu jäsenretki Kurtakkoon elo-syyskuussa.

       -päätettiin Kesäporinoiden aiheeksi kolarilaiset vallonisuvut

8       Muut asiat

– helsinkiläinen Esko Pakkanen on ilmoittanut kirjoittavansa Suomen uiton historiaa, johon tulee runsaasti valokuvamateriaalia.  Hän on lähettänyt tiedustelun, onko olemassa kuvia kolarilaisesta uittoperinteestä. Puheenjohtaja on luvannut auttaa kuvien hankinnassa ja kuvien tekijän- ja julkaisuoikeuksien selvittämisessä. Puheenjohtaja on digitoinut kolarilaisen (Saarenpudas) Hemminki Pudaksen perintöalbumit, joissa on muutamia uittokuvia.

          - todettiin, että toistaiseksi Vasitulla Luualla ei ole kuva-arkistoa.

      -  todettiin, että Vasitulla Luualla on mahdollisuus julkaista jäsentensä kulttuurituotoksia (kirjoja, valokuvia, taideteoksia) blogissaan ja näin tehdä tuotteita tunnetuksi sekä edistää tuotteiden myyntiä; sovittiin, että sihteeri esittelee Iines Siivolan kirjan tässä blogissa (vasittuluuta.blogspot.fi) heti, kun saa em. kirjan käsiinsä

          - Päivi Setälä, o.s. Hannukainen on tiedustellut sukunimen Hannukainen alkuperää

          - puheenjohtaja H. Oksala on aloittanut blogin Kolarin muinaisjäännöksistä; ensimmäinen bloggaus koskee Hannukaisen Saivoa (muinaistoimisto.blogspot.fi)

        -  puheenjohtaja ilmoitti lähettäneensä oikaisun Luoteis-Lapin toimittaja Anssi Tapiolle (21.1.2014) Sieppijärven keskikoulusiipeä koskevan jutun johdosta; puheenjohtaja muistutti, kuinka Vasitun Luuan tulisi aktiivisesti ottaa kantaa jäljelle jäävän vanhan koulurakennuksen kohtaloon ja käytön ja korjauksen suunnitteluun – se on kulttuurihistoriallisesti ja maisemahistoriallisesti arvokas kohde, jota Vasittu Luuta voisi aktiivisesti listata ja tuoda julkisuuteen  

         - sihteeri Katariina Granat jätti yhdistyksen mietittäväksi ajatuksen koulu – ja hiihtomuseon perustamisesta; kysymyksessä olisi Vasitun Luuan oma hanke, johon ei tarvita maakuntamuseon siunausta tai lupaa; samassa yhteydessä keskusteltiin Sieppijärven vanhan koulurakennuksen tulevasta käyttötarkoituksesta – olisiko rakennuksesta ympärivuotisesti auki olevaksi kulttuuritaloksi koulu- ja hiihtomuseoineen?  

         - puheenjohtaja selosti ajatuksensa Kolarin kotiseutumuseon kehittämisestä:

”Museota tulisi profiloida aivan uudella tavalla niin, että sen toiminta olisi mielekästä nimenomaan ympärivuotisesti. Kannattaisi pyrkiä vaikuttamaan kulttuuritoimeen niin, että saataisiin aikaan ensimmäinen talven kulttuurista kertova  talvinäyttely museon aineistosta. Tätä varten mitä parhainta olisivat Pertti Teurajärven olympiasukset sekä muut museon sukset ja kolarilainen hiihtokulttuuri. Tämä on erityisen ajankohtaista myös Pellon Eero Mäntyrannan poismenon johdosta. Kulttuuritoimenjohtaja on lisäksi ollut viime aikoina erityisen kiinnostunut suksista, sillä museolle on syksyllä lahjoitettu Nuottavaaran suosta löytynyt ikivanha suksenpätkä.

Asia voisi edetä seuraavasti. Tornionlaaksosta puuttuu ympärivuotinen maaseutumuseo eikä täällä ole talvi- ja hiihtokulttuurista kertovaa museota. Mielestäni tältä pohjalta kannattaisi alkaa kehitellä museotoimintaa Kolarissa tuoreista lähtökohdista käsin.  Tähän voisi saada tukea varsinkin matkailupiireiltä Ylläkseltä sekä Metsähallitukselta. (Hilkka Oksala)

       -  arkeologi Göran Lybäck on syksyllä 2013 tehnyt pro gradu – opinnäytetyön Helsingin yliopistolle Kolarin alueen varhaisimmasta kivikaudesta, merkittiin tiedoksi

9.       Vuosikokouksen 2014 suunnittelu

Vuosikokous tulee pitää toukokuun loppuun mennessä. Päätettiin pitää asiaa valmisteleva hallituksen kokous maaliskuussa Jaakko Heikkilän luona. Vuosikokouspaikaksi pyritään saamaan Samin Porotila Venejärvenkylällä.

10.     Kokouksen päättäminen

Puheenjohtaja päätti kokouksen kello 20.45.

Pöytäkirja on tarkastettu hallituksen kokouksessa 19.3.2014 Jaakko Heikkilän kotona.

Kokouksen puolesta

Hilkka Oksala                        Katariina Granat

puheenjohtaja                        sihteeri

Hallituksen kokous 28.10.2013 Sieppijärvellä

Vasittu Luuta ry. 

Rekisteröity yhdistys. Suomen Kotiseutuliiton jäsenyhdistys.

Hallituksen kokouksen

PÖYTÄKIRJA

Aika:

maanantai, 28.10.2013 klo 18.00 – 21.00
Paikka:
Sieppijärvi, Kalliontie, sihteerin koti.
Läsnäolijat:
Puheenjohtaja Hilkka Oksala, sihteeri Katariina Granat, hallituksen jäsenet Matti Friman, Jaakko Heikkilä ja Sandi Lammi.

1.      Kokouksen avaus.

Puheenjohtaja avasi kokouksen kello 18.00 toivottamalla osanottajat tervetulleeksi.

2.      Läsnäolijat, laillisuus ja päätösvaltaisuus.

Kutsu oli toimitettu sähköpostilla ja tekstiviestillä 16.10.2013. Todettiin.

3.      Edellisen kokouksen (18.5.2013) pöytäkirja.

Tarkastettiin vuosikokouksen 18.5.2013 pöytäkirja ja julkaistiin se Vasitun Luuan blogissa.

4.      Uusien jäsenien hyväksyminen

Todettiin uudet henkilö- ja yhteisöjäsenet, jotka hyväksyttiin Vasitun Luuan jäseniksi. Heille toimitetaan jäsenkirje ja – kortti. Keskusteltiin jäsenrekisterin yhteystietojen ylläpitämisestä ja päivittämisestä, joka on hallituksen tehtävä. Keskusteltiin jäsenkortin päivittämisestä. Ainakin yhteisöjäsenille halutaan lähettää A4-kokoinen jäsenkortti, johon lisätään meänkielinen iskulause eli slogan: ”Mekki olema liittyhneet jäseneksi!”
 

5.      Tilikatsaus

Todettiin yhdistyksen pankkitilin käyttökate. Vasittu Luuta on hyväksytty (10.10.2013) Suomen Kotiseutuliiton jäseneksi, vuosimaksu on 50 euroa. Rahastonhoitaja Oksala on maksanut (16.10.2013) jäsenmaksua 15 eur, koska liitto on myöntänyt alennusta loppuvuodeksi 70 %. 

6.      Toimintasuunnitelman (2013) toteutuminen

Todettiin, että Erika Sarivaaran metsäsaamelaisuutta koskenut kesätilaisuus (Kesäporinat) Kolarin Kotiseutumuseolla Sieppijärvellä (14.7.2013) onnistui yli odotusten.

Todettiin, että hakemus Kotiseutuliiton yhteisöjäseneksi on hyväksytty 10.10.2013.

Todettiin, että sihteeri ja puheenjohtaja hoitavat netin kautta Vasitun Luuan perusilmoituksen yhdistysrekisteriin.

Todettiin, että Vasittu Luuta on osallistunut Ely-keskuksen Maisemat ruotuun – hankkeeseen järjestämällä muonituksen kotiseutumuseon riukuaitatalkoisiin 27.–28.9.2013. Tapahtuma omistettiin museon uuden ulkomaalauksen valmistumiselle. Yhdistys hyväksyi puheenjohtajan muonituslaskun, 33.56 euroa. Ely-keskus on aiemmin maksanut osuutensa 56 euroa Vasitun Luuan tilille tarjoilutukena.

7.      Toiminnan suunnittelua (2014)

Puheenjohtaja kertoi erilaisista toiminnan rahoitusmahdollisuuksista: museoviraston rahoitus, opetus- ja kulttuuriministeriön, Metsähallituksen ja oman kunnan toimintatuet.

Puheenjohtaja esitti, että kansalaisopistolle esitettäisiin paikalliskulttuuriin liittyvien kurssien järjestämistä; esimerkiksi sukututkimuksen, kylähistoriakirjan, metsäsaamelaisuuden menneisyys Kolarissa -kurssia ja museokokoelman hyödyntämiseen perustuvaa kurssia, muistiperinteen keruukurssia.

Puheenjohtaja toi terveiset Geo-kätköilyyn liittyvältä kurssilta. Todettiin, että Vasitun Luuan rooli tässä harrastuksessa voisi olla se, että yhdistys vaikuttaa kätköjen ”asiasisältöön” (paikallishistoria).

8.      Muut esille tulleet asiat.

Korkein Hallinto-oikeus (KHO) on ”siunannut” Sieppijärven keskikoulusiiven purkuluvan, eli se on todennut, että koulurakennus ei ole laissa tarkoitettu, kulttuurihistoriallisesti säilyttämisen arvoinen rakennuskokonaisuus.

Puheenjohtaja totesi, että kotiseutuyhdistyksessä olisi syytä pohtia kulttuuriperinnön suojeluun liittyvää juridiikkaa sekä vaikuttamista maisemahistoriallisten todistusaineistojen säilymiseen. Keskusteltiin siis siitä, kuinka tärkeää olisi saada suojelupäätös ennen purkupäätöstä, mikäli halutaan estää vanhojen rakennusten purkaminen ja maisemahistorian tuhoaminen.

Yhdistys voi siis tehdä esim. listauksia erityisesti säilyttämisen arvoisista kohteista kunnan alueella.  Tästäkin aiheesta voisi pyytää kansalaisopistolta asiantuntijaluentoja. Päätettiin esittää tilaisuutta, johon kutsuttaisiin vanhojen rakennusten kunnostamisesta kiinnostuneet ihmiset.

Puheenjohtajan mukaan taannoinen ympäristökeskus teki kulttuuriympäristöinventoinnit, joita Kolarin osalta valitettavasti ei julkaista ko. projektin puitteissa.

9.      Kokouksen päättäminen.

Puheenjohtaja päätti kokouksen kello 21.00.

Puolesta

Hilkka Oksala, puheenjohtaja                  KatariinaGranat, sihteeri

Tämä pöytäkirja on tarkastettu ja hyväksytty kokouksen kulun mukaiseksi 22.1.2014 pidetyssä hallituksen kokouksessa.