Muistotilaisuus Sieppijärven kotikirkossa, la 29.3.2025
Aira Olga PIETILÄ, o.s. Vaattovaara.
Pietilän Aira-täti, lapsuusperheensä sisaruksille Aikkara,
syntyi kotona Sieppijärvellä, Kulluvaaran tilalla, ”Einon saunassa”, 8. tammikuuta 1937; kyläkätilö Tarki-Villen vaimo, Vilkon Juusko, toimi kylän kätilönä ja auttoi synnyttäjänä jo hyvin kokenutta 44-vuotiasta Aili-äitiä.
Aira siirtyi tästä ajasta toiseen Kolarin Tanna-kodissa perjantaina, Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin; suomalaisen ihmisen ja elämäntavan juhlapäivänä, perjantaina, 28.2.2025.
Niinpä, Aira lähti 88-vuotiaana.
Tuhatmuotoisen elämän laulu,
tuhatkasvoisen kohtalon -
sama kuitenkin ajasta aikaan
kuin kehto auringon,
yks yhteinen kaikelle sille, mikä syntyy ja häviää,
sävel vaihtuu ja laulajat,
mutta ei katoa laulu. Se jää.
Se on tietäjänlaulu
siitä oman kohtalos kuulla voit;
se on vaelluslaulu, jossa sinä itse mukana soit,
elit nyt tai vuostuhat sitten
tai vielä et syntynytkään,
olit ihminen, puu tai perho,
laps tähden muun tai tään.
Uuno Kailas.
(Suomalainen sukukirja)
Laulu jää:
Hyvyyteen voimaan ihmeelliseen,
suojaan,
olemme kaikki kätketyt.
Virsikirja, 600.
Hän lähti,
mutt on vielä lähellämme tuhansin sitein meihin liittyen,
ja kotihin ja liki sydäntämme
jäi kaiku askelten rakkaitten.
Hj. Procope
”Kaikki alkaa kotoa.”
...jäi kaiku askelten, jäi laulu. Tietäjän lauluko? Vaelluslauluko? Lohtulaulu?
”Mitä on olla sukulainen? Lopultakin meillä kaikilla on yhteinen alkuperä. Sitä on olla sukulainen.
Ja meitä on paljon.”
”Mikä voisi olla Aira Pietilästä kirjoitetun sukutarinan merkitys kirjoittajalle?”
Pysähdytään ja ajatellaan, kerätään voimaa
jakamalla toivon sanomaa:
Kuolemaa ei tarvitse pelätä, koska sille, joka kuolee, ei tapahdu mitään pahaa.
Olemme tässä maailmassa olemassa ja elossa myös siksi, että jokainen satojen vuosien takainen, sukupolvien takainen esivanhempamme on ”kokenut kaiken, selvinnyt kaikesta”.
Ja tässä yhteisessä maailmassa meidän on elettävä.
Onhan niin, että syntyäksemme tarvitsemme
2 vanhempaa
4 isovanhempaa
8 isoisovanhempaa
16 esivanhempaa, 32 esivanhempaa, 64 esivanhempaa, 128 kpl esivanhempia
256 kpl esivanhempia jne.
Mistä nämä esi-isät ja -äidit tulivat? Montako taistelua he taistelivat? Kuinka paljon nälkää he kestivät? Montako sotaa he näkivät? Kuinka monista vastoinkäymisistä he selvisivät?
Toisaalta.
Kuinka paljon rakkautta, voimaa, iloa ja rohkaisua he antoivat?
Kuinka paljon omasta selviytymishalustaan kukin vanhempi jätti omilleen, jolloin lopulta myös me voimme olla elossa tänään?
Olemme siis olemassa koska jokainen omista esivanhemmistamme on selvinnyt kaikesta, kokenut kaiken.
Miksemme siis mekin?
No comments:
Post a Comment