Valtion talousmetsät inventoidaan

Muinaismuistojen ja kulttuurihistoriallisten kohteiden inventointi on Metsähallitukselta suuri satsaus kulttuuriin

Metsähallitus kartoittaa talousmetsien historiallisesti ja kulttuurillisesti arvokkaat kohteet vuosina 2010-2015. Projekti on osa kansallista metsäohjelmaa.

Inventointeja on aikaisemmin tehty lähinnä suojelualueilla, nyt kartoitukset ulottuvat myös talousmetsiin. Talousmetsiä inventoidaan koko  maassa 3,8 miljoonaa hehtaaria, ja esimerkiksi Rovaniemellä 310 000 hehtaaria. Kartoitus on laajuudessaan ainutlaatuinen koko Euroopassa. Viime vuonna Rovaniemeltä löytyi 277 kohdetta, joista merkittävin oli Naarmankairasta löytynyt Euroopan tihein seitakertymä.

Arvokkaita löytöjä ovat kulttuuriperintökohteet, muinaisjäännökset ja sotahistorialliset kohteet.

Muinaismuistoja ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita ovat esimerkiksi kiviset rajamerkit (kiviladokset), tukkikämpät, niittyladot, vanhat poroaidat, tervahaudat ja pyyntikuopat.

Inventoijat käyttävät kartoitustyössään apuna sekä tekniikkaa että Museoviraston arkistoja, muinaisjäännösrekisteriä, vanhoja karttoja että etenkin paikallisia asukkaita.

Tekniikan hyödyntäminen tarkoittaa ns. laserkeilaustekniikan käyttämistä. Tekniikka poistaa ilmakuvista kasvillisuuden ja paljastaa maaston pinnanmuodot. Uutta ovat lisäksi tutkijoiden käyttämät maastotietokoneet.

Löydöt kirjataan Metsähallituksen tietojärjestelmiin, joista tieto tarvittaessa siirtyy suoraan metsätyökoneen kuljettajille. Työkoneen gps-paikannin hälyttää, jos kone ajaa liian lähelle suojeltavaa kohdetta.

Lapin Kansan mukaan Metsähallituksen mailta löytyneestä kohteesta voi lähettää vihjeen sähköpostilla suoraan arkeologi Taisto Karjalaiselle osoitteeseen taisto.karjalainen@metsa.fi

Artikkeli pohjautuu Lapin Kansassa 29.6.2012 julkaistuun juttuun.

TERVETULOA MUSEOON!

Kolarin Kotiseutumuseo avautuu kesän ajaksi yleisölle. Avajaiset pidetään museolla (Rovantie 3) maanantaina 18.6.2012 klo 17.00

Teemana kansanmusiikki ja kissat. Museovieraat voivat tuoda omat kissat mukana!

Muinaislöytöjä Kolarista

Museovirasto ylläpitää rekisteriä muinaiskaluista.

Rekisteriä voi selata osoitteessa  http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx

Museoviraston mukaan "muinaiskalupäiväkirja eli löytödiaari on Museoviraston arkeologisiin kokoelmiin otettujen esinelöytöjen seurantajärjestelmä. Se sisältää tiedot kokoelmien saantitiedoista päänumeroittain.
Tietoja voi hakea esimerkiksi esineen löytöpaikan, hankintatavan tai ajoituksen mukaan. Hakuja voi tehdä myös kirjoittamalla sanahakuun esineen nimen tai luokituksen (esim. poikkikirves, tasataltta)."

Rekisteriin on merkitty 91 Kolarista löytynyttä muinaiskalua eli muinaislöytöä.

Esimerkkinä tässä tiedot Ranta-Pääkkölän tilalta, Sieppijärven rannalta löytyneestä kivikautisesta tasataltasta vuonna 1912:

Pääluettelon tietoa:
Esineen löysi Johan Pääkkölä Sieppijärven rannalta n. 30 syltä Rantapääkkölän talosta ja 100 syltä Pääkkölän talosta.

Kolari ja muinaisjäännökset

Museoviraston sivuilla on lista muinaisjäännöksistä. Lista sisältää peräti 156 erilaista kohdetta kuvauksineen.
Alla osoite, toimii kun laitat hakusanaksi Kolarin ja rastin muinaisjäännösrekisterin kohdalle.

http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx

Raudanvalmistuksen historiaa

Lainaus Museoviraston sivulta VALTAKUNNALLISESTI MERKITTÄVÄT RAKENNETUT KULTTUURIYMPÄRISTÖT Lisätietoa ja kartat sivulta rky.fi Tornionlaakson raudanvalmistushistorian kohteet

Kuvaus

Kaaraneskosken masuuni on pohjoisin varhaiseen vuorimalmin käsittelyyn liittyvä 1700- ja 1800-lukujen taitteen masuuni ja osa Ruotsin vallan aikaista laajempaa Köngäsen ruukkiin liittyvää masuuniketjua. Suomen puoleiseen Lappiin kaavailluista masuuneista, harkkohyteistä ja vasarapajoista vain Kaaraneskoski toteutui. Kaaraneskosken masuunin raunio vuodelta 1805 todistaa uraauurtavasta, varhaisesta ponnistuksesta jalostaa luonnosta saatavia raaka-aineita teollisesti Pohjois-Suomessa. Tämä piirteen merkitystä lisää se, että Lappi kytkeytyy maamme taloushistoriaan enemmän puun, kaivannaisten ja energian hankinta-alueena kuin teollisuuden sijoituspaikkana. Masuunin harmaakivinen alaosa on säilynyt eheänä rakennelmana voimalaitoksen patoaltaassa, jonka vedenpinta vaihtelee ja nousee ajoittain lasku- ja puhallusaukkojen korkeuteen. Muodostunut keinotekoinen saari on teollisuushistoriallisena muinaisjäännöksenä ja vesimaiseman elementtinä poikkeuksellinen ja ainutlaatuinen. Kolarin kunnan alueella on säilynyt nykyään Ruotsin puolella olevien ruukkien raudanvalmistushistoriaan liittyviä malmilouhoksia Juvakaisen maalla Niesanjokivarressa sekä hiilimiiluja Lappeankankaalla.

Historia

Ruotsin puoleinen Köngäsen ruukki sai Kaaraneskosken (Karanäsin) masuunia varten privilegion 1795 ja ryhtyi sen rakentamiseen 1804. Puhaltamaan päästiin seuraavana vuonna, mutta toiminta päättyi viimeistään 1807 - ilmeisesti ylivoimaisiin rakennusteknisiin vaikeuksiin ja saatavilla olleen vuori- ja järvimalmin huonon laadun vuoksi. Hylätty sulatto raunioitui. Vähä-Vietoselta Miekojärvelle virrannut Kaaraneskoski padottiin voimalaitosta varten 1953. Lähistön kohteista ilmeisesti ainakin Kaaranesin tila on historiallisesti liittynyt masuuniin.

Telatie Venejärveltä Kurtakkoon

                      
Lainaus Museoviraston sivulta.
VALTAKUNNALLISESTI MERKITTÄVÄT RAKENNETUT KULTTUURIYMPÄRISTÖT
Lue lisää ja katso kartta osoitteessa rky.fi

 

Telatie Venejärveltä Kurtakkoon

Kuvaus

Venejärven ja Kurtakon välinen telatie on muistuma harvaanasutun, pitkään tiettömän Aapa-Lapin kulkureiteistä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Suur-Teuravuoman suuren suoalueen seudulla sijaitsevia kyliä yhdistävä, soiden halki kulkeva noin 6 kilometriä pitkä telatie on vanha, kunnostettu pitkospuureitti. Alkuperäisestä 1878 rakennetusta telatiestä ja 1930-luvulla kunnostetusta reitistä on osia jäljellä. Telatien käyttäjiä ovat olleet postinkantajat sekä kylien asukkaat matkalla niitty- ja marjastusmaille sekä kalaisille järville. Naamijoen luhtaniityillä, joista on kerätty heinää, on säilynyt joitakin 1800-luvun alkupuolelta peräisin olevia niittykämppiä ja -latoja. Pitkospuureitistön päätekyliä ovat Kurtakko, Venejärvi ja Teurajärvi. Venejärvi on vanha eränautintajärvi, jonka rannoille on tullut pysyvää asutusta jo 1700-luvulla. Venejärvi on valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta.

Historia

Kurtakon ja Venejärven välille suoalueen itäosan halki rakennettiin 1878 Venäjän keisarillisen senaatin myöntämällä rahoituksella 11 km:n pituinen pitkospuureitti eli telatie. Reitistö kunnostettiin 50 vuotta myöhemmin. Venejärven ja Kurtakon välinen telatie oli käytössä 1800-luvun lopulta 1950-luvulle. Telatien kunnostushanke toteutettiin 2000-2003. 23.9.2010. Kuvassa Vaattojärven koululaisia opettajineen retkellä telatiellä.Oikealla on Lauri Kylmämaa Venejärvenkylältä, luonto-opas. Hän johdatti meidät jääkauden ja taigametsän länsireunan kautta läpi suotyyppien, puitten, aluskasvillisuuden, ja tervahautojen kautta Naamijoen sillalle. "Nuot vaarat tuola olit tietenki saaria sillon. Ja tässä on iso entinen tervahauta. "

Saaren kirkko ja tapuli Kolarissa

Lainaus Museoviraston sivulta VALTAKUNNALLISESTI MERKITTÄVÄT RAKENNETUT KULTTUURIYMPÄRISTÖT. Katso kartta http://www.rky.fi/ Kolarin vanha kirkko ja tapuli

Kuvaus

Kolarin vanha kirkko on rakennuksena ja ympäristöltään parhaiten säilynyt esimerkki Länsipohjaan Suomen puolelle rakennetuista kirkoista vuoden 1809 jälkeen Venäjän rajan siirryttyä Tornionjokeen. Kirkko ja tapuli ovat säilyttäneet rakentamisaikansa arkaaisen ulkohahmon. Kolarin vanha keskus sijaitsee Muonionjoen ja sen sivuhaaran jakamassa Kolarinsaaressa. Tärkeänä kauppapaikkana ollut entinen markkinakenttä on saaren eteläpäässä lähellä vanhaa kirkkoa. Intendentinkonttorissa (A.W. Arppe) laadittujen piirustusten mukaan 1818-1819 rakennettu kirkko on lähes kuutiomainen ja sen telttakatto päättyy nelikulmaiseen lanterniiniin. Ulkonurkkia koristavat, valkoiseksi maalatut rustikoidut nurkkapilasterit, joiden yläpuolella kattolinjaa korostaa voimakas horisontaalinen räystäslistoitus. Runkohuoneeseen liittyvät vastakkaisilla sivuilla matalammat eteinen ja sakaristo. J.G Hedmanin Ristiinnaulittu-aiheinen alttaritaulu on vuodelta 1832. Erillinen kellotapuli kirkon vieressä on samanaikainen kuin kirkko ja toistaa samanlaista klassistista muotokieltä. Tapulin edustalla on sankarihautausmaa.

Historia

Pajala jakautui kahtia 1809 Suomen sodan seurauksena, kun Ruotsin ja Venäjän rajaksi tuli Tornionjoki. Uusi raja halkaisi yhteisen kieli- ja kulttuurialueen. Suomen sodan jälkeen Ruotsin puolelle jääneen Pajalan Suomen puoleisista osista perustetun Kolarin saarnahuoneen kirkko rakennettiin keisari Aleksanteri I:n myöntämillä varoilla. Kirkko rakennettiin ikiaikaiselle markkinapaikalle Porokodan mellaan 1818 ja vihittiin käyttöön 1822. Kirkko palveli saarnahuoneena 1820-1858. Kirkossa tehtiin korjaus- ja muutostöitä 1844 ja 1927. Vuonna 1976 kirkko restauroitiin ja siihen tehtiin uusi paanukatto. Kolari erotettiin omaksi seurakunnakseen Ylitorniosta. Suomen sodan seurauksena myös Karungin Karl Gustafin kirkko jäi rajan taakse ja Suomen Karunki sai oman, intendentti A. W. Arppen suunnitteleman ristikirkkonsa 1817.