Hilkka Oksala.
Julkaistu mielipidekirjoitus Luoteis-Lapissa 11.10.2012.
KOLARIN KULTTUURIPERINTÖ: MYRKKYÄ VAI KARKKIA?
Keskustelu kolarilaisesta rakennusperinnöstä lähti Sieppijärven entisen keskikoulusiiven purkuhankkeesta. Kulttuuriperinnön vaaliminen on perustuslaillinen velvoite, joka viranomaisten ohella koskee kaikkia kansalaisia.
Ylireagointi purkuhanketta kyseenalaistavaa hallintomenettelyä kohtaan on ymmärrettävää, kun kyseessä on kunnan ensimmäinen rakennussuojelullinen kiistatapaus.
Valitusmenettelyn tarkoituksena on antaa aikalisää purkamisen seurausten sisäistämiseen, antaa mahdollisuus historiallisen kylämaiseman säilyttämiseen elävänä, hoidettuna, terveellisenä ja turvallisena sekä vaatia kunnallishallintoa noudattamaan rakennusperintöä suojaavaa lainsäädäntöä.
Valituksissa vaadittiin purettavaksi esitetyn rakennusosan säilyttämistä, kaikkien osien peruskorjausta sekä vaihtoehtoisten käyttömuotojen suunnittelua koulutoiminnan rinnalle. Lisäksi vaadittiin kylän vanhentuneeksi osoittautuneen asemakaavan uudistamista muun muassa merkitsemällä suojeltavat kohteet.
Koulusiiven perinnearvoa koskevaa asiantuntijalausuntoa vaadittiin pyydettäväksi Museovirastolta, sillä alemman oikeusistuimen näkemys ei ole pätevä.
Koulun kulttuurihistoriallinen arvo on kiistaton. Rakennuskokonaisuus kertoo kylän poikkeuksellisesta historiallisesta vaiheesta kuntahallinnon keskuksena. Keskikoulusiipi toimi paikkakunnan ensimmäisenä oppikouluna. Koulu on yhä kylän suurin rakennus ja maisemallisesti hallitseva maamerkki. Koulun rakennusvaiheet toteutettiin paikallisen käsityötaidon näytteenä. Rakentaminen perustui ennen sotia käytettyihin teknisiin ratkaisuihin, jotka olivat laadun kannalta luotettavia. Tilat kestivät terveellisinä yli 40 vuotta.
Maankäyttö- ja rakennuslain tavoite on säilyttää rakennuskanta käyttökelpoisena. Sieppijärven koulu täyttää hyvin suojelukohteenkin edellytykset.
Yleisimmin historiallisin perustein on suojeltu kokoontumispaikkoja. Kolari on äskettäin menettänyt talovanhuksia, joilla on monenlaista menneisyyttä. Historiallisuus läpivalaisee kaikkea ihmisen toimintaa. Sen ymmärtäminen lisää yhteisön henkistä hyvinvointia.
Museoiden ratkaisut perustuvat aina aihekohtaiseen historiantutkimukseen. Tämä koskee myös Kolarin kotiseutumuseon korjauksia, kuten Pääkkölän pohjoisseinää.
Sieppijärvellä Iivarin sahamylly jo ennen viime sotia tuotti lautoja, joita käytettiin hirsitalojen suojaukseen. Eri laudoitustavat olivat kylällä tunnettuja jo tuolloin, myös ohutrimatekniikka, jolla Pääkön pohjoisseinä vuoto-ongelman seurauksena vuorattiin. Korjaussuunnittelussa harkittiin hirsipaikkausta ja kahta laudoitustapaa.
Vaihtoehdot perustuivat paikallisten seniorikirvesmiesten haastatteluihin ja kylähistoriikeissa julkaistuihin vanhoihin valokuviin. Suunnittelua ohjasi Tornionlaakson maakuntamuseo, ja toteutetun mallin valitsi Museovirasto.
Hirsipaikkauksesta luovuttiin, koska vähitellen kaikki hirret olisi jouduttu uusimaan vuotojen edetessä. Nyt alkuperäistä hirsiseinää jää näkyviin, lopulta ehkä vain sisätiloihin.
Korjausasiakirjojen kopiot ovat pyydettäessä saatavilla kotiseutumuseon arkistosta. Ja ensi kesänä punamultaamaan!
____________________________________________________
Artikkeliin liittyy Hilkka Oksalan ottama kuva rakennuksesta Äkäsjoen tien varressa.
Kuvateksti: "Rakennuksia, joita saisi purkaa ilman perinnearvon asiantuntijamääritystä, olisivat korkeintaan tilapäisiksi tarkoitetut, perustamattomat ja käytöstä jääneet varastomaiset tilat."
______________________________________________________
No comments:
Post a Comment