"Syntyi Suomessa, perusti perheen Amerikassa, kuoli Neuvostoliitossa."

Teksti: Katariina Korhonen, katakorhonen56@gmail.com
Kuvat: Julkaistu kirjassa Vaeltajat, Sevander, Mayme.


Lähdeteos:
Seuraava teksti kertoo Essun perheestä ja Stalinin puhdistuksista, ja se perustuu Mayme Sevanderin teokseen Vaeltajat, jonka Suomen siirtolaisuusinstituutti on suomeksi julkaissut vuonna 2000. Kirjan kirjoittaneen Maymen oma perhehistoria juontaa juurensa Pohjois-Ruotsin Nikkalaan (Haparanda), mistä Kurkiset (myös Maymen isoisä Kaarlo) Amerikkaan lähtivät. Pojista tuli "sukuniminä" Corgan, Corrigan ja Strandberg.


Tekstini kuuluu sarjaan "Täytetään some historialla".
Tämä on siis historiapäivitys, johon liittyy henkilökohtainen merkitys tai tieto siitä, miten historia elää nykyhetkessä.


Kallen nimi oli Kalle Rossi. Hän oli isänpuoleisen isoäitini (Anna Rossi) veli, joka lapsuusperheensä nuorimmaisena muutti Rautalammilta Amerikkaan samana vuonna kuin isäni syntyi, siis 1923.
Essu oli Esther Rimpilä eli Kallen vaimo. Tämä tarina (osana Rossin perhetarinaa) kertoo vain Viktor Rimpilästä, Essun veljestä, perheineen.
Tarina on ainutlaatuinen suvussamme.

Essun veli, Viktor Rimpilä perheineen.

Amerikansuomalaisten sosialistinen vakaumus 

vei heitä Neuvosto-Karjalaan.

Neuvostoliitto syntyi 30. joulukuuta 1922 Venäjän, Ukrainan, Valko-Venäjän ja Transkaukasian yhdistyessä.

Neuvostoliiton historia käsittää vuodet 1922−1991.

1920- ja 1930 – luvuilla noin 6000 suomalaista muutti Yhdysvalloista ja Kanadasta Neuvosto-Karjalaan rakentamaan sosialistisen vakaumuksensa mukaista ihanneyhteiskuntaa. Suurin osa heistä ja heidän lapsistaan tuhoutui ns. Stalinin puhdistuksissa 1930-luvun lopulla ja toisessa maailmansodassa.

Muutamat Neuvosto-Karjalaan 1920-luvulla tulleista palasivat Amerikkaan, mutta Karjalan kuumeen vaikutuksesta he vielä kerran lähtivät matkaan. He lienevät esimerkillään vaikuttaneet toisiin, jotka saattoivat ajatella: ”Katsokaa! Ei Venäjällä taidakaan olla niin hirveää kuin väitetään. Eiköhän lähdetä katsomaan omin silmin!” Tämän reissun teki kahdesti myös Viktor ja Olga Rimpilän perhe.

Siirtolaisvaiheitten kautta voidaan nähdä ne traagiset tapahtumat, jotka koskivat Neuvostoliiton vähemmistökansoja.

Stalinin puhdistuksia olivat laittomat vangitsemiset ja teloitukset, perheitten karkotukset ja häätämiset kodeistaan, äidinkielen likvidointi, työpaikkojen menetys, evakkomatkat, työarmeijat, palautettujen sotavankien sulkeminen Neuvostoliiton vankiloihin, ja miljoonien ihmisten nälkäkuolemat, joista kärsi eniten Venäjän vallankumouksen jälkeen itsenäisyyttä tavoitellut Ukraina.

Viktor ja Olga Rimpilä, lapset Erkki ja Eila.

Sotkamossa 1853 syntynyt Antti Rimpilä ja Kontiolahdelta kotoisin ollut Anna Juntunen avioituivat ja saivat kaikkiaan 8 (eri puolella Suomea syntynyttä) lasta, joiden nimet olivat Amanda (s. 1884 Kokkola), Viktor (s. 1887 Sievi), Aksel (s. 1889 Turku), Anna (s. 1892 Hanko), Edvard (s. 1894 Hanko) , Johanna (s. 1896 Hanko), Martta (s. 1899 Hanko) ja Esther (s. 1903 Hanko)

Viktor Rimpilä (1887 – 1942) osoitti jo nuorena innostusta kivenhakkuuseen ja – veistämiseen. Tämän puolesta puhuu (Eila-tyttärellä) säilynyt vuonna 1912 otettu kuva Hangon kiviveistäjien kurssilta. Miesjoukosta löytyvät isä Antti Rimpilä, ja hänen kaksi poikaansa Aulis ja Viktor. 

Siirtolaisuuden vetovoima Amerikkaan oli valtava, ja sinne lähti Viktor Rimpiläkin vuonna 1906. Jo vuonna 1916 hän sai USA:n kansalaisuuden ja avioitui Viipurin läänissä syntyneen Olga Kitusen (1893 – 1988) kanssa.

Mielenkiinto Neuvostoliittoon, tulevaan työläisten isänmaahan, valtasi myös Viktorin. Vuonna 1922 Viktor ja Olga lähtivät matkaan. Olga joutui odottamaan useamman kuukauden Suomessa ennen kuin pääsi miehensä luokse Karjalaan. 

Petroskoissa syntyi (1923) heidän esikoisensa Erkki Rimpilä.

Rimpilät palasivat piakkoin U.S.A:han, (Concord, MA), jossa vuonna 1925 syntyi tytär Eila. Amerikkaan he eivät sittenkään jääneet pysyvästi...

Petroskoin suomalainen koulu, toinen aste, 1933-1934. Kiviveistäjä Viktor Rimpilän poika Erkki Rimpilä syntyi Petroskoissa ja on merkitty tähän kuvaan.

Jo Amerikassa Rimpilää pidettiin suuressa arvossa Svenssonin kivenveistofirmassa. Silti haave suurenmoisista mahdollisuuksista, jotka hänen mielestään avautuivat Venäjällä, ei antanut rauhaa. Niin Rimpilät lähtivät vielä kerran Karjalaan. Lähtijöitä oli paljon, sillä vuonna 1931 Karjalan kuume oli korkeimmillaan. Eikä Viktor pettynyt.

Petroskoissa ryhdyttiin juuri Leninin patsaan tekemiseen, ja suunnittelijaksi oli kutsuttu tunnettu leningradilainen taiteilija Matvei Manizer. 

Hän huomasi Viktorissa heti lahjakkaan mestarin ja uskoi tämän kykyihin. Manizer teki patsaan kipsistä ja Viktor tovereineen veisti sen Äänisjärven Goltsan saarelta tuodusta graniitista. 

Patsasta oli luonnostelemassa muitakin suomalaisia siirtolaisia: Linfors, Hautamäki, Rautio, Pennanen, Kultamäki ja kalajokilainen Nikolai Häränoja. 

Viktorin Eila-tytär tiesi sanoa Sevanderille, että isänsä mainitsi kuuden miehen ”hävinneen” Suuren Vihan aikana. 

Patsaan juhlalliset avajaiset pidettiin Lokakuun juhlilla 8.11.1933.

Vuonna 1935 Rimpilä komennettiin Moskovaan, missä hän jatkoi uurastustaan ja loi uusia teoksia. Vuonna 1942 Rimpilän perhe oli sotaisessa Moskovassa. 

Siellä Viktor Rimpilän elinpäivät päättyivät nälkäkuolemaan.

Ote Moscow News -lehdestä, 1934):

Tämän Karjalan pääkaupungin Petroskoin aukiota hallitsevan, graniitista hakatun mahtavan Lenin-patsaan on tehnyt amerikansuomalainen Viktor Rimpilä, joka prikaateineen työskenteli väsymättömästi muovaillessaan valtavia kivilohkareita. (Moscow News –lehti, 7.11.1934)

Sources:

Stalin purges, The Great Purge / The Great Terror.

What happened in July 1937 - October 1938: Mass repressions against "kulaks", "dangerous" ethnic minorities, family members of opposition members, military officers, Saboteurs in agriculture and industry. 

Sevander, Mayme.Vaeltajat. Siirtolaisuusinstituutti, Turku. 2000.

Viktor Rimpilän perhe nimiluettelona.

Antti Rimpelä, 25.3.1853 Sotkamo         isä ja äiti                                      Anna Juntunen Rimpilä, 19.7.1861 Kontiolahti

Lapsia:

  Amanda Rimpilä, syntyi 21.10.1884 Kokkola, kuoli 14.12.1973 Calumnet, Houghton, Michigan, USA

 Viktor Rimpilä, syntyi 1.1.1887 Sievi , kuoli Moskovassa 1942.

Vaimo Olga Kitunen Rimpelä, syntyi Wiipurin läänissä 1893, kuoli 1988.

2 a.      poika Erkki Rimpilä, syntyi 1923 Petroskoissa Neuvostoliitossa. Lukuvuoden 1933 -1934 kävi toisen asteen koulua Petroskoissa. (Kuva yllä.) Kuoli 2009.

2 b.      tyttö Olga Eila Irja Rimpilä, syntyi 23.7.1925 Concord, Massachusetts, USA, kuoli 2.10.2008. Hautapaikka Malmin Hautausmaa, Helsinki. 

 Aksel (Aulis joissakin lähteissä) Rimpilä, 5.8.1889 Turku.

 Anna Maria Rimpilä Fellman, syntyi 18.1.1892 Hanko, kuoli 4.3.1980, Meriden, New Haven, Connecticut, U.S.A.

Aviomies Leander J. Fellman, syntyi 18.2.1892 Suomessa, kuoli 8.3.1982 Calumet, Houghton, Michigan, USA.

Fellmaneille syntyi 7 lasta.

 Edvard Rimpilä, syntyi 10.5.1894 Hanko, kuoli 2.10.1953 New London, Connecticut, USA.

Vaimo Lempi Elisabeth Simonson Rimpilä, syntyi 29.10.1895 Massachussetts U.S.A, kuoli 15.2.1979, New London, Connecticut, USA.

Saivat kaksi lasta.

 Johanna Rimpilä Raunila, 23.12.1896 Hanko

Aviomies: Antti Raunila

Lapsi: Pauli Ensio Raunila, s. 23.3.1924 Hanko, k. 18.3.1998. Hautapaikka Helsingissä. 

Martta Rimpilä, 14.6.1899 Hanko

 Esther Rimpilä Rossi, s. 18.2.1903 Hanko, kuoli 31.12.1996 Vernon, Tolland, Connecticut, USA.

Aviomies: Kaarle eli Kalle Rossi syntyi 14. lokakuuta 1900 Rautalammin Sonkarinsaarella. 

Hän lähti Suomesta siirtolaiseksi Amerikkaan vuonna 1923. Huhtikuussa 1927 Kalle Rossi ja Esther Rimpilä avioituivat.

Lapsia syntyi kaksi, Irja eli Eleanor (myöh. Dube)  ja Elsa eli Elsie (myöh. Huntington). Molemmat tytöt syntyivät pariskunnan New Yorkin vuosina, 1928 ja 1929.