30.11.20

Hyvää Itsenäisyyspäivää, 6.12.2020. Kiitos ja kunnia niille, joille se kuuluu.

Itsenäisyyspäivänä, 2020. Tervehdys Kolarista.

Olkaamme ylpeitä ja kiitollisia myös Satan Jampun (Jalmari Vaattovaaran) muistopatsaasta Sieppijärven sankarihautausmaalla. Itsenäisyyden takuumiehet ja -naiset levätköön rauhassa. Meillä on hyvä maa.

Vuoden tärkeimpänä juhlapäivänä tervehdin ja toivotan sinulle arvokasta itsenäisyyspäivää, 6.12.2020.

Katariina Korhonen




Isänmaa, itsenäinen Suomi, hyvä me!

25.9.20

Sieppijärveltä maailman merille. Petri Vaattovaara

Sieppijärveltä maailman merille: Ilmatutkimusta ilmaston hyväksi
Petri Vaattovaara, FT, Dosentti 
Vasitun Luudan kesäporinat. 1.8.2020
Kolarin kotiseutumuseo, Sieppijärvi.

Sieppijärvellä asuminen osallisena meri- ja ilmakiinnostukseen

Yksi tärkeä tekijä on ollut nuoruusvuosina veden jatkuva läsnäolo eli rehevä Sieppijärvi itse.

Ympäristössä on myös yleisesti puhdas ilmanlaatu, näkyvyys halutessa Ylläkselle asti.

Puhdas ilma oli hengittää myös Sieppijärven koulussa, jossa itse koulun päärakennus toimi sisäpihan suojana liikenteen päästöille ja melulle myös turismiaikoina.


Xiamen, Kiina 2008




Hiukkasten tarttuminen hengityselimiin


www.hiukkastieto.fi




Maapallon ilmasto on jo lämmennyt noin asteen esiteollisesta.
Jos kasvihuonepäästöjä ei nopeasti vähennetä merkittävästi, 1,5 asteen raja ylitetään. 








eli
IPCC:n eli hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (*Intergovernmental Panel on Climate Change*) tavoitteena on analysoida tieteellisesti tuotettua tietoa ilmastonmuutoksesta kansallista ja kansainvälistä päätöksentekoa varten.

Tämä linkki on Erikoisraportti Global Warming of 1,5 C .



Vasittu Luuta ry. on kotiseutuyhdistys, joka Kolariin perustettiin 2011. Se ei ole ns. yhden asian liike. Jäsenet toiminnallaan tekevät ja tallentavat kolarilaista paikallisperinnettä ja -historiaa. Tätä blogia ylläpitää yksi yhdistyksen perustajajäsenistä, Katariina Korhonen (ent. Granat). Yhteydenottoihin vastataan.

31.7.20

Uppotukki ansaitsee Pro-Sieppijärvi tunnustuksen.

teksti ja kuvat: katakorhonen56@gmail.com

TARINA UPPOTUKISTA



    Kuva 1. Sieppijärvi - katsottuna Uppotukin pihalta käsin. Horisontissa näkyy Ylläs - jos pouta sallii.



Kuva 2. Alla.
Uppotukki on tämän paikan nimi. Talo komistaa Sieppijärven rantaa.
Uppotukin tarina on saanut alkunsa entisvanhaan 1890-luvun lopulla, sillä Aukusti Koskenniemi vihittiin Fredrika Nikumaan kanssa vuonna 1900. Silloin Uppotukki oli Järvirovan tilan yksi torpista.

.
Koskenniemen Aukustin ja vaimonsa Fredrika Efraimintytär Nikumaan tiedetään asuneen tätä taloa silloin, kun se oli pienempi torppa. Aukustia kutsuttiin Järvirovan Aukustiksi He ehtivät saada kaksi lasta; niin oli lyhyt Fredrikan elämänkaari. Aukustin ja Fredrikan lapsia olivat Kalle ja Ensi Koskenniemi.
Vuosilukuina Aukusti Koskenniemen perhe:
  • Järvirovassa syntynyt poika, Aukusti Koskenniemi, 27.4.1873 - 24.9.1951. "Kuhmu-Aukku".
  • Aukustin puoliso, Fredrika Efraimintytär Nikumaa, 16.1.1878 - 3.9. 1910. 
  • Järvirovassa syntynyt pariskunnan tytär Ensi Amalia Koskenniemi, 3.10.1906 - 20.1.1944.
  • Järvirovassa syntynyt pariskunnan poika, Kalle Kustaa Koskenniemi, 29.5.1903 - 31.1.1953. "Kettu-Kalla".Kalle perusti perheen Alli Amanda Satan (1904 - 1969) kanssa.
  • Torpparin tytär, Ensi Amalia Koskenniemi oli menettänyt äitinsä 4-vuotiaana. Myöhemmin hän perusti perheen Hannes Lorensinpoika Jussin kanssa. Pariskunnan lapsia olivat Maila Jussi Frant (1929-2007), Ebba Jussi Ylitervo (s. 5.8.1930), Mauno Jussi (1935 - 1961) Mirjam Jussi Ylitervo (1938-2011), Martti Jussi (1940-1983) ja Eero Jussi (1943 - 2012).    
Kuva 3. Alla. 
Tossu. Löytynyt pirtin uunin takaa.


Vanhoilla päivillään Ensi (Koskenniemi) Jussin tytär, Ebba Jussi Ylitervo (s. 1930) on käynyt äitinsä vanhassa, tyhjäksi jääneessä syntymäkodissa. Mahdollista on, että myös Ebba ja vuotta vanhempi sisarensa Maila olisivat niin ikään syntyneet Järvirovan torpassa. Vanhan torpan hirret siirrettiin Patotien varteen, järven rannalle Järvirovasta. Yksi viimeisiä talon omistajia lienee ollut Sieppijärven Jussi-sukuinen mies. (Tilakartassa merkintä: Kujala, Martti ja Eero Jussi)


Kuva 4. Tilakartat; niiden avulla Maikkilaan, jota hoitivat emäntä Lempi Amanda Pääkkölä, o.s. Koskenniemi ja Väinö Sylvester Pääkkölä.


Nykyisiä Uppotukin omistajia ovat Leila ja Urho Vaattovaaran lapsista sisarukset Pirjo, Aija ja Siiri perheineen. He ovat perustaneet yrityksen; toiminnanjohtajana toimii Aija Jantunen.

Uppotukki on erotettu Maikkilasta, jonka isäntäpari Lempi ja Väinö Pääkkölä olivat Leila Vaattovaaran vanhempia.
Lempi Amanda (o.s. Koskenniemi) Pääkkölä, 1913 - 1967: vanhemmat Kalle Erkinpoika Koskenniemi ( 1886 - 1918) ja Tyyne Katariina Filppa (1889 - 1954). 

Kirjassani Peiliin katsomisen paikka, Ursulan tyttäret, löytyy tietoa ja tarinaa (s. 82 - 87) Tyynen ja Kallen jälkipolvien elämästä.  
Väinö Sylvester Pääkkölä (1912 - 1979) oli Amanda Jussin ja Jonne Pääkkölän poika.



Kuva 5. Lempi ja Väinö Pääkkölän jälkipolvet.
Vasemmalta Lauri eli Lassi Pääkkölä (1935 - 1988), Martti Pääkkölä (s. 1940),
Veikko Pääkkölä (1943 - 1987), 
alhaalla ensin Aila (Pääkkölä) Koivumaa (s. 1938) ja Leila (Pääkkölä) Vaattovaara (1933 - 2007).

Kuva 6 ja 7,
Liisa (o.s. Uusimaa) Virtanen on antanut minulle alla olevat kaksi kuvaa saatesanoilla,
"Sieppijärven hautausmaa, ja kiviin kaiverretut esivanhempien nimet".
                      
Alemman kuvan Aukusti ja Fredrika (Järvirovan Aukusti ja Nikumaan Fredrika) olivat ylempään hautakivikuvaan merkityn Ensi Jussin äiti ja isä. Ensin miestä puolestaan kutsuttiin nimellä Hannes Jussi (Johanneksen sijaan).


👉👉👉👉👉👉👉👉👉👉👉👉👉👉 

Teuvo Lapinniemi kirjoittaa runoja. Tässä julkaisussa onnitteluruno Aijalle.
















Aijalle 23.03.2018


Tässä juttu  ihmiselle, joll` on tarmoo aatokselle,

myöskin työtä tekevälle, rouva Aija Jantuselle.

 

Leilan, Urhon, viides tuote, näytti olevansa tuore.

Vaikka oli vielä lapsi, kirjoitteli lehtiin asti.

Näytti olevansa hyvä, tunteen, tiedon palo syvä.

Palautteen saivat kaikki, ihmetteli kylän raitti,

kuinka nuori lapsonen, osaa kaiken parhaiten.

 

Pellon kunnan lukioon, opiskelun hurmioon,

Aija suuntas askeleensa, otti opit omaksensa.

Työsti omaa tiedon sarkaa, oppi kun ei koskaan

karkaa.

 

Kesätulon hankintaan, suuntasi hän Tukholmaan.

Pitkää päivää aivan naattiin, rahat kotiin 

lääkekaappiin.

Varaa karttui tutkintoon, Oulun yliopistoon,

valkolakki mukanansa, siellä kohtas

 rakkaimpansa,

 nuoren, komeen uroksen, Terho ”Jussi” Jantusen.

 

Tampereelle Hervantaan, suuntasivat asumaan.

Yliopistossa siellä, Aija jatkoi opintiellä.

Viimein koitti suuri hetki, päättyi Aijan opinretki.

Läheisillä kostui linssi, Aijast`tuli ”tippainssi”.

 

Kahden, elon maailmaa, alkoivat he valloittaa.

Kuoreveellä ollessaan, palavassa rakkaudessaan,

päättivät he edustaa, oman perheen perustaa.

Pettyi pohjan urokset, Aija teki Jantuset,

otti Jussin miehekseen, omaksensa ainaiseen.


Vinkkilässä asuessaan, ihan eka talossaan,

järjestivät aika pommin, saivat Erikan ja Tommin.

Kulkeissansa Suomen maata, osoitteita eivät saata,

sukulaiset aina muistaa, koska urapolku luistaa,

Aijalla ja Juhanilla, tieto on kuin nauhurilla,

sillä tarkistaa he voivat, elämänsä säkeet soivat.

 

Merenrantakaupunkiin, Rauman rannan      maisemiin,

asettui tuo pariskunta, perheinensä kaikkinensa.

Aijan olo itsellään, vakiintui, ja tiedetään,

hällä olo hyvä on, osaaminen verraton.

Itsetietoituus ja varmuus kasvoi, minkäs sille Aija mahtoi.

 

Markkinointiin Kemiraan, Aija pääsi mukanaan,

laaja alan tuntemus, kehitykseen johdatus.

Raumalaiset suruissaan, joutui Aijast` luopumaan.

Espoon suvisaaristossa, jälleen meren rantamissa,

asuivat he suunnitellen, omaa taloo ajatellen.

 

Tuntui suunnittelu hyvältä, tekeminen syvältä,

urakoinnin vaikeudet, monenlaiset muutokset,

voittivat he tarmollaan, valmistuikin ajallaan,

koti kaunis lämpöinen, perheen omaks` yhteinen.

Aija saikin huokaella, katsella ja ihastella,

olla kukkana kotona, oman talon terassilla.

 

Pohjolassa vaikeus, Itämeren ankeus,

tuottaa suruu puseroon, mistä apu ahdinkoon?

Aija, tyttö pohjoisen, ratkoo pulmaa kerallaan

tähtikaarti Suomenmaan.

Ovat ihan tosissaan, ylpeyttä rinnassaan,

tuntee Aijan sukulaiset, sekä miehet että naiset.

Itämeri- sarja loisti, tiedonpuutetta se poisti.


Työssä suuret muutokset, johtajien vaihdokset.

Johtaa usein törmäyksiin, joskus jopa vääryyksiin.

Aija ei voi sitä sietää, senhän kaikki meistä tietää.

Päätös syntyy tuota pikaa, siinä ei oo mitään vikaa:

mietinnästä tulee tulos, lähden työstäni mä ulos.

 

Yrittäjän maailmaan, Aija sopii luonnostaan.

Kera kootun, hyvän tiimin, Aija tekee monen diilin.

Puolen vuosikymmenen, takonut on firma sen, tahtotytön pohjoisen.

 

            Toivomme elon polullesi onnen kukkaa monta,

monta ilon aamua ja iltaa surutonta.

Meiltä kiitos ihmiselle, oman suvun sydämelle, meidän Aija

Jantuselle, 


sisarukset perheineen.

14.3.20

Talvisotaan (1939 - 1940) syntynyt Juha Pentikäinen, 80 vuotta.

Juha Pentikäinen (kuvassa oikealla)
on kirjoittanut muistelmansa, jonka Väyläkirjat julkaisi Pentikäisen syntymävuoden 1940 kunniaksi. 
Vuoden 1940 maaliskuu oli talvisodan päättymisen aikaa Suomessa; talvisotaa seurasivat jatkosota ja Lapin sota. 
Niinpä Pentikäisen muistelmateoksen nimi on Synnyin talvisotaan. Muistamia kolmesta sodasta 1939 -1945.

Onnittelen Juha Pentikäistä muistelemalla metsäsuomalaisseudulle tehtyä tutkimusmatkaa, 2015. 
Valitsin onnittelurunoksi tietäjä Kaisa Vilhuisen ÄHKYTAUDIN LUVUN. 

Parhaimmat 80-vuotisonnittelut tuotteliaalle tutkijalle, tutkimusmatkailijalle ja kirjoittajalle - hienolle opettajalle!


   2015. Finnskogen.







Olin Juha Pentikäisen opastamalla
 "metsäsuomalaisretkellä muistojen, Kaarle XII:n ja Karhun kannoilla", elo-syyskuussa 2015.



Ruotsi pyrki sotimalla suurvallaksi samaan aikaan 1600-luvulla, kun "se kutsui" suomalaisviljelijöitä tilavammille Värmlandin kaskimaille. Tämä oli Finnskogenin alku. Suomalaismetsien alkuperäinen kulttuuri ja ihmisten kieli (suomi) säilyi vuosisatoja. Viimeinen "tietäjä" kuoli 1900-luvun puolivälissä.     

Finnskogen / Finnkultur / Keski-Ruotsin ja Norjan rajaseudut:
Torsby Finnkulturcentrum perustuu Richard Brobergin kirjastoon.
Museossa Sinikka ja Matti -nimiset nuket kertovat lapsille ja muille, kuinka Suomen vanhaa perua olleet ihmiset elivät Finnskogen-alueella ennen 1950-lukua. 

Sinikka Langeland, kommentit professori Timo Leisiö.

ÄHKYTAUDIN LUKU. ÄHKYRUNE.

Ähkypoika ähkyräinen,
Toinem poika tolleroinen,
Kolmas (poika) molleroinen!
Anna mullen vanttura,
Vantturan kahain,
Jolla minä ähkytautia tempaisen,
Pistotautia repäisen.
Tul kokkoi mustalta joilta,
Jollanka yks siip vettä viisti ,
Toinen taivasta jakoi,
Jolla oli kovat kourat -
Vaam mull`ov vielä kovemmat.

Kaisa Vilhuinen (1855 - 1941) oli Finnskogenin viimeinen tietäjä, runonlaulaja. Ähkyrunon on vuonna 1926 muistiin merkinnyt Lauri Kettunen.
                                                 
KARHUN EMUU -kirjan hankin Torsbyn museokaupasta. 
Kirjan kansitaitteesa on Sinikka Langeland, s. 1961.
Sinikka asuu Hedmarkissa i Finnskogen. Hän on muusikko ja kirjailija, joka on  
ammentanut esittämänsä laulut ja runot ja kansanmusiikin omasta rikkaasta kulttuuriperimästään.  Sinikka siis laulaa ja soittaa kanteletta ja suomalais-ugrilaista harppua. Hän on levyttänyt.






Juha Pentikäisen tutkimusaiheet 
ovat itseäni innostaneet keräämään  hänen teoksiaan. Alla muutama kansikuva kirjoista, joita löytyy kirjahyllystäni.


Julkaisuja suomeksi:
Kulttuuriantropologia (Lauri Hongon kanssa), 1970.
Marina Takalon uskonto, 1971.
Uskonto, kulttuuri ja yhteiskunta, 1987.
Kalevalan mytologia, 1987.
Suomalaisen lähtö, 1990.
Uskonnot maailmassa (Katja Pentikäisen kanssa), 1992.
Saamelaiset: Pohjoisten kansojen mytologia, 1995.
Lumen ja valon kansa (Katja Hyryn ja Antti Pietikäisen kanssa), 1995.
(Kristfried Gananderin) Mythologia Fennica, 1995.
Suomen kulttuurivähemmistöt, 1997.
Lars Levi Laestadius, Lappalaisten mytologian katkelmia (kääntänyt Risto Pulkkinen), 2002.
Karhun kannoilla. Metsänpitäjä ja mies, 2005.
Kontionpoika ja tsaarintytär (Vesa Matteo Piludun kanssa), 2006.
Samaanit. Pohjoisten kansojen elämäntaistelu, 2006.
Pyhän merkkejä kivessä (Timo Miettisen kanssa), 2003.














TALVISOTA 1939 - 1940. Mukana Vaattojärven Oskari Heikki.

Kuvassa Aune ja Oskari Heikki Vaattojärveltä.


(Kauko) Oskari Abielinpoika Heikki (e. Kangas) syntyi Kolarin Vaattojärvellä 16.9.1911.
Hän solmi avioliiton vuonna 1936 Aune Pasman kanssa; häät pidettiin morsiamen kotona Pasmajärven Vanhassatalossa.
Lapsista (8) Hilkka syntyi 1937 ja Nante 1938.

Tummat pilvet varjostivat isänmaatamme. Marraskuussa 1939 alkoi talvisota. Isän oli lähdettävä sinne jonnekin. Äiti odotti kolmatta lasta. Ja niin syntyi tammikuussa 1940 Heikin perheelle talvisodan lapsi, Eini.

Talvisota kesti 105 päivää. Kun sota 13. maaliskuuta 1940 päättyi, Oskari pääsi rintamalta kotiin. Kesäkuussa 1941 Oskarin oli taas lähdettävä. Hänet kotiutettiin jatkosodan päätyttyä. Kotiin Vaattojärvelle hän palasi joulukuussa 1944.

Lapin sotaan hänen ikäluokkaansa ei enää kutsuttu. Perhe saatiin kotiin evakkomatkalta Ruotsin Sundsvallista kesäkuussa, 1945.

Oskari kuoli 18.5.1984.

Kuvassa Kaisa Sofia Eevantytär Pieskän sukujuuret.
Kaisa Sofiasta tuli Abiel Heikin äiti, ja näin olleen hän on Vaattojärven Heikkien esiäiti.




Sukupuukuvassa Heikin Oskarin ja sisarusten vanhemmat ja muutama esi-isien sukupolvi.