Itsenäisyyspäivänä, 2020. Tervehdys Kolarista.
Olkaamme ylpeitä ja kiitollisia myös Satan Jampun (Jalmari Vaattovaaran) muistopatsaasta Sieppijärven sankarihautausmaalla. Itsenäisyyden takuumiehet ja -naiset levätköön rauhassa. Meillä on hyvä maa.
Vuoden tärkeimpänä juhlapäivänä tervehdin ja toivotan sinulle arvokasta itsenäisyyspäivää, 6.12.2020.
Katariina Korhonen
Tässä juttu ihmiselle, joll` on tarmoo aatokselle,
myöskin työtä tekevälle, rouva Aija Jantuselle.
Leilan, Urhon, viides tuote, näytti olevansa tuore.
Vaikka oli vielä lapsi, kirjoitteli lehtiin asti.
Näytti olevansa hyvä, tunteen, tiedon palo syvä.
Palautteen saivat kaikki, ihmetteli kylän raitti,
kuinka nuori lapsonen, osaa kaiken parhaiten.
Pellon kunnan lukioon, opiskelun hurmioon,
Aija suuntas askeleensa, otti opit omaksensa.
Työsti omaa tiedon sarkaa, oppi kun ei koskaan
karkaa.
Kesätulon hankintaan, suuntasi hän Tukholmaan.
Pitkää päivää aivan naattiin, rahat kotiin
lääkekaappiin.
Varaa karttui tutkintoon, Oulun yliopistoon,
valkolakki mukanansa, siellä kohtas
rakkaimpansa,
nuoren, komeen uroksen, Terho ”Jussi” Jantusen.
Tampereelle Hervantaan, suuntasivat asumaan.
Yliopistossa siellä, Aija jatkoi opintiellä.
Viimein koitti suuri hetki, päättyi Aijan opinretki.
Läheisillä kostui linssi, Aijast`tuli ”tippainssi”.
Kahden, elon maailmaa, alkoivat he valloittaa.
Kuoreveellä ollessaan, palavassa rakkaudessaan,
päättivät he edustaa, oman perheen perustaa.
Pettyi pohjan urokset, Aija teki Jantuset,
otti Jussin miehekseen, omaksensa ainaiseen.
Vinkkilässä asuessaan, ihan eka talossaan,
järjestivät aika pommin, saivat Erikan ja Tommin.
Kulkeissansa Suomen maata, osoitteita eivät saata,
sukulaiset aina muistaa, koska urapolku luistaa,
Aijalla ja Juhanilla, tieto on kuin nauhurilla,
sillä tarkistaa he voivat, elämänsä säkeet soivat.
Merenrantakaupunkiin, Rauman rannan maisemiin,
asettui tuo pariskunta, perheinensä kaikkinensa.
Aijan olo itsellään, vakiintui, ja tiedetään,
hällä olo hyvä on, osaaminen verraton.
Itsetietoituus ja varmuus kasvoi, minkäs sille Aija mahtoi.
Markkinointiin Kemiraan, Aija pääsi mukanaan,
laaja alan tuntemus, kehitykseen johdatus.
Raumalaiset suruissaan, joutui Aijast` luopumaan.
Espoon suvisaaristossa, jälleen meren rantamissa,
asuivat he suunnitellen, omaa taloo ajatellen.
Tuntui suunnittelu hyvältä, tekeminen syvältä,
urakoinnin vaikeudet, monenlaiset muutokset,
voittivat he tarmollaan, valmistuikin ajallaan,
koti kaunis lämpöinen, perheen omaks` yhteinen.
Aija saikin huokaella, katsella ja ihastella,
olla kukkana kotona, oman talon terassilla.
Pohjolassa vaikeus, Itämeren ankeus,
tuottaa suruu puseroon, mistä apu ahdinkoon?
Aija, tyttö pohjoisen, ratkoo pulmaa kerallaan
tähtikaarti Suomenmaan.
Ovat ihan tosissaan, ylpeyttä rinnassaan,
tuntee Aijan sukulaiset, sekä miehet että naiset.
Itämeri- sarja loisti, tiedonpuutetta se poisti.
Työssä suuret muutokset, johtajien vaihdokset.
Johtaa usein törmäyksiin, joskus jopa vääryyksiin.
Aija ei voi sitä sietää, senhän kaikki meistä tietää.
Päätös syntyy tuota pikaa, siinä ei oo mitään vikaa:
mietinnästä tulee tulos, lähden työstäni mä ulos.
Yrittäjän maailmaan, Aija sopii luonnostaan.
Kera kootun, hyvän tiimin, Aija tekee monen diilin.
Puolen vuosikymmenen, takonut on firma sen, tahtotytön pohjoisen.
Toivomme elon polullesi onnen kukkaa monta,
monta ilon aamua ja iltaa surutonta.
Meiltä kiitos ihmiselle, oman suvun sydämelle, meidän Aija
Jantuselle,
sisarukset perheineen.
 |
| Kuvassa Kaisa Sofia Eevantytär Pieskän sukujuuret. Kaisa Sofiasta tuli Abiel Heikin äiti, ja näin olleen hän on Vaattojärven Heikkien esiäiti. |
