Sieppijärven ensimmäinen uudisasukas asutti Satan taloa, tuli Koivukylän ja Köngäsen kautta, oli nimeltään Juntti Martinpoika Juusola

Teksti: Katariina Korhonen
Julkaistu ensimmäisen kerran (2019) kirjassa (s. 20 alkaen) 
Kata Vienontytär Korhonen: Peiliin katsomisen paikka, Ursulan tyttäret. Tornionlaakson paikallishistoriaa vaimoitten näkökulmasta.  

Henkilökuvaus Sieppijärven ensi vaimoista
Brita Ollintytär (1722 – 1812) Sieppijärvi, ja siskonsa Anne Kuttainen  

Brita Ollintytär ja siskonsa Anne olivat Sieppi-Äijän lapsenlapsia. Heidän isänsä oli Olli Juntinpoika ja äitinsä Ingrid Juntintytär.

Paulaharjun tarina Sieppi-Äijästä muistuttaa melkoisesti sitä historiallista miestä, joka tuli Koivukylästä Köngäsen kautta Sieppijärvelle ja joka ensimmäisenä uudisasutti Satan taloa. Hänen nimensä oli Juntti Martinpoika Juusola ja vaimonsa Anna Olsdotter. He saivat tiettävästi kaksi poikaa. Vanhin Olli-poika oli syntynyt Pajalassa juuri ennen Sieppijärvelle muuttoa.

Kun aika koitti, Olli Juntinpoika Sieppijärvi (1687- 1753) otti vaimokseen Ingrid Jönsdotterin. Oletan Ingridin syntyneen Pajalan - Tärännön suunnalla, eikä kovin ihmeellistä olisi, vaikka Ingrid olisi ollut lappalaisten perua äitinsä puolelta. Varmuudella Ingridin isä kuitenkin oli Jöns eli Juntti, sillä Ingrid oli Jönsdotter. Melkoisella varmuudella Ingridin isä on ollut maata viljelevä uudisasukas. Ingridin kaukaista taustaa ei luonnollisesti enää ”muisteta”. Talon emännällä ollut missään tilanteessa miehen asemaa; Ingridistä emäntänä ei välttämättä ole tehty ainutta merkintää maakirjoihin.

Olli ja Ingrid Sieppijärven aikana (1700–1750) koko seutu kasvoi, väkeä liikkui ristiin rastiin, ja Satan talon ympärille perustettiin taloja. Samaan aikaan muutkin rannat, nuo vanhojen järvikalastajien tutuiksi tekemät, alkoivat saada pysyvää uudisasutusta Pellosta ja alempaa Ylitorniolta; Pajaisen suku laajeni Pajalasta käsin, ja Jokijalan suku Kolarista. 

Samaan aikaan tapahtui maanlaajuisesti: Venäjä miehitti Suomen, joka puolella kärsittiin Isonvihan väkivaltaisesta miehityksestä piilopirtteineen (1713 – 1721). Sodat, kulkutaudit ja katovuodet häiritsivät kehitystä. Pieneksi jääkaudeksi kutsuttu ilmastohäiriö aiheutti vuosien 1695–1697 suurkadot ja väestökatastrofin. Perheet menettivät lapsia, ihmisiä vietiin pakkotyöhön Venäjälle eikä voi kuin ihmetellä, että tuostakin ajasta on selvitty.

Niinpä Olli (1687–1753) ja Ingrid (k. 1742) Sieppijärvi yhdessä, aivan kuten Juntti ja Anna Sieppijärvi aikaisemmin, jatkoivat kylän ja Satan talon elämää; ehtipä Olli isännöidä tulevaa Pääkkölän taloakin (entistä Jatkoa) muutaman vuoden ajan ennen kuolemaansa. Tärkeimpänä hyvinvoinnin mittarina pidän ehdottomasti Ollin ja Ingridin tyttäriä; pariskunta onnistui saamaan peräti kaksi tervettä tytärtä! Tytöille annettiin nimet Anne Olofsdotter Sieppijärvi ja Brita Olofsdotter Sieppijärvi.

Tytöistä kasvoi pitkäikäisiä ja ilmeisen haluttuja vaimoja. Ollin ja Ingridin nuorempi Anne-tytär napattiin Lappiin vaimoksi Kuttaiselle, mutta vanhemmalle Brita-tyttärelle ”riitti saumaa” kotoa käsin. Häntä ei viety miehelään kauas pois. Hän otti aviomiehet ”kotoa Sieppijärveltä kotiinsa Sieppijärvelle” ja siinä sivussa kasvatti maallista omaisuuttaan saamalla miestensä nimissä taloja emännöitäviksi ja järjestelemällä jälkipolviensa asettumista lähelle kotia. Britan salaisuus oli pitkäikäisyys, jonka on täytynyt merkitä myös henkistä vireyttä ja geeneihin perustuvaa temperamenttia.

Kaiken kaikkiaan Brita Ollintyttären elinvuosista (1722 – 1812) tuli Naamijoki-varren asuttamisen näkökulmasta uudisasutuksen pioneeriaikaa. Kolarinsaaressa ja Saarenputaalla oli jo ennen ”Brita Ollintyttären aikaa” perustettu Moonan, Pudaksen, Simun, Raution, Tiensuun (ent. Immon) ja Lanton talot. Sieppijärvellä oli vanha Iivarin talo pantu alulle, Filpan talo myös. Myöhemmin 1750-luvulla vanhaan Jatkon taloon muutti Heikki Ollinpoika Pääkkölä; mies joka oli muuttanut rahaksi ison Pääkkölä-nimisen talonsa Turtolassa - myymällä sen Svansteinin ruukille. Pellolaissyntyinen, Pasmajärvelle siirtynyt Olli Heikinpoika (1736 – 1827) puolestaan perusti Pasman kantatalon vuonna 1765. Hän avioitui vuonna 1764 leskivaimo Brita Laurintyttären (1728 – 1804) kanssa.

Uudisasutuksen kehitys perustui solmituille avioliitoille, ja esimerkiksi Isonvihan jälkeen kiristetyillä palkollissäännöille ja palveluspakolle: ”Jokaisen työkykyisen, joka ei omistanut maata tai itsenäistä elinkeinoa, oli mentävä palvelukseen. Muuten hänet julistettiin irtolaiseksi.” Niin jatkui Brita Ollintytär Sieppijärven tarina. Hänen ”huhtikuiseksi onneksi” koitui vuonna 1744 solmittu avioliitto ”Iivarin isännän” kanssa. Avioliiton voi tässä tapauksessa kuvata myös toisin, näin. Olli-isä naitti tyttärensä itsensä ikäiselle talolliselle, joka oli noin vuotta aikaisemmin ilmestynyt Iivarin talon isännäksi.

Tämä isäntä ja Britan ensimmäinen aviomies oli Pajalan pirkkamiehen, Lassi Lassinpoika Pajaisen (1545–1617), pojanpojanpojan poika eli vuonna 1690 syntynyt Lars Hindersson Pajanen/ Lauri/ Iivari. Hän ei kuulunut Ylitornion Marjosaaresta (Torakankorvasta) Sieppijärvelle muuttaneen (1670) Antti Iivarinpoika Iivarin sukulinjaan. Tästä syystä en löydä Pajasta Erik Wahlbergin sukuluettelosta. Siksi kysyn, mitä varten Sieppijärven Brita suostui avioliittoon vanhaisännän kanssa? Britan ja Lassin avioliiton solmimisvuosi (1744) saa minulta selityksen siitä tosiasiasta, että samaan aikaan, itse asiassa tasan vuotta aiemmin (12.huhtikuuta 1743) Iivarin Sieppijärven suvusta oli kuollut ent. ruotusotilas, ent. talon isäntä, Iivari Antinpoika Iivari Sieppijärvi (1675–1743).

Olli-Äijä Sieppijärven tiedetään puolestaan kuolleen kotonaan vuonna 1753, kymmenen vuotta Iivarin isännän jälkeen. Uskon hänen nukahtaneen rauhassa viimeiseen uneensa, sillä hän ehti nähdä jopa kaksi lastenlasta Britan ja Pajasen liitosta. Ollin vävy, Pajanen/Iivari, kuoli Äijän vielä eläessä, vuoden 1750 tienoilla. Mielihyvää on kuitenkin täytynyt tuottaa tyttären uusi avioliitto Mikko Mikonpoika Satan kanssa heti Pajasen jälkeen vuonna 1752; tyttären naittaminen lienee ollut isän suuri huolenaihe.

Vanhaäijä ehti siis todistaa Satan ja Brita Ollintytär/Sieppijärvi/Pajasen avioliiton solmimisen. Jopa Mikon ikä oli nyt Britalle vain eduksi, sillä tämä oli kolme vuotta uutta miestään vanhempi. Edellisessä liitossa Brita-tyttären isä puolestaan oli ollut kolme vuotta vävyään vanhempi. Nyt olivat asiat Satan talossa hyvällä mallilla. Oli armon vuosi 1753, ja Ollin aika jättää Sieppi-Äijän maalliset Sattojen maat.

Brita Ollintytär Sieppijärven lapset Pajasen kanssa

Britan ja Lassi Pajasen kaksi lasta olivat Kaisa Lassintytär Sieppijärvi ja Heikki Lassinpoika Vaattojärvi Pääkkölä (1750 – 1791). Heikki Lassinpoika Vaattojärvi/Pääkkölä lienee saanut etunimensä isoisän, eli Henrik Hinderssonin (1660–1740) mukaan. Heikki syntyi 1750 ja kuoli 41-vuotiaana 1791 Sieppijärvellä. Heikki Lassinpojan ansioksi on laskettava se Vaattojärven ensimmäinen uudistalo, jonka Heikki perusti 1769, ja josta myöhempien vaiheiden jälkeen tuli Heikin tila.

Kaisa Lassintytär (1746–1819) seurasi äitinsä jalanjälkiä, joiden askelmitat määräsi järjen käyttö. Kaisa meni ikäneitona naimisiin ”nuoren tulevaisuuden lupauksen kanssa”. Kaisa kävi vihillä Pasmajärvelle asettuneen Pellon Vuopion suvun perua olevan uudisraivaajan pojan, Aapo Ollinpoika Pasmajärven (1768–1852) kanssa.

Aapo Ollinpoika Pasmajärvi sai myötäjäisinä osuuden Satan talosta naimalla Kaisan. Aapo puolestaan osoittautui Kaisalle aarteeksi, sillä Aalisjärveltä ”löytyi” Pasmajärven perua oleva uudistalon paikka. Aapon ja Kaisan välinen avioliitto kertoo elinkamppailun voimasta uusilla suomalaisasutuksen seuduilla, tässä tapauksessa Pellon ja muun Tornionlaakson takamailla, Sieppijärvellä ja Pasmajärvellä.

Kaisa Lassintytär jäi avioliitossaan lapsettomaksi. Hän oli 22 vuotta miestään vanhempi, joten lasten sijasta he hankkivat kiinnityksiä tiloihin. Britan tarkoitusperä tyttären naittamisessa ei ole jäänyt epäselväksi, mutta kysymyksiä se herättää. Voiko olla totta, että Kaisalle ei vuosikymmenien kuluessa löytynyt tarpeeksi isoa eli varakasta miestä? Voiko olla totta, että Kaisa palveli äitinsä piikana Satan talossa kaikki ne vuosikymmenet, kunnes ”äiti löysi” Aapo Ollinpoika Pasmajärven?

Niin tai näin, Kaisa Britantytär/Lassintytär vihdoinkin pääsi vihille. Mies (1768–1852) on varmasti ollut tyttärelle ja anopille mieleinen valinta, sillä ohjat pysyivät Britan käsissä. Aapo Ollinpoika Pasmajärvi sai liiton myötä, jo 30-vuotiaana (1798) oikeuden perustaa Aalisjärven uudistilan, Sieppijärveä ja Pasmajärveä syvemmälle erämaahan. Tuolloin 52-vuotias vaimo, Kaisa Lassintytär seurasi miestään. Näin Aapo ja Kaisa aloittivat Aalisjärven asuttamisen, kunnes siirtyivät Satan taloa isännöimään – ja päästivät uusiosuvun nuoremmat sisarukset yrittämään Aalisjärvelle.

Brita Ollintytär Sieppijärven lapset Mikko Mikonpoika Satan kanssa

Isänsä Ollin jälkeen Brita-tytär jatkoi elämäänsä suuren talonemännän otteilla kotona Satalla. Hänet oli juuri vihitty (1752) Mikko Mikonpoika Satan vaimoksi. Ikään kuin Brita olisi nahoissaan tuntenut vihdoinkin saaneensa sen, mikä hänelle kuului: hän kyllä ehtisi punoa sen sata Sattaa alulle! Ja paljon ehti Brita Sieppijärvi kokea ja tehdä valmiiksi, sillä hänen aikansa loppui vasta 90-vuotiaana, vuonna 1812.

Brita Ollintyttären ja Mikko Mikonpojan yhteiset lapset luettelona puolisoineen:

Mikko Mikonpoika Rova (1754 – 1836), puoliso Helena Olofsdotter Nykäinen (1751 – 1824);

Brita Mikontytär Satta (s. 1756), puoliso Henrik Henriksson Vinturi (mahdollisesti Korpilombolosta);

Anna Mikontytär (s. 1762) ei tietoa;

Liisa Mikontytär Satta (1763 – 1845), puoliso Kulluvaaran Esaias Persson Luttu (1751 – 1815);

Juho Mikonpoika Satta (1768 – 1815), puoliso Mikonantin Kaisa Antintytär Filppa (1766 – 1852);

Elsa Mikontytär Satta (s. 1758, kuoli Norjassa), puoliso Erik Eriksson Allard (s.1755); ja

Antti Mikonpoika Satta (1770 – 1810), puoliso Eva Mickelsdotter Nuuksujärvi (1765 – 1839).

Listalla näkyvien ja tiedossa olevien lasten nimistä voi päätellä, mihin suuntaan Britan ja Mikko jälkipolvet talojansa perustivat tai mihin asettuivat.

Ihan takuulla pidän Britan pitkää ikää geeneihin perustuvana ”elämän ihmeenä”. Koska tämä ”Äitienäiti Brita” siirsi omat äitigeeninsä kaikille tyttärilleen, ja he tyttärilleen ja tyttären tyttärilleen matkalla kohti nykypäivää, on mahdollista osoittaa, mihin haploryhmään Brita äitilinjaltaan kuului. Britan isän nimi on helppo muistaa, se oli jatkuvassa käytössä Brita Ollintyttären mukana. Geneettistä äitiperimää selvitettäessä isällä ei kuitenkaan ole merkitystä. Otan siis ”kopin Britan äidistä”, ja muistan hänen nimensä olleen Ingrid Jönsdotter, Ingrid Juntintytär. Koska Britan tytärlinja ulottunee aivan nykypäivään asti, ei äiti-Ingridin nimeä välttämättä enää tarvitse muistaa. Kunhan selvitän Britan jälkipolvien tyttäret ja Britan Anne-siskon tyttäret, selvinnee muutakin kuin mahdollinen pitkäikäisyys Britan jälkipolviin kuuluvien tytär-äiti – ketjussa.

Brita Ollintyttären sisar, Anne Ollintytär

Vuonna 1720 syntynyt Anne Olofsdotter Sieppijärvi avioitui Enontekiölle asti itseään 20 vuotta vanhemman, Petter Persson Kuttaisen (1700–1765) kanssa. Annelle ja Petterille syntyi ”seitsemän pientä Kuttaista” vuosien 1744 - 1762 aikana. Annen ja Petterin pojista yksi, Isak Petterinpoika (Kuttainen) Jatko, syntyi 4.3.1745 Tornion Lapinkylässä, Suonttavaarassa. Tämä tieto sijoittaa Sieppijärven Annen perheineen vanhaan lapinkylään. Näin lähti ensimmäinen Sieppijärven talollisentytär jatkamaan perhe-elämäänsä ylös Lappiin, Tornion Lappiin, Enontekiölle. Tiedossa ei ole, mihin Annen elämä päättyi, mutta toivon hänen selvinneen vuoden 1762 synnytyksestä hyvin, sillä lasten isä kuoli kolmen vuoden kuluttua. Tiedossani ei ole, palasiko yksikään Anne ja Petteri Kuttaisen jälkipolvista äitinsä kotimaisemiin, Sattojen maille Sieppijärvelle, tai muihin Kolarin järvikyliin. Tiedän kuitenkin, että esimerkiksi Kolarin Ruokojärvelle on avioliittojen myötä asettunut pari-kolme Jatko-suvun veljestä; heidän on ”arveltu” saapuneen tänne Tärännöstä.

1.2. Eva Mickelsdotter Nuuksujärvi (1765 – 1839), Brita Ollintyttären miniä

Eeva Nuuksujärvi ansaitsee tulla muistetuksi Aalisjärven uskomattomana leskivaimona. Lyhyen avioliiton myötä hänestä tuli 45-vuotiaana itsenäinen leski, joka vain päätti jäädä kotipaikalleen. Hän pärjäsi tilalla, jossa muut uudisasukkaat eivät olleet onnistuneet. Eeva ei periksi antanut. Kaiken kaikkiaan Aalisjärven erämaatilan uudisasutus ei onnistunut, mutta leski-Eeva totisesti teki oman osansa. Hän on ainoa paikallishistorian tuntema vaimoihminen, joka eleli ja hoiti tilaansa yksin lähes kolmekymmentä vuotta. Luulen, että Aalisjärvestä elävä tarusto tuntee Eevan; ettei vain hänestä olisi tehty se pelottavin Akka!

Eeva Mikontytär Nuuksujärvi oli syntynyt 18. maaliskuuta 1765 Övertorneån Nuuksujärvellä, ja hän oli hyvin vanhaa äitinsä sukua. Hän oli sukua, jota edelleenkin tavataan etupäässä vain suomalaisten keskuudessa (U5b1b2). Kenties hänessä oli äidiltä saatua lappalaisperimää, mikä selittäisi Eevan selviytymistä ikiaikaisella Aalisjärven saamelaisseuduilla, missä hän varmasti kohtasi myös kulkijoita. Eeva oli siis sukua, jota en sallisi edes nykyisten siirtolaisjälkeläisten kutsuvan skandinaavisuvuksi.

Eevan äiti oli Malin Lassintytär Maaherra (1724 – 1814). Hän oli ollut Ylitornion Marjosaaresta syntyisin, sieltä Nuuksujärvelle miehelään muuttanut. Eeva oli ollut suuren lapsuusperheensä ainoa tytär.

Eeva Nuuksujärvi avioitui Antti Mikonpoika Satan (1770 – 1810) kanssa, ja yhdessä he asettuivat asumaan Aalisjärven uudistilaa, jonka Antin siskopuoli miehineen oli perustanut vuonna 1798. Antti Mikonpoika Satta oli Kaisa Lassintytär Pajasen (s. 1746) velipuoli, ja molempien äiti oli Brita Ollintytär Sieppijärvi. Kaisa Lassintytär (1746 - 1819) ja miehensä Aapo Ollinpoika Pasmajärvi (s.1768) olivat saaneet luvan perustaa Aalisjärvelle uudistilan 1798. He kuitenkin palasivat pian takaisin Kaisan kotiin, Sieppijärven Satalle ja luovuttivat Aalisjärven talon Antti Mikonpoika Satalle, jonka emännäksi Eeva oli ruvennut. Isäntä Antti Mikonpoika Satta kuitenkin kuoli (1810) lähes 30 vuotta ennen emäntäänsä. Leski-Eeva jatkoi talonpitoa yksin siihen asti, kunnes emännän vävy tuli paikalle, mahdollisesti 1824; sinä vuonna kun talon tytär Eeva Antintytär Satta kävi vihillä Moak Esaiasson Lutun kanssa. Vävy siis tuli – mutta viedäkseen perheensä jonkin ajan kuluttua Norjaan.

Eeva Nuuksujärvi ehti saada Antti Satan kanssa ainakin kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Lasten nimet ovat Isak Antinpoika Satta (s. 1800), Eeva Antintytär Satta (1801 – 1879), Mikko Antinpoika Satta (s. 1803) ja Magdalena Antintytär Satta (s.1809).

1.3. Valpuri Pekantytär Kuru (1802 – 1869), Aalisjärveltä Altaan

Valpuri Pekantytär Kuru syntyi Sieppijärvellä 6. joulukuuta ja kuoli Altassa 67-vuotiaana, 16.12.1869. Eeva Nuuksujärven ja Antti Satan pojista renki Mikko Antinpoika Satta (s. 1803) oli se, joka ”tunnetaan sukututkimuspiireissä” Pasmajärvi-nimestään eli siitä, että hänestä tuli piika Valpuri Pekantytär Kurun puoliso. Valpuri ja Mikko Pasmajärvi vihittiin 11.3.1832. Valpurin isä, Pekka Antinpoika Kuru, oli kuollut jo 1816, samoin kuin Mikko Antinpojan isä, vuonna 1810. Valpuri Pekantytär Kurun vanhemmat olivat Pekka Antinpoika Kuru (1761 – 1816), ja Valpuri Ollintytär Pasmajärvi (1767 – 1840). Tyttären isoisä oli Olli Heikinpoika Pasmajärvi, ent. Vuopio (1736 – 1827) ja isoäiti Brita Laurintytär Moona Nykäinen (1728 – 1804). Valpurin äidinpuoleinen sukupuu on täynnä vanhoja sukuja Puraisesta Wänkköön, Pudaksesta Ruokojärveen ja Sattaan.

Pariskunta aloitti yhteiselämän Mikon kotitilalla, jota emännöi Mikon äiti, leskiemäntä Eeva Nuuksujärvi. Valpurin ja Mikon ensimmäiset lapset syntyivät Aalisjärvellä, ensin Anna Maria Pasmajärvi (s. 1835), sitten Greta Stina Pasmajärvi (1836 – 1837) ja kolmanneksi Sofia Katariina Pasmajärvi Lantto (1837 – 1910).

Pian Sofian syntymän jälkeen vanhemmille tuli tenkkapoo. – Ei tästä elämästä tule Aalisjärvelä mithään. Nyt on vielä mahollisuus lähteä. Sofia on liian pieni, kysymä Sieppijärven Pekka-veljeltä, jos hän huolis ottaa Sofian. Ja niin säästyi Sofia hurjan pitkältä matkalta, sillä Valpurin velipoika, Pekka Pekanpoika Kuru (1791 – 1856), joka oli perustanut Sieppijärvelle kaksi tilaa, Kurun ja Rovanperän – hän otti Sofian omakseen. Myöhemmin Sofia meni naimisiin (1864) Juoksengissa Pekka Lanton kanssa. He saivat kaksi tytärtä. Toisesta kasvoi Hilda Lantto Myllymäki (s. 1866) ja toisesta Kustaava Lantto Anundi (1869).

Ruijan suurin asutuskeskus, Kåfjord ja kaivos veti väkeä

Mutta niin vain lähtivät Valpuri ja Mikko Pasmajärvi vaeltamaan kohti Finnmarkin Kåfjordia – eivätkä he todellakaan olleet ainoita lähtijöitä. Koko Tornionlaakso oli saanut tietää Kaivuonon kaivoksesta, jonne pääsisi töihin. Ja sinnehän mentiin joukolla. Perillä Pasmajärville syntyi (1839) Johan Mikkelsen Basmajaerie. Kun Johan sitten kasvoi naimaikäiseksi, uskokaa tai älkää, hän otti vaimokseen Kåfjordissa syntyneen (1838) tornionlaaksolaistyttären, joka nimi oli Eva Gretha Isaksdatter Rovanpään! Nuorikon isä oli Väylän länsirannalla, Övertorneålla syntynyt (1810) Isak Johansson Rovanpää, ja äiti oli Maria Isaksdotter Pudas, syntyisin (1809) Alkkulasta.

Juho Mikonpoika ja vaimonsa Eva Gretha Isaksdatter asuivat todennäköisesti ensimmäiset vuotensa Vesisaaressa, missä saivat kaksi lasta. Niine hyvineen heidät valtasi halu lähteä Amerikkaan, ja näin sai siirtolaiselämä alkunsa, 12. toukokuuta 1871 lähteneessä Ennis-nimisessä valtamerilaivassa. Matkan päämäärä oli Michigan State (MI) ja siellä Hancock. Todennäköistä on, että Eva Grethan vanhemmista ainakin äiti tuli Amerikkaan myös, sillä hänet on merkitty kuolleeksi Michiganissa.

Kurut olivat mikonantteja, mutta mistä tuli Kuru?

Mukavasti mielenkiintoinen ja haastava on Valpuri Pekantytär Kurun isän suku. Ketä olivatkaan Sieppijärven Kurut? Paulaharjulle kerrottiin 1920-luvun tarinoita kurulaisista. Sukututkijat tietävät, että Valpurin isä-Pekka oli Antin poika Kuru, alkuperältään Mikon Antin poika eli Mikonantti. Kuulostaako tutulta? Minulle nousee Mikonantista mieleen Sieppijärven Filppa. Sen kuitenkin tiedän varmasti, että Väylän länsirannalla, Koivukylässä on ollut hyvin vanha tila, eli Koivukylä nr10, Mikonantti ja että sukunimi Pietainen on alkuperältään Hietaniemen Koivukylästä; Väylän länsirannalta siis.

Miten Mikonantin kautta voi päästä Kuruksi? En tähän hätään osaa selvittää, kuka toi tai mistä tuli Kuru. En usko, että koijjukyläläisperua oleva mikonanttilainen Mikko, Antti, Paavo, tai Jatko ”vain keksi” alkaa kutsumaan sakkiaan kurulaisiksi. Siihen uskon, että sana on mikonantteja ja pietaisia vanhempi. Niinpä jään miettimään, voisiko sana kuru olla suomalaisperäinen murresana, peräpohjalaissana, vai onko taustalla saamenkielen luontosana kuru, yleisnimitys tunturien väliselle rotkolle.

1.4. Eeva Antintytär Satta (1801 – 1879) ja Norjan sukuhaara

Eeva Antintytär Satta oli Nuuksujärven äitilinjaan kuuluva Eevan ja Antti Satan tytär. Eevan kahdesti vihitty (ja ennen vihkimisiä erotettu) puoliso Aalisjärvellä oli Moak Esaiasson Luttu (1803 – 1843). Moak Esaiasson Luttu ja Eeva Antintytär Satta olivat sisarusten lapsia (Antti Mikontyttären ja Liisa Mikontyttären). Läheisen sukulaisuussuhteen perusteella heidät oli tuomittu avioeroon jo ennen kirkonkirjoihin merkittyjä vihkimispäiviä, eli 15.3.1824. Ylitornion seurakunnan dokumenttien perusteella heidät oli vihitty 6. toukokuuta 1824, ja Turtolan seurakunnan mukaan 27. heinäkuuta 1824!

Moak ja Eeva Antintytär aloittivat avioelämän vihittynä parina hoitamalla leskeksi jääneen (1810) Aalisjärven emännän, Eva Mikontytär Nuuksujärven tilaa Aalisjärvellä, kunnes ”pakenivat” Norjaan 1833.