Kolarin kivikautisista asuinpaikoista

KOLARIN  KIVIKAUDEN

METSÄSTÄJÄT

  NUOTTAJÄRVELLÄ

Teksti ja kuvat: Göran Lybäck

•7.7.2016 esitys Kolarin kotiseutumuseolla Sieppijärvellä.

Mielenkiintoista lisätietoa Kolarin "rantakansasta" saat Göran Lybäckin tutkimusraportista "Kolari. Luntanginkankaan ja Moottoriradan kivikautiset asuinpaikat". Löytynee (myöhemminkin) osoitteesta 

http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjhanke/read/asp/hae_liite.aspx?id=113628&ttyyppi=pdf&kansio_id=273 

Kuva 7.7.2016 Nuottajärven löytöpaikalla. Keskellä Lybäck.

   

        

TUTKIMUSIDEA

•Muinaishistoria ei mene nykyisten valtiorajojen vaan luonnonolojen tarjoamien mahdollisuuksien mukaan, Pajala – Kolari

•Ruotsalaiset arkeologit Palmbo ja Östlund löysivät (2009) Suomen rajan tuntumasta Pajalan kunnasta Koskenkankaalta kaksi mesoliittista asuinpaikkaa.

•Asuinpaikkojen iäksi saatiin radiohiiliajoituksella yli 11 000 vuotta.

•Ruotsi-Kolari ajoitusvertailu ristiriidat

•Asutuksen eteneminen -> muinaisrannan paljastuminen ja kohoaminen

•Muinaisrannat ovat noin 168-190 m nykyisen merenpinnan

  yläpuolella.  Itämeri/Ancylysjärvi ulottui Kolarin pohjoisosaan, ensimmäiset kolarilaiset olivat rantakansaa.

Varhaiset metsästäjät ja peräytyvä jäätikkö?

Varhaisen mesoliittisen asutuksen ajoitusajankohta ja Veiksel 

mannerjäätikön samanaikainen peräytyminen Kolarin 

ympäristöstä, johon myös Ruotsin puolella oleva Pajala kuuluu, 

herätti kiinnostukseni siitä, milloin mannerjäätikkö on vetäytynyt 

Muonionjoen Suomen puoleiselta alueelta, ja milloin ihminen on 

asuttanut keskisen Länsi-Lapin. 

Ilmiöt ovat yleensä niin monitahoisia, että yhden tutkijan on 

mahdotonta ratkaista ongelmaa ja vastata kaikkiin esiin tulleisiin 

kysymyksiin. Toivotun tavoitteen saavuttaminen edellyttää yhä

useammin tieteidenvälistä yhteistyötä ja tulosten hyödyntämistä. 

MIGRAATION EDELLYTYKSENÄ OLEVAT TEKIJÄT  

Arktisilla alueilla elämän edellytyksenä on, että habitaattitekijät 

toimivat: 

Vaatetus (lämpimät vaatteet) 

Asuminen (lämpö ja valo kylminä pimeinä talviöinä)

Ravinto (ruoan hankinta) 

Teknologia (työkalut ja mahdolliset kulkuvälineet

Eläimet ovat merkittävä resurssi raaka-aineen tuottajin 

em. elämää ylläpitäviin seikkoihin.

Yhteisö, joka ei kykene hankkimaan ruokaansa ei ole elinkelpoinen.

INVENTOINNIN SUUNNITTELU

Mannerjäätikön väistymisen ajankohta 

Ancylusjärven muinaisrantojen sijainti 

Kivikautiselle asuinsijoille sopivan maaston kartoitus

KÄYTETYT TUTKIMUSMENETELMÄT 

Perusteellinen pohjatyö varmisti sen, että asuinpaikat löytyivät 

sieltä mistä oli oletettu. 

Tutkimuspaikan etsiminen:

- geologinen tutkimus

- mannerjään  sulamisvaiheet

- rannansiirtymä, muinaisrannan isobaasit, korkeuskäyrät

Kenttävaiheessa, neljä jaksoa: 2010, 2011 ja 2012

- gps-paikannus

- ”kuopitus” lapiolla, luu- ja kivilöydöt pinnassa, lähellä pintaa, väliin tienpenkassa

- luuanalyysi

-radiohiiliajoitus luille; rahoitus stipendin turvin Uppsalan yliopistossa.

Inventoitavat alueet määriteltiin maaperän laadun, 

topografian ja korkeuden perusteella valitsemalla ne ranta- 

alueet, missä Perämeren  (silloinen Ancylusjärvi) pinta on 

Länsi- Lapin keskiosassa ollut ylimmillään. 

Esimerkiksi Nuottajärven löytöpaikat ovat muihin Kolarin

löytöpaikkoihin verrattuna maastossa ylempänä. 

Nuottajärven 1. asuinpaikan korkeus tämän päivän 

merenpinnasta on 187,5 m. 

Alueen lähin korkeimman rannan isobaasi 190 m (mpy= 

merenpinnan yläpuolella) on muutamia kilometrejä 

etelässä löytöpaikalta (kuva). 

Eli Itämeri on lainehtinut asuinpaikan rantana muutaman 

kymmenen vuoden kuluttua mannerjäätikön (Veiksel) 

vetäytymisen jälkeen.

Vanhimmat löydöt 

Miten Kolarin löydöt suhtautuvat muun Suomen varhaisen 

asutuksen löytöihin?

Mitä kivet kertovat? 

Kiven työstämiseen käytetty teknologia

-iskentätekniikka

-retusointi

Pyynnin kohteet

-pienet nisäkkäät

-suuret nisäkkäät

-linnut

Elinkeino

Materiaalin työstäminen

-vaatetus

-asuinsuojat

-ravinto

Sidokset muihin metsästäjä-keräilijä -ryhmiin

Kaupankäynti ja yhteydet

Kulkureitit

Osteologinen luuanalyysi

•Mistä eläimestä?

•Mistä eläimen osasta?

•Minkä ikäinen yksilö?

•Pyynti- ja hyödymistämistavoista.

Mitä Nuottajärven palaneet luut kertovat?

    Luiden kappaleita 148

Pyyntikohteet (pienten nisäkkäiden pyynti) kuten

majava

jänis

       ja

linnun kokoisen eläimen pyynti. 

Muinaisen nuottajärveläisen ruokavalio eli ”menu”. 

Radiohiiliajoituksen perusteella ikä.

Kolarin radiohiiliajoitukset

Luntanginkankaan asuinpaikasta kohdista L1/1 ja 

L2/2 saatiin tulokseksi vanhempi ajoitus kohdasta 

L1/1, jonka mediaaniarvo on 9369 cal BP ja nuorempi 

ajoitus kohdasta L2/2, jonka mediaaniarvo on 8523 

cal BP.

Toisen asuinpaikan Pitkänkoskenrovan palaneesta 

luusta tehty radiohiiliajoituksen mediaaniarvoksi 

saatiin 9342 cal BP.

Nuottajärven tutkituista vanhimman asuinpaikan 

radiohiiliajoituksen tulos palaneista luista on 

mediaaniarvoltaan 10055 cal BP.

Millaisia Kolarin ensimmäiset asukkaat olivat?

Spekulaatiota.

Milloin asutus on pysyvää pioneeriasutusta, kun kyse on kiertelevästä metsästäjä/kalastajaväestä? 

Mistä he tulivat?

Mitä he söivät?

Miten liikkuivat?

Kuinka suuria ryhmiä?

Metsästäjämiehiä? Entä perheet, naiset ja lapset?

Nuottajärven asuinpaikalla on havaittavissa jälkiä 

monipuolisemmista aktiviteeteista, joista kertovat 

kvartsiytimien ja kivityökalujen löydöt. Näiden perusteella voi 

olettaa alueen olleen käytössä oidempään kuin "yli yön" 

pysähdyspaikka.

Asuinpaikan ikä 10 055 vuotta on sen verran vanha, että 

kutsuisin sitä ainakin yhdeksi läntisen Keski-Lapin 

pioneeriasuinpaikaksi. Kolarissa tehdyissä tutkimuksissa käy 

kuitenkin ilmi se, että vesistö on ollut yhdistävänä tekijänä niin 

Luntanginkankaalla kuin Pitkäkoskenrovalla ja Nuottajärvellä.

Minkälainen rooli veden läheisyydellä on ollut asutuksessa, ei 

olla kyetty osoittamaan luuanalyysillä, sillä kaikki löydetty 

luumateriaali paitsi yksi majavan luu, olivat vain kuivalla

maalla elävien nisäkkäiden luita.

Tämän hetken tietämyksen mukaan Kolarin Luntanginkankaan, 

Pitkänkoskenrovan ja Nuottajärven pyyntiväestöt ovat olleet 

terrestriaalisesti alueeseensa sitoutuneet.

Vesistö kuitenkin merkitsee helppoa ja nopeaa kulkuyhteyttä.

Radiohiilimenetelmä

Historiatutkimuksen käytössä 1940-luvulta lähtien.

"Syntyi Suomessa, perusti perheen Amerikassa, kuoli Neuvostoliitossa."

Teksti: Katariina Korhonen, katakorhonen56@gmail.com
Kuvat: Julkaistu kirjassa Vaeltajat, Sevander, Mayme.


Lähdeteos:
Seuraava teksti kertoo Essun perheestä ja Stalinin puhdistuksista, ja se perustuu Mayme Sevanderin teokseen Vaeltajat, jonka Suomen siirtolaisuusinstituutti on suomeksi julkaissut vuonna 2000. Kirjan kirjoittaneen Maymen oma perhehistoria juontaa juurensa Pohjois-Ruotsin Nikkalaan (Haparanda), mistä Kurkiset (myös Maymen isoisä Kaarlo) Amerikkaan lähtivät. Pojista tuli "sukuniminä" Corgan, Corrigan ja Strandberg.


Tekstini kuuluu sarjaan "Täytetään some historialla".
Tämä on siis historiapäivitys, johon liittyy henkilökohtainen merkitys tai tieto siitä, miten historia elää nykyhetkessä.


Kallen nimi oli Kalle Rossi. Hän oli isänpuoleisen isoäitini (Anna Rossi) veli, joka lapsuusperheensä nuorimmaisena muutti Rautalammilta Amerikkaan samana vuonna kuin isäni syntyi, siis 1923.
Essu oli Esther Rimpilä eli Kallen vaimo. Tämä tarina (osana Rossin perhetarinaa) kertoo vain Viktor Rimpilästä, Essun veljestä, perheineen.
Tarina on ainutlaatuinen suvussamme.

Essun veli, Viktor Rimpilä perheineen.

Amerikansuomalaisten sosialistinen vakaumus 

vei heitä Neuvosto-Karjalaan.

Neuvostoliitto syntyi 30. joulukuuta 1922 Venäjän, Ukrainan, Valko-Venäjän ja Transkaukasian yhdistyessä.

Neuvostoliiton historia käsittää vuodet 1922−1991.

1920- ja 1930 – luvuilla noin 6000 suomalaista muutti Yhdysvalloista ja Kanadasta Neuvosto-Karjalaan rakentamaan sosialistisen vakaumuksensa mukaista ihanneyhteiskuntaa. Suurin osa heistä ja heidän lapsistaan tuhoutui ns. Stalinin puhdistuksissa 1930-luvun lopulla ja toisessa maailmansodassa.

Muutamat Neuvosto-Karjalaan 1920-luvulla tulleista palasivat Amerikkaan, mutta Karjalan kuumeen vaikutuksesta he vielä kerran lähtivät matkaan. He lienevät esimerkillään vaikuttaneet toisiin, jotka saattoivat ajatella: ”Katsokaa! Ei Venäjällä taidakaan olla niin hirveää kuin väitetään. Eiköhän lähdetä katsomaan omin silmin!” Tämän reissun teki kahdesti myös Viktor ja Olga Rimpilän perhe.

Siirtolaisvaiheitten kautta voidaan nähdä ne traagiset tapahtumat, jotka koskivat Neuvostoliiton vähemmistökansoja.

Stalinin puhdistuksia olivat laittomat vangitsemiset ja teloitukset, perheitten karkotukset ja häätämiset kodeistaan, äidinkielen likvidointi, työpaikkojen menetys, evakkomatkat, työarmeijat, palautettujen sotavankien sulkeminen Neuvostoliiton vankiloihin, ja miljoonien ihmisten nälkäkuolemat, joista kärsi eniten Venäjän vallankumouksen jälkeen itsenäisyyttä tavoitellut Ukraina.

Viktor ja Olga Rimpilä, lapset Erkki ja Eila.

Sotkamossa 1853 syntynyt Antti Rimpilä ja Kontiolahdelta kotoisin ollut Anna Juntunen avioituivat ja saivat kaikkiaan 8 (eri puolella Suomea syntynyttä) lasta, joiden nimet olivat Amanda (s. 1884 Kokkola), Viktor (s. 1887 Sievi), Aksel (s. 1889 Turku), Anna (s. 1892 Hanko), Edvard (s. 1894 Hanko) , Johanna (s. 1896 Hanko), Martta (s. 1899 Hanko) ja Esther (s. 1903 Hanko)

Viktor Rimpilä (1887 – 1942) osoitti jo nuorena innostusta kivenhakkuuseen ja – veistämiseen. Tämän puolesta puhuu (Eila-tyttärellä) säilynyt vuonna 1912 otettu kuva Hangon kiviveistäjien kurssilta. Miesjoukosta löytyvät isä Antti Rimpilä, ja hänen kaksi poikaansa Aulis ja Viktor. 

Siirtolaisuuden vetovoima Amerikkaan oli valtava, ja sinne lähti Viktor Rimpiläkin vuonna 1906. Jo vuonna 1916 hän sai USA:n kansalaisuuden ja avioitui Viipurin läänissä syntyneen Olga Kitusen (1893 – 1988) kanssa.

Mielenkiinto Neuvostoliittoon, tulevaan työläisten isänmaahan, valtasi myös Viktorin. Vuonna 1922 Viktor ja Olga lähtivät matkaan. Olga joutui odottamaan useamman kuukauden Suomessa ennen kuin pääsi miehensä luokse Karjalaan. 

Petroskoissa syntyi (1923) heidän esikoisensa Erkki Rimpilä.

Rimpilät palasivat piakkoin U.S.A:han, (Concord, MA), jossa vuonna 1925 syntyi tytär Eila. Amerikkaan he eivät sittenkään jääneet pysyvästi...

Petroskoin suomalainen koulu, toinen aste, 1933-1934. Kiviveistäjä Viktor Rimpilän poika Erkki Rimpilä syntyi Petroskoissa ja on merkitty tähän kuvaan.

Jo Amerikassa Rimpilää pidettiin suuressa arvossa Svenssonin kivenveistofirmassa. Silti haave suurenmoisista mahdollisuuksista, jotka hänen mielestään avautuivat Venäjällä, ei antanut rauhaa. Niin Rimpilät lähtivät vielä kerran Karjalaan. Lähtijöitä oli paljon, sillä vuonna 1931 Karjalan kuume oli korkeimmillaan. Eikä Viktor pettynyt.

Petroskoissa ryhdyttiin juuri Leninin patsaan tekemiseen, ja suunnittelijaksi oli kutsuttu tunnettu leningradilainen taiteilija Matvei Manizer. 

Hän huomasi Viktorissa heti lahjakkaan mestarin ja uskoi tämän kykyihin. Manizer teki patsaan kipsistä ja Viktor tovereineen veisti sen Äänisjärven Goltsan saarelta tuodusta graniitista. 

Patsasta oli luonnostelemassa muitakin suomalaisia siirtolaisia: Linfors, Hautamäki, Rautio, Pennanen, Kultamäki ja kalajokilainen Nikolai Häränoja. 

Viktorin Eila-tytär tiesi sanoa Sevanderille, että isänsä mainitsi kuuden miehen ”hävinneen” Suuren Vihan aikana. 

Patsaan juhlalliset avajaiset pidettiin Lokakuun juhlilla 8.11.1933.

Vuonna 1935 Rimpilä komennettiin Moskovaan, missä hän jatkoi uurastustaan ja loi uusia teoksia. Vuonna 1942 Rimpilän perhe oli sotaisessa Moskovassa. 

Siellä Viktor Rimpilän elinpäivät päättyivät nälkäkuolemaan.

Ote Moscow News -lehdestä, 1934):

Tämän Karjalan pääkaupungin Petroskoin aukiota hallitsevan, graniitista hakatun mahtavan Lenin-patsaan on tehnyt amerikansuomalainen Viktor Rimpilä, joka prikaateineen työskenteli väsymättömästi muovaillessaan valtavia kivilohkareita. (Moscow News –lehti, 7.11.1934)

Sources:

Stalin purges, The Great Purge / The Great Terror.

What happened in July 1937 - October 1938: Mass repressions against "kulaks", "dangerous" ethnic minorities, family members of opposition members, military officers, Saboteurs in agriculture and industry. 

Sevander, Mayme.Vaeltajat. Siirtolaisuusinstituutti, Turku. 2000.

Viktor Rimpilän perhe nimiluettelona.

Antti Rimpelä, 25.3.1853 Sotkamo         isä ja äiti                                      Anna Juntunen Rimpilä, 19.7.1861 Kontiolahti

Lapsia:

  Amanda Rimpilä, syntyi 21.10.1884 Kokkola, kuoli 14.12.1973 Calumnet, Houghton, Michigan, USA

 Viktor Rimpilä, syntyi 1.1.1887 Sievi , kuoli Moskovassa 1942.

Vaimo Olga Kitunen Rimpelä, syntyi Wiipurin läänissä 1893, kuoli 1988.

2 a.      poika Erkki Rimpilä, syntyi 1923 Petroskoissa Neuvostoliitossa. Lukuvuoden 1933 -1934 kävi toisen asteen koulua Petroskoissa. (Kuva yllä.) Kuoli 2009.

2 b.      tyttö Olga Eila Irja Rimpilä, syntyi 23.7.1925 Concord, Massachusetts, USA, kuoli 2.10.2008. Hautapaikka Malmin Hautausmaa, Helsinki. 

 Aksel (Aulis joissakin lähteissä) Rimpilä, 5.8.1889 Turku.

 Anna Maria Rimpilä Fellman, syntyi 18.1.1892 Hanko, kuoli 4.3.1980, Meriden, New Haven, Connecticut, U.S.A.

Aviomies Leander J. Fellman, syntyi 18.2.1892 Suomessa, kuoli 8.3.1982 Calumet, Houghton, Michigan, USA.

Fellmaneille syntyi 7 lasta.

 Edvard Rimpilä, syntyi 10.5.1894 Hanko, kuoli 2.10.1953 New London, Connecticut, USA.

Vaimo Lempi Elisabeth Simonson Rimpilä, syntyi 29.10.1895 Massachussetts U.S.A, kuoli 15.2.1979, New London, Connecticut, USA.

Saivat kaksi lasta.

 Johanna Rimpilä Raunila, 23.12.1896 Hanko

Aviomies: Antti Raunila

Lapsi: Pauli Ensio Raunila, s. 23.3.1924 Hanko, k. 18.3.1998. Hautapaikka Helsingissä. 

Martta Rimpilä, 14.6.1899 Hanko

 Esther Rimpilä Rossi, s. 18.2.1903 Hanko, kuoli 31.12.1996 Vernon, Tolland, Connecticut, USA.

Aviomies: Kaarle eli Kalle Rossi syntyi 14. lokakuuta 1900 Rautalammin Sonkarinsaarella. 

Hän lähti Suomesta siirtolaiseksi Amerikkaan vuonna 1923. Huhtikuussa 1927 Kalle Rossi ja Esther Rimpilä avioituivat.

Lapsia syntyi kaksi, Irja eli Eleanor (myöh. Dube)  ja Elsa eli Elsie (myöh. Huntington). Molemmat tytöt syntyivät pariskunnan New Yorkin vuosina, 1928 ja 1929.