Vaattojärven koulun historiikki kuvina 1926 - 2003

Katariina Korhonen, 

huomautukset mahdollisista asiavirheistä osoitteeseen katakorhonen56@gmail.com

17.12.2016. Vaattojärven koulu 90 vuotta. Juhla Vaattojärven koululla. Kuvassa meneillään näyttelyn rakentaminen.

Tämä näyttelyselostus on tehty Vaattojärven koulun 90-vuotisjuhlaan koottua kuvanäyttelyä varten. Kehystettyjä näyttelykuvia on 90 kappaletta, ja ne ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta Eini Pellikan keräämiä ja tallettamia. 

Alkuperäiset kuvat on suurentanut (2016) Sandi Lammi. Kuvia ei ole muokattu, vaan ne on haluttu säilyttää siinä kunnossa kuin ne ovat olleet. Historiikin ja tämän näyttelyn on toimittanut Vaattojärven koulun monivuotinen opettaja ja kyläläisten sukulainen, Katariina Korhonen (ent. Granat).

Eini Pellikan luvalla tämä historiikki julkaistaan Kolarin kotiseutuyhdistyksen, Vasitun Luuan, sivustolla. 

Uskomme, että näyttelykuvista löydätte myös itsenne, jos heittäydytte kuvatarinoiden vietäviksi.

EINI PELLIKKA. 2003.
VAATTOJÄRVEN KOULUN HISTORIIKKI KUVINA.

1920-LUKU.

Vaattojärvelle perustettiin kansakoulu vuonna 1926. Koulunpito aloitettiin Ranta-Mikon talossa.

Vuoden 1926 lokakuussa Kolarin kunnanvaltuusto oli valinnut Vaattojärven koulun johtokuntaan talokkaat Arvid Vaattovaaran ja Abiel Heikin kaudelle 1927 – 1929.

Kuva 1.

Vaattojärven koulun oppilaita 1928 Ranta-Mikon edustalla, opettajan nimi oli Elsa Piuva.

Oppilaat alariviltä toinen vasemmalta alkaen Erkki Liikamaa, Erkki Vaattovaara, Erkki Järvirova, Antti Vaattovaara, Matti Vaattovaara, Paavo Vaattovaara, Huugo Liikamaa, Helmi Vaattovaara, Emmi Vaattovaara, Aili Krekula, Eeva Kylmämaa, Kalle Vettanen, tuntematon, Osmo Korteniemi, Antti Pällinen, tuntematon, Kalle Kylmämaa, Ellen Pasma (Hakso), Elsa Vaattovaara, Eeva Alatalo, Martta Niva, Saimi Vaattovaara.

Takana Mari Vaattovaara, Eeva Kylmämaa, Paavo Niva, Antti Taavenniku ja Feelis Tiensuu.

Ensimmäisinä Vaattojärven kansakouluvuosina oppilaita tuli naapurikylistäkin. Terttu Metsävainio (s. 1916 Pasmajärvellä) on kertonut, että hän asui Vaattojärvellä ollessaan tätinsä Jenny (o.s. Metsävainio) ja Aukusti Nivan luona. Kesälomalle kotiin Pasmajärvelle Terttu pääsi turvallisella venekyydillä, sillä Edla ja Kustaa Jysky ottivat hänet mukaan, kun lähtivät kylästelemään Pasmajärvelle.

Myös Venejärvenkylältä oli useita oppilaita Vaattojärvellä, sillä kansakoulu aloitti siellä toimintansa 1939. Venejärven oppilaat kulkivat kävellen ja talvella suksilla.

Kuva 2.

Kuvassa on opettaja Leena-Kaisa (Kaija) Ojamaa valmistuvan koulurakennuksen edessä 1928. Hän tuli samana vuonna (1928) opettajaksi Vaattojärvelle, ja toimi täällä parikymmentä vuotta. Opettaja oli kyläläisten kanssa evakossa Lapin sodan ajan, ja tuli tuhottuun kylään takaisin. Hän ehti pitää koulua myös parakkikoulussa sodan jälkeen 1946, mutta jäi eläkkeelle vielä samana vuonna.

Vaattojärviläisten Kaija oli tomera ihminen, monessa mukana. Hän eli täällä loppuun asti. Ojamaa oli saanut kiertokoulunopettajan koulutuksen. Hän aloitti Kurtakon kanssa yhteisesti järjestetyn supistetun alakansakoulun opettajana. 1930-luvulla hänestä tuli Vaattojärven opettaja.

Kurtakon opettajan kerrotaan muistelleen Ojamaata. Oli ollut syyshämärä päivä 1950. Kurtakon opettaja oli ollut pelaamassa jalkapalloa oppilaittensa kanssa. Kentän reunalle oli ilmestynyt vanha pieni nainen. Tämä oli kertonut olleensa Kurtakossa opettajana, ja lähteneensä nyt katsomaan koulua ennen kuin kuolee…

Sen jälkeen vanha opettaja oli mennyt yöksi Palovaaran Liljan luokse. Siellä hän väsyneenä sai nukkua viimeuneen. Hautajaiset olivat Vaattojärvellä. Kyläläiset saattoivat opettajansa haudan lepoon Sieppijärven vanhalle hautausmaalle. Ja siellä Ojamaa lepää, lähellä ystäväänsä Hilma Laurilaa, Sieppijärven koulun opettajaa. Leena-Kaisa (Kaija) Ojamaa oli syntynyt Paavolassa 1878. Hän kuoli Kolarissa 1950.

Kuva 3. Kuva 4.

Perä-Pohjola –lehti kirjoitti maaliskuussa 1928, että valtioneuvosto on myöntänyt Kolarin kunnalle Vaattojärven koulun rakentamista varten 92000 markan avustuksen, 23000 markan lisäavustuksen ja 115000 markan kuoletuslainan.

Niinpä koulurakennuksen rakentaminen aloitettiin 1928. Koulu valmistui 1929. Yläkerrassa olivat keittola, yläkoulun opettajan asunto sekä veisto. Alakerrassa olivat alakoulun opettajan asunto ja kaksi luokkahuonetta.

Kansakoulun vihkiäiset pidettiin lokakuussa 1929. - Juhlassa pidettiin useita puheita, ja mukana oli runsaasti väkeä, kirjoitti Perä-Pohjola 14.10. 1929. Tervehdyspuheen piti opettaja Fanni Peltonen. Saatiin kuulla myös maisteri Elsa Huttusen puhe, Elsa Mäen ja Kaija Ojamaan puheet sekä agronomi Castrenin esitelmä. Varsinaisen juhlapuheen oli tullut pitämään kansakoulutarkastaja Antti Nurmiranta.

Vaattojärven kansakoulun vihkiäisten aikaan (1929) tarkastajat olivat erittäin kokeneita ja kansanopetukselle omistautuneita ihmisiä. Niin myös Nurmiranta, jonka työnkuvaan oli kuulunut Raudun vapaaopiston johtajan toimi. Tämän kansanopiston perustamisen taustalla on vuosi 1918 – koska silloin Suomeen alkoi saapua Pietarin (Leningradin) ympäristöstä Inkerin pakolaisia. Koska suurin osa heistä sijoitettiin rajapitäjiin, varsinkin Rautuun, päätettiin sinne perustaa Raudun kansalaisopisto tekemään valistustyötä. Tämän opiston johtajana toimi A. Nurmiranta 1924 – 1925.

Vaattojärvelle Nurmiranta kuitenkin saapui (1929) Perämeren koulupiirin tarkastajana – vaikka Kolari itse asiassa kuului jo silloin Länsi-Pohjan piiriin.

1920-luvun loppupuoli oli Vaattojärvellä toimeliasta ja aktiivista aikaa. Koulun johtokunta anoi vihkiäisjuhlan aikaan kunnalta lisämäärärahaa koulukeittolan ylläpitämiseksi. Anomus tuli hylätyksi, valtuustolla kun ei ollut käytettävissä kansakoulumenoihin enempää rahaa. 

 1930-luku.

Kuva 5.

Kuva esittää äitienpäiväjuhlaa varten koristeltua alakerran luokkahuonetta.

Kuva 6.

Ensimmäinen äitienpäiväkuva on otettu Vaattojärven kansakoululla 1930.  Äidit kuvassa vasemmalta edestä alkaen ovat Fanny Vaattovaara, Hilja Kallojärvi, Jenny Niva, Taimi Männistö, Elviira Niva, Alia Vaattovaara, Aini Vaattovaara, Aini Vaattovaara (Kylmämaa), Kaija Niva.

Oikealta Inka Liikamaa, Amanda Alatalo, Laura Vaattovaara, Kaisi Vaattovaara, Jenny Löpari, Fiinu Liikamaa, Kaisa Liikamaa, Elina Pällinen, Olga Kylmämaa, Josefiina Vaattovaara, Vilma Niva, Elisi Kylmämaa, Helmi-Marja Niva, Hilja Kylmämaa, Edla Jysky, Martta Heikki, Maikki Kylmämaa, Laura Kylmämaa, Josefiina Kylmämaa, Tyyne Heikki, Karoliina Kylmämaa, Aune Vaattovaara, Kaija Liikamaa ja Kaisa Krekula.

Kuva 7.

Kuva kertoo hiihtämisestä ja suksimisesta vuonna 1932. Mallia näyttävät opettajat Kaisa (Kaija) Ojamaa ja Karin Lehtonen.

Kuva 8.

Käsityökerholaiset tekivät nuket. Eturivillä oikealla on Emmi Niva. Takarivillä oikealla ensimmäinen on Hilda Krekula, neljäs oikealta on Helmi Vaattovaara (Lappea), sitten Maila Vaattovaara, Eeva Kylmämaa, opettaja Lehtosen sukulaistyttö, Eeva Alatalo, Martta Niva (Siurumaa), Mari Vaattovaara ja Helmi Peuraniemi.

Kuva 9. Vaattojärven kansakoululaisia 1932.

Nimiluettelo Elma Heikin mukaan:
1.vasemmanpuoleinen rivi vasemmalta edestä lukien: Anna Kylmämaa, Elsa Niva, Eevi Liikamaa. 2.rivi Eino Niva (kaat.), Emmi Niva. 3.rivi Jonne Liikamaa, Taimi Kylmämaa. 4.rivi Taimi Vaattovaara (Filppa), Kalevi Heikki. 5.rivi Huuko Liikamaa, Antti Vaattovaara. 6.rivi Paavo Vaattovaara, Elsa Vaattovaara. Oikeanpuoleinen rivi vasemmalta edestä lukien: 1.rivi Aili Vettanen, Olavi Vaattovaara, Hanna Vaattovaara. 2. rivi Veikko Niva, Annikki Kylmämaa. 3. rivi Uuno Kylmämaa, Iikka Kylmämaa. 4. rivi Konstu Niva, Hilda Krekula. 5. rivi Veikko Vaattovaara, Kalle Kylmämaa. 6. rivi Emmi Vaattovaara, Helmi Vaattovaara. Opettaja Kaarin Lehtonen.


Kuva 10.

Vaattojärven kansakoulun oppilaat opettajineen 1934.

Edestä vasemmalta alkaen Hannu Niva, Eelis Vaattovaara, Eelis Kylmämaa, Mauno Kylmämaa, Hannu Veli Niva, Onni Niva, Kaarina Kallojärvi, Lyyli Männistö, Aura Vaattovaara, Vieno Liikamaa.

Pojat vasemmalta Olavi Alatalo, Kalle Krekula, Olavi Vaattovaara, Lauri Vaattovaara, Jaakko Alatalo, Usko Liikamaa, Eero Kylmämaa, Taimi Liikamaa, Helli Männistö, Nanni Heikki, Elvi Heikki, Taimi Niva, Taimi Vaattovaara.

Takana Anni Kylmämaa, Emmi Niva, Elsa Niva ja Kaija Niva. Ylhäällä ensimmäinen vasemmalta on opettaja Kaija Ojamaa. Kuvassa ovat myös opettaja Impi Nuorala ja keittäjä Eeva Kylmämaa.

Kuva 11.

Lukuvuoden 1934 – 1935 alakoululaiset ovat tässä kuvassa.

Edessä vasemmalta ovat Osmo Liikamaa, Reino Kylmämaa, Impi Kylmämaa (Kunnari), tuntematon poika ja Henni Liikamaa. Seuraavat vasemmalta lukien ovat Timo Männistö, Lauri Niva, Hilkka Niva, Elli Heikki (Joensuu), Arvo Kylmämaa ja Martti Niva.

Seuraavat edelleen vasemmalta alkaen ovat Ilmari Kylmämaa, jonka takana on opettaja Impi Nuorala, sitten Kauno Niva, jonka takana on keittäjä Eeva Kylmämaa, sitten Edvin Kylmämaa, Irja Vaattovaara (Salo) ja takana opettaja Kaija Ojamaa.

Kuva 12.

Vaattojärven kansakoulun uusi opettaja Aaro Piessa (oikeassa reunassa) ja Kaisa Ojamaa asettuivat tähän kuvaan vuonna 1936. Piessa toimi Vaattojärvellä vuodet 1936 – 1939.

Kuva 13.

Opettaja Kaisa Ojamaa oli mukana Sieppijärven suojeluskuntatoiminnassa. Kuva on otettu 1930-luvun lopulla, Kaisa Ojamaa löytyy takaa oikealta. Sieppijärven opettajista Hilma Laurila (opettajana vuodesta 1903 alkaen) ja Aili Vikeväinen Lukkari (opettajana vuodesta 1929 alkaen) olivat Kaija Ojamaan lottaystäviä, kuten muutkin kuvan naiset. Kuva on otettu Sieppijärven koulun portailla.

Sieppijärven lotat hankkivat Sieppijärven sankarihautausmaalle patsaan kansalaissodassa kaatuneelle Jalmari Vaattovaaralle, jonka isä oli syntyisin Vaattojärveltä.

Kylmämaan Väinö on kertonut, että Kaija oli ”ahne käyhmään Sieppijärvellä”. Kaija oli vakituinen venematkustaja, ja Väinöllä oli moottorivene.

Kuva 14.

Vaattojärven kansakoulun ensimmäinen opettaja oli Hilma Rantakokko. Tämä kuva on otettu koulun 60-vuotisjuhlassa vuonna 1986. Ensimmäiset koululaiset (takaa vasemmalta alkaen) olivat Osmo Korteniemi, Martta Siurumaa, Erkki Liikamaa, Eeva Alatalo, Kalle Kylmämaa, Helmi Lappea, Antti Taavenniku, Taimi Kuusijärvi, Eeva Rautio, Maria Liikamaa ja Lyyli Kuusijärvi.

1920- ja 1930 – luvuilla Vaattojärven kansakoulun opettajina ovat toimineet:

1926:              Hilma Rantakokko

1927 – 1928:  Lempi Urho

1928 – 1929:  Elsa Piuva

1928 – 1946:  Leena Kaisa Ojamaa

1929 – 1930: Aune Savela

1930 – 1931: Fanni Peltonen

1931 – 1934: Kaarin Lehtonen

1934 – 1935: Impi Nuorala

1935 – 1936: Ilmari Pellinen

1936 – 1939: Aaro Piessa

1939 – 1940: Erna Kivilinna

1940-luku. Kylän jälleenrakennusaika.

Kuva 15.                            Kuvassa on Vaattojärven kansakoululaisia vuonna 1939

Ensimmäisellä rivillä istuvat vasemmalta alkaen Elma Kylmämaa, Maire Niva, Meimi Niva, Anneli Puikko, Aili Liikamaa, Lempi Vaattovaara ja Raakel Niva.

Seuraavalla rivillä oikealta alkaen istuvat Saimi Krekula, Urho Kylmämaa, Urho Niva, Esko Vaattovaara ja Bertta Männistö.

Takarivillä vasemmalta alkaen ovat Arvi Liikamaa, Santeri Liikamaa, Arvi Juustovaara, Aatos Vaattovaara, Väinö Tarvonen, Kalervo Heikki ja Heino Kylmämaa.

Kuva 16.

Ollaan tultu kotiin evakosta. On vuosi 1947. Koulunpito on alkanut tammikuussa 1946. Opettajina toimivat Aune (kuvassa) ja Arvo Etelämäki. 

Vaattojärven kaunis kansakoulurakennus, joka oli juhlallisesti otettu käyttöön 1929, on tuhoutunut vasta päättyneessä Lapin sodassa. Alakoulua pidetään Ruotsista hankitussa Heikin (kuva) parakissa ja yläkoulua Arviitin parakissa. Lapsia on paljon, kaikesta muusta on pula. Tästä kuvasta löytyy myös Seija (o.s. Alatalo) Koivuniemi, joka oli kehystyttänyt suurennoksen kuvasta ja asettanut sen kotinsa pöydälle. Seija eli  viimeiset vuodet Kolarin Palvelutalossa.

Kuva 17.

Kuvassa on opettaja Onni Ahlholm. Vaikka hän työskenteli Vaattojärvellä vain vuoden (1946), hänestä jäi koulun historiaan merkintöjä työstään koululaisten ja kyläläisten puolesta. Hän puhui puutteesta ja kirjoitti avuntarpeesta.

”Vaattojärvellä kohtasi silmiäni hävityksen kauhistus. Suursodan hyökyaalto oli pyyhkäissyt tämänkin syrjäisen kylän yli jättäen jälkeensä tuhkaa ja raunioita. Koulu piti aloittaa. Parakkejaan ei ollut vielä ehditty kunnostaa. Koulutarvikkeita ei ollut, ei kynänpätkää. Kaikesta näkemästäni ensi aluksi melkeinpä järkyttyneenä kirjoitin useisiin sanomalehtiin vetoomuksen parempiosaisille, että he lähettäisivät itselleen tarpeettomat koulu- ja muutkin kirjansa, sekä kaikenlaista koulutyöhön sopivaa tänne hävitetylle seudulle.”

”Heti alkoi saapua kaikenlaista tavaraa. Koulutyö voitiin aloittaa tammikuussa 1946. Kirjoja saapui ystävällisiltä ihmisiltä säännöllisenä virtana puolen vuoden ajan. Oli erilaista kirjallisuutta, joten saatoin jakaa niitä koululaisten koteihin aikuisten luettavaksi.”

Kuva 18.

Tässä hienossa Äitienpäiväkuvassa vuodelta 1946 nähdään taustalla Arviitin rauniot ja paikalle toimitettu kouluparakki, jonne opettaja Ahlholm oli äidit kutsunut. Juhlassa opettaja mm. lahjoitti äideille kirjoja, joita oli pyynnöstä saanut ympäri Suomea.

Pian tämän äitienpäiväjuhlan jälkeen (27.5.1946) tiedetään opettaja Ahlholmin ottaneen esille kansakoulukokouksessa Sieppijärven kouluparakilla asian, joka myöhemmin auttoi lahjakkaiden lasten jatkokoulutukseen pääsemistä. Hän oli puhunut kokouksessa myös apukoulun tarpeesta.

Kuvassa edestä vasemmalta alkaen ovat Tyyne Heikki, Jenny Niva, Elviira Niva, Mia Vaattovaara ja Helmi-Marja Niva. Toisella rivillä vasemmalta alkaen näkyvät Kaisi Vaattovaara, Helli Niva, Mari Liikamaa, Helmi Vaattovaara Järvirova, Kaija Niva, Lyyli Niva ja Hillevi Jysky. Välistä pilkottavat myös Veikon Hanna eli Hanna Vaattovaara, Vaattovaaran Einarin Maija, myöhemmin Järvirovan, Amanda Vaattovaara eli myöhemmin Iivarin Manta, Vaattovaaran Hanna, myöhemmin Rantapää ja Elina Kallojärvi Rantapelkonen. 

Kuva 19.

Opettaja Irja Eerola aloitti opettajana Vaattojärvellä vuonna 1948. Hän kuoli 1983.

Kuva 20.

Etelästä tulleet Vaattojärven koulun opettajat järjestivät koululaisille retkiä Helsinkiin. Opettaja Arvo Etelämäen johtama reissu Helsinkiin tehtiin jo vuonna 1948. Tässä kuvassa seurue poseeraa Tuomiokirkon kulmalla. Mukana on useampia Vaattojärven aikuisia. 

Kuvassa oikealta alkaen Kauko Heikki, Elvi Heikki, Knut Heikki, Eila Niva, Valmu Kylmämaa, Elle Kylmämaa ja Elli Heikki. Seuraavat oikealta alkaen ovat Elina Kallojärvi, Salli Heikki, Kerttu Niva ja opettaja Etelämäki.

Kuva 21.

Tämä kuva on otettu samaisella Helsingin retkellä 1948. Edessä oikealla ovat Elle Kylmämaa, Eila Niva, Valmu Kylmämaa, Lilja Niva, Kerttu Niva, Sirkka Männistö, tuntematon. Seuraavat oikealta alkaen ovat Salli Heikki, Salme Järvirova, Impi Järvirova, tuntematon ja Jussi Hakso. Takana ovat Elina Kallojärvi, Elvi Heikki, opettaja Arvo Etelämäki, tuntematon ja Toivo Heikki.

Kuva 22.

Kuvassa on vuoden 1947 – 1948 jatkokoululaisia, taustalla valmistumassa oleva koulurakennus. Edessä vasemmalta alkaen Sylvi Niva, Salli Heikki, Kosti Heikki ja Toivo Heikki. Toisella rivillä vasemmalta ovat Valmu Niva ja Sirkka Männistö. Takana vasemmalta ovat Iisakki Niva, Pentti Piironen, opettaja Arvo Etelämäki, Ultrik Kylmämaa, Pauli Kylmämaa, Sulo Kylmämaa ja Soini Liikamaa.
Parakkikoulujen aika alkoi loppua vuonna 1948, sillä samanaikaisesti valmistuivat Pasmajärven, Saarenputaan, Kolarin ja Vaattojärven uudisrakennukset – kyliin saatiin uusi koulurakennus! 
Koulut vihittiin käyttöön 31. lokakuuta 1948 viettämällä Kolarissa koulun 50-vuotisjuhlaa.

Vaattojärven uudisrakennus osoittautui heti alkuun liian pieneksi, sillä oppilasmäärä edellytti kolmannen opettajaviran perustamista. Niinpä Vaattojärven opettajista yksi oli ”aina evakossa” oppilaiden kanssa. Evakko tarkoitti, että koulua pidettiin kyläläisten taloissa, kuten Usko Liikamaan, Tauno Pasman, Ville Heikin ja Kalle Vaattovaaran taloissa.

Kuva 23.

Vaattojärven kansakoulun oppilaat vuonna 1949. Kuvassa olevat opettajat ovat Ilma Sassi (Niva) ja Mikko Verronen.

Kuva 24.

Vaattojärven uudisrakennus osoittautui heti alkuun liian pieneksi...ahdasta on.

Luokkakuva 1949. Edessä oikealla paripulpeteissa istuvat ovat Sisko Liikamaa ja Hilkka Heikki, Vilho Liikamaa ja Toivo Liikamaa sekä Lauri Heikki. Tämän rivin takana on opettaja Ilma Sassi. Keskellä olevan paririvin aloittavat Elle Kylmämaa ja Impi Järvirova, tyttöjen takana ovat Tuure Niva ja opettaja Mikko Verronen. Vasemmanpuoleisella rivillä tunnistettavia ovat Paavo Kylmämaa, Jorma Kylmämaa ja Valmu Niva.

1940 – luvulla Vaattojärven kansakoulun opettajina ovat toimineet:

1940, syksy:                                  Iida Liisanantti

1941, kevät – 1942:                      Jenny Vaivio

1942 – 1943:                                 Laina Nieminen

1943 – 1944:                                 Verneri Komppa

1945:                                             Mikko Karvonen

1946:                                             Onni Ahlholm

1946 – 1947:                                 Eila Kulmakko

1946 – 1947:                                 Pirkko Vallo

1947 – 1948:                                 Aune ja Arvo Etelämäki

1948 – 1949:                                 Mikko Verronen

1948 – 1983:                                 Irja Eerola

1948 – 1953:                                 Ilma Sassi Niva

1950-LUKU.

Vaattojärven koulun lopputarkastus hyväksyttiin syksyllä 1950 valtuustossa.

Vuosikymmen alkoi vauhdikkaasti. Alettiin suunnitella uutta retkeä Helsinkiin, edellinen oli tehty 1948. Käytiin keräämässä käpyjä Venejärven savotalla. Työn raskaus yllätti, ei ollut helppo rämpiä paksussa lumessa. Niinpä opettaja Ilmari Kärki sanoi, että Lapin ilmasto ei ole ihmisiä varten. Rahaa kerättiin iltamilla ja arpoja myymällä. Siitä asti oli retkikassa vuosikymmenien ajan milloin pienempänä milloin suurempana.

Koululle oli tullut 1948 opettajaksi Ilma Sassi, myöhemmältä nimeltä Niva. Hän toimi opetustyönsä ohella apusairaanhoitajana kylällä. Hän oli myös SPR:n työn innokas alkuunpanija. Hän sai SPR:n jäseniksi kaikki kylän asukkaat. Opettaja Sassin jälkeen Irja Eerola jatkoi työtä SPR:n hyväksi.

Kuva 25.

On vuosi 1952. On tultu Helsinkiin, joka paraikaa valmistautui heinäkuussa alkaviin kesäolympialaisiin. Vaattojärven kansakoulun opettajista Ilma Sassi ja Irja Eerola ovat kokoontuneet yhteiskuvaan koululaistensa kanssa.

Kuvassa ovat edestä vasemmalta alkaen Aarre Rautio, Urpo Vaattovaara, Kari Kylmämaa, Voitto Liikamaa, Gunnar Heikki ja Mikko Kylmämaa. Toiselta riviltä vasemmalta alkaen löytyvät Hilkka Heikki, Leena Kylmämaa, Signe Vaattovaara, Kirsti Sassi, Aili Järvirova, Eila Vaattovaara, opettajat, Sylvi Vaattovaara, Impi Heikki, Toini Järvirova, Raili Järvirova, Alli Kylmämaa, tuntematon ja Rauha Pikkarainen.

Kuva 26.

Kuvassa ollaan Ylläsjärven retkellä 1953 opettaja Tauno Raittilan aikana. Ryhmä lähti aamulla Vaattojärven koululta. Matkalla poikettiin Kurtakossa, jossa otettiin kuva ja saatiin ruokaa. Koivuperän Elisa tarjosi Kurtakon koululla lämmintä ja hyvää ruokaa. Myöhään samana iltana saavuttiin Ylläsjärvelle. Oli maaliskuun alku. Perillä oltiin viikko!

Kuvassa ovat edessä vasemmalta alkaen Mikko Kylmämaa, Aarre Rautio, Leena Kylmämaa ja Eini Heikki. Toisella rivillä vasemmalta alkaen ovat Eila Ylläsjärvi, Toini Järvirova, Signe Vaattovaara, Sanna Kylmämaa, Sylvi Vaattovaara ja Kaisi Ylläsjärvi. 

Seuraavat vasemmalta alkaen ovat Aatos Hakso, Esko Ylläsjärvi, Inkeri Hettula (?), Elle Ylläsjärvi, Aira Kylmämaa ja takana Anni Vaattovaara.

Kuva 27.

Vaattojärven jatkokoululaiset 1953. Mikko Kylmämaa ja Iisakki Niva istuvat edessä. Vasemmalta alkaen seisomassa ovat Helvi Kylmämaa, Signe Vaattovaara, Eini Heikki, Leena Kylmämaa ja Sylvi Vaattovaara. Takana vasemmalla näkyvät opettajat Irja Eerola ja Terttu Vaara Mörsäri.  Sitten näkyvät Raili Järvirova, Rauha Pikkarainen, Tauno Raittila, Aira Kylmämaa, Anni Vaattovaara ja Lotta Krekula.

Kuva 28.

Tässä kuvassa ovat koululaiset jälleenrakennetun talousrakennuksen edessä 1950-luvulla. Edestä vasemmalta alkaen ovat Seija Vaattovaara, Eeva Immonen, Meeri Männistö, Eija Alatalo, Reino Hakso ja Pauli Heikki. Seuraavat vasemmalta Raila Vaattovaara, Eila Vaattovaara, Aili Järvirova, Seija Alatalo, Maija Männistö, Urpo Vaattovaara, Eero Kylmämaa ja Antero Pikkarainen. Ja taas jatkuu vasemmalta, eli Ritva Kylmämaa, Aimo Järvirova, Seija Liikamaa, Veikko Kylmämaa, Jouni Järvirova, Toini Järvirova, Aarre Rautio, Kari Kylmämaa ja Sanna Kylmämaa.

Kuva 29.

Kuvassa 28 lueteltu porukka on tässä kuvassa päässyt perille Ylläksen rinteille opettajansa Raittilan johtamana.

Kuva 30.

Hiihtokilpailut 1950-luvulla. Hiihtäjä numerolla 37 on Seija Vaattovaara. Takana tuleva on jäänyt tuntemattomaksi.

Kuva 31.

Opettaja Tauno Raittila toimi Vaattojärven kansakouluopettajana vuodet 1953 – 1956.

Kuva 32.

Kenties hiihtokilpailut ovat alkamassa? Kuvassa lienee 1950-luvun tyyliä, esimerkiksi hiihtosukat.

Kuva 33.

Tässä kuvassa on Vaattojärven oppilaita kuvattuina Sieppijärven koululla 1956. Koulu teki syysretken Kolarin alueelle, ja pysähtyi myös Sieppijärvellä. Retki tehtiin kuorma-autolla, jonka lavalle oli nostettu parakki lapsia varten. Koulun opettajia olivat tuolloin Irja Eerola, Terttu Mörsäri ja Teuvo Aromäki.

Kuvassa ovat ainakin seuraavat koululaiset lähtien edestä vasemmalta, Urpo Liikamaa, Martti Satta, Leo Vaattovaara, Jarmo Kylmämaa, Mauri Kylmämaa ja Mikko Kylmämaa. Toisella rivillä vasemmalta alkaen ovat Ulla Niva, Pirjo Niva, Margit Niva, Raili Satta, Anja Heikki, Maaret Rantapelkonen, Marja-Leena Vaattovaara, Sirkka Kylmämaa, Arto Ståhle, Marjatta Vaattovaara, Raija Liikamaa, Taisto Kylmämaa sekä Arvi Heikki. Vasemmalla seisomassa ovat Reino Liikamaa, Toivo Vaattovaara, Pirkko Pasma, Pertti Liikamaa, Helena Satta, Pekka Tonteri, Taisto Niva, Martti Vaattovaara, Anne Vaattovaara sekä Esa Kylmämaa.  Seuraavat vasemmalta alkaen ovat Martti Heikki, Sinikka Kangas, Pirkko-Liisa Vaattovaara, Tellervo Vaattovaara, Meeri Liikamaa, Heimo Liikamaa, Vuokko Liikamaa ja Raimo Pasma. Seuraavalla rivillä vasemmalta alkaen ovat opettaja Terttu Mörsäri, Juhani Niva, takana Seppo Alatalo, Eero Hakso, tuntemattomia, Aimo Rautio, Birgitta Pikkarainen, Sisko Järvirova ja Matti Kylmämaa.

1950 – luvulla Vaattojärven kansakoulun opettajina ovat toimineet:

1949 – 1950:                                 Eija Maunumäki

1950 – 1951:                                 Ilmari Kärki

1951 – 1952:                                 Ilmari Koskinen

1952 – 1953:                                 Jorma Virtala

1953 – 1989:                                 Terttu Vaara Mörsäri

1953 – 1956:                                 Tauno Raittila

1956 – 1959:                                 Teuvo Aromäki

1959 – 1960                                   Riitta Helama

Irja Eerola toimi johtajaopettajana koko 1950-luvun.

1960-LUKU.

Kuva 34.

On vuosi 1961. Eturivissä vasemmalta alkaen istuvat Leo Vaattovaara, Reino Heikki, Raimo Pasma, Lasse Niva, Martti Satta ja Urpo Liikamaa.

Seuraavassa rivissä vasemmalta alkaen istuvat Pirjo Niva, Sisko Vaattovaara, Raili Satta, Tellervo Heikki, Maaret Rantapelkonen, Anja Heikki, Vuokko Liikamaa, Tuula Vaattovaara, Margit Niva, tuntematon, Raija Liikamaa, Mikko Liikamaa ja Jorma Pikkarainen.

Takarivissä seisovat vasemmalta alkaen opettaja Jorma Virtala, Esa Kylmämaa, Taisto Kylmämaa, Arto Ståhle, Tarmo Niva, Martti Vaattovaara, Jarmo Kylmämaa, Pertti Liikamaa, Arvo Kangas, Arvi Heikki, Mauri Kylmämaa, Voitto Vaattovaara sekä Eero Hakso.

Kuva 35.

Opettaja Terttu Mörsärin 1. – 2. – luokka 1960-luvulla.

Kuva 36.

1960-lukua. Edessä istuvat vasemmalta alkaen Vesa Niva, Aatos Vaattovaara, Keijo Rantapelkonen, Juhani Liikamaa, Esko Kangas ja Jouko Pasma.

Toisessa rivissä vasemmalta alkaen ovat Arja Alatalo, Sirkka Liikamaa, Vuokko Liikamaa, Sinikka Liikamaa, Saini Vaattovaara, Aila Kylmämaa, Leena Niva ja Sirkka-Liisa Kylmämaa.

Takarivissä seisovat Aulikki Niva, opettaja Irja Eerola, keittäjä Taimi Liikamaa Pasma, Pekka Hakso, Ahto Rautio ja Aulis Ståhle.

Kuva 37.

Oppilaat ja opettaja Irja Eerola vuodelta 1964 3. – 4. – luokka.

Edessä istuvat vasemmalta alkaen Vuokko Kylmämaa, Pirkko Niva, Marketta Liikamaa, Arja Liikamaa, Aila Alatalo, Marke Rantapelkonen, Irma Kylmämaa, Alli Heikki, Leena Mörsäri ja Juhani Pitkänen.

Takana seisovat vasemmalta alkaen Jouko Kangas, Markku Vaattovaara, Rauno Liikamaa, Auvo Vaattovaara, Pekka Vaattovaara, Kauno Liikamaa, Sulo Vaattovaara, Tapio Liikamaa, Antti Vaattovaara sekä opettaja Eerola.

Kuva 38.

1960-luvulla Vaattojärven koulua kävivät myös Anneli ja Sinikka, Otun ja Rauhan tyttöjä.

Kuva 39.

Tämä kuva kertoo 60-luvun  koulun "evakkoajasta". Terttu Mörsärin luokka kävi koulua Usko ja Elli Liikamaan pirtissä 1963. Suurin osa näistä oppilaista lienee 1956 syntyneitä.

Kuva 40.

Vaattojärven kansakoulun luokat 5 – 7 lukuvuonna 1965 – 1966. Edessä vas. Oili Kylmämaa, Pirkko Niva, Raija Kylmämaa, Riitta Vaattovaara, Marja-Terttu Pasma, Paula Niva, Aila Alatalo, Marke Rantapelkonen, Marketta Liikamaa ja Tanja Hakso.

Takana vasemmalla Kauno Liikamaa, Markku Vaattovaara, Seppo Vaattovaara, Pekka Vaattovaara, Antti Vaattovaara, Sulo Vaattovaara, Jouko Kangas, Matti Heikki, Timo Niva, Jouko Vaattovaara, Veijo Niva ja opettaja Vesa Eronen.

Kuva 41.

1960-luku oli kehityksen aikaa Vaattojärvellä.

Sähköt saatiin kylälle vuonna 1966. Samana vuonna koulu peruskorjattiin. Puhdas vesi alkoi tulla sisälle, muutaman vuoden ajan olivat likavedet jo menneet putkia pitkin ulos likakaivoihin. Koululle rakennettiin 1966 talousrakennus, johon tulivat asunto, veistoluokka, sauna, vessat, kuivaushuone, varastot ja pannuhuone.

Öljy- ja kaasuvalot vaihtuivat siis sähkövaloihin. Lämmitys siirtyi öljykeskuslämmitykseen.

Kylältä kuitenkin alkoi muutto jo 1950-luvulla ja jatkui koko ajan. Niinpä oppilasmäärä, joka evakon jälkeen oli 80 – 90, oli 1960-luvulla enää 40 – 50.

Kolarin kunnallinen keskikoulu aloitti vuonna 1959. Vaattojärveltäkin alkoi päästä lapsia keskikouluun. Opettaja Irja Eerola antoi lisäopetusta monille, koska läheskään kaikki pyrkijöistä eivät läpäisseet testejä. Alkuaikoina noin 30 % keskikouluun pyrkijöistä pääsi aloittamaan koulun.

Nyt toteutui opettaja Ahlholmin kansakoulukokouksessa (1946) Sieppijärvellä käyttämä puheenvuoro, jossa hän puhui tarpeesta saada lahjakkaat lapset jatkamaan opintojaan.

Kuva 42.

Tässäkin kuvassa on 1960-luvun kansakoululaisia. Vasemmalta alkaen kuvaan ovat päässeet Reino Heikki, Matti Heikki, Matin sylissä Sari Pellikka, Rauno Liikamaa ja Tapani Heikki.

Kuva 43.

Tässä kuvassa ovat tyttäret Alli Heikki, Allin sylissä Sari Pellikka, ja Tuovi Liikamaa. Mukana ovat myös pojat Matti Heikki, Reino Heikki, Tapani Heikki ja Rauno Liikamaa.

1960 – luvulla Vaattojärven kansakoulun opettajina ovat toimineet:

Opettajina jatkoivat Irja Eerola johtajaopettajana ja Terttu Mörsäri alkuopetuksessa.

Miesopettajat vaihtuivat:

1960 – 1961:                                 Jorma Keskimölö ja Jorma Virtala

1961 – 1964:                                 Lauri Parviainen

1964 – 1965:                                 Jukka Rivinoja

1965 – 2003:                                 Vesa Eronen

1970-luku.

Tämä vuosikymmen aloitettiin kansakouluna. Vaattojärven kansakoulusta tuli Vaattojärven peruskoulun ala-aste vuonna 1972.

Opettajina jatkoivat Irja Eerola johtajaopettajana, Terttu Mörsäri alkuopettajana ja Vesa Eronen 5. -6.-luokkien opettajana.

Irja Eerola jatkoi maatalousseuran ja SPR:n työtä. Kylällä pidettiin ompeluseuroja talvella joka viikko. Eerola jatkoi myös pyhäkoulun pitoa. Vesa Eronen oli innokas jääkiekonpelaaja, joten siirryttiin hiihdosta luistelemaan.

Peruskoulu toi uudistuksia. Vuonna 1946 opettaja Ahlholm oli puhunut kansakoulukokouksessa apukoulun tarpeesta. Siitä ajasta oli pitkä aika peruskoulun alkuaikojen apukouluun, josta sitten on kehittynyt laaja-alainen erityisopetus. Kiertävä erityisopettaja alkoi käydä koulullamme.

Vaattojärven ala-asteella annettiin muiden peruskoulujen tapaan vieraankielen opetusta kolmannelta luokalta lähtien. Maire Eronen oli pitkään englannin tuntiopettajana.

Siirryttiin 5-päiväiseen työviikkoon.

Kuva 44.

Tässä on opettaja Terttu Mörsärin alaluokka vuodelta 1971. Edestä vasemmalta lukien paikalla ovat Tamara Niva, Aila Mellajärvi, Sari Pellikka, Lenita Vaattovaara, Sari Vaattovaara, Soili Liikamaa, Sonja Niva ja Hemmo Kylmämaa.

Seuraavat vasemmalta lukien ovat Juha Keränen, Seppo Kylmämaa, Jyrki Liikamaa, Jyrki Satta, Eero Tiensuu, Petri Vaattovaara, Markus Kylmämaa sekä opettaja Terttu Mörsäri.

Kuva 45.

Lapissa siirryttiin peruskouluun 1972, mutta lukuvuonna 1971-1972 (kuva)  noudatettiin vielä vanhaa kansakoulun lukujärjestystä. Kuvassa on kansakoulun 1.2.-luokkien lukujärjestys. Lauantai oli työpäivä.

Kuva 46.

Tässä kevätkuvassa (1970) edestä vasemmalta alkaen ovat Anitta Liikamaa, Maritta Rantapelkonen, Soile Niemi, Soili Liikamaa, Tamara Niva ja Lasse Pellikka. Seuraavalla rivillä ovat Kristiina Vaattovaara, Sari Pellikka, Sonja Niva ja Heli Heikki. Seuraavat vasemmalta alkaen ovat Kai Vaattovaara, Juha Keränen, Mika Liikamaa, Ali Niva, Seppo Kylmämaa, Mika Satta, Pentti Mellajärvi ja Eero Tiensuu. Jyrki Satta ja Mauri Männistö ovat takimmaisina.

Kuva 47.

Vuosi 1977 – 1978. Edessä vasemmalta alkaen ovat Oili Niva, Heli Heikki, Kristiina Vaattovaara, Anitta Liikamaa, Heli Kontinen, Anneli Rautio, Maritta Rantapelkonen, Soile Niemi, Maritta Järvirova ja Merja Niva. Takarivissä vasemmalta ovat Pentti Mellajärvi, Mika Liikamaa, Seppo Mellajärvi, Ali Niva, Sauli Turpeinen, Kai Vaattovaara, Kai Kylmämaa, Mika Satta, Lasse Pellikka ja opettaja Vesa Eronen.

Kuva 48.

Tämän kuvan nimi on Juhlahetki 1978. Mäkimiehet, maailmanmestari Tapio Räisänen ja Pentti Kokkonen ovat vierailulla opettaja Irja Eerolan luona. Tapio oli käynyt aikoinansa täällä koulua Irja-tädin hoivissa. Juhlan kunniaksi otettiin yhteiskuva mäkimiesten kanssa.

Kuva 49.

Tässä kuvassa on Irja Eerolan 3. – 4. – luokka lukuvuonna 1977 - 1978. Vasemmalta edestä alkaen penkillä istuvat Seija Niemi, Ulla Liikamaa, Anette Järvirova, Marjo Männistö, Sari Niemi ja Minna Pellikka. Takarivissä vasemmalta alkaen seisovat Veli Turpeinen, Heikki Mörsäri, Henry Koivuniemi, Martti Niva, Pasi Piironen, Marko Eronen, Unto Niva, Esa Mellajärvi ja Seppo Niemi.

Kuva 50.

(Kuvan 49) Irja Eerolan 3. -4. – luokkalaiset tässä kuvassa jo Vesa Erosen yläluokkalaisina, ollaan nyt 5. -6. – luokkalaisia. Lukuvuosi 1979 – 1980.

1980-luku.

Opettajina jatkoivat Vesa Eronen ja Irja Eerola, joka kuitenkin jäi eläkkeelle kesällä 1983.  Terttu Mörsäri jäi eläkkeelle kesällä 1989. Anna-Kaisa Hyvönen oli opettajana lukuvuoden 1983 – 1984. Jorma Korpela opetti lukuvuonna 1984 – 1985, jolloin koulun kolmas virka lakkautettiin. Kiertävänä englannin opettajana oli Seija Syvälahti.

Terttu Mörsäri jatkoi johtajana Eerolan jälkeen vuosina 1983 -1989. Katariina Granat tuli Vaattojärvelle 1989, josta alkaen vuoteen 1996 toimi johtajaopettajana. Hän jatkoi Vaattojärvellä vielä lukuvuodet 2007 – 2013.

Kuva 51.

Lukuvuosi 1979 – 1980. Edessä vasemmalta ovat istumassa opettaja Mörsäri, Tommi Keränen, Arto Satta ja Sami Niva. Takarivissä vasemmalta ovat Pia Vaattovaara, Jari Korteniemi, Jani Kylmämaa ja Teijo Vaattovaara.

Kuva 52.

Lukuvuosi 1981 – 1982. Takarivissä vasemmalta lukien ovat Niina Kylmämaa, Tarja Järvirova, Monika Niva, opettaja Vesa Eronen. Keskirivissä vasemmalta ovat Seppo Liikamaa, Jaakko Vaattovaara, Maritta Niva, Maaria Eronen, Minna Niva ja Heidi Keränen. Eturivissä vasemmalta lukien ovat Kati Vaattovaara, Vesa Raappana, Antero Niva, Taito Vaattovaara ja Janne Liikamaa.

Kuva 53 ja kuva 54.

Tämä koulukuva on otettu 1987 – 1988 kunniaksi.  Kuvassa Tertun oppilaat.
Opettaja Vesa Eronen huolehti yhdysluokasta 3 – 6.

Terttu Mörsäri oli saanut oppilaikseen Mirva Liikamaan, Harri Heikin, Päivi Vaattovaaran, Heli Hakson ja Merita Kylmämaan. Takarivissä seisovat niin ikään Tertun oppilaat eli Minna Kangas, Toni Niva, Meija Niva, Pauli Hietanen, Kimmo Vettanen ja Juhani Nikumaa. 

Kuva 55 ja kuva 56.

Molemmat kuvat kertovat lukuvuodesta 1984 – 1985 oppilasmäärän pienenemisen näkökulmasta. Tämä lukuvuosi oli viimeinen, jolloin Vaattojärvellä oli kolme opettajanvirkaa. Jorma Korpela (kuvassa) työskenteli tämän lukuvuoden Vaattojärvellä luokkien 3 – 4 yhdysluokkaopettajana. Vesa Erosella oli luokka 5 -6 ja Terttu Mörsärillä (kuvassa) luokka 1 – 2.

Tämän jälkeen Vaattojärven ala-asteen kolmas opettajanvirka lakkautettiin.

1990-luku.

1990-luvulla koulun opettajina jatkoivat Vesa Eronen, ja Katariina Granat vuoteen 1996. Hän oli vauvalomalla kevätlukukauden 1990, jolloin Nina Tolppi (nyk. Viitanen) hoiti sijaisuuden.

Vuoden 1996 syksyllä opettajaksi tuli Ann-Kristin Fredriksson. Hän hoiti tehtäväänsä kevääseen 1999 asti. Minna Uusitalo puolestaan tuli syksyllä 1999 ja jatkoi kevääseen 2002.

1990-luku toi mukanaan suuria muutoksia. Koululle piti tulla remontti, mutta siinä olikin homesieni. Purkutuomio oli edessä. Tuli evakkoon lähtö. Eri kiinteistöistä johtokunta valitsi Mäkiheikin talon. Evakossa oltiin vuosi 1993. Tuon vuoden aikana purettiin vanha, vuodesta 1948 lähtien käytössä ollut koulutalo. Uusiksi koulutiloiksi saneerattiin 1960-luvulla rakennettu talousrakennus. Uuttakin rakennettiin, ja näin saatiin liikuntasali.

Siitä, että saatiin remontti käyntiin, saadaan kiittää osastopäällikkö Anna-Liisa Keskitaloa, opettaja Katariina Granatia sekä johtokunnan puheenjohtaja Jarmo Kylmämaata. He tekivät yhdessä suuren työn, joka onnistui lamasta huolimatta.

Vuonna 1989 koululle perustettiin vanhempainyhdistys, joka toimi reippaasti. Tehtiin retkiä koko koulun voimin. Järjestettiin erilaisia juhlia. Vanhemmat lasten kanssa askartelivat myyjäisiä varten. Leivottiin, monenlaista touhua oli. Kyllä oli mahtava tunne, kun linja-auto pakattiin ja lähdettiin kohti etelää tai pohjoista. Jääkiekkokaukalokin tehtiin ja kustannettiin yhdessä kyläyhdistyksen kanssa. Pihaa rakennettiin ostamalla maata ja laittamalla istutuksia. Koululla oli myös yhteistyötä muiden koulujen kanssa, esimerkiksi Pajalan Erkheikin koulu vieraili evakkovuoden aikana Vaattojärvellä. Myös Kangosen koulun kanssa oltiin ajoittain yhdessä. Monenlaisia teemapäiviä toteutettiin.

Kuva 57.

Lukuvuosi 1990 – 1991. Tämä kuva on paitsi luokkakuva myös kuva, joka kertoo yhteistyöstä (esimerkiksi) seurakunnan kanssa. Koska kansanopetus alun perin on ollut kirkon asia, ja koska kirkko on kouluttanut ensimmäiset kiertokouluopettajat myös Vaattojärvelle, on luonnollista toivoa yhteistyön jatkuvan kirkon ja koulun välisenä hyvänä asiana. 

Ylempänä olevassa luokkakuvassa puolestaan on pastori Markku Palosaari, joka pääsi luokkakuvaan, koska sattui Vaattojärvelle päivänavausta pitämään.

Toinen esimerkki koulun avautumisesta 1990-luvun alussa ovat avustajat ja ohjaajat, joita on tullut mukaan koulutyöhön entistä enemmän 90-luvulta alkaen. Tässä koulukuvassa nähdään ensimmäistä kertaa kaksi avustavaa työntekijää Vaattojärven koulussa.

Vuoden 1990 – 1991 luokkakuvan erityispiirre ovat myös eskarit.
Oppilaat edestä vasemmalta lukien ovat Mikko Liikamaa, Jaakko Niva, Tomi Peuraniemi, Raisa Jussi, Tapani Lehikoinen ja Ossi Granat. Keskellä vasemmalta lähtien ovat Janne Vaattovaara, Paula Hakso, Marjaana Kylmämaa, Maaria Niva, Tiina Vaattovaara, Juhani Niva ja Pasi Goman. Takana vasemmalta Markku Palosaari, Soile Friman, Eini Pellikka, Airi Niva sekä Katariina (ent. Granat) Korhonen.

Liitän tähän yhteyteen kuvan Vaattojärvellä eläneestä Antti (Lassila) Nivasta, 1837 - 1917. Kolarin seurakunnan tietojen mukaan hän oli kolarilainen kiertokouluopettaja.

KIERTOKOULUN AIKA KOLARISSA 1877 - 1942
Antti Lassila Niva oli katekeettakoulun käynyt kiertokouluopettaja.

Vuonna 1883 päätettiin kappelikokouksessa pyytää tuomiokapitulilta 300 markan avustus toisen kiertokouluopettajan palkkaamiseksi. Avustus saatiin ja Kolarin seurakunta jaettiin kahteen koulupiiriin; pohjoiseen kuuluivat Kurtakon ja Kolarin kylät (sekä Hietanen ja Väylänpää), eteläiseen Sieppijärvi ja Vaattojärvi.
Opettajaksi toiseen piiriin tuli Antti Niva Vaattojärveltä. (Pentti Jaako, 1994. Kolarin seurakunnan historiikki.)
1880-luvulla Kolariin tuli vt. kappalaiseksi Oskar Immanuel Heikel. Seurakunta oli ollut vailla vakinaista pappia yli kymmenen vuotta, ja sen toiminnot oli pidetty joten kuten yllä Turtolasta päin. Monenlaisista vaikeuksista huolimatta Heikel paneutui kiertokoulun kehittämiseen.
Heikel lienee ollut hyvin tyytyväinen Antti Nivan työhön opettajana (1883 -1887), sillä hän lähetti perheensä valokuvan vuonna 1896 Antti Nivalle. Kuva on löytynyt Antin jäämistöstä.


Antti Lassilasta tuli Vaattojärvellä talollinen Antti Niva, hän otti siis käyttöönsä talonsa (Niva 10) nimen. Niva toimi myösi lautamiehenä ja oli saanut herastuomarin arvonimen.

Kuva 58.

Kuvassa esiintyy Susanna Heikki laulamalla Isäinpäivän konsertissa Vaattojärven koululla 11.11.1991.

Kuva 59.

Koko kunnan koulujenvälisiä hiihtokisoja ei kovin montaa kertaa ole järjestetty Vaattojärvellä. Tämä kuva kuitenkin muistuttaa, että kerran ainakin on Vaattojärvellä hiihdetty. Koulujenväliset pidettiin 20. maaliskuuta 1991. Kuuluttajana toimi Anna-Liisa Keskitalo, ja lähettäjinä opettajat Jorma Lahti ja Vesa Eronen.

Kuva 60.

Musikaalinen sunnuntai-iltapäivä isien kunniaksi järjestettiin uudestaan 1992. Esiintyjien määrä oli edellisvuotta suurempi. Susanna Heikillä oli mukana bändikaveri, Merja Vaattovaara (ent. Niva) esiintyi, ja Eero Tiensuu.

Kuva 61.

Syksyllä 1992 Loimaan Keskuskoulun 6 B – luokka opettajineen ja vanhempineen vieraili viikon ajan Vaattojärvellä. Viikosta tuli ikimuistoinen ja yhteistyöstä kestävän kanssakäymisen perusta. Kuvassa vietämme yhteistä iltaa Rantapaviljongilla.

Kuva 62.

Tässä meitä ahkeria! Keittäjä Eini Pellikalla on sormet taikinassa. Koulun pikkuleipurit leipovat Einin opastuksella rieskaa. Myssypäät ovat Raisa plus pojat Tomi, Jaakko, Mikko ja Ossi. Silloin oli vuosi 1992.

Kuva 63.

Vuosi 1992 oli merkittävien tapahtumien aikaa. Koulun toiminta alkoi näkyä ulospäin. Tässä kuvassa keittäjä Eini Pellikka on kattanut pöydän veteraanijuhlaa varten.

Kuva 64.

Vaattojärven ja Venejärven veteraanit vastasivat koulun kutsuun. Tässä kuvassa juhlitaan. Koululaiset esittivät ohjelmaa. Kauan meni ennen kuin ensimmäinen juhla tuli. Monet veteraaneistamme ovat siirtyneet rajan tuolle puolen. He eivät koskaan saaneet kokea arvostusta ja juhlintaa.

Kuva 65.

Lukuvuosi 1992 – 1993 evakossa Mäkiheikillä eli Nantelassa. Edessä vasemmalta ovat Tomi Peuraniemi, Mikko Liikamaa, Petri Niva sekä avustajana toiminut Virpi Korhonen. Takarivissä vasemmalta alkaen ovat opettaja Katariina Granat, Tapani Lehikoinen, Ossi Granat, Joni Peuraniemi, Raisa Jussi sekä keittäjä Eini Pellikka.

Kuva 66.

Vaattojärven koulun ”evakkovuosi” oli 1993. Tässä on välähdys Mäkiheikissä vietetystä kevätjuhlasta 5.6.1993.

Kuva 67.

Luontoretkellä Pahikossa 1992. Luonto on yksi suurista asioista Vaattojärvellä. Löysimme tämän upean paikan Eila Liikamaan opastuksella.

Kuva 68.

27.3.1994. Juhlat uuden Vaattojärven koulun kunniaksi. Kahvipöydässä istuvat mm. kunnanjohtaja Juhani Kunnari ja koulun entinen oppilas Teija Goman.

Kuva 69 ja kuva 70.

”Vaattojärven koulu ei ole koskaan ollut "vain" yksi kyläkoulu koulujen joukossa (vaikka on sitäkin ollut). Tämän kyläkoulun vahvuus on sitä luokkaa, että "oksat pois"!

Koulu on aina merkinnyt kylän fiksuille vanhemmille niin paljon, että he ovat halunneet ajatella asioita ja elämää koulun ympärillä.

Vuonna 1994 juhlimme uuden koulurakennuksen valmistumista. JO silloin kokosin esille vanhempien ajatuksia. Nyt kun valmistelen kuvanäyttelyä koulun 90-vuotisjuhlaan, näytän teille ajattelun mallia.

Jarmo Kylmämaa touhusi koulun puolesta silloin, ja toimii edelleen. Tässä kuvassa on hänen ajatukset siitä, miksi Vaattojärven kylä tarvitsee koulunsa. Toisessa kuvassa on Eila Liikamaan ajatuksia samasta asiasta.

Kuva 71 ja kuva 72.

Ennen vanhaan oli aivan tavallista, että opettaja sai postia oppilailtaan. Tämä taiteilija, Joni Peuraniemi, toivotti opelle hauskaa jatkoa. Hyvää kesää opettajalle toivotti myös Tapani.

Kuva 73.

Miia Rantala toimi Katariinan sijaisena alaluokalla lukuvuonna 1994 – 1995.

Kuva 74.

Äitienpäiväjuhlat olivat olleet unohduksissa muutamia vuosia. Kuvassa esiintyjät vasemmalta Minna Mellajärvi, Sofia Vaattovaara, Maria Liikamaa, Pauliina Niva, Mari Vaattovaara, Tuomo Kylmämaa ja Petri Palovaara. Seuraavat taas vasemmalta alkaen eli Laura Vaattovaara ja Elisa Vaattovaara. Takana laulavat Tiina Vaattovaara, Mikko Liikamaa, Tomi Peuraniemi ja Joni Peuraniemi.

Kuva 75 ja kuva 76.

On vuosi 1994. Uusi koulu on käytössä. Koulupäivän teema on villasta langaksi. Koulu on saanut opettajiksi todellisia kädentaitajia. Kuvassa Pasi Goman, Elma Heikki ja Lempi Niva karstaavat. Jaakko Niva ja kaverit huovuttavat. Toisessa kuvassa Senja Kylmämaa karstaa penkkikartoilla, ja Eini Pellikka ”opettelee”. Oli siinä tekemisen meininkiä.

Kuva 77 ja kuva 78.

On 1995. ”Kalakentästä kylän raitille. Vaattojärven kylähistoria” – kirja valmistui. On juhlan aika. Edessä vasemmalla toimituskunnan jäseniä, eli Terttu Mörsäri, Senja Kylmämaa, Tapio Vaattovaara, Pentti Piironen, opettaja Pentti Jaako (toimitti kirjan), Esteri Vaattovaara, Elli-Maija Piironen, Elma Heikki, Eini Pellikka, Pauli Kylmämaa.

Vaattojärven koululaiset tutkivat kylän historiaa haastattelemalla vanhoja ihmisiä ja kirjoittamalla muistelot tarinoiksi. Kyläkirjassa julkaistiin myös oppilaiden kertomukset. Saara Niva (6. lk), Henna Liikamaa (6. lk), Janne Vaattovaara (5. lk) ja Paula Hakso (5. lk) tekivät kouluhistoriaa täydentävän arvokkaan haastattelutyön, ja heidän tekstinsä on julkaistu kirjassa.

Kirjan julkistamisjuhlassa koululapset esittivät ohjelmaa. Edessä vasemmalta alkaen ovat Tuulia Vaattovaara, Laura Vaattovaara, Elisa Vaattovaara ja Tuomo Kylmämaa. Takana puolestaan laulavat Tiina Vaattovaara, Maaria Niva, Mikko Liikamaa, Tomi Peuraniemi ja Joni Peuraniemi.

2000-LUKU.

Kuva 79.

Tässä on Vaattojärven koulun kesäpiha perennapenkkeineen siirryttäessä 2000-luvulle. Kuvassa on talkoolainen Eini Pellikka mielipuuhassaan; tässä saa ihailla kukkia, ja työ tekijäänsä kiittää.

Kuva 80.

Vuosi 2000. Yhteiskuva on otettu uuden koulun edessä.

Edessä vasemmalta lukien ovat Veera Liikamaa, Eetu Vaattovaara, Rasmus Vaattovaara, Sofia Vaattovaara, Juho Kylmämaa, Juuso Niva, Tuomas Palovaara ja Juho Vaattovaara.

Seuraavat myös vasemmalta alkaen ovat Mari Vaattovaara, Pauliina Niva, Laura Kylmämaa, Eino Mellajärvi, Maria Liikamaa, Janne Peuraniemi, Lauri Liikamaa, Joonas Niva ja Miika Vaattovaara.

Seuraavat vasemmalta ovat Marita Lehtovirta, Minna Mellajärvi, Elisa Vaattovaara, opettaja Minna Uusitalo, Susanna Vasara, Tuulia Vaattovaara, Laura Vaattovaara, Tuomo Kylmämaa, Esa Vaattovaara ja opettaja Vesa Eronen.

Kuva 81.

2003, marraskuussa koulun alaluokka kokoontui yhteiskuvaan opettajiensa Heidi Lakoman ja Tomi Peuraniemen kanssa.

Kuva 82.

Koko koulun yhteiskuva otettiin lukuvuonna 2005 -2006. Opettajina toimivat silloin Pirjo Joensuu ja Minna Uusitalo.

Kuva 83.

Hankikelit Vaattojärven koulun ympäristössä, lähimetsässä, Järvenpäänvuoman edessä. Tämä on myös koulun ”sielunmaisema”.

Kuva 84.

Pilkkiretkellä Vaattojärvellä, Saimilan laavun lähellä. Tämä on aina tehty yhdessä koululaisten vanhempien kanssa.

Kuva 85.

2.3.2012 järjestetyt iltamat hoituivat hienosti niin ikään yhdessä eläkeläisten ja koulunväen kanssa.

Kuva 86.

19.9.2013. Harri Liikamaa ja Janne Liikamaa (kuvassa) kutsuivat koululaiset tutustumaan navettaansa.

Kuva 87.
Vaattojärven kylällä on erittäin vahvat perinteet SPR:n kanssa. Viime vuosina koulu on hoitanut opettajineen Nälkäpäiväkeräyksen. Kuvassa oppilaat Eemil Tiensuu ja Konsta Vaattovaara kierroksella.

Kuva 88.

Vaattojärven koulun tulevaisuus on lapsissa. Tämä talo on lapsiperheen koti. Kuvasimme oppilaiden kanssa kyliemme koteja (myös tämän), ja kaikkia vanhoja rakennuksia talvella 2013.

Lasten äitinä Elise Hirvasniemi otti julkisesti kantaa paikallislehden mielipidepalstalla (2016) kyläkoulunsa puolesta. Kiitos päättäjien, Vaattojärven koulu jatkaa toimintaansa myös ”hyvänä uutena vuonna” 2017.

Kuva 89.

Terveiset Katalta. Nämä pipopäät kannustakoot meitä kaikkia aikuisia miettimään ja vastaamaan elämän haasteisiin! Kuten näette, lasten pipo ei yleensä ole silmillä eikä kireällä.

Kuva 90.

Lapsiperheiden ja lasten ja lasten kanssa koulutyötä tekevien joulu alkaa aina koulusta. Kauneimmat joululaulut ja lasten esitykset ja hyvät jutut tekevät pikkujoulusta joulun.

Laulu sotilaspojista kertoo suojeluskunta-ajasta

Kolarin Suojeluskunta (ja Lotta Svärd -yhdistys) toimivat 
Sieppijärvellä 1918 - 1944

Huomautukset tekstiin mahdollisesti päässeistä virheistä osoitteeseen katakorhonen56@gmail.



Kolarilaisesta suojeluskunta-ajasta (1918 - 1944) kertoo yksi laulu, jonka on säkeistön antaman vihjeen mukaan riimitellyt "Nordbergin kahdesta veljeksestä nuorin". Kuka hän oli?

Vastaan päättelemällä.

Tänne muuttaneella Robert Nordbergillä ja paikkakunnan tyttärellä Elmiina (Miina) Kulluvaaralla oli useampi poika. Perimätieto kertoo, että Nordbergin pojista Brunon  (s.1898) pojat, Esko ja Eero Pohjantalo kuuluivat Suojeluskuntaan; Eero oli liittynyt (1934) jo 14-vuotiaana Suojeluskunnan poikaosastoon.Molemmat pojat olivat kovia kilpahiihtäjiä, jotka pärjäsivät sekä Kolarin Kontion hiihdoissa että Suojeluskunnan omissa kisoissa. Esko hävisi sodan melskeeseen, mutta Eero kuului Sieppijärven Sisun perustajäseniin (1945).


Avaan laulun säkeistöistä tämän:
"Nordbergistä on veljestä kaksi, niistä olen minä nuorin lapsi,

niit ennen meitä on polvea kaksi, joista on pappa jo harmajahapsi,

kantoivat kalpaa puolesta maamme, työt heidän me jatkaa saamme."

1. polvi. Robert Nordberg, 18.4.1860 - 22.9.1934. Pohjantalon poikien pappa kuoli kalastuspuuhien päätteeksi Ylijoen kämpän rannalla syyskuussa 1934. Paikalla olivat "Pojaksi" kutsuttu Eero Pohjantalo, ja Paavo Iivari, joka nosti Papan rantavedestä ylös veneeseen. Oli mikkelilauantai.

2. polvi. Bruno Pohjantalo, s. 13.12.1898, Talvisodan rintamaveteraani.

3. polvi. Eero Ilmari Pohjantalo, s. 27.6. 1920, VM2, VM1 (1942), rintamaveteraani

              Esko Immanuel Pohjantalo, s. 30.6.1923, jatkosodan korpraali (1944), katosi Pisin taistelussa.  

Lopuksi haluan vahvistaa perimätiedon, jonka mukaan tämän laulun on 1930-luvun loppupuolella riimitellyt Brunon pojista Esko Pohjantalo. Olkoon laulun nimi

Laulu Sieppijärven sotilaspojista

       

  

1.

Tokko Kolarin pojista tiedätte mitään,

siell isien usko elää ja itää,

me tahdomme suojella isien maata,

silloin ei sitä myrskyt kaada,

kun me pojat, toimimme kerran,

ja pidimme pyhinä käskyt herran.

2.

Poikia täällä on aikanen joukko,

ja lisänä Vaattojärven loukko,

me hiihdämme hankia kilpatolaa,

ette usko vanhemmat, kuin se on somaa,

näin kasvaa meille, voimat ja kunto,

sekä reipas ryhti ja yhteistunto.

3.

Iivarin Paavo on suurin meistä,

sen rinnalla aivan häpeän seistä,

Paavo se aina hiihdot voittaa,

siihen saa toiset kovin koittaa,

hyvin hiihtää myös Paavon veli,

varsinkin jos on hyvä keli,

kyllä silloin Antti lentää,

vaan perässä tullaan mekin sentään,

odotas Antti kun minä kasvan,

panen minä suksiini paremman rasvan.

4.

Joukossa meidän on pitkät ja pienet,

vaan Filpan Iisko sä vahvin lienet,

on sulla aivan kuin karhulla voimat, 

niitäkö vielä treenata koitat,

on Iisko sellainen voimanpalli,

oletpas oikea miehen malli.

5.

Eelovin poika ei murhetta kanna,

vaikka täti ei enää perintöä anna 

vanhat ei tajua nuorten touhua,

urheiluhengen reipasta nousua,

jos perintö menee niin jääpihän usko,

ylväs ja nuori kuin aamurusko.

6.

Vaikka harjoitukset milloin ois,

ei Iivarin Hannu olis pois,

heti on pojalla jalassa sukset,

kun meillä on poikaosaston harjoitukset,

käskyt hän täyttää niin kuin miehet, 

niin teemme, muutkin, suuret ja pienet.

7.

Astolan Arvon mainitsen tässä,

kuinka hän kiersi kerjäämässä,

osastollemme kilparahaa

eihän siinä ole mitään pahaa,

jos me pyydämme apua saada,

ja sillä osaston oloa taata.

8.

Nordbergistä on veljestä kaksi,

niistä olen minä nuorin lapsi,

niit ennen meitä on polvea kaksi,

joista on pappa jo harmajahapsi,

kantoivat kalpaa puolesta maamme,

työt heidän me jatkaa saamme.

9.

Maliniemen Eero oli ensimmäinen,

Kolarin SK:n poikaosastolainen,

pieniä vielä on Tuuret ja Jaakot,

siksipä rauhassa kasvaa saakoot,

pikkuiset pojat, piimäsuut,

Kurun Eskot ja monet muut.

KK.K. Ravelin:

-kuullut yllä olevan laulun sanat "Nuuskakairassa vuonna 1984"

-toimittanut Luoteis-Lappi -lehteen julkaistavaksi Olofströmistä, 4.4.1986.

Muita laulussa esiintyviä kylän poikia syntymävuosineen olivat:

Iivarin Paavo, s. 1918

Iivarin Antti, s. 1920

Filpan Iisko, s. 1920

Eelovin poika,

Iivarin Hannu, s. 1923

Astolan Arvo, s. 1922

Nordbergin kaksi veljestä, Pohjantalon Brunon pojat Eero, s. 1920 ja Esko, s. 1923

Maliniemen Eero, 

Tuure Leskelä,
Jaakko Filppa, s. 1923

Kurun Esko, s. 1926.

________________________________________________________________________________

Alla olevat kuvat kertovat laulussa esiintyvistä sotilaspojista tai heidän perheistään.

               Iivarin Antti, s. 1920                                                                                                                        

                                                                                               

                                           Astolan Arvo, s. 1922                      

Kuvassa on

Verneri Robertinpoika Nordberg, s. 6.12.1894. Verneri oli Bruno Pohjantalon vanhempi veli.

               1939. Maliniemet Sieppijärvellä. Metsänhoitaja Einar ja Leena, lapset Martti, Kaija ja Eero.

Tässä on  kuva Iivarin Hannun isoveljestä, Toivo Kalervo Iivarista, joka oli syntynyt Sieppijärven Viljaamissa 18.9.1916 ja joka kaatui Voijärven pohjoispuolisessa maastossa 10.8.1942.




Kuva on julkaistu Pentti Jaakon toimittamassa kirjassa Suomussalmelta Ihantalaan (1992).

                           





Kuvassa on Pohjantalon Eskon ja Eeron isä, Bruno Pohjantalo kuvattuna Talvisodan aikana Sallassa.

Isä Bruno (s. 1898) soti Talvisodassa. Pojista Eero (s.1920) kävi sekä Jatko- että Lapin sodan. 

Nuorempi pojista, Esko (s. 1923) katosi Jatkosodassa. On siinä ollut yhdelle perheelle kantamista, ei poikkeuksellista sota-ajan Suomessa, mutta kuitenkin!

Tämä kuva on julkaistu Pentti Jaakon toimittamassa kirjassa Suomussalmelta Ihantalaan (1992).

Paavo Iivari, s. 1918

                                                                         

Filpan Iisakki (Iisko), 1920 - 1980, oli sotilaspoikalaulun "voimanpalli ja miehen malli". Iiskon vaimo kuoli pari vuotta Iiskoa aikaisemmin. 

                                                     
                                                                                                                                                                                                                                                                                       Jaakko Filppa, s.1923        

                                        

... "että kaikki halukkaat saisivat mahdollisuuden OPPIA SAAMEA koulussa".

Julkaisija:

Kaupunkilehti UusiRovaniemi, 

24.2.2018.

Lehden lauantaivieras:

Karoliina Harvala, 

Rovaniemen kaupungin hanketyöntekijä ja saamenopettaja.

ERITYISEN FIKSU PUHEENVUORO, RAIKAS TUULAHDUS! Kiitos, Karoliina!

Mielenkiintoa asian seuraamiseen tuo myös se, mikä taho tai kuka ihminen ensimmäisenä vastustaa...

Poikki-Alman sukuhaara. Alma Lindh, 1898 - 1988.

katakorhonen56@gmail.com.

Johdanto.

Väinö Lindh, mateenpyytäjä, Sieppijärven koululaisten kanssa talvikalassa 1987.

Sisältö:

1. Väinön äiti, Alma Vaattovaara, 1898 - 1988.

2. Väinön isä, Kalle Lindh, 1895 - 1960.

3. Alma Vaattovaara ja Kalle Lindh, aviossa alkaen 1922.

4. Alman ja Kallen lapset, alkaen 1926.

5. Alman äiti ja isä, Fiia Satta (1867 - 1942) ja Iisko Vaattovaara (1861 - 1929). 

6. Alman sisarukset. 

7. Fiia Satan sisarukset.

8. Iisko Vaattovaaran sisarukset.

___________________________________________________________________________

Väinö Lindh, mateenpyytäjä, tarinoi.

Omat matheenpyyntipaikat aina olheet isännillä.

Väinö tarinoi (1987): 

- Täälähän on moniki sanonu, ette hui - mae! On sitä silti aina pyyetty: Iivarilla oli, Kankhaan Salkola oli ja Poliisiäijälä oli omat matheenpyyntipaikkansa. Aina mie olen maetta saanut. Tänä talvena (1987) en kyllä niin hyvin ko viimi vuona; 125 maetta oli parhaala kertaa, vaikkei sitä kaikki usko. (Siinäpä tarinoi kalamies henkeen ja vereen, tutkijan huom.)

- Aina tästä järvestä on kallaa saatu. Ennen on saatu jopa lahnoja. Muistan, ko Satan Manne (Feton poika) sai. Säynäjä on kaonu.

"Sukututkija" puhuu faktaa (!):

- Väinö Lindh eli Linti-Väikkö syntyi Satan Feton (Alma-äitinsä isoisän) talossa, Satan törmällä, vuonna 1930. Väinön vanhemmat, Alma ja Kalle Lindh, olivat avioituneet 1922. He elelivät Satalla ja kenties muuallakin avioliiton ensimmäiset kymmenen vuotta; ehkä perhe pyörähti töiden perässä Väylän länsirannallakin, "Ruottin Jarhoisissa", Kallen kotimaisemissa. Vuonna 1934 he kuitenkin saivat Sieppijärven Poikkijärveltä oman kodin.

- Koska Väinö oli sattunut syntymään Sieppijärven rannalla, ja koska hän sai jo 4-vuotiaasta alkaen pitää saman järven toista rantaa kotinaan, tuli Väinöstä kotitarvekalastaja. Hän rupesi kehumaan Sieppijärven isoja ahvenia. Hän sanoi tietävänsä, että entisajan Sieppijärvestä saattoi keväällä saada saaliiksi myös Naamijoen arvokaloja. 

- Anttisenkari ja sen lähellä olevat hyvät pilkkipaikat olivat Väinölle tuttuja. Yritän muistaa kysyä häneltä tarkemmat koordinaatit, en ollut kirjannut muistiin; ei ollut Väinö kertonut (1987). Eli, Anttisenkari, missä se on, ja mistä nimi karikolle?

 Väinö tarinoi (1987):

- Siitä lähtien (1934) mie olen seurannut, mitä järvellä tapahtuu. Siitä lähtien olen pyytänyt kallaa, mato-ongella, katiskoilla ja lanoilla. Ennen mie ahvenen syön kuin hauen. Keväällä järvestä saa haukea ja ahventa niin paljon kuin kehtaa pyytää. Arvokaloista siika menee keväällä läpi, samoin harri. 

- Maetta pyyethään talvela. Tänä talvena (1987) kanta on pientä. Pannee miettimhään, miksi mae on sukukypsempi entistä pienikokosempana.

- Net meinaavat, ette se tämä maekanta pitäs kerrassaan tuhota, ko sitä on liika paljon. 

- Ja ei tämä mae kyllä meän järvessä nälkää näe, ei se nälästä johu, ette se jääpi pieneksi. Son kauhea syöhmään toisen kalan mätiä, ko se kuttee. 

- Eilen söin maevellin. Hyvvää oli!

Sieppijärven koululaisia käytettiin mateenpyyntiä seuraamassa kotijärvensä jäällä. Oppaana oli Väinö Lindh.

Opettajina mukana oppimassa olivat Pertti Unga, Katariina Korhonen ja Seija Syvälahti.
Tein retkestä jutut paikallislehti Luoteis-Lappiin ja koulun seinälehteen. Kuvat ja teksti ovat omiani.

Kuva alla, Väinö tarinoi (1987).
- Katiskassa kiiltävät valkoiset lautaset ja teevadit houkuttelevat madetta.
- Son valkean pääle tuo mae: se mennee katiskoon paremmin ko sinne laittaa jotakin valkosta.

                                                                                  Väinö, Pertti ja hukkunut piisami, oppilaita.

Kuva oikealla, Väino tarinoi (1987):
- Simpukkaa ja kasveja syövä piisami hätistelee Sieppijärven mateita. Monesti katiskan läheisyyteen jää vain jälkiä piisamin vierailusta. Harvinaista ei ole se, että järven pohjamutia tonkiva eläin löytyy hukkuneena katiskasta. Hukkuneet piisamit Väinö nylkee ja myy - vaikkapa kiertävälle kalakauppiaalle.








1. Väinön äiti, Alma Vaattovaara, 1898 - 1988.

Väinö Lindhin äiti oli Alma Vaattovaara Sieppijärveltä. Alma oli syntynyt "Iiskossa Poikkijärvellä" 15.lokakuuta 1898. Alma oli 5-vuotias, kun Sieppijärvelle perustettu kansakoulu aloitti toimintansa 1903. Ensimmäiset vuodet koulua pidettiin Satalla, kunnes 1910 saatiin oma koulurakennus. Ensimmäisiin kylän oman koulun oppilaisiin on Almakin laskettava. Uskon myös, että opettajatar Hilma Laurila oli se veteraani, joka ehti opettaa sekä Almaa että tämän poikaa, Väinöä (s. 1930).

Viereinen kuva on 100 vuotta vanha. Siinä on nuori (arviolta 20-vuotias) Alma Vaattovaara. Kuva lienee otettu suurkylä-Sieppijärvellä metsänhoitajan "puustellilla" (1918), sillä rouva kuvasi paljon; hän oli paitsi kyläläisten ystävä ja auttaja, myös ammattikuvaaja, Hildur Sammallahti.

Alma ja koko sisarusparvi syntyivät Satan torppaan ("Iiskoon) Poikkijärvelle.

Kun Alma saavutti piikomisiän, ja se tapahtui vuosia ennen kuin viereinen kuva otettiin, hän "astui palvelukseen" Satalle, isoisänsä Feton keittiöpiiaksi tai navettapiiaksi... Iisko-isän mielestä Alma oli hyvä, ehkä jopa paras piika. Vai mitä sanotte Iiskon lausahduksesta?
Iisko-isällä oli perimätiedon perusteella tapana sanoa: "Ei jouvva meän Alma jouluna, eikä pääse pääsiäisenä, mutta kyllä heilahtaa helluntaina!" (Satan suku. Helena Liikamaa, 1986)



2. Väinön isä, Kalle Lindh, 1895 - 1960.

Väinö Lindhin isä oli Kalle Oskari Lindh. Kalle oli syntynyt 8.7.1895. Hän oli tullut Sieppijärvelle "vanhasta meänmaasta" eli Pajalasta, mahdollisesti Jarhois-nimisestä paikasta. (Tutkimus jatkuu.)

3. Alma Vaattovaara ja Kalle Lindh, aviossa alkaen 1922.

Alma Iiskontytär Vaattovaara ja Kalle Oskari Lindh vihittiin 5. maaliskuuta 1922. Melkoisella varmuudella kysymys oli piian ja rengin välisen työpaikkaromanssin hyvästä lopusta, happy end.

Alma-piika ja Kalle-renki lienevät alunperin tavanneet Alman isoisän, Satta-Feton talossa, sillä Alma oli tyttönä isoisänsä (Feton ja talon emännän, Anna-Gretan) ahkera piika. Kalle puolestaan lienee tullut Satan taloon rengiksi, tai johonkin toiseen kylän suurista taloista. Eikä ollut Almalle eikä Kallelle temppu eikä vahinko tutustua ja rakastua, sillä tottahan toki piioilla ja rengeillä oli isäntätalon ulkopuolistakin elämää!

Tämä kuva (vas.) Alma Waattovaarasta lienee otettu passia varten. Koska Alma vihittiin "ruottalaisen rengin" kanssa vuonna 1922, piti kulkemista ja sukulointia varten hommata passi; ja mistäpä sen varmasti tietää, vaikka Kalle ja Alma olisivat jossakin vaiheessa avioliittonsa alkua suunnitelleet aivan kokonaan Ruotsin (Jarhoisiin) muuttamista. 

Tämä on siis puhutteleva passikuva. Kuvan oikeassa reunassa näkyy jälki pyöreästä nimismiehen leimasta. 

Alhaalla näkyvät tekstit löytyvät passikuvan takaa. Waattovaara on Alman tyttönimi, ja Jarhois liittyy Kalleen ja Ruotti -sana myös. Mielenkiintoista! 

Nuoren pariskunnan Sieppijärvelle asettumista hankaloitti ehkä eniten se, että ikiomaa paikkaa (kotia) ei tahtonut järjestyä.
Alma oli torpparin tyttö, mutta samalla myös vuonna 1920 kuolleen Satan talon isännän tyttärentytär. - Kyllä "meän Almalle" oma paikka pitäisi järjestyä, uskon Feton perikunnan - ainakin Fiia-äidin tuumineen...(Fiia oli Feton tytär)
Nimittäin.
Satan talon isäntä (Fetto) ja emäntä (Anna-Greta) olivat kuolleet (1920) pari vuotta ennen Alman ja Kallen avioliittoa.
Pian tämän jälkeen on täytynyt alkaa suuren Satan tilan uudelleen järjestelyt ja omaisuuden jako. Aikaa kuitenkin kului.
Linti-Alman ja Kallen perheen lapsista tiettävästi sekä Helga ja seuraava Väinö syntyivät Satalla 1926 ja 1930.

Väinö itse on muistellut, että hän pääsi nelivuotiaana poikasena  muuttamaan uuteen kotiin, toiselle puolelle järveä eli Poikkijärven puolelle - sinne, mihin Alma varmasti halusi, koska siellä oli ollut jo syntymäkoti (Iiskon paikka).

Alman ja Kallen uutta kotipaikkaa (1934) alettiin kutsua nimellä Pahikko.
Nimivalinta on mukava, sillä se vie ajatukseni Alman isän kotikylälle, löytyyhän Vaattojärven maastosta, läheltä kylän pintaa, Pahikko-niminen luontokohde. Ja sanana pahikko on ollut Sieppijärvellä yleisesti käytössä, niinpä se nykyisin "selitethään" esimerkiksi meän kielen sanakirjassa.

4. Alman ja Kallen lapset, alkaen 1926.

Alma Iisakintytär Lindh, o.s. Vaattovaara, s. 15.10.1898 Sieppijärvi, k. 23.7.1988 Kolari.
Puoliso:
Karl Oskar Lindh, s. 8.7.1895 Pajala, k. 8.3.1960 Kolari.
Lapset:
*Helga Susanna Lindh, syntyi 15.6.1926 ja kuoli (20-vuotiaana) 7.2.1947 Kolarissa. Ei lapsia.
*Väinö Iisakki Lindh, syntynyt 28.3.1930, elää Kolarin Tannakodissa. Avioliitto (1953) Aune  Helena Kääriön kanssa. Väinöllä ja Aunella on neljä lasta.
*Salme Iines Kantomaa, o.s. Lindh (s. 1938). Mies, Pekka Kantomaa (1937-1979). Perheessä kaksi poikaa.
*Erkki Johannes Lindh, s. 14.8.1941, k. 15.5.1942 Kolari.

5. Alman äiti ja isä, Fiia Satta (1867 - 1942) ja Iisko Vaattovaara (1861 - 1929). 

Alma Vaattovaaran isä oli renki Vaattojärveltä, Isak Vilhonpoika Vaattovaara eli Poikki-Iisko (1861 - 1929). Alma Vaattovaaran äiti oli talollisentytär Sieppijärveltä, Serafia Kristiina Fredrikintytär Satta eli Iiskon Fiia (1867 - 1942).
Poikki-Iisko ja Fiia oli vihitty (seurakunnan dokumentin mukaan) römppäviikolla (palvelijoiden vapaaviikolla) 4.10.1887. Hääpäivä oli ollut samalla Fiia-morsiamen 20-vuotissyntymäpäivä.

Fiia oli saanut isältään Satan talon torpparipaikan Poikkijärven puolelta. Torpan paikka oli annettu "myötäjäisiksi" ikään kuin kotivävyksi tulleelle Iisko Vaattovaaralle ja tämän vaimolle Fiialle. Torppaa alettiin kutsua Poikki-Iiskon paikaksi.

Ennen aviota Fiia oli saanut aviottoman pojan, Kaarlen, joka oli syntynyt 23.3.1885 mutta joka kuoli 25.5.1885. Kaarle-vauvan menehtymisen jälkeen avioliitto siunasi Fiialle ja Iiskolle ainakin 13 yhteistä lasta. Mutta myös kuolema muistutti olemassaolostaan. Kolmestatoista 7 kuoli lapsena tai, kuten (1913 syntynyt) Eeva Johanna Vaattovaara, naimattomana 25-vuotiaana naisena.

Alman äiti oli siis talollisentytär Fiia Satta. Fiiaa puolestaan ei ole kirkon alkuperäiseen dokumenttiin merkitty avioliitossa syntyneeksi lapseksi. Hänestä on kastemerkintä, ja hänet on merkitty isänsä, Fredrik Mooseksenpoika Moona eli Ruokojärven, nimiin. Vielä Fiian syntymän aikoihin Fetto ei käyttänyt (ainakaan papin edessä) Satta-nimeä. Äidistä ei missään yhteydessä näy merkintää. Mitäpä sillä oli Fiian aikana (1867) merkitystä...ei ollut.

Mutta nyt (2018) on.
Feton ja tyttärensä Fiian jälkeen on julkaistu ainakin pari sukukirjaa. Ja näissä kirjojen sukupuissa olevat merkinnät siitä, että Feton vaimo Anna-Greta Johanintytär Forss olisi myös Fiian äiti, ovat virheellisiä.
Fiian syntyperä onkin ollut yksi Feton jälkipolvien eli  "salhaisten sattalaisten" tarkimmin vartioituja salaisuuksia. Vain Poikki-Alida "on tiennyt". Aivan ilmeistä on, että Fiian biologinen äiti oli joku "vanhan" Satan tyttäristä; sen talon, jonka Fetto osti Fiian syntymän aikoihin, ja jonka nimen (Satta) hän halusi säilyttää ottamalla sen käyttöön ja omakseen.

Alman äidin (Fiia) elämä oli täynnä ajalle tyypillisiä koettelemuksia ja kovakouraista kohtelua. Fiia-äitiä syytettiin aikanaan jopa "tuberkuloosin tuomisesta" kylälle. Koettelemusten kautta Fiiasta kasvoi tornionlaaksolaisen naisen malli: henkisesti vahva ja itsenäinen ja selkeä.

Poikki-Iiskossa, Fiian pirtissä, kasvoivat hetken aikaa paitsi omat (13) myös monet "lainassa olevat" sukulaislapset, kuten esimerkiksi Selma Satan (Fiian sisko) tytär Helmi Satta (s. 1913), myöhemmin Helmi Kemi, jonka äiti kuoli 1924.
Fiian ja Iiskon lapsista Eino Vaattovaara, (Alman veli ja oma isoisäni) sen sijaan kasvoi ja teki töitä lainassa isoisällään Satan Fetolla niin kauan, että häntä yleisesti ruvettiin kutsumaan Satan Einoksi - ja tätä puhuttelunimeä Vaattovaaran Eino kantoi elämänsä loppuun asti (1968).

Olen kirjoittanut Alman isovanhemmista, mutta erityisesti Fiia-äidin taustasta enemmän sukukirjaan sivulle 23-29, tässä kirjan tiedot.
Nivan suku. Osa 6. Juho Nivan (s. 1747) jälkeläiset III: Kolarin Vaattovaarat + Nivan ja Pasman yhteiset sukuhaarat Vanhatalo, Hakso, Vesala ja Seppälä. Julkaisija: Kylli Nivan Sukuseura ry. Toimittaja: Tuomo Korteniemi. Sukututkimus ja sukuhistoria: Esko Orajärvi. Kustantaja: Väyläkirjat.

6. Alman sisarukset. 

Serafia Kristiina Satta, s. 4.10.1867 Kolari, k. 10.3.1942 Kolari
puoliso, avioliitto solmittu 4.10.1887
Isak Vilhonpoika Vaattovaara, s. 15.2.1861 Kolari, k. 13.2. 1929.
Fiian ja Iiskon lapset, eli Alma ja hänen sisarukset:

Fiian avioton:
Kaarle, 23.3.1885 - 25.5.1885.
Aviosta:
Johan Hjalmar, 11.10.1887 - 25.1.1894
Agnes Maria, 16.7.1889 - 21.1.1891
Kalle, 16.3.1891 - 25.6.1893
Eino Iisak, 1.1.1893 - 31.7.1968
Kaarlo Hjalmar, Jalmari, 8.12.1894 - 29.3.1918 (sota)
Lahja Karl Einar, 24.12.1896 - 1.1. 1898
Alma, 15.10.1898 - 23.7.1988
Anna Maria, 14.1.1901 - 3.2.1901
Yrjö Henrik, 11.12.1901 - 10.9.1978
Fredrik Einari, 23.12.1904 - 27.10.1984
Alida, 12.1.1907 - 11.01.1988
Aatami, 11.6.1910 - 16.8.1910
Eeva Johanna, 24.1.1913 - 2.1.19387.

7. Fiia Satan sisarukset eli Alman äidinpuoleiset tädit ja sedät

Fredrik Mooseksenpoika Moona, Ruokojärvi, Satta, s. 12.3.1842 Kolarin Ruokojärvellä, k. 13.3.1920.
puoliso, avioliitto solmittu Jarhoisissa 1866:
Anna Greta Johanintytär Uusitalo, s. 11.4.1843 Jarhoinen, k. 18.4.1920.

Feton "oma":
Serafia Kristiina eli Fiia Vaattovaara, o.s. Satta, s. 4.10.1867 - 10.3.1942

Feton ja Anna Gretan yhteiset:
Selma Satta, s. 27.1.1870, k. 25.4.1924.
Vilhelmiina Kustaava eli Miina Iivari, o.s. Satta, s. 3.12.1871, k 4.7.1949.
Immanuel eli Manne, s.1.8.1873, k. 5.2.1946.
Georg, s. 18.4.1875, k. 2.5.1876.
Laura Maria Abramsson, Lainio, s. 6.12.1876 -  muuttanut miehensä (vih. 15.5.1893) kanssa Suursaaren srk:aan 21.1.1896.
Alida, s, 2.6.1878, k. 12.8.1895
Aina Pääkkölä, o.s. Satta, s. 12.6.1880, k. 7.8.1967
Alma Pikkarainen, o.s. Satta, s. 10.6.1881, muutti Nurmekseen 27.3.1909.
Minne Lydia, s. 19.1.1883, k. 30.6.1883
Kalle Fredrik, s. 14.10.1886, k. 21.2.1888
Hjalmar, s. 8.6.1888, k. 8.6.1888.

8. Iisko Vaattovaaran sisarukset, eli Alman isänpuoleiset tädit ja sedät

Fredrik Vilhelm (Vilho) Tuomaanpoika Vaattovaara, s. 4.3.1839 Vaattojärvi, k. 28.3.1900 Vaattojärvi
puoliso, avioliitto solmittu 1859,
Elsa Kreeta Eevantytär Kallo, s. 12.7.1839, k. 1917, muutti lapsena Rovaniemen srk:sta (1843) äitinsä Eeva Pekantytär Kallon kanssa.

Lapset:
Johan Vilhonpoika Vaattovaara, s. 9.10.1859, k. 25.3.1861 Vaattojärvi.
Isak Vilhonpoika, Iisko Vaattovaara, s. 15.2. 1861, 13.2.1929 Sieppijärvi.
Johanna Fredrika, "Männistön ämmi", Kylmämaa, o.s. Vaattovaara, s.13.9.1862, k. 1.10.1947.
Juho Vilhonpoika Vaattovaara, s.21.2.1866, k. 14.6.1926 Vaattojärvi.
Simo Fredrik Vilhonpoika Vaattovaara, s. 12.5.1868, k. Kurtakon Myllymaassa
Hilda Karoliina, Kaisa Vilhontytär Kangas, o.s. Vaattovaara, s. 25.9.1870, k. 1.2.1939.
Maria Vilhontytär Kangas, o.s. Vaattovaara, s. 11.9.1874, k. 26.9.1928 Vaattojärvi
Helena Vilhontytär Jaako, o.s. Vaattovaara, s. 1876 Vaattojärvi, muutti Pajalan Törmäsnivaan.
Adolf Vilhonpoika Vaattovaara, s. 1879.


ALMA LINDH, 1985.

Alma Lindh, toinen vasemmalta.
Olen ottanut kuvan Tannahaan ikäkavereista heinäkuussa 1985 Juho Immosen (toinen oikealta) syntymäpäivillä, jotka juhlittiin Sieppijärven Koivulanpäässä.

Hanna-Leena Metsävainio, 1999: Sanoja omasta elämästä nuorena lukiolaisena

Kirja:

Väylän väreitä. Tekstejä Tornionlaaksosta. Kolarin, Pellon ja Ylitornion lukioiden ja kirjastojen yhteistyöprojekti, 1999.
Teoksen toimituskunta: Marja Haavikko, Mirjami Hyttinen, Marja Kalske, Ritva Nurminoro, Airi Ojaniemi, Anne-Mari Pallari, Päivi Pekonen, Tapani Takalo, Kaisa Äijälä.
Taitto: Medi-Väylä Oy, Pello
Painatus: Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1999.

Mirjami Hyttinen ja Tapani Takalo:
Tämä teos on tornionlaaksolaisten lukiolaisten ääntä. Se on sanoja ja kuvia omasta elämästä mottona Lassi Nummin runo:

Aina uudelleen meidän on kysyttävä itseltämme;

kuka sinä olet, tällä kalliolla.

Muut kertovat meille, miltä näytämme. Keitä olemme,

se meidän on tiedettävä itse.

Lukiolainen kirjoittaja, 1999: alla yksi tarina, joka julkaistiin Väylän väreitä-kirjassa.  

Hanna-Leena Metsävainio.

TÄHTITAIVAAN ALLA

Sinertävä aamu aukeaa. Auringon ensisäteet leikkivät jo taivaanrannassa: punaista, oranssia ja purppuraa. Seison ikkunan edessä ja katselen talvista kauneutta. Lumisten puiden keskellä avautuu kaunis kirkkomme.

Seison ikkunan edessä ja katselen talvista kauneutta. Ulkona on kylmä, puhdas pakkasilma tuoksuu hyvälle. Kävelen pitkin kapeaa, hiekoitettua tietä, sukset käsissä ja rinkka selässä. Tiellä on hiljaista, vain lumi narskuu jalkojeni alla. 

Tien laidassa leikkikentän kohdalla näkyy pieniä jalanjälkiä ja lumienkeleitä. Tekisi mieli mennä ja hypätä ojanpenkalle ja tuntea, kuinka lumi putoaa kauluksesta sisään. Tehdä lumienkeli niin kuin silloin pienempänä.

Saavun lumiselle kirkon parkkipaikalle, se on vielä auraamaton tähän aikaan aamusta. Siellä minua odottaakin joukko ystäviäni. He näyttävät ihan tonttu-ukoilta seisoessaan kinosten keskellä tässä aamuhämärässä. Koko joukko on nyt koolla. Ahkiot ovat jo valmiiksi pakattuja; huomaan että meiltä ei ainakaan ruoka lopu kesken. Ihanaa viettää taas yhteistä pikkujoulua.

Lähdemme matkaan. Menen joukon edelle, koska olen ainoa, jolla on kunnon metsäsukset. Auringon säteet leikkivät lumen pinnassa kauniisti kimaltaen. Lumi näyttää ihan valkoiselta pumpulilta. Metsässä on hiljaista, vain talitinttien laulu kaikuu puissa. Hiihdämme pitkin samaa, tuttua reittiä, mutta näin talvella tuttukin reitti näyttää aina niin uudelta ja kauniilta. Puut ovat kallistuneet lumen painosta, ja hangella näkyy jänisten ja kettujen jälkiä. Lunta on jo ihan reippaasti, yli polven korkeudelle. 

Jonon perästä alkaa kuulua laulua: Enkeli taivaan lausui näin - pian koko metsä kuuntelee lauluamme. Rämmimme yli mäkien ja metsien, kunnes saavumme tuttuun tienristeykseen, kaikki huokaisevat helpotuksesta, olemme ihan pian perillä. Pitkä matka on imenytkin jo viimeiset mehut kaikista, ja voimat ovat lopussa.

Laskettelemme alas vielä viimeiset mäet, ja pian edessämme aukenee Kivijärvi. Rannalla seisoo pieni, ruskea partiokämppämme.

Ihailen kämppäämme. Se on niin kaunis nyt remontin jälkeen: uusi kuisti ja katto kaipaavat uutta väriä. Seinässä on uusi ikkuna, joka tuo mökkiin lisää valoa. Tiitu on juuri avannut oven, ja viemme rinkkamme sisälle. Mökki on vielä hämärä, mutta Lotta pistää juuri tulia takkaan. Ellu ja Offe ovat menneet jo pilkkomaan puita alas saunalle. Minä Miikun ja Jossun kanssa jään pistämään ruokia kaappiin, ja päätämme keittää kaakaot. Kaakaomukillinen lämmittääkin mukavasti kohmeisia sormia ja punaisia poskia.

Istumme pöydän ääressä ja kuuntelemme, kuinka takkatuli loimuaa. Se antaa jo hieman lämpöä varpaisiin, niitä paleltaa. Päivemmällä viemme linnuille kauralyhteet ja kannamme "vedet" saunalle. Vesipumppu on nimittäin jäätynyt, joten vesi sulatetaan. Se vie aikaa, ja pimeä tulee kuin varkain.

Onneksi öljylamput ovat kunnossa viimeisen retken jäljiltä.

Lamppujen valo tuo eloa kämppään, ja tunne on jo kotoinen. Keittiöstä tulee porkkanalaatikon ja lanttulaatikon jouluinen tuoksu. Jouluateria valmistuu tuota pikaa. Joululaulut raikuvat, ja lahjoja avataan.

Sauna on jo lämmin, ja sen tervainen tuoksu tulee vastaan pukuhuoneessa. Istumme tovin saunassa ja syömme saunaomenamme. Ihana puhtaus huokuu iholta. Saunapuhtaina menemme mökille, istumme takan ääressä ja mietimme maailmanmenoa. Yöllä menemme jäälle katselemaan tähtitaivasta - se saa meidät mietteliäiksi. 

Pian alkaa kuulua laulua: Maa on niin kaunis - kaikki yhdymme lauluun mukaan. Laulu kaikuu avaruuksiin, ja turvallinen olo valtaa mielen. Siellä ylhäällä on varmasti Hän, joka kuulee laulumme. Sytytämme vielä kynttiläristin jäälle ja laulamme tuttuakin tutumpaa laulua - partiolaisten iltavirttä.

Nämä pienet hetket tekevät elämästä elämän. Mielipaikkani ovat ystävieni ja harrastusteni parissa tähtitaivaan alla, takkatulen ääressä, aamuauringon sarastaessa ja telkkäpariskunnan noustessa lentoon järven pinnasta. Luonto on ihmeellinen ja ihana asia, missä saan levähtää. Luonnosta saan voimia "etsiä elämän totuutta", kuten partioihanteissa sanotaan. Se on minun ohjeeni elämän tutkimiseen ja löytämiseen. Uskon että oman elämäni totuuden löydän luonnon ääreltä, sen kauneudesta ja ihanuudesta. Oman elämän arvot ja ihanteet tuovat sisäisen rauhan, ja siitä syntyy onnellisuus.

Hanna-Leena Metsävainio, 2016: Kulttuuritapahtumia Kolarissa.

https://photos.app.goo.gl/bTojzjh7qj7tlcVI2

eli linkistä löytyy lisää kuvia Hanna-Leena Metsävainion PARANTAJA-vierailusta Kolarin kotiseutumuseolla, Sieppijärvellä 8/2016. 

Sivun julkaisi ja siitä vastaa katakorhonen56@gmail.com.

Murhaballadi, Aareavaaran murha

Lähde:

Arvid Oukka, 1973. Tornionlaakson kansanperinnettä I-osa. 

Laulun ovat äänittäneet:

Ylva & Torvald Pääjärvi ja Raj raj band (https://www.last.fm/music/Raj+Raj+Band/_/AAREAVAARAN+MURHA)

Vuonna 1901 - 1979 ilmestyneitten äänitteiden aineiston kokoaminen kirjoista ja äänitteistä: Olli-Pekka Puranen:

Vanhoja levyjä kannattaa kysyä antikvariaateista, listan niistä löydät http://www.saunalahti.fi/~oystila/raimo/musa/divarit.html sivuilta. 

Arvid Oukalle tämän balladin lauloi Pajalassa syksyllä 1971 Hilda Ajanki.

Laulu kertoo Pyhäinmiesten päivänä vuonna 1911 Pajalan Aareavaarassa tapahtuneesta murhasta. 

AAREAVAARAN MURHA

Nyt alan minä laulamaan Aareavaaran murhasta.

Joka tapahtui viime syksynä palveliain vapaaviikolla.

Kun poika Oskari Kumpula tuli sotaoppireisulta.

Niin tanssit heti laitettiin, jossa viinojakin maisteltiin.

Tyyre Kosteen uhriksi valinnut hän oli itselleen.

Mutta pimeässä ei tuntenut hän tappoi parhaan toverin.

Pirtissä Nivan talossa hämärän lampun valossa,

hän sieppas puukon toverin jolla iskuja hän jakeli.

Nyt huutaa Jonne lähteissään tuvasta ulos mennessään.

Varokaatte Kumpulaa hän pisti minua puukolla.

Hän pisti puukon vatsahan aina asti maksahan

josta veri vuoti virtana tänä kauheana iltana.

Nyt nuoret kaikki lähtivät kotiin pelästyksissä.

Joukossa myöskin murhaaja luontonsa aivan julmana.

Kotia tulee illalla ei mitään virkkaa murhasta.

Ei katunut hän tekojaan rauhassa pani nukkumaan.

Nämä tanssit olit kauheat todistaa julma tekonsa.

Kun yksi makaa kuolleena ja toinen pahoin haavoissaan.

Murhaaja syntynyt Suomessa Kurtakossa Kolarin kunnassa.

Lapsena muutti Pajalaan Aareankylään asumaan.

Hän huomattiin jo lapsena että luontonsa oli kauhea.

Veljesten kesken useinkin tappelu syntyi tuimakin.

Vanhimmat aamulla sanoman kuulla saivat kauhean.

Että Jonne makaa kuolleena on murhattuna puukolla.

Valtaa heidät vavistus tuskan huuto ja valitus.

Isä rientää katsomaan ruumista kotiin noutamaan.

Nyt makaa Jonne kuolleena veriset vaatteet yllänsä.

Pois kadonnut on elämä ei koskaan enää heräjä.

Oi varokaatte vanhimmat että viinoja ette kuljeta.

Sillä siitä seuraa pahoja myös omantunnon haavoja.

Myöskin sanon nuorille varoitus viinan juojille.

Niin ette tiedä milloinka se kuolema on tarjona.

Nyt lopetan minä lauluni ja liitän loppuun nimeni.

Sillä Pajalassa koti on ja nimi Valde Magnusson.


VÄHÄN TIETOA TORNIOLAISESTA ARVID OUKASTA JA HÄNEN ISÄSTÄ.

Niilo Arvid Oukka (ent. Hornela) oli syntynyt Tornion Kantojärvellä vuonna 1898. Hän oli elämänsä aikana monessa mukana. Tornionlaakson kansanperinteen monipuolisena kerääjänä hänet muistetaan parhaiten, sillä tekstit julkaistiin seitsenosaisena vihkosarjana. Tornion maakuntamuseossa on lisäksi paljon tallennenauhoja, joissa Arvid Oukka kertoo perinteistä. Hän kuoli 1981.

Niilo Arvidin isä oli Tuomas Wilhelm Oukka, ent. Hornela. Tässä Tuomaksen tarinaa Geni-sukusivustolta.

Tuomas Oukka (1857-1934) oli kunnallisneuvos ja uudistaja Torniosta.

Hän oli tullut 10-vuotiaana paimenpojaksi Oukan taloon Kantojärvelle Tervolasta Hornelasta. Oukan taloa pitivät Mikko Oukka ja Saara Tossava Tervolasta. Tämä pari oli lapseton. Saara-emännällä oli sisko Keminmaalla Kantomaan talossa, ja siskolla tyttö Maria Josefina Kantomaa. Niinpä ent. paimenpoika, Tuomas Wilhelm Hornela avioitui Maria Josefinan kanssa. He asuivat Oukassa.

Kun heillekään ei näyttänyt tulevan lapsia, pettyi Saara ja lähetti parin Kantojärven Oukasta pois Mellajärven Oukkaan (toinen tila). Saara otti Kantojärvelle toisen nuoren parin, jolle luvattiin tila, jos he saisivat perillisiä heti. 
Mellajärven korvessa Maria Josefina tulikin raskaaksi, ja sen kuultuaan Saara toimitti heidät heti takaisin Kantojärven päätaloon, mistä se toinen pari sai lähteä.
Tuomas Wilhelm ja Maria Josefina saivat isännyyden, ja samalla Tuomas Wilhelmin sukunimi muutettiin Oukaksi. 

Tuomas kävi maatalousopiston Kurkijoella. Harjoittelupaikka oli Vuolijoen kartanossa Hämeessä. Sieltä Tuomas toi mukanaan sosialismin Perä-Pohjolaan. 
Oukalla oli Kantojärvellä seitsemän torpparia: Niskavaara, Katisko, Hurula, Lampela, Parkkinen, Mansikka ja Jussinheikki. Tuomas omisti usean myllyn ja oli osuuskassan perustajajäsen Arpelassa.

 Arvid Oukan äiti oli Maria Josefiina Kantomaa (1869 - 1949). Tuomas ja Maria saivat "alkuvaikeuksien" jälkeen (ainakin) kahdeksan lasta, ja näistä yksi oli siis tornionlaaksolaisen kansanperinteen kerääjän kunnostautunut Niilo Arvid Oukka (1898 - 1981).