11.3.25

Sieppijärven koulun vaiheita kuvavälähdyksinä (1903 - 1910 -1945 - 1951 - 2014)

Saa kirjoittaa:  katakorhonen56@gmail.com 

Kuvassa näkyvän Sieppijärven uuden "kansakoulun vihkiäiset" pidettiin 13.10.1951.  Myyntiin oli tullut kuvapostikortti.

 Lokakuun alussa 1944 kaikki pohjoissuomalaiset koulut oli suljettu, sillä noin 50 000  siviiliä oli määrätty Ruotsiin evakkoon. Sillä aikaa Sieppijärven kansakoulurakennus oli palanut Lapin sodassa. Kyläläiset palasivat vuoden 1945 kevään ja kesän aikana takaisin kotiin.

Tämän kortin kirjoittaja, tätini Helli Vaattovaara (s. 1939) oli Aili-äitinsä ja nuorimpien sisarustensa ja serkkujen kanssa elänyt evakkoajan Ruotsin 
Juniskärissä. 
  

Neiti Inger Bergsten Juniskär Sverike. Tässä on Sieppijärven kansakoulu. Tv. Helli Vaattovaara.
Maisema Suomesta - Vy från Finland . Valokuvannut: T. Mäklin. Jälkipainos kielletty.
Postikortti oli Helliltä jäänyt lähettämättä...

Muutama vuosi ennen tätini kuolemaa soitin Juniskärin kaupungin matkailutoimistoon. "Kyllähän siellä joskus voisi vaikka visiteerata! Eikä ole niin kauhean kaukanakaan tuo Sundsvallin ympäristö. Siellä se minun äitini lapsuusperhe evakkoajan vietti. Ja se oli ollut elämää."




Koulu rakennettiin ensimmäisen kerran 1910.


Sieppijärvelle saatiin perustettua koulu vuonna 1903. Silloin se aloitti toimintansa vuokratiloissa.
Uusi koulurakennus rakennettiin ja otettiin käyttöön 1910
Valokuva esittää Outakan tekemää maalausta vuodelta 1930.
Koulun 80-vuotisjuhlassa (1983) juhlittiin koulua kuin myös 100-vuotisjuhlassa vuonna 2003.




Sieppijärven koulu, 2012. 
Kirjasto. Jääkiekkokaukalo. Hiihtoladut.




Sieppijärven vanhempi hautausmaa.

Sieppijärven koulun ensimmäinen opettaja Hilma Laurila toimi kylällä vuodesta 1903 vuoteen 1945. Hänet haudattiin Sieppijärvelle, samoin kuin toinen kunnan veteraaniopettajista, Kaija Ojamaa. Vierekkäin. 



Sieppijärven koulu 2013.
Neuvola.



Sieppijärven koulu 2013.



Se "entinen keskikoulupuoli" saatiin purettua. 2014.



Sieppijärven koulu. Itsenäisyyspäivänä 2020. 



 Sieppijärven koulu ja Sisu järjestivät koulujenväliset. 2010. Tähtivieras Sami Jauhojärvi. 





Sieppijärven koulu 2017. Entinen asuntolasiipi.
Uusi koulurakennus ja neuvolasiipi.


2014, tammikuu.

12/2013.





Joulukuussa, 2013.


                                                                                                                                                                               


9.3.25

Eini Pellikan kotikylä Vaattojärvi, ja koulu siellä.

Tästä julkaisusta kasvaa vähitellen -kuvapari kerrallaan- Katan tekemä "kirjanen" Einistä erityisesti entisenä Vaattojärven koulun emäntänä ja Katan työparina.. 

Vaattojärven kylästä kiinnostavan ovat tehneet aikansa ihmiset










Kyläkirjan toimittaneen (1995) Pentti Jaakon sanoin: ”Kulttuurihistorioitsija Egon Friedell kirjoitti Uuden ajan kulttuurihistoriaansa, kuinka juutalaisilla on laaja henkinen jänneväli: toisessa ääripäässä suurimmat kapitalistit, toisessa kiihkeimmät vallankumoukselliset. Vaattojärven ihmisissä on Kolarin pienissä puitteissa ollut jotain vastaavaa. Se tekee kylästä kiinnostavan."

Kolarin Vaattojärvellä syntynyt ja elämäntyönsä tehnyt Eini Pellikka täytti 80 vuotta tammikuussa, 2020. Hänen työnsä kotikylän koulun emäntänä ja syntyperäisenä kyläläisenä on jättänyt isoja jälkiä, jotka kuuluvat talteen – jäljet ovat kylän henkistä kulttuuriperintöä.

Vuodesta 1989 lähtien tein opettajan työtäni Vaattojärven koululla yhteistyössä Einin kanssa. Vuodesta 1992 alkaen koulustamme ”melkein tuli” koko kylän yhteinen kylätalo. Lukuisat tilaisuudet, tapahtumat ja reissut ikään kuin kaatoivat koulun seinät maahan. Koulu tuli kaapista ulos, ja koko kouluyhteisön tärkeä työ kylän lasten parhaaksi tuli julki. 

Kaikkien Vaattojärvellä viettämieni lukuvuosien ajan valokuvasin toimintaamme. Näin tulin tallentaneeksi aikamoisen tiivistelmän Vaattojärven kyläläisten tuon aikaisesta elämänmenosta; koulu pääsi kuin pääsikin osaksi kylän lapsiperheiden meininkiä.

Päähenkilö on Eini Pellikka. Teen postaustani jatkokertomuksen tapaan tallentamalla Einin jälkeensä jättämiä jälkiä. Hän on ollut kylätoiminnassa varsinainen talkootyön tekijä, perinteen kerääjä mutta myös Kolarin seurakunnan ja Kolarin kunnan ja Eläkeliiton luottamuksen ansiokkaasti kantanut vaikuttaja. Haluan huomioida iloista Eini-serkkuani tavalla, johon pystyn. Minulla ei ole valtuuksia ansiomerkkeihin. Teen siis kuvakirjasen, johon tallennan Einin osuutta Kolarin seudun kulttuuriperinnöstä.

Jatkuu...



8.3.25

Perhesiteitä Kolarin KAASKON, Muonion KOLSTRÖMIN ja Kelontekemän KOSKAMON välillä.



"Filosofista kirjailijaa (Elias Canetti) mukaillen, olen ihminen, joka tunnustan kotiseudukseni  suomen kielen, jolla kirjoitan." Kata Korhonen, 2022.


Ensimmäinen postaus: 4.11.2022
Nosto: 8.3.2025



 


ALKUSANAT:

Varsinainen inspiraatio 

Perhesiteitä - julkaisulleni oli suomen kielen sana KOSKAMO. Ensin innostuin saamastani paikallistiedosta, jonka mukaan koskamon taustalla olisi saamenkielinen sana koaskem kotka. 

Sen jälkeen löysin (Anne Koskamon, 2006) tietoa ja tarinaa Kittilän Kelontekemäjärvestä. Kansallisarkiston digitoima Suomen Kuvalehden laaja juttu Ruijan Olli Koskamosta (13.4.1927) puolestaan auttoi lopulta ymmärtämään Kaaskon, Kolströmin ja Koskamon väliset perhesiteet Suomessa ja Ruijan Norjassa.

Perhesiteitä-postaus liittyy myös niihin aiempiin blogiteksteihini, joissa sivuan tietämättäni laestadiolaisuuden ja esimerkiksi herrnhutilaisuuden eroja Suomen ja Ruotsin Tornionlaaksossa (Ylitorniolla). Etsin konkreettista näyttöä, mikä erotti maallikkosaarnaajat toisistaan: miksi toisista tuli "aikansa julkkiksia", toisille taas suotiin vähemmän huomiota.  Ja tässä yhteydessä mietin muurari Robert Granatin hautakiven (kuva sivun alaosassa) symboleja - edustiko Roopen "jumalanpelko" kirkon valtakulttuurin ajattelua (seurakunnalle kunniaksi) vai jotakin muuta herännäisliikettä.



KOLARIN KAASKO (1834 - 1840)

1. Kaaskon talossa syntyi leskiäidille tyttö, Anna Karolina.

Vanhan Turtolan rippikirja / Kolari by  (1834 - 1840) osoittaa, että Kaaskon tila sijaitsi Kolarin kylällä, ja sinne syntyneet kaikki jälkeläiset saivat nimekseen Kaasko.

Kaaskon tilan isäntä Kolarissa oli Mickel Mickelsson Kaasko, ent. Snällfot.

Kaaskon tilan emäntä oli Maria Samuelsdotter Kaasko.

Rippikirjaan on merkitty pariskunnan lisäksi 13 ihmistä.

Isännän kuoleman (1834) jälkeen emännälle syntynyt tytär (1839) Anna Karolina Mariantytär Kaasko on se perheenjäsen, josta kerrotaan tässä postauksessa. 


2. Anna Karolina avioituu, lähtee muoniolaismiehensä (ja appiukkonsa) kanssa Norjaan.

 Kaaskon tilan lapsilaumasta nuorin tyttö, eli Anna Karolina joutui melkoisella varmuudella heti rippikoulun käytyään pikkupiiaksi Muonion suuntaan, missä tuleva aviomies oli syntynyt yhdeksän vuotta aiemmin eli 1830. Miehen nimi oli Johan Erik Eriksson Kolström, suomeksi Juho Erkki Erkinpoika Kolström - joka oli isänsä puolelta Wahlbom ja äitinsä puolelta Hetta.

Anna Karolina Kaaskon tuleva appiukko (eli miehensä isä) oli hänkin Muonionniskan Hirvaslompolossa vuonna 1796 syntynyt Erik Kolström (Wahlbom). Ukon biologisiksi vanhemmiksi on ranskalaislähteiden mukaisesti osoitettu Lapissa vieraillut Louis Philippe I (suom. kuningas Ludvig Filip I) ja Muoniossa vuonna 1830 kuollut Beata Katariina Wahlbom.   

Anna Karolinan ja miehensä Johan Erik Kolströmin muutto Ruijan Norjaan lienee tapahtunut samoista syistä kuin tuohon aikaan yleensäkin: lähdettiin paremman elämän toivossa. Muoniosta Norjaan lähtivät sekä isä että poika Kolström (Wahlbom) vaimoineen ja lapsineen.

Kuolintiedot vahvistavat, että vaikka Anna Karolinan appiukko, Erik Kolström oli syntynyt Muoniossa, hän kuoli 1879 Ruijan Tanassa kuin myös vaimonsa Margareta Hetta. Tämä on yksi osoitus, että Ruijaan oli muutettu kahden sukupolven voimin. 


3. Anna Karolina Kaaskon elämä kesti vain muutaman synnytyksen, vanhimmasta tyttärestä tuli Laestadius-saarnaaja Olli Koskamon vaimo.

Kuva alla:

Tana sokneprestkontor, SATØ/S-1334/H/Ha/L0002kirke: Ministerialbok nr. 2 /1, 1861-1877, s. 16 


Tähän kirkkorekisteriin on merkitty Anna Karolinan ja Johan Erik Wahlbom Kolströmin ensimmäisen lapsen syntymä (Masjoen kylässä, Tenojen rannalla, Tanassa). Tyttö oli Grethe Johanne Kolström, s. 10.9.1863. 

Toinen lapsi oli poika, Johan Erik Kolström, s. 4.7.1865; kuollut U.S.A.

Toinen tytär puolestaan syntyi 3.7.1866, ja hänestä tuli äitinsä etunimikaima, eli Beata Katrina "Karoline", Kolström.

Lastensa äiti kuoli 29-vuotiaana,  24. marraskuuta 1868. 

Maria Matilda Kolström -nimen saanut tyttövauva oli syntynyt neljä päivää aikaisemmin, 20.11.1868. Hän kuoli 27.11.1868 seitsemän päivän ikäisenä.

 

4. Grethe Johanne Kolström, Ruijassa puhutulla suomen kielellä, Kreeta Koskamo (1863 - 1945).

Olli Koskamo oli Kolarin Kaaskosta lähtöisin olleen ja Ruijan Masjoen kylälle Tenojokivarteen (Tana) asettuneen  Anna Karolina Kolströmin tyttären mies. Koskamo syntyi Kelontekemässä, 30.6.1850.
Koskamo ja Kreeta oli vihitty 1886 Tanassa. Suomen Kuvalehden (1927) Koskamosta kertova juttu osoittaa, että 50 vuotta Ruijassa asunut Ukko seurasi koko elämänsä ajan myös Suomen asioita, koskapa siellä paljon liikkuikin. Kreeta-emäntänsä "isän hän kuitenkin kertoi olleen syntyisin Suomen Ylitorniolta"...  
 
Koskamolla ja emännällään ei ollut jälkeläisiä, kasvattilapsi (piika Olga Palo) mahdollisesti. Kreeta kuoli 1945. Olli sairasteli vanhuuttaan ja kuoli jo 1930.

Olli Koskamo oli (SK:n sanoin) eräs Perä-Pohjolan henkinen eränkävijä, suomalainen uutisraivaaja ja saarnamies Ruijassa.

Tämän jutun kuvat ja asia ovat peräsin digitoidusta aikakauslehdestä, Suomen Kuvalehti, 13.4.1927.
Kuvia klikkaamalla ne suurenevat.


Kreeta Koskamo, o.s.  kuvattu 1927 .


















































Suomen Kuvalehdelle kirjoittanut (1927) Rovaniemen toimittaja Lauri Kaijalainen.



Olli Koskamo oli syntynyt (30.6.1850) Koskamon tilalla Kittilän Kelontekemässä.  (Kuva vas.) Hän siirtyi saarnamieheksi "Jumalan ja Laestadiuksen johdattamana" Itä-Ruijaan vuoden 1877 paikkeilla,

Ollin isä oli Sodankylän Sattasesta syntyisin ollut  Juho Henrik Koskamo (e. Pulli).

Suomen Kuvalehden (1927) mukaan Olli Koskamon äiti oli lähtöisin Kittilän kirkolta "Välitalon (?) jumalisesta suvusta", joka kuului niihin, jotka ensimmäisinä Kittilän pitäjässä ottivat vastaan Laestadiuksen herätyksen.
Äidin ansiota on, että Koskamo jo varhain joutui kosketuksiin  herännäisliikkeen kanssa, ja omaksui opin selkeänä ja väärentämättömänä. Hänestä tuli ensin Itä-Ruijan henkinen johtaja, sittemmin hän liikkui Juhani Raattaman kanssa seuramatkoilla Tornionlaaksossa, Oulussa, Rovaniemellä.



Saarnamies Koskamon äidin nimi oli Briita Katariina Antintytär Kariniemi (1808 - 1868).
Geneettinen sukututkimus (Geni) osoittaa Briitan kuuluvan (tyttärineen ja sisaruksineen) äitiryhmään U5b1b2. Ihmisenä tunnen vahvaa henkistä yhteyttä Ursulan tyttäriin, joihin esiäitieni ansiosta kuulun. 




"Vielä 1800-luvun Ruotsissa asenne herrnhutilaisuuteen oli jännitteinen. Herrnhutilaisuuden jakautumisessa syntynyttä lukijaliikettä oli maltillinen ja radikaali suuntaus. Lapin Maria kuului maltillisiin lukijaisiin. Lukijaisiin kuului Ruotsin luterilaisen kirkon pappeja, joiden jumalanpalvelussaarnoja tultiin kuuntelemaan sankoin joukoin. Lapin Maria oli hengellisessä etsinnässään kohdannut heistä myös tunnetuimman Noran kirkkoherran Pehr Brandellin (1781 – 1841), jonka mukaan herrnhutilaista luterilaisuutta nimitettiin myös brandellilaisuudeksi." 

(http://www.sermones.fi/2012/11/herrnhutilaisuus-ja-lestadiolaisuus/

Seppo Lohen Sydämen kristillisyys -teos.

digi.kansalliskirjasto.fi


23.10.24

Kuvia muistolle, poromies Jaakko Satta (1943 - 2024), Välähdyksiä Tytti Sarivaaran elämän suruista, ja elämäntyöstä.

                                  Sieppijärvellä, Jaakko Satta (2013). 


Bloggaus sisältää:
Runo Pojalle, Mika Markukselle: Tytti Sarivaara (2021).

Runon jälkeen näkyy linkkiyhteys postaukseen, joka kertoo Sieppijärven lastenkodista.

Postauslinkin jälkeen näkyy linkki kuva-albumiin, joka liittyy lapinkylien saamelaisuuteen ja Tytin elinikäiseen sydämenasiaan. 

https://photos.app.goo.gl/AZ616jFK8sQv4dhK6 :

Kuvat muistolle: Jaakko Satta (1943 - 2024) 






Mika Markukselle

Oli valoisa toukokuun aamu, kun tulit.
Oli pimeä joulukuun aamu, kun lähdit.
Seisoimme rannalla ja katselimme, kun purjehdit pois.
Toivoimme Sinun palaavan. Et voinut.

Mikaa kyynelsilmin ikävöiden
Isä, Äiti, Juha, Maaria, Sampo ja Erika

Lentäkää linnut Lappiin kumpuni yli.
Kuunnelkaa kumpuni kukkien kuisketta:
Polkuni kauas kotoa vei.
Lapin sinessä sieluni lepää.  
*********************************************

Tämä linkki vie tarinaan, joka kertoo Sieppijärven lastenkodista, jonne myös Tytti -"lapsi Koijulasta" vietiin adoptiota odottamaan. 

                ***********************************************


Tytti Sarivaara toi myös Kolariin näyttelynsä "Posio on osa entistä Kitkan siidaa eli Lapinkylää".
Kolari: Tytin biologiset vanhemmat syntyisin Kolarista.
Salla: Tytin perheen entinen ja nykyinen koti. Siksi Tytin käyttämä saamelaisasu on Sallan metsäsaamelaispuku poronluuriskuineen.
Posio: Oli yksi Tytin työpaikoista : Posion kunnan luokanopettaja / erityisopettaja.  




Tässä linkki albumiin,Lapinkylien saamelaisuus 

= Kuvavälähdyksiä Tytin muutamasta työsarasta.












Tytti on rakas Ystäväni, jonka kanssa minulla on ollut kunnia tehdä yhteistyötä mm. lapinkylien olemassaolon osoittamiseksi Suomen Lapissa.




*********************************************************************************************************

Vasittu Luuta ry. on kotiseutuyhdistys, joka Kolariin perustettiin 2011. Se ei ole ns. yhden asian liike. Jäsenet toiminnallaan tekevät ja tallentavat kolarilaista paikallisperinnettä ja -historiaa. Tätä blogia ylläpitää yksi yhdistyksen perustajajäsenistä, Katariina Korhonen (ent. Granat). Yhteydenottoihin vastataan, katakorhonen56@gmail.com

25.7.24

Rautatieliikenne Kolariin alkoi joulukuussa 1966

katakorhonen56@gmail.com / Katariina Korhonen e. Granat



Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat , PoRHa, järjestää kesäajelua Oulusta käsin



Paikallislehti Rantapohja julkaisi 25.7.2024 mukavan jutun otsikolla 
LÄTTÄHATUN KYYDISSÄ KIIRE UNOHTUI.

Tämä juttu inspiroi, sillä jo vuosia sitten tehtiin lastenlasten kanssa lättähattumatka Haukiputaalta Ouluun - kiitos Pohjois-Suomen Rautatieharrastajien aktiivisen toiminnan.

Lipuntarkastaja Kälkäinen kertoi Pohjois-Suomen Rautatieharrastajien kokoontuvan aktiivisesti ja heillä on Nokelan veturitalleilla käytössään kahdeksan tallipaikkaa. Jäseniä on reilut 230 ja Kälkäinen toivottaakin kaikki uudet jäsenet tervetulleiksi. Pari viikkoa sitten (2024) kävimme Raahessa, ja syyskuun lopulla järjestämme yön yli matkan Oulusta Joensuuhun - eli aktiivisesti toimitaan ja mukaan pääsee kyllä, Kälkäinen kertoi. 









Tämä muistokuva Suonenjoen kirkon edustalla olisi jäänyt ottamatta, jos perheeni olisi aloittanut sukulointimatkansa (kesällä 1966) sillä Torniosta lähteneellä lättähatulla, johon meidän oli tarkoitus ehtiä. Emme ehtineet siihen, säästyimme onnettomuudelta.







                                    

Kuvateksti mustavalkokuvaan:
1966, Kemi
. Tämä onnettomuuteen joutunut lättähattu oli lähtenyt Torniosta kesällä 1966, mutta piti palauttaa takaisin Kemiin. Miksi kuvasta tuli Katan perheen lomakuva?
 
Muistoon liittyvä tarina on tässä.
 Katan isä-Korhonen oli asettunut Sieppijärvelle 1956. Isän velimies ja äitinsä asuivat Suonenjoen Halla-ahossa ja Riihimäellä. Sinne isä halusi viedä lomilla perheensä. Niinpä kasvava Sulon perhe pääsi 50-luvun loppupuolelta lähtien kerran kesässä lättähattumatkalle Suonenjoelle. Matka aloitettiin Tornioon menevällä linjurilla. Torniosta jatkettiin lättähatulla Suonenjoen asemalle Kontiomäen ja Pieksämäen kautta.    
Kuvan lättähattu (4214) oli se kyyti, jolla perheemme piti matkustaa. Jostakin syystä myöhästyimme juuri tästä kyydistä. Hyvä niin, sillä seuraava kiskobussivuoro onnistui, ja pääsimme perille.


 

Rautatie Kolariin saatiin valmiiksi 1966

Ulla James ja Jouko Kurppa kirjoittavat 2024 (Facebook):

Kun rata aukesi 60-luvulla, tuli Kolariin "lättähattu" eli kiskobussi.
Olin katsomassa poikasena, kun rata avattiin Pelloon. Suuri pettymys, kun juhlajuna oli kiskobussi.


Muistelua 60-luvun rakentamisajasta 

Vanhinta kuvatietoa Kolariin johtavan rautatien rakennustöistä on löytynyt. Museoviraston kautta löytyy myös muutama kuva. Tiedossa on, että juurikin tämä raidetyömaa veti uusia asukkaita Kolariin, jotka myös jäivät. Olisipa mielenkiintoista, jos löytyisi nimitietoja ja tarinanpätkiä rakennustöiden tiimoilta. (3/2024)

Mauno Hautalan 1960-luvulla ottamat kuvat kertovat päivästä, kun Tornionjokivarren radanrakentajat saavuttivat Kolarin pitäjän rajan. 
Kuvissa näkyy Kolarin pitäjän johtoa (Eemeli Lakkala), radanrakentajia ja heidän työnjohtajia kuin myös VR:n vastaavia ratatyömiehiä (virkalakeissaan).

Unto Vuontisjärvi kirjoitti:

3/2024 (Facebook):
Olin lyhyen ajan penkkamiehenä ja ojankaivussa ko. ratatyömaalla Koivumaan aseman kohdalla.
Rakennusmestari Keltto oli työmaan pomona. 
Rahat rakentamiseen oli saatu ns. työllisyysrahoista, jonka takia penkalla ja ojankaivussa ei saanut käyttää koneita. Näin työ piti tehdä  lapiotyönä käsin. Ratapenkka oli onneksi korkea, jolloin autosta kipattu sora valui pääosin automaattisesti penkanjatkeeksi. Osa kuskeista oli kuitenkin arkoja peruuttamaan tarpeeksi lähelle penkan reunaa ja se tiesi aina lapiomiehelle hikistä työtä, kun penkan päälle jäänyt sora piti pudottaa alas. Myös ojat kaivettiin käsityönä. Suokohdissa panostaja räjäytti ensin enimmät maat ja lapiomies jatkoi siitä. 
Ratapenkka jossa ei vielä ollut kiskoja, toimi myös oikotienä Koivumaan ja Teuravuoman välillä. Ajelin usein (vuonna 1965) sitä pitkin, kun kävin Teuravuoman asunnoltani kotona Koivumaassa.

 

Heino Jussi (takimmaisena kuvassa vas.), Pauli Rundgren.


Eemeli Lakkala




Kolarin ensimmäinen asemarakennus, rakennettu 1966 ja kuvattu 1970.


Majoitusrakennuksia Sieppijärvellä 
Kaulinranta - Kolari -radanrakennusalueella 1960. Lehtonen, O. kuvaaja 1960. Suomen Rautatiemuseo. 

Sieppijärven pohjoispuolelta rata jatkuu pitkinä suorina osuuksina Kolariin, joka on edelleen Helsingistä lähtevien yöjunien pääteasema.(Liisa Virtasen kuva alempana)

Rautatien historia kertoo, että Kolarin rata on avattu liikenteelle useassa osassa näin:
Tornio - Kukkola,1922 
Kukkola - Karunki,1923 
Karunki - Korpikylä,1926 
Korpikylä - Aavasaksa,1927 
Aavasaksa - Kaulinranta, 1928 
👈👉👈👉
Kaulinranta - Pello, 1964
Pello - Sieppijärvi, 1965
Sieppijärvi - Kolari, 1966
Kolari - Niesa, Äkäsjoki, 1967
Niesa - Rautuvaara, 1973

Seuraavat kuvat muistavat sen pakkaspäivän helmikuussa 1985, kun ensimmäinen "autopikajuna Helsingistä" tuli Kolariin ensimmäistä kertaa. Valokuvaajat ja Yleisradion iso kuvausauto olivat vastassa. 

Tuohon aikaan (1980-luvun puolivälissä) kansanedustajana (1970 - 1987) toiminut Niilo Koskenniemi nähtiin Kolariin saapuvien matkustajien joukossa.

Niilo Koskenniemi, Anna-Liisa Keskitalo








                                     
 






Vas. etualalla  kuvaaja Heikki Pudas.



Tapio Niittyranta (Kolarin elinkeinoasiamies 1985) kirjoittaa koko Nuuskakairan juhlineen ensimmäistä junan saapumista:

1.4.2024 (Facebook):
Säännöllinen junaliikenne alkoi Kolariin helmikuussa 1985. Auto-junan saapuessa oli kova pakkanen, -35. Monien matkustajien auto jäätyi junamatkan aikana, niitä sitten sulateltiin pitkin päivää. Junan saapuminen oli juhlan aikaa koko Nuuskakairalle. Vastassa oli arvovieraita Helsingistä saakka, ja pitkin jokivartta. 

Jouko Kurppa (MTV:n uutispäällikkö 1985) vastaa Tapio Niittyrannalle: 
1.4.2024  (Facebook)

Olin silloin MTV:n uutisten uutispäällikkönä ja muistan pohtineeni, onko tuo tapaus sähkeen vai kokonaisen jutun paikka. Toimittajamme ja kuvaajamme olivat joka tapauksessa juhlajunassa todistamassa tapahtumaa. Näin muistelen.

Sanja Granat (5 v.) saneli tarinan (kotona äidille muistoksi):
16.2.1985.
Kävimme tänään Kolarissa katsomassa historian ensimmäistä henkilöjunaa, joka tuli Kolariin. Ihmisiä oli paljon. Oli mahtava pakkanen, mutta loistavan aurinkoinen sää. Meitä oli Virpi, mummo, Sanja, Arttu, Ossi ja äiti. 
p.s. Kuvieni mukaan paikalla oli YLE:n kuvausauto. 

Liisa Virtasen kuva "matkailujuna" Sieppijärven kautta Kolariin vuodesta 1985.

Kolarin pikajuna kiinnostaa junaharrastajia, kirjoittaa Jouko Kurppa:

1.4.2024 (Facebook):
Kolarin pikajuna ohittaa Järvenpään aseman tänään klo 9.45. Lähtenyt jo eilen illalla 8 maissa Kolarista, kulkenut entisen kotikyläni läheltä heti Kolarista lähdön jälkeen.
Monia junaharrastajia kiinnostaa nimenomaan Kolarin juna, koska siinä on näitä nostalgiaa herättäviä sinisiä museovaunuja. Vanhojen vaunujen vuoksi Kolarin junien matkavauhti ei päätä huimaa.
No, nehän tulevat kiireen rajan tuolta puolen.


Valtion Rautatiet. "Juhlakansaa" (tanssikyytikö?) kuorma-auton lava täynnä.




8.5.24

Jouni Filpan muistolle. Kiitos elämästä, 1942 - 2020. Kiitos "poikasjutuista".

katakorhonen56@gmail.com
Kata Vienontytär, kirjoittaja, muistojen vastaanottaja.

Kuvat, jotka tässä blogissani julkaisen, ovat omiani tai Jounin minulle antamia.
Julkaistu 6.4.2020. Päivitys 8.5.2024.

Jouni:
"Seku mie vain muistelen täälä Oulussa itekseni, kun aikaa on!


Huomenta, Katariina.
Kohdalleni sattuneista "poikasjutuista" voisin kertoa, esimerkiksi
- siitä kun vein hevospelillä tukkijätkiä Sieppijärveltä takaisin järvikylien työmailleen
- siitä kun tulin hevosella täyden honkakuorman kanssa alas Käkivaaraa - talvikelillä
- siitä kun kesken työn melkein kaadettiin traktori selälleen Satan Arvon kanssa. Olin mukana, kun enosi Aatos oli vähällä tehdä sen Hanomag-traktorilla. Itselläni selätys oli pari kertaa lähellä.
- vonkaushommista eli uitosta Vaattojärvellä
Siepin kaivetusta kanavasta on joitakin muistoja jäänyt
- miksei poikasten tekosistakin sodan jälkeen
- siitäkin voisin kertoa, miltä tuntui päästä mukaan Kallion kaupan huoltoajoihin (kämppätyömaille)
- kortinpeluusta
Poikasjutut olisivat lähinnä sitä, miten itse koin asioita kasvuiässä Sieppijärvellä.
Sekin on tullut mieleen, kannattaako niitä ylös kirjata! Ovathan ne vain kuin sääsken pissa Saharassa!



Jounin FB-viesti:
"Toinen asia: "Mihin ovat miehet kadonneet Siepistä, kun ei niitä täällä Facebookissa näy eikä kuulu!" ..."Miten niin miehet kadonneet? Eivät vain taida olla somessa...Ikäpolveni Sieppijärven naisista en tiedä, onko kukaan enää kotikunnassa saati sitten Siepissä.


"Minä lähdin maailmalle käytännössä jo 1957. Osallistumiseni kylän elämään oli sen jälkeen sattumanvaraista. Kiertävä joulupukki olin ja muutaman kerran järjestysmies. Ei ollut kameraa minulla, että olis saanut kuvattua Sisun toimintaa tai Sisun remonttia, jota vähäsanaisen isäni kanssa tein.

Jouni Filppa, 28.9.2018:

"Muistan, kun menin hakemaan Sieppijärven koululta jäljennöstä kansakoulutodistuksestani jatko-opintoja varten. Johtajaopettaja Piiroinen totesi, että nämä paperit ovat sinulla "liian hyvät". 
No, minä selvitin seuraavan opinnäytteen koulun priimuksena!

Sitten myöhemmän Paliskuntain  "herrana" olon sinä tiedätkin! En kehu enkä muutoinkaan halua esille, mutta kyllä siinä maalaispoikaa on viety maailmalle!

Lapin Kansassa (21.4.2020) julkaistun muistokirjoituksen mukaan Jouni Filppa "työskenteli Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtajana vuosina 1991 - 2003". 


Jouni Filppa kirjoitti joulukuussa 2019:

"Vielä tulee touhuttua vähin Pidä Lappi Siistinä ry:n  kannatuspuolen hallituksessa. 
Myöskin rotareissa olen vielä mukana, kylläkin jäähdyttelemässä, sillä ensi kesänä (2020) tulee jo 37 vuotta sitä toimintaa. "

"Elelen Ritvan kanssa tässä ikäihmisille sopivassa asunnossa keskikaupungissa. Hoidamme molemmat itseämme säännöllisesti kuntoillen. Ritva käy Santasportissa vesijuoksua harrastamassa. Uinti olisi minullekin hyvä, mutta itse vesi ei elementtinä miellytä. 
Keilaamassa olemme kaverini kanssa käyneet 16 vuotta; säännöllisesti kaksi kertaa viikossa tunnin hukeina. Kesäisin emme keilaa. Liikumme muuten, minä pyörällä pääasiassa. kaverit mökkeilemällä. 

Toimin samalla netissä pääasiassa syöpäpotilaiden vapaaehtoisena tukihenkilönä - luottamusta nauttien. Edesmenneen Marjut Jordanin kanssa edelliskeväänä kävimme kokeissa ja reissasimme peräkkäin myös OYK:ssa. Rauha hänelle..."

"Kaffiporukan kanssa oli pieni tapaaminen päivällä. Laitettiin taas Jackpotit ja Lotot ajan tasalle tammikuun alkuun asti. Me tapaamme porukalla säännöllisen epäsäännöllisesti: noin kerta kaks aina viikkoon! Porukka muiden ohella pitää mielen virkeänä ja ajantasalla."


Jouni on toiminut myös Pidä Lappi Siistinä ry:n puheenjohtajana.




Jouni Iisakin itse toimittama kuvateksti kuuluu näin:


 
Tämän kuvan julkaisuoikeudet olen saanut Jounilta itseltään.
 "Kuva vuosikymmenten takaa, kun nuori miehenalku palaa niityltä linja-autokyydillä kotiin. Eräs ranskalainen turisti halusi ottaa kuvan minusta. Kysyi nimen, ja oli kirjoittanut osoitteeksi Aavasaksa. 
Valokuvan takana kirjoitus: "minä näke aavasaksa". 
Posti tuli perille!"

Jos tarkalleen kerrotaan, niin talo on Vuorenalan omistama  kirjakauppa, jonka eteläpäädyssä toimi Sieppijärven posti. Tähän ne harvat linkkarit pysähty, Kuva on jostain 1940-luvun lopulta (1947 -48).
Niin, tällä paikalla on nyt (2016) Pekka Vaattovaaran rakentama liikerakennus, sähköliike.

Vuorenalan rouva oli opettaja, töissä kylän kansakoulussa. Kun Sieppijärven pitkäaikaisin opettaja, Hilma Laurila kuoli 1945, esitti Vieno Vuorenala hautajaisissa runon, jonka olen julkaissut Peiliin katsomisen paikka -kirjassani olevan Laurilan opettajan elämänkerrassa (s.161 - 167).



Seuraavan kylämaisemasta kertovan valokuvan Jouni toimitti sen jälkeen, kun Jouko Kurppa oli Facebookissa kysynyt: "Oliko tuo kirjakauppa keskikoulun kohilla tien toisella puolella?

Jouni kirjoitti:

Jouko, kirjakauppa oli liki koulukeskusta vastapäätä toisella puolen tietä.  Kirjakaupasta vähän etelään oli kotini ja seuraavana Iivarin kauppa.

Tässä kuvassa koulun katto erottuu hyvin. Siitä rantaan päin on kotini, sitten Yliherva ja Jaakko Filppa. Vasemmalla on Iivarin kauppa ennen tulipaloa. Oikealla on Rantalan Kalervon ja Ullan talo.
Väliin mahtui tietysti Alangon kauppa, ja pohjoiseen siitä sauraava talo oli Satan eli Kemin Einarin talo. Taustalla häämöttää uusi Sieppijärven kirkko.

Jouko vielä kysäisi Jounilta, ethän sie vielä ehtinyt käymään keskikoulua Sieppijärvellä. Mie olin ensimmäisten oppilhaitten joukossa. Asuttiin viikot vuokralla.
Jouni vastasi: "En veikkosten henki. Kävin ns. pitkän tien kautta agrologiksi Kittilä - Mustialasta, 1959 - 1966.

                                                     

Yrjö Perkkiö kirjoitti Jounille: "Onpa tutunnäköinen pihapiiri, jossa Markku-veljesi kanssa paljon leikin. Työmiehen taidot olet oppinut jo pienenä. 
Myöhemmältä ajalta muistan ensimmäisen puutavarajunan lastaamista Sieppijärven laiturivaihteelta (1967?). Kovan pakkasen takia lastaus tehtiin miesvoimin. Olin veljeni kanssa joululomalla Pellon lukiosta, ja pääsimme raavaiden miesten mukaan - sinun ja Lämsän Timon - lastaamaan koivuja junan vaunuihin."


Jounin viesti jouluna, 2019:


NIIN, JA MUISTATHAN, KATARIINA, ETTÄ ÄITINI ON VAATTOVAAROJA SAMOIN KUIN VANHAÄITINI, EMILIA!




Jouni Filppa oli juuriltansa "järvikylien poika", joka syntyi (1942) ja eli  lapsuutensa Sieppijärven kodissa, jonka isän äiti ja lasten äiti olivat lähtöisin Vaattojärveltä


1. Jounin vanhemmat olivat:

Iisakki Henrikki Filppa (1920 - 1980) ja Emmi Eufemia Alesintytär  Vaattovaara (1919 - 1978).
Iisakki ja Emmi Filpan lapsia ovat:
Heikki Kullervo (1940 - 1975), Jouni Iisakki (1942 - 2020),  Marja-Terttu (Petäjä (1946 - 2006) ja Pekka Markku Kullervo (s. 1949, k.)

2. Jounin isovanhempia olivat Iisakki Filpan puolelta:

Henne eli Johan Henrik Filppa (1895 - 1938) ja (Marja) Emilia Iisakintytär Vaattovaara (1894 - 1966)

Jounin isovanhempia olivat Emmi Alesintytär Vaattovaaran puolelta:
Ales Arvidinpoika Vaattovaara (1892 - 1946) ja (Edla Eufemia) Miia Jussi (1894 - 1962)

Alla muutama kuva Jounin sukulaisista

1.

Vasemmalla emäntä Emilia Filppa, joka oli Jounin vanhaäiti.
Keskellä Emilian tytär, Marjatta Filppa Hjelm (1928 - 2012), joka oli Jounin Iisko-isän sisko, eli Jounin täti.
Marjatta lähti Göteborgiin, ja avioitui siellä 1950.
Oikeassa reunassa on Vieno Vaattovaara (1930 - 2007), joka oli Jounin Emmi-äidin pikkuserkku.
(Kuva lienee vuodelta 1954,  peräisin Vieno-äitini albumista.)



2. Emmi oli Jounin äiti. Emmin äiti oli Miia Jussi (1894 - 1962)


.
Miia Jussi Vaattovaara -mummosta Jouni jätti jälkeensä ainakin  yhden muiston.

"Yhdestä perhekuvasta tuli mieleeni Vaattojärven mummoni, Miia Vaattovaara ja Ales, eli Vienolan väki! Elettiin joskus 1950-luvun puoliväliä, ja minä olin mummolassa. Olin siellä kyydissä senaikaisia metsureita eli tukkijätkiä Haljun savotalle. Saatoin tietenkin olla muutenkin käymässä."

"Jostain syystä siinä kyselin Miia-mummulta tietäen, että hän oli synnyttänyt 18 "muksua" noin niin kuin virallisesti. Kysyin, montako lasta Hän kaikkiaan on ollut raskaana. Miia-mummu tuumasi siihen hetken mietittyään, että älä sie pojanhoukka semmosta kysele, enhän mie sitä milhään muista! "


                                                                                   
Hanna (Selma Johanna) Muotka oli Jounin täti.

 Muita Jounin Iisko-isän sisaruksia olivat:
Hilda Karoliina Filppa (1918 - 1966)
Jaakko Aukusti Filppa (1923 - 1984)
Antti Pietari Filppa (1925 - 1996)
Aili Pukema, ent. Yliherva (1927 - 2012)
Marjatta Hjelm (1928 - 2012)


Jos te todella tahdotte nähdä kuoleman hengen,
avatkaa sydämenne avaraksi elämän väkevyydelle,
sillä elämä  ja kuolema ovat yhtä,
niin kuin joki ja meri ovat yhtä.           
       



29.3.2020. Koskettavaa, kovin koskettavaa on jakaa tämä muistokuva Jounista, joka on nukkunut pois, syttynyt tähdeksi pohjoisen taivaalle. (K.K.)

 Tämä juhlakuva  on otettu Sisulla Helliriikan ja Jounin kohdatessa syntymäpäiväjuhlan ja tapaamisen merkeissä, 21.7.2019.

Jouni Isak Filppa, s. 22.2.1942 Sieppijärvellä, k. 27.3.2020 Rovaniemellä.
Siunaus 18.4.2020.





Jounin muisto:
Muuten, muistan kun Kassan taloa rakennettiin. Se oli märkä tontti. Ullivesiä ei meinattu saada mihinkään päin. Se vesi kiusasi taloa jo rakennusvaiheessa, muistan näin. Huleveet saatiin kuivattua, kun tehtiin riittävän syvä viemäri/oja tontin pohjoispuolta aina järveä kohti. Keväisin täytyy pitää huoli, että viemäri toimi. En tiedä, miten vedet nykyään on hoidettu. 
Se urheilukentän kuivaaminen tapahtui osittain ainakin tämän viemärin kautta.

Jos oikein muistan, niin hevosella ajoin kassanjohtaja Rämäselle halot. Hyyryläisenä / vuokralaisena olleelle Anja Ahtiaiselle (o.s. Petäjäniemi) ajoin polttopuut niin ikään. Rämäsistäkään ei taida olla elossa kuin Seppo enää. Hautala edelleen asustaa Iissä tietämäni mukaan. Äitisi Vienon kotipaikan (Satan Einon) sisaruksia ei ollut luokallani eikä minun ikäluokkaa. Osuuskassa oli minun koulutukseni rahoittaja. Lainat hoitu hyvin, ja äitisi aikana myös perikuntien asiat. Nykyään en tahdo kelvata asianhoitajaksi, kun pankki on etääntynyt Kolariin, Vai onko sielläkään enää mitään...


Tämä kirkkokuva  toi Jounille mieleen sen rakentamisvaiheen.

Jouni muisteli: "Olin nimittäin koko kirkon betonivalun aikana koneenkäyttäjänä. Miehet tekivät raskaan osuuden. Meillä kotona oli pikkutraktori. Sillä pyörittelin betonimyllyä. Kirkkoon laitettiin alkujaan ilmalämmitys erillisestä lämpökeskuksesta.Minulle jäi kuva, ettei se toiminut, ja se korvattiin ilmeisesti jollain muulla.

Ehdin siis olla mukana Siepin kirkon rakentamisessa  ennen kuin pääsin ripille tässä uudessa kirkossa. Kirkko vihittiin käyttöön 1956.


SIEPPIJÄRVEN MAATALOUSNÄYTTELY, 1958. 
Jouni muisti ja muisteli. Mukana muistelemassa Marjut ja Birgitta.



Jouni Filppa: - Olisko tuo kuva Siepin maatalousnäyttelystä, 1958?
K.K.: - Jouni, hyvä huomio!

Birgitta Kulju - Kelahaara: - Mie sain Siepin maatalousnäyttelyssä toisen palkinnon kilpailussa, jossa piti harjata lehmää.

Jouni Filppa: - Näyttelyyn piti laittaa Jordanien piha esityskuntoon jo 1957. Sainhan minä sen tehtyä!
15-kesäisestä poikasesta oli hienoa, kun Hakson Oili (nyk. Vaattovaaran) pyysi minutkin joskus kahveille työpäivien aikana. Oili hoiti silloin nyt jo edesmennyttä Jordanin Marjuttia, ja ihan pikkuista Katriinaa.
Piha rakennettiin toimestani "edustuskuntoon" silloin. Jordanien piha oli yksi maatalousnäyttelyn käyntikohde.

Marjut (aikaisemmin): Muistan, ko posti tuossa paikassa oli.
Jouni: Marjut, muistatko kun minä tein talonne pihasuunnitelmaan liittyvät työt käsityönä ja traktorilla?
Marjut: Muistan oikein hyvin. Ja sirkkelipäivät! Net olit jännät. Teän isä ja sen pojat touhusit meän pihala koko päivän, vuoen koivuhalot liiterhiin!


Maatalousnäyttelyn pääpaikka olivat vuoden 1958 Sieppijärven koulu ja Sisun talo.



Sisun talon me kunnostimme isäni Iisakin kanssa sisäpuolelta. Laitoimme silloin sisäpuolelle hirsien peitoksi ylipitkät kovalevyt, jotka muistaakseni Iivarin Antti oli hankkinut. 
Levyjä uitettiin vedessä muutama päivä, jotta ne laajenivat, ja märkänä sitten  naulattiin koolaukseen kiinni erittäin tiheällä naulauksella.

Kuivuessaan kovalevyt pingottuivat sopivasti, ja tehty pinta oli siten sileä.
Varmaan Sisun taloon tehtiin tuolloin muutakin. 
Muistelisin, että kyläläisten tekemänä talkoilla.


Tämä kuva 50-luvulta voisi olla siltä  ajalta, kun Sisun taloa remontoitiin. Talohan siirrettiin Koivumaan Vehkamukasta Sieppijärvelle, hirsiseinät näkyvät ulospäin; voi olla että Jouni ja isänsä Iisak lopettelevat paraikaa sisällä naulausurakkaansa. Peli on alkanut. Etualalla todennäköisesti Arvo Kemi, joka esiintyy tämän sivun viimeisessä Jounin muistelussa.



 Sieppijärven väkeä "Karesuvannon tienoilla" hillassa. Voisiko Raittimon August olla keskellä...
 

Jouni Filppa:  - Kävin minäkin kerran hillassa mukana, mutta silloin olin niin pieni penska (1940-luvulla), että jättivät minut tätini, Hanna Muotkan luo. Ottivat minut sitten illalla palatessaan mukaan Ylimuoniosta. Oltiin Raittimon autolla.


Erja Hurskainen:  - Jouni, mieki muistan, kun lapsena käytiin Hannan luona. Ja miten siihen pikkuiseen Skodaan sopikin sellainen sakki: Vanhasen äiti, isä, Filpan Tyyne, Jaska, ja liuta molemman parin lapsukaisia!



3. Tällä ruusukortilla, jonka oli ottanut Osmo Kurola, Jouni kiitti saamastaan kutsusta tulla mukaan Helliriika Moonan 80-vuotisjuhlaan Sisun talolle, heinäkuussa 2019. Ja Jouni tuli -  Aatos Filppa kaverinaan.


         
Sukurakhaus on pohjaton jänkkä, joka ei upota. Sukurakhaus on sukulaisen tykö pääsemistä. Helliriika Vaattovaara Moona ON. Hän on yhtä kuin sukurakhaus. Juhlimme ja kutsumme kaikki sukurakhaat ihmiset koolle Sisulle, 21.7.2019 12.00.
- Näissä juhlissa moni tapasi Jouni Filpan viimeistä kertaa.


4.  Tätä muistorikasta kuvaa (kuva hävinnyt, lisään myöh.) Jouni kommentoi kirjoittamalla: 
- Koulukaverini Heikki. Ja olihan se Marttikin yhdistelmäluokassa yhtä aikaa. Siis Vaattovaara ja Pääkkölä
Kuvassa siis Brita (o.s. Unga) ja Martti Pääkkölä, Anneli (o.s. Pasma) ja Heikki Vaattovaara.




 
Tämän kuvan (kuva Helliriikasta hävinnyt, lisään myöh.) ottajasta, Heikki Filpasta, muisteli Jouni kirjoittamalla: -Niin, he taisivat olla veljeni Heikin kanssa samanikäisiä, elikä koulussa samalla luokalla (s. 1939). 



Jouni (2017). "Tuli vain mieleeni, kun johtajaopettaja Piiroisen Ilpo-pojan johdolla perustimme kaksi partiota Sieppiin! Niin, eikös kohta eräät pojat joutuneet jättämään partion - kaiketi vanhempien painostuksen takia! Näille pojille syntyi ykskaks pioneeriliike! 
Tapasin (2016) Ilpo Piiroisen Rovaniemellä, ja kuulin, että hän oli käynyt Sieppijärvelläkin.

Jouni (2018). Katariina, Ilpo Piiroinen tuntuu kaipaavan tietoa Siepin historiasta. Voitko olla avuksi? 
Minun historian tietämys ei riitä, koska lähdin Siepistä hankkimaan koulutukset ja työt kaukaa kotimaisemista.


Jouni: Pieni tarina. Tapahtui Kolarinsaaressa (1955-56)

Met olima Arvo Kemin eli Satan Arvon kanssa syksyllä ohran puinnin jälkeen käymässä diesel- Ferkulla (harmaa) Keitamon myllyllä jauhattamassa ohrat jauhoiksi; osan kyläläisten viljasta. Kuormaa meillä oli jo mennessä liikaa, eikä se kuorma palatessamme juuri keventynyt, vaikka kuoret jyvistä oli kuorittu pois.

Saaresta takaisin palatessa Arvo ajoi traktoria, ja minä peesasin kuorman päällä. Joessa oli siihen aikaan lossin tapainen, ja sillä ylitettiin joki. Ihan onnellisesti! 

Mutta annas kun vastarinne joentörmällä vei kaikki voimat Fergusta, ja diesel ratkaisevassa vaiheessa sammui - ja painovoima veti koko helahoitoa kohti lossia ja jokea!

Ferkun moottori alkoi käydä väärinpäin, ja se työnsi meitä kaikkineen takaisin jokeen päin. Minä huusin Arvolle, että eturattaat linkkuun, niin saadaan voima pois, kun takaratas vastaa peräkärryn vetopuomiin. Meidän onneksi traktorin paikat kestivät, vaikka siihen aikaan peräkärryt olivat kotitekoisia. Ennen kaikkea vetopuomi, se epäilytti, kun takaratas nousi ihan kirkkaasti puomin päälle ja tuntui, että koko traktori menee kyljelleen jokeen. Viljalasti ilmeisesti olisi lossin kanssa ottanut mittaa, kumpi jää pinnalle, vai olisivatko molemmat painuneet jokeen!

Tarina hieman tasoittuneena jatkui Pohjasenvaaran mäkeen. Poikasina ajettiin liian suurella vaihteella, ja tehot Fergusta tahtoivat kadota mäessä. Mutta joentörmän tapahtumista viisastuneena Arvo vaihtoi riittävän ajoissa vaihteen pienemmälle välttääksemme "joentörmän uusiutumisen".

Vieläkin ihmettelen mm. sitä, miten se moottori teki tämän eikä hajottanut (vaurioittanut) oikeastaan mitään, joka matkaamme olisi häirinnyt. Tämä muistelma liittyi "Rundgrenin Mikon lenkkiin" Saaren ympäristössä... tuli vain mieleeni se lossi ja traktorijuttu, josta seuraukset olisivat voineet olla kohtalokkaat!