Viljaamin kämppä Sieppijärvellä on Iivarin.

Teksti ja kuvat:

Katariina Korhonen

Lähteet:

Nivan suku, osa 4. Kylli-Nivan Sukuseura, 2015.

Satan sukukirja. Helena Liikamaa, 1986.

Pirkko Satta, o.s. Haapea, Marja-Liisa Oinas, o.s. Perkkiö.

Vuosku. Miina ja Robert Vittikon perintö jälkipolville. Väylä 2015.

Mahdolliset korjaukset osoitteeseen

katakorhonen56@gmail.com

    Kuva: Sieppijärvi, vuonna 1553 Siepee tresk - tunnettu kylä jo aikojen takaa.

Sieppijärvi on järvikylä menneen ajan niittymaineen Naamijoen juoksulla.

Sieppijärvi tuskin on saanut nimeänsä Sieppi-äijältä, jonka Köngäsen ruukin herrat olisivat lähettäneet tutkimaan Pajalan läheisiä erämaita, kalavesiä, soita ja niittymaita. Nivan suku (osa 4) -kirjassa sukututkija Esko Orajärvi kirjoittaa, että "jo vuoden 1553 järviluettelossa Sieppijärvi esiintyy nimellä Siepee tresk, joten järvi tunnettiin ainakin sata vuotta ennen lapinäijän järvellä käyntiä, ja todennäköisesti paljon ennenkin.

Köngäsen ruukin toimesta on siis alettu hyödyntää 1650-luvulta alkaen lähiseudun kalajärviä - mahdollisesti myös Sieppijärveä - 

ja niittymaita, mutta pysyvää asutusta ei Sieppijärvelle syntynyt ruukin toimesta.

Mikä Viljaamin kämppä?

Viljaamin kämppä on noin sata vuotta sitten rakennettu tavallinen niittykämppä. Ennen sen nimi oli Ylijoen kämppä. Kämpän rakentamisen ajoista lähtien Iivarin Viljaamin talonväki ja työväki ovat käyneet Ylijoella heinänteossa. Talvella sieltä haettiin hevoskyydillä talon karjalle heinää.  Aikana ennen nykyisiä "hiihtobaanoja" kämpälle hiihdettiin pitkin Viljaamin Hannun hevosen heinätietä.

Paremmin Viljaamin kämppää ei oikeastaan voi esitellä esittelemättä kylän vanhinta taloa, Iivaria.

Viljaamin kämppä on nykyisen Mäki-Iivarin isännän, Ilkka Iivarin, luvalla entisöity kylän yhteiseen virkistyskäyttöön. Se on kaikille avoin pysähdys- ja levähdyspaikka. Ovea ei pidetä lukossa. Talvisin kämpälle hiihdetään kunnostettua latua pitkin. Kesäisin kämpälle pääsee kävellen jokivarsia pitkin tai meloen tai soutaen. Aikaisempina vuosina järjestetty Rökäs-melonta kokosi retkeläiset ensin Pasmajärven rannalle. Sieltä tultiin Pasmajokea pitkin Vaattojärvelle ja siitä Vaattojokea pitkin Viljaamin kämpälle. Loppumatka Sieppijärven uimarannalle soljui Naamijokea myötäilemällä.

Iivarin talo on Sieppijärven vanhin.

Keskiajan lopulla kiinteän asutuksen pohjoisraja Tornionlaaksossa oli pitkään Pellon kylässä. Tuolloin määritellyn rajan pohjoispuoli oli lappalaisasutusta.

1500-luvun lopulla alkoi asutuksen laajeneminen ylös Tornionjokivartta väylän länsirannalle, Kaartiseen Pajalaan ja Kolariin.Uudisasukkaita tuli Savosta, esimerkiksi Wanhan Rautalammin seuduilta.

Sieppijärven vanhimmaksi verotetuksi taloksi on osoittautunut Iivarin talo, sillä vuoden 1687 kymmenysluettelossa mainitaan Antti Iivarinpoika eli Anders Ifwarsson (Iivari).

Tässä artikkelissa en kirjaa Iivarin talon aivan ensimmäisten isäntien nimiä (epävarma nimistä). Yhden maininnan olen kuitenkin löytänyt isännästä nimeltä Iivari Antinpoika. 

Hän oli syntynyt 1673. Ensin hän oli ruotusotilas ja sitten Iivarin isäntä. Iivari kuoli 1743. Hänen vaimonsa Brita Juntintytär (1679 - 1732) lienee tullut Iivarille Sieppijärven Satan talosta. Pariskunnan yksi tyttäristä, Ingrid Iivarintytär (1720 -1794) meni Kleemon talon emännäksi Juoksenkiin, vaimoksi siis Olli Ollinpoika Kleemolle (1726 -1761).

 Vuosien 1743 - 1783 isäntä oli Anders Antti Iivarista. Hän otti vaimoksi Köngäsen ruukin vasarasepän tyttären, Kaisa Konsteniuksen. Tämä on tietääkseni ensimmäinen Iivarilla solmittu avioliittokauppa, jonka toisena osapuolena on yksi Köngäsen ruukin seppäsuvuista.

Antin jälkeen Iivarin isäntä vaihtui. On lähteitä, joissa sanotaan, että Antin pojasta, Mikko Antinpojasta (s. 1748), ei tullut Iivarin seuraavaa isäntää. Sen sijaan pestin otti vastaan Hans Hansson Hedström eli Viinikka (s. 1754, k. 1819). Itselläni on kuitenkin lista, jossa lukee, että Antin jälkeinen isäntä olisi ollut Maria Andersdotter Iivari (s. 1753, k. 1883). Mistä oli kysymys?

Viitisen vuotta sen jälkeen, kun Antti Iivari kuoli, hänen Mikko-poikansa muutti Pelloon 1788; Mikon vaimo kun oli Vuopion talosta. Maria Iivari puolestaan oli Antin tytär ja Mikon sisko. Ja koska Maria Iivari avioitui Viinikan kanssa, ja koska Viinikka halusi muuttaa Sieppijärvelle, saatiin Iivarille isännäksi mies Pellosta, joka ajan tapaan alkoi käyttää myös itsestään vaimonsa nimeä Iivari.

Seuraava isäntä olikin sitten Johan Hansson Iivari (1784 - 1825). Ja emännän nimi oli Helena Abrahamsdotter Kangas (s.1795), jonka isä oli Savosta Täräntöön tullut Heinonen lähtöjään.

Vuodet vierivät, suku jatkui ja pojasta polvi parani, jos mahdollista; seuraavan isännän jälkipolvi nimittäin on niitä, joiden nimi edelleen elää Sieppijärvellä...

Johan Hansson Iivarin poika, Isak Johansson Iivari, rupesi seuraavaksi isännäksi.

Isak Johansson Iivari  (1822 - 1880) ja emäntä Magdalena Johansdotter Lappeaniemi (ent. Tiensuu, Tensudd, 1823 - 1897) asuivat Iivarin taloa n:o 7 ja saivat ainakin 13 lasta. Näistä Iivarin taloa jatkoivat Erik Isaksson Iivari (1854 - 1889) ja Iisak Iivari (s. 1855).

Isakin ja Magdalenan lapsista viisi ensimmäistä olivat tyttöjä. Ensin syntyi Kristina Katarina tai Stina Kaisa (s. 1846, aviossa Hietanen), sitten syntyivät Eeva (s.1847, aviossa Jysky), Helena (s.1848, aviossa Waattovaara), Maria (s. 1850, aviossa Kuru) ja Greta (s. 1851, aviossa Satta).

Kuudes Isakin ja Magdalenan katraasta oli Erik eli Erkki, joka syntyi 1854. Vuonna 1879 hän perusti perheen Kristina Filpan kanssa (1854 - 1901). Erkistä tuli Iivarin isäntä vuonna 1880. Hän kuitenkin kuoli 1889. Pariskunnalle jäi kaksi poikaa, Viljam ja Einari.

Erkin jälkeen Iivarin isännäksi rupesi (1889) Isak Iivari, joka oli naimisissa Amanda Filpan kanssa. Pariskunta oli lapseton.

Erkin leski, Kristina Filppa, muutti miehensä kuoleman jälkeen Ylitorniolle, minne otti mukaan toisen poikansa Viljamin. Isak ja Amanda Iivari puolestaan ottivat Einarin "omakseen". Kristina Filppa avioitui Yitorniolla Erik Lanton kanssa. Viljami-poika kuitenkin ikävöi Sieppijärvelle, ja tulikin kotiin Iivarille.


Einari Iivarista (1889 - 1966) tuli Ranta-Iivarin isäntä.
Viljami Iivarista (1882 - 1939) puolestaan tuli Mäki-Iivarin isäntä.

Arvoisa lukijani,
jos olet jaksanut pysyä sukuselvitykseni juonessa, ymmärrät, miksi tuo aikoinaan Iivarin niittymaalle pystytetty kämppä sai nimen Viljaamin kämppä. Nimihän tulee Iivarin isännän mukaan. Kiitos Ilkka Iivarin, Viljaamin pojanpojan, kyläläisillä (ja muillakin), on edelleen käytössä kämppä, jolla taatusti on oma historiansa ja tarinansa. Kämppä on vuosikymmenien ajan tarjonnut suojaa ja lepoa heinäntekijöille, karjanhoitajille ja muille seudulla liikkuneille.