Mitä hyötyä sukututkijalle on DNA-testistä? Ainakin suunnattomasti iloa.

Teksti ja kuvat:

Katariina Korhonen

Mahdolliset asiavirheet:

katakorhonen56@gmail.com

Teksti kuuluu sarjaan "Täytetään some historialla".

Tämä on siis historiapäivitys, johon liittyy henkilökohtainen merkitys tai tieto siitä, miten historia elää nykyhetkessä.

LÖYSIN FINNMARKISTA SUKULAISIA - KVEENIPERHEEN. 

SAIN ENSIMMÄISEN VIHJEEN ASIASTA LUKEMALLA NIVAN SUKUKIRJASTA AALISJÄRVEN ASUTUKSEEN LIITTYVÄN TEKSTIN.

Sieppijärven vanhat sukunimet ja paikannimet muuttuivat osaksi äitini sukuhistoriaa heti sen jälkeen, kun dna-testitulokseni (familytreedna.com) täsmäsi norjalaisen dna-testaajan testituloksiin. 

Oli ilo löytää Norjan Altasta kveenisukulainen, jonka äitilinja vastasi täsmälleen omaani. Meillä on siis yhteinen esiäiti ja yhteisen polkumme nimi on U5b1b2.

Yhteinen tarinamme saa alkunsa Kolarin Aalisjärveltä, jonka pysyvä asuttaminen ei onnistunut - ei onnistunut!

 Ensimmäiset asuttajat tulivat Pellon ja Övertorneån suunnalta. 

Aalisjärvi on tiettävästi ainoa Aalisjärvi Suomessa, toista samannimistä ei ole. Se sijaitsee Kolarissa, kuuluu Tornionjoen vesistöön ja on kooltaan noin 600 ha.

Aalisjärven uudisasutus käynnistyi 1798. Siitä ei tullut menestystarinaa. 

Kolarin järvikylistä Aalisjärvellä on kuitenkin  mielenkiintoisin varhaishistoria, kiitos seutua alun perin asuttaneiden metsäsaamelaisten. Heihin ja uudisasukkaisiin liittyvät yhteiset tarinat ja muistot ovat lähes tulkoon kadonneet. 

Koska muistitietoa kuuluu kuitenkin vähäsen säilyneen, aika näyttää, saadaanko sitä talteen...   

Tässä on kuva siitä sukukirjasta, josta löytyy (sivulta 28) artikkeli nimeltä "Aalisjärven asutus".

Ilman sukututkimustani tukevaa DNA-testiä tuskin olisin tullut edes ajatelleeksi, että jonakin päivänä löydän juuri sen Norjaan muuttaneen perheen, joka mainitaan artikkelissa "Aalisjärven asutus". Oli upea tunne löytää DNA-sukulainen kveenien parista; tulla tuntemaan nimeltä "kaukainen" sukulainen...

Yritän kertoa (menneestä paikallishistoriasta kumpuavan) tarinani lähtemällä liikkeelle Aalisjärven rannalta.
Seuraavassa ensin em. artikkeli alkuperäisessä muodossa. Avaan tekstiä alempana.

Aalisjärven asutus  

"Aapo Ollinpoika Pasmajärvi (s. 1768) sai 1798 oikeuden perustaa Aalisjärvelle uudistilan, joka sai verovapauden 25 vuodeksi ja kalastusoikeuden Aalisjärveen. 
Hänen vaimonsa oli Satalle avioituneen Lauri Pajasen tytär Kaisa Laurintytär Pajanen (1746 - 1819). 

Kaisa peri Heikki-veljensä kanssa puolet Satan talosta, ja Aapo ja Kaisa siirtyivät Sieppijärvelle. Aapo perusti vielä Järvirovan talon Sieppijärvelle. Niinpä he luovuttivat Aalisjärven talon jo kolmen vuoden kuluttua vaimon velipuolelle Antti Mikonpoika Satalle (s. 1770).

Antti Mikonpoika Satan kuoltua Aalisjärvellä 1810 hänen leskensä Eeva Mikontytär (s. 1765) hoiti taloa, kunnes vävy Moab Esaiaksenpoika Luttu (s. 1803) tuli isännäksi. Hän muutti kuitenkin perheineen Norjaan.

Aalisjärven taloa isännöi jonkin aikaa Mooses Hannunpoika Moona eli Ruokojärvi (s. 1803). Hän kuitenkin palasi kotitaloonsa Ruokojärvelle. Aalisjärven talo liitettiin myöhemmin Pasmajärven Hakson taloon."
(Lähde: Niva-Kylli sukuseuran kirja, Nivan suku, osa 4, sivu 28.)

Keitä olivat Aalisjärven ensimmäiset uudisasukkaat?

Aapo Ollinpoika Pasmajärvi ( 1768 - 1852) tunnetaan myös nimillä Abraham Olofsson Pasmajärvi ja Aapo Järvirova Satta. Ensimmäisen kerran hän avioitui itseään 22 vuotta vanhemman Kaisa Pajasen kanssa. Pariskunta ei saanut jälkeläisiä. Kaisa oli syntyjään Sieppijärven Satan talosta.
Toisen avioliittonsa Aapo Järvirova Satta solmi Raanujärveltä tulleen piikansa, Anna Joonan kanssa. Lapsia syntyi, mutta he kuuluvat toisiin tarinoihin.

Oman sukupuuni näkökulmasta Aapo oli Kreeta Ollintytär Ruokojärven velipoika. Kreetasta tuli äidinpuoleisen isoisäni (Eino Vaattovaara) "lähisukulainen".  Aapon toinen vaimo, Anna, puolestaan toi Raanujärveltä mukanaan poikansa, Isak Joonan. Isakista tuli äidinpuoleisen äitini (Aili Joona) "lähisukulainen".

Seuraava Aalisjärven uudisasukas  Aapo Järvirova Satan jälkeen oli Antti Mikonpoika Satta, joka oli syntynyt Sieppijärvellä 1770. Antti Mikonpojan isä oli Pajalan Sattajärvellä syntynyt Mikko Mikonpoika Satta (1725 -1800). Sieppijärvellä Mikosta tuli Brita Ollintytär Sieppijärven toinen mies ja Satan talon isäntä.

Antti Mikonpojan ja edellä mainitun Kaisa Satan yhteinen äiti oli Brita Ollintytär Sieppijärvi Satta (1722 - 1812). Kaisa oli Britan vanhin ja Antti nuorin lapsi, ikäeroa sisaruksilla oli 24 vuotta. Brita-äiti kuoli 90-vuotiaana (1812).

Antti Mikonpoika Satta ja vaimonsa Eeva Mickelsdotter saivat Aalisjärvellä tyttären, joka syntyi 30.9.1801, ja jolle annettiin nimi Eeva Antintytär Satta.
Kun Aalisjärven talon isäntä, Antti Satta sittemmin kuoli vuonna 1810, taloa jäi hoitamaan hänen vaimonsa Eva Mickelsdotter Satta (s. 1765). Hän kuoli Aalisjärvellä vasta vuonna 1839.

Seuraava isäntä oli Satan vävypoika, vuonna 1803 Övertorneån Juoksengissa syntynyt Moak Esaiaksenpoika Luttu. Vävypojan isä oli Esaias Perhrsson Luttu (1751 - 1813) Juoksengin Kulluvaarasta,  ja äiti Sieppijärven Satalla syntynyt Liisa Satta (1767 - 1845).

Moakin vaimo puolestaan oli Antin ja Eevan tytär, Eeva Antintytär Satta. Aalisjärvellä heille syntyi 18.1.1832 tytär, jonka nimi norjalaisittain kirjoitetaan Sofie Karoline Moaksdotter. Kävi nimittäin niin, että Moak ja Eva perheineen lähtivät Aalisjärveltä Norjaan.

Tähän kohtaan tulee avukseni DNA-testaus, sillä onnekseni mielenkiinto testausta kohtaan on maailmanlaajuista. Minuun otti siis yhteyttä Fosli Norjasta, ja kirjoitti, että äitilinjamme U5b1b2 on yhteinen ja poikkeuksellisen suuri ("På X-chromosomet har dere et stort treff på 38.15 cM").


Sukututkijalle DNA-testi on iloinen asia!

Pohjois-Suomesta muutti Pohjois-Norjaan eli Finnmarkin seuduille erityisesti pakottavista syistä "valtavasti" ihmisiä.
Sinne lähtivät myös Aalisjärven Moak Esaiaksenpoika Luttu, vaimonsa Eeva Antintytär Satta ja Aalisjärvellä syntynyt tyttärensä Sofie Karoline Moaksdotter. Lähtö on tapahtunut tyttären syntymän jälkeen eli vuoden 1832 jälkeen. Lähdön syitä voin vain arvailla. Ehkä lähdettiin paremman elämän toivossa...Aalisjärven asuttaminen ei ollut onnistunut.

Norjalaissukulaiseni mukaan Moak Esaiasen Juoksenki hukkui 9. helmikuuta 1843 Tromsöstrandissa. Hänen vaimonsa puolestaan kuoli samalla paikkakunnalla (Stranden, Tromsö) vasta 5. maaliskuuta 1879.

Pariskunnan tytär Sofie (1832 - 1901) meni naimisiin. Miehen nimi oli Lars Thomassen (1832 - 1927). Sofie kuoli Balsfjordissa (Kjoshaug). Sofien ja Larsin tytär oli Laura Larsdotter (1877 - 1950). Lauran miehen nimi oli Johan Johansen (1874 - 1958). Lauran ja Johanin tytär sai nimen Lise Seljevold (1901 - 1958). Hänen miehensä oli Johan Fosli (1897 - 1983).

Lisen ja Johanin poika Arnulf Fosli "er seksmenning av mor til Katharina Korhonen". YES!

Olen iloinen, että DNA-testi auttaa löytämään sukulaisia, jotka eivät jää vain nimiksi sukupuuhun. Itselleni on ollut suuri elämys vakuuttua siitä, että todellakin kuulun vanhaan Sieppijärven Satta -sukuun; siihen, joka tuli meille Pajalan Sattajärveltä!

Lopuksi vielä listattuna kaksi polkua. Kumpikin esivanhempien polku on saanut alkunsa Satan talon isännästä, miehestä nimeltä Mikko Mikonpoika Satta (s. 1725).

Polku 1 = Sieppijärven polku eli Katariinan

Mikko Mikonpoika Satta (1725- 1800
Juho Mikonpoika Satta (1768 - 1815)
Helena Juhontytär Satta (1809 - 1877)
Juho Henrik Heikinpoika Jussi (1836 - 1869)
Maria Jussi Joona (1867 - 1895)
Aili Maria Joona Vaattovaara (1893 - 1968)
Vieno Alida Vaattovaara Korhonen (1930 - 2007)


Polku 2=  Altan polku eli Foslin

Mikko Mikonpoika Satta (1725 - 1800)
Antti Mikonpoika Satta (1770 - 1810)
Eeva Antintytär Satta (1801 -  1879)
Sofie Karoline Moaksdatter (1832 - 1901)
Laura Sofie Severine Larsdatter (1877 - 1950)
Lise Sofie Seljevold (1901- 1958)
Arnulf Fosli

Polkujen taustalla on geneettinen sukulaisuus tunnuksilla
known relationship: 5. serkku
shared centimorgans (cM) 67, longest block 11
X-match, U5b1b2; 38,15 cM.

Aalisjärven ja Aalistunturin jännittävä ja mielenkiintoinen menneisyys eläisi nykyhetkessä ainakin tarinoina, jos tieto ja muistikuvat saataisiin koottua yhteen. Paikallisille seutu on yhä edelleen mahtavaa retkimaastoa ja luontokokemuksia.