Yrittäjyys elämäntapana. Yksityisyrittäjät, kulkukauppiaat, kyläkauppiaat, järvikylien kaupat ja muut Kolarissa.

 Bloggaus: Katariina Korhonen (K.K.2026).    

Täytetään ainakin blogi Kolarin paikallishistorialla. 

 Kulttuuriperinnön tallentaminen turvaa yhteistä muistiamme! 

Jakso 2. Yrittäjyys elämäntapana

Veteraaniyrittäjä Ulla Rantala Kolarin vaatekaupassaan kuvattuna 2017.

Yksityisyrittäjän työpäivät ovat pitkiä, mutta pisimpiä ovat perheellisten naisyrittäjien työpäivät. Sitä ne ovat vielä nykyäänkin, vaikka monet miehet osallistuvat jo aktiivisemmin kotitöiden jakamiseen. Pienten lasten äitinä Ullaa odottivat kotona ns. virallisen työpäivän päätteeksi räkäiset lapset, ruuanlaitto, pyykki, tiski ja siivous, kirjoittaa Miia Rantala yrittäjä Ulla Rantalasta.

Ulla Rantala syntyi Sieppijärvellä Ester ja Yrjö Vaattovaaran esikoiseksi vuonna 1936. Edelleen hän toimii, 90-vuotiaana, vaatekauppiaana Kolarissa. Takana on jo 55 aktiivista yrittäjyysvuotta. 

Yrittäjän uran Ulla aloitti aloitti vuonna 1971 perustamalla Ullan Asuste ja Kemikalio -nimisen liikkeen Sieppijärvelle. Jo seuraavana vuonna hän avasi toisen liikkeen Kolarissa ja kolmannen sitä seuraavana vuonna Pellossa. Ennen 1990-alun lamaa hän työllisti samanaikaisesti jopa viisi täysipäiväistä työntekijää: 3 Kolarissa, 1 Sieppijärvellä ja 1 Pellossa.  Lisäksi Ulla tarjosi kesätöitä ja tuurauksia kolmelle tyttärelleen heti 70-luvulta lähtien, ensin vanhimmalle, myöhemmin vuosina 1975 ja 1978 syntyneille tyttärille. 

Yrittäjänaisilla ei ollut 70-luvulla lainkaan tuettuja vanhempainvapaita. Vuonna 1975 Ulla oli kotona äitiyslomalla 3 kuukautta, vuonna 1978 kuitenkin enää vain pari viikkoa. Suvun teini-ikäiset serkut ja tuttavapiirin nuoret naiset hoitivat Ullan taaperon ja sylivauvan. Myöhemmin lasten perhepäivähoitajina toimivat Ullan veljien perheet, Eino Vaattovaaran ja Pekka Vaattovaaran. 

-Yritys on ollut työ, harrastus ja elämäntapa Ullalle, kirjoittaa Miia Rantala. 1990-luvun lama koetteli myös Ullan yritystoimintaa. Vuonna 1992 hän lopetti Ullan Asusteen Pellossa, ja pari vuotta myöhemmin loppui myös Sieppijärven liikkeen toiminta.

Kolarin kunta palkitsi ja huomioi Ullan Asusteen perustajan ja yrittäjän vuonna 1993. Ullan kauppiasura on tuostakin vuodesta jatkunut kuusipäiväisenä näihin päiviin asti (2026). Vuosikymmenten aikana Ullalla on ollut luottohenkilöitä, jotka ovat tarvittaessa auttaneet ja sijaistaneet myymälässä. 

Kaupanpidon vastapainoksi Ulla on aikoinaan marjastanut, varsinkin hillastanut. Miia Rantala kirjoittaa äidistään: -Vielä silloin kun äidillä olivat jalat hyvässä kunnossa, hän saattoi "yrkkiläiseen tapaan" (= kotoa perittyyn tapaan) herätä aamuyöstä kolmen-neljän aikoihin ja käydä hillajänkällä rentoutumassa ennen kaupalle töihin menoa. Usein äiti on käynyt pitkilläkin hillastusretkillä veljensä Einon, Heikin, Pekan ja heidän vaimojensa kanssa. 

Lapsuusperheensä vanhimpana lapsena Ullan oli aloitettava palkkatyö jo 13-vuotiaana. Yrjön Ulla menikin jo 1949 töihin Iisakki Iivarin sekatavarakauppaan - tämä tapahtui vain muutama vuosi Lapinsodan päättymisen ja Ruotsiin tehdyn evakkomatkan jälkeen. Ennen omien kauppojen perustamista (1971) hän oli toiminut jo myyjänä Iivarilla 20 vuoden ajan, muutaman vuoden myös 1950-luvun Iivarin savottakaupassa Aalisjärvellä.

Kulkukauppiaita Kolarissa

Vienankarjalaiset "laukkuryssät" eli kulkukauppiaat toivat Kolarin kyliin tavaraa ja uutisia. Muutamia Vienan Karjalan kylistä peräisin olevia kauppiaita asettui asumaan Sieppijärven kylälle.
Teodor (Fjodor) Alanko avioitui Helli Asikaisen kanssa, ja osti Satan Fetolta tämän talosta ns. vanhan puolen, ja perusti siihen kaupan. Teodor oli Vasili Alangon poika. Vasili oli varakas laukkuryssä, joka kulki omalla hevosella. Sieppijärvelle perustettu kauppa sai nimen V.F. Alanko O.Y.

Toinen Vienan Karjalan kulkukauppiaista oli Pällinen, joka perusti Sieppijärven Pääkön törmälle kaupan. 
Yksi esimerkki kulkukauppiaista on Jysky-niminen mies, joka kuljeskeli Vaattojärvellä. Täällä hän tapasi Edlan, talutti tämän vihille ja asettui kauppiaaksi. Sieppijärvellä kulkivat myös Teronen ja Haurinen, molemmat asettuivat asumaan paikkakunnalle. 

Kyläkauppiaiden aika Sieppijärvellä

Ensimmäisen kaupan Sieppijärven kylällä aloitti Iisakki Iivari 1880-luvulla. Oman yrityksen eli Iisakki Iivari Oy:n hän perusti 1920-luvulla. Einari Iivari rakennutti 1935 uuden kauppatalon kylän keskeiselle paikalle eli Kalliolle. Einari Iivarilla oli  kauppa myös Koivumaan kylällä. Myymälänhoitajana siellä toimi Frans Uusitalo.

Lapin sodan jälkeen Einari ja Antti Iivari laittoivat kaupan väliaikaistiloihin, ja uusi kaupparakennus valmistui 1940-luvun lopulla. Kolmannen polven kauppiaana Antti Iivari otti vastatakseen Iivarin kaupanpidosta sen jälkeen, kun päästiin uuteen liiketaloon.

Tässä vaiheessa Ulla Rantala tuli töihin Iivarin kauppaan joulukuussa 1949, jolloin elettiin vielä ns. korttiaikaa. - Myyjillä riitti työtä korttien ruksaamisessa, mitätöinnissä ja kuponkien liimaamisessa. Käytetyt kortit oli vielä lähetettävä kansanhuoltoon. Aluksi pääsin aukomaan naruja, myöhemmin sitten myymään. Se oli niin kuin fiinimpää hommaa, kun pääsi kauppaan töihin, muistelee Ulla Rantala Aki Ollikaisen Routalattiat -kirjassa (2005). 

Iivareilla oli hallussaan myös seudun savottakauppa. Pian sodan jälkeen (1945) uudelleen alkaneet suuret metsäsavotat jatkuivat järvikylien ympäristössä 1960-luvulle saakka. Vuonna 1953 Antti Iivari laajensi toimintaansa Nuottavaaraan perustamalla sinne sivuliikkeen. Myymälänhoitajana toimi Onni Satta, joka myöhemmin 60-luvulla ryhtyi Nuottavaaran kauppiaaksi. Kauppias Antti Iivari kuoli Sieppijärvellä 1981. Onni Satasta tuli kauppias Sieppijärvelle 1987.

Sotaa edeltävänä aikana toimi Sieppijärvellä muitakin kauppoja kuin Kallion kauppa. William Iivarin eli Viljaamin kauppa toimi 1920-1930 -luvulla Mäki-Iivarin talossa.
Niin ikään Jonne Pääkkölä oli kauppias, varsinkin hevoskauppias. Iisak Koivumaa eli Kauppa-Iisko (s. 1895) harjoitti kaupanpitoa niin ikään Sieppijärvellä jonkin aikaa. 

Länsi-Pohjan Osuuskauppa (SOK) oli kylän ensimmäinen osuusliike, joka aloitti 1920-luvulla.

  Tornionlaakson Osuusliike (OTK) puolestaan aloitti heti sotien jälkeen. Sieppijärven myymälä avattiin 1947, se muuttui pikamyymäläksi 1967, ja vuonna 1983 kaikki OTK-osuusliikkeet yhdistyivät E-osuuskunta EKA:ksi. Vihdoin 1980-luvun puolivälissä Sieppijärven myymäläkin muuttui Siwaksi siihen asti, kunnes kaikki Suomen Siwat myytiin K-Market lipun alle.   

K-Market Sieppijärvi toimi kylällä vielä 2017 ilman omaa kauppiasta. Myymälänhoitajana toimi tuohon aikaan Isabella Pietilä. Sittemmin K-Market on luopunut Sieppijärven kaupasta.

Nykyinen kyläkauppias on Ravela Oy:n  Ari Leinonen. Ja kauppaa harjoitetaan samassa kiinteistössä missä OTK eli Tornionlaakson Osuuskauppa sodan jälkeen aloitti.

Vaattojärven kyläkaupat 

Vuoden 1918 aikoihin Vaattojärvellä aloitti toimintansa Arvid Vaattovaaran kartanolla puoti, jossa myytiin ruokatavaraa. Rahtia ajettiin talvisin hevosilla Torniosta. Kesäisin rahti sauvottiin Sieppijärveltä Vaattojokea myöten kyläkaupalle. 

Arvid-äijä kaupanpitäjänä teki töitä kovasti, mutta joutui lopulta vaikeuksiin tukkukauppiaitten kanssa, sillä kyläläisten ostovelat Arvidille lyhenivät liian hitaasti. Niin teki kauppias konkurssin, ja vastuu konkurssipesästä jäi Arvidin pojille. Mierontielle ei Elma Heikin (o.s. Vaattovaara) mukaan jouduttu, koska poikien sisar ojensi "pelastavan kätensä".

Arvid-äijän jälkeen yksityiskauppaa pitivät jonkin aikaa Kylmämaan veljekset. Ensin kauppa toimi "Mikon Arviitilla" ja sitten Mäki-Mikon ulkopuodissa.  

Suurin piirtein samoihin aikoihin aloitteli kauppiasuraansa Jysky. Hän asui aluksi vuokralla, ja piti kauppaa siinä, missä asuikin. Kerrotaan, että monesti joutui myös Jysky antamaan kyläläisille velaksi, mutta ei pitänyt kauppias tästä suurempaa ääntä. Kaupan ohessa Jyskyt pitivät kahvilaa, johon Edla leipoi erikokoisia ja -hintaisia pipareita.

Elma Heikki on kirjoittanut Jyskystä. 

Eikä hän hätkähtänyt, vaikka viereen tuotiin uusi liike. Siinä he elelivät, möivät mitä sattui olemaan, eivätkä syrjäkylän ihmiset olleet vaativaisiksi oppineetkaan. Kerrankin kun eräs asiakas meni voita ja läskiä ostamaan, Jysky tuumasi, että ei ole läskiä eikä ole voita, mutta osta taikko! Eikä tehnyt Jysky konkurssia. 

  2017 julkaistussa Eläkeliiton Lapin piirin Joulutervehdys 2017 -lehden jutussani mainitsen Vaattojärven kyläkauppiaista vielä Thomas Brunnsteinerin.

Kaupat Venejärven kylällä

Kauppiasta kunnioitettiin Venejärvellä, muistaa Emmi Vaattovaara.

Kauppa-Kystäksi puhuteltu kylänmies, Kustaa Robert Juhonpoika Vesala (1903 - 1969) hoiti Tornionlaakson Osuusliikkeen kauppaa Vesalassa sen jälkeen, kun Mäntylehon Äijän poika, Albert Mäntylehto (1897 - 1945) lopetti.  

Kauko Rudolf Kyrö (1929 - 2010) puolestaan oli Kauppa-Kystän apulainen siihen asti, kunnes lähti Äkäslompoloon kokemusta vastaaviin töihin. Kauko työskenteli Tornionlaakson Osuusliikkeen myymälänhoitajana Äkäslompolossa. 

Eelis ja Jenny Vaattovaara alkoivat Tornionlaakson Osuusliikkeen myymälänhoitajiksi rakentamalla oman kaupparakennuksen. Eelis Vaattovaara (1924 - 1983) kuului paikalliseen kauppiassukuun, sillä hänen isoisänsä oli Vaattojärven ensimmäinen kauppias, Arvid Vaattovaara. Eeliksen vaimo, Jenny Sieppi Vaattovaara (1926 - 2008) hoiti Venejärven kauppaa siihen asti, kunnes se 2000-luvulla lopetettiin. Tänä päivänä Venejärvellä ei ole kauppaa.

Teksti ja kuva: Katariina Korhonen

Paperiversio tästä jutustani löytyy Eläkeliiton Lapin piirin JOULUTERVEHDYS 2017 -LEHDESTÄ.

Lähteet:

Niva-Kylli Sukuseura. Nivan suku, Kolarin Vaattovaarat. Osa 6, 2015.

Elma Heikki. Telatie johtaa kylään. 1986. Omakustanne.

Niva-Kylli Sukuseura. Nivan suku. Osa 4. 2015.

Aki Ollikainen. Routalattiat. 2005.