Uppotukki ansaitsee Pro-Sieppijärvi tunnustuksen.

teksti ja kuvat: katakorhonen56@gmail.com

TARINA UPPOTUKISTA

    Kuva 1. Sieppijärvi - katsottuna Uppotukin pihalta käsin. Horisontissa näkyy Ylläs - jos pouta sallii.

Kuva 2. Alla.

Uppotukki on tämän paikan nimi. Talo komistaa Sieppijärven rantaa.

Uppotukin tarina on saanut alkunsa entisvanhaan 1890-luvun lopulla, sillä Aukusti Koskenniemi vihittiin Fredrika Nikumaan kanssa vuonna 1900. Silloin Uppotukki oli Järvirovan tilan yksi torpista.

.

Koskenniemen Aukustin ja vaimonsa Fredrika Efraimintytär Nikumaan tiedetään asuneen tätä taloa silloin, kun se oli pienempi torppa. Aukustia kutsuttiin Järvirovan Aukustiksi He ehtivät saada kaksi lasta; niin oli lyhyt Fredrikan elämänkaari. Aukustin ja Fredrikan lapsia olivat Kalle ja Ensi Koskenniemi.

Vuosilukuina Aukusti Koskenniemen perhe:

• Järvirovassa syntynyt poika, Aukusti Koskenniemi, 27.4.1873 - 24.9.1951. "Kuhmu-Aukku".
• Aukustin puoliso, Fredrika Efraimintytär Nikumaa, 16.1.1878 - 3.9. 1910. 
• Järvirovassa syntynyt pariskunnan tytär Ensi Amalia Koskenniemi, 3.10.1906 - 20.1.1944.
• Järvirovassa syntynyt pariskunnan poika, Kalle Kustaa Koskenniemi, 29.5.1903 - 31.1.1953. "Kettu-Kalla".Kalle perusti perheen Alli Amanda Satan (1904 - 1969) kanssa.
• Torpparin tytär, Ensi Amalia Koskenniemi oli menettänyt äitinsä 4-vuotiaana. Myöhemmin hän perusti perheen Hannes Lorensinpoika Jussin kanssa. Pariskunnan lapsia olivat Maila Jussi Frant (1929-2007), Ebba Jussi Ylitervo (s. 5.8.1930), Mauno Jussi (1935 - 1961) Mirjam Jussi Ylitervo (1938-2011), Martti Jussi (1940-1983) ja Eero Jussi (1943 - 2012).    

Kuva 3. Alla. 

Tossu. Löytynyt pirtin uunin takaa.

Vanhoilla päivillään Ensi (Koskenniemi) Jussin tytär, Ebba Jussi Ylitervo (s. 1930) on käynyt äitinsä vanhassa, tyhjäksi jääneessä syntymäkodissa. Mahdollista on, että myös Ebba ja vuotta vanhempi sisarensa Maila olisivat niin ikään syntyneet Järvirovan torpassa. Vanhan torpan hirret siirrettiin Patotien varteen, järven rannalle Järvirovasta. Yksi viimeisiä talon omistajia lienee ollut Sieppijärven Jussi-sukuinen mies. (Tilakartassa merkintä: Kujala, Martti ja Eero Jussi)

Kuva 4. Tilakartat; niiden avulla Maikkilaan, jota hoitivat emäntä Lempi Amanda Pääkkölä, o.s. Koskenniemi ja Väinö Sylvester Pääkkölä.

Nykyisiä Uppotukin omistajia ovat Leila ja Urho Vaattovaaran lapsista sisarukset Pirjo, Aija ja Siiri perheineen. He ovat perustaneet yrityksen; toiminnanjohtajana toimii Aija Jantunen.

Uppotukki on erotettu Maikkilasta, jonka isäntäpari Lempi ja Väinö Pääkkölä olivat Leila Vaattovaaran vanhempia.

Lempi Amanda (o.s. Koskenniemi) Pääkkölä, 1913 - 1967: vanhemmat Kalle Erkinpoika Koskenniemi ( 1886 - 1918) ja Tyyne Katariina Filppa (1889 - 1954). 

Kirjassani Peiliin katsomisen paikka, Ursulan tyttäret, löytyy tietoa ja tarinaa (s. 82 - 87) Tyynen ja Kallen jälkipolvien elämästä.  

Väinö Sylvester Pääkkölä (1912 - 1979) oli Amanda Jussin ja Jonne Pääkkölän poika.

Kuva 5. Lempi ja Väinö Pääkkölän jälkipolvet.

Vasemmalta Lauri eli Lassi Pääkkölä (1935 - 1988), Martti Pääkkölä (s. 1940),

Veikko Pääkkölä (1943 - 1987), 

alhaalla ensin Aila (Pääkkölä) Koivumaa (s. 1938) ja Leila (Pääkkölä) Vaattovaara (1933 - 2007).

Kuva 6 ja 7,

Liisa (o.s. Uusimaa) Virtanen on antanut minulle alla olevat kaksi kuvaa saatesanoilla,

"Sieppijärven hautausmaa, ja kiviin kaiverretut esivanhempien nimet".

                      

Alemman kuvan Aukusti ja Fredrika (Järvirovan Aukusti ja Nikumaan Fredrika) olivat ylempään hautakivikuvaan merkityn Ensi Jussin äiti ja isä. Ensin miestä puolestaan kutsuttiin nimellä Hannes Jussi (Johanneksen sijaan).

👉👉👉👉👉👉👉👉👉👉👉👉👉👉 

Teuvo Lapinniemi kirjoittaa runoja. Tässä julkaisussa onnitteluruno Aijalle.

Aijalle 23.03.2018

Tässä juttu  ihmiselle, joll` on tarmoo aatokselle,

myöskin työtä tekevälle, rouva Aija Jantuselle.

 

Leilan, Urhon, viides tuote, näytti olevansa tuore.

Vaikka oli vielä lapsi, kirjoitteli lehtiin asti.

Näytti olevansa hyvä, tunteen, tiedon palo syvä.

Palautteen saivat kaikki, ihmetteli kylän raitti,

kuinka nuori lapsonen, osaa kaiken parhaiten.

 

Pellon kunnan lukioon, opiskelun hurmioon,

Aija suuntas askeleensa, otti opit omaksensa.

Työsti omaa tiedon sarkaa, oppi kun ei koskaan

karkaa.

 

Kesätulon hankintaan, suuntasi hän Tukholmaan.

Pitkää päivää aivan naattiin, rahat kotiin 

lääkekaappiin.

Varaa karttui tutkintoon, Oulun yliopistoon,

valkolakki mukanansa, siellä kohtas

 rakkaimpansa,

 nuoren, komeen uroksen, Terho ”Jussi” Jantusen.

 

Tampereelle Hervantaan, suuntasivat asumaan.

Yliopistossa siellä, Aija jatkoi opintiellä.

Viimein koitti suuri hetki, päättyi Aijan opinretki.

Läheisillä kostui linssi, Aijast`tuli ”tippainssi”.

 

Kahden, elon maailmaa, alkoivat he valloittaa.

Kuoreveellä ollessaan, palavassa rakkaudessaan,

päättivät he edustaa, oman perheen perustaa.

Pettyi pohjan urokset, Aija teki Jantuset,

otti Jussin miehekseen, omaksensa ainaiseen.

Vinkkilässä asuessaan, ihan eka talossaan,

järjestivät aika pommin, saivat Erikan ja Tommin.

Kulkeissansa Suomen maata, osoitteita eivät saata,

sukulaiset aina muistaa, koska urapolku luistaa,

Aijalla ja Juhanilla, tieto on kuin nauhurilla,

sillä tarkistaa he voivat, elämänsä säkeet soivat.

 

Merenrantakaupunkiin, Rauman rannan      maisemiin,

asettui tuo pariskunta, perheinensä kaikkinensa.

Aijan olo itsellään, vakiintui, ja tiedetään,

hällä olo hyvä on, osaaminen verraton.

Itsetietoituus ja varmuus kasvoi, minkäs sille Aija mahtoi.

 

Markkinointiin Kemiraan, Aija pääsi mukanaan,

laaja alan tuntemus, kehitykseen johdatus.

Raumalaiset suruissaan, joutui Aijast` luopumaan.

Espoon suvisaaristossa, jälleen meren rantamissa,

asuivat he suunnitellen, omaa taloo ajatellen.

 

Tuntui suunnittelu hyvältä, tekeminen syvältä,

urakoinnin vaikeudet, monenlaiset muutokset,

voittivat he tarmollaan, valmistuikin ajallaan,

koti kaunis lämpöinen, perheen omaks` yhteinen.

Aija saikin huokaella, katsella ja ihastella,

olla kukkana kotona, oman talon terassilla.

 

Pohjolassa vaikeus, Itämeren ankeus,

tuottaa suruu puseroon, mistä apu ahdinkoon?

Aija, tyttö pohjoisen, ratkoo pulmaa kerallaan

tähtikaarti Suomenmaan.

Ovat ihan tosissaan, ylpeyttä rinnassaan,

tuntee Aijan sukulaiset, sekä miehet että naiset.

Itämeri- sarja loisti, tiedonpuutetta se poisti.

Työssä suuret muutokset, johtajien vaihdokset.

Johtaa usein törmäyksiin, joskus jopa vääryyksiin.

Aija ei voi sitä sietää, senhän kaikki meistä tietää.

Päätös syntyy tuota pikaa, siinä ei oo mitään vikaa:

mietinnästä tulee tulos, lähden työstäni mä ulos.

 

Yrittäjän maailmaan, Aija sopii luonnostaan.

Kera kootun, hyvän tiimin, Aija tekee monen diilin.

Puolen vuosikymmenen, takonut on firma sen, tahtotytön pohjoisen.

 

            Toivomme elon polullesi onnen kukkaa monta,

monta ilon aamua ja iltaa surutonta.

Meiltä kiitos ihmiselle, oman suvun sydämelle, meidän Aija

Jantuselle, 

sisarukset perheineen.

Talvisotaan (1939 - 1940) syntynyt Juha Pentikäinen, 80 vuotta.

Kuvia klikkaamalla suurenevat.katakorhonen56@gmail.com

Juha Pentikäinen (kuvassa oikealla)

on kirjoittanut muistelmansa, jonka Väyläkirjat julkaisi Pentikäisen syntymävuoden 1940 kunniaksi. 

Vuoden 1940 maaliskuu oli talvisodan päättymisen aikaa Suomessa; talvisotaa seurasivat jatkosota ja Lapin sota. 

Niinpä Pentikäisen muistelmateoksen nimi on Synnyin talvisotaan. Muistamia kolmesta sodasta 1939 -1945.

Onnittelen Juha Pentikäistä muistelemalla metsäsuomalaisseudulle tehtyä tutkimusmatkaa, 2015. 

Valitsin onnittelurunoksi tietäjä Kaisa Vilhuisen ÄHKYTAUDIN LUVUN. 

Parhaimmat 80-vuotisonnittelut tuotteliaalle tutkijalle, tutkimusmatkailijalle ja kirjoittajalle - hienolle opettajalle!

   2015. Finnskogen.

Olin Juha Pentikäisen opastamalla

 "metsäsuomalaisretkellä muistojen, Kaarle XII:n ja Karhun kannoilla", elo-syyskuussa 2015.

Ruotsi pyrki sotimalla suurvallaksi samaan aikaan 1600-luvulla, kun "se kutsui" suomalaisviljelijöitä tilavammille Värmlandin kaskimaille. Tämä oli Finnskogenin alku. Suomalaismetsien alkuperäinen kulttuuri ja ihmisten kieli (suomi) säilyi vuosisatoja. Viimeinen "tietäjä" kuoli 1900-luvun puolivälissä.     

Finnskogen / Finnkultur / Keski-Ruotsin ja Norjan rajaseudut:

Torsby Finnkulturcentrum perustuu Richard Brobergin kirjastoon.

Museossa Sinikka ja Matti -nimiset nuket kertovat lapsille ja muille, kuinka Suomen vanhaa perua olleet ihmiset elivät Finnskogen-alueella ennen 1950-lukua. 

Sinikka Langeland, kommentit professori Timo Leisiö.

ÄHKYTAUDIN LUKU. ÄHKYRUNE.

Ähkypoika ähkyräinen,
Toinem poika tolleroinen,
Kolmas (poika) molleroinen!
Anna mullen vanttura,
Vantturan kahain,
Jolla minä ähkytautia tempaisen,
Pistotautia repäisen.
Tul kokkoi mustalta joilta,
Jollanka yks siip vettä viisti ,
Toinen taivasta jakoi,
Jolla oli kovat kourat -
Vaam mull`ov vielä kovemmat.

Kaisa Vilhuinen (1855 - 1941) oli Finnskogenin viimeinen tietäjä, runonlaulaja. Ähkyrunon on vuonna 1926 muistiin merkinnyt Lauri Kettunen.
                                                 

KARHUN EMUU -kirjan hankin Torsbyn museokaupasta. 

Kirjan kansitaitteesa on Sinikka Langeland, s. 1961.

Sinikka asuu Hedmarkissa i Finnskogen. Hän on muusikko ja kirjailija, joka on  

ammentanut esittämänsä laulut ja runot ja kansanmusiikin omasta rikkaasta kulttuuriperimästään.  Sinikka siis laulaa ja soittaa kanteletta ja suomalais-ugrilaista harppua. Hän on levyttänyt.

Juha Pentikäisen tutkimusaiheet 

ovat itseäni innostaneet keräämään  hänen teoksiaan. Alla muutama kansikuva kirjoista, joita löytyy kirjahyllystäni.

Julkaisuja suomeksi:
Kulttuuriantropologia (Lauri Hongon kanssa), 1970.
Marina Takalon uskonto, 1971.
Uskonto, kulttuuri ja yhteiskunta, 1987.
Kalevalan mytologia, 1987.
Suomalaisen lähtö, 1990.
Uskonnot maailmassa (Katja Pentikäisen kanssa), 1992.
Saamelaiset: Pohjoisten kansojen mytologia, 1995.
Lumen ja valon kansa (Katja Hyryn ja Antti Pietikäisen kanssa), 1995.
(Kristfried Gananderin) Mythologia Fennica, 1995.
Suomen kulttuurivähemmistöt, 1997.
Lars Levi Laestadius, Lappalaisten mytologian katkelmia (kääntänyt Risto Pulkkinen), 2002.
Karhun kannoilla. Metsänpitäjä ja mies, 2005.
Kontionpoika ja tsaarintytär (Vesa Matteo Piludun kanssa), 2006.
Samaanit. Pohjoisten kansojen elämäntaistelu, 2006.
Pyhän merkkejä kivessä (Timo Miettisen kanssa), 2003.

 

TALVISOTA 1939 - 1940. Mukana Vaattojärven Oskari Heikki.

Kuvassa Aune ja Oskari Heikki Vaattojärveltä.

(Kauko) Oskari Abielinpoika Heikki (e. Kangas) syntyi Kolarin Vaattojärvellä 16.9.1911.

Hän solmi avioliiton vuonna 1936 Aune Pasman kanssa; häät pidettiin morsiamen kotona Pasmajärven Vanhassatalossa.
Lapsista (8) Hilkka syntyi 1937 ja Nante 1938.

Tummat pilvet varjostivat isänmaatamme. Marraskuussa 1939 alkoi talvisota. Isän oli lähdettävä sinne jonnekin. Äiti odotti kolmatta lasta. Ja niin syntyi tammikuussa 1940 Heikin perheelle talvisodan lapsi, Eini.

Talvisota kesti 105 päivää. Kun sota 13. maaliskuuta 1940 päättyi, Oskari pääsi rintamalta kotiin. Kesäkuussa 1941 Oskarin oli taas lähdettävä. Hänet kotiutettiin jatkosodan päätyttyä. Kotiin Vaattojärvelle hän palasi joulukuussa 1944.

Lapin sotaan hänen ikäluokkaansa ei enää kutsuttu. Perhe saatiin kotiin evakkomatkalta Ruotsin Sundsvallista kesäkuussa, 1945.

Oskari kuoli 18.5.1984.

Kuvassa Kaisa Sofia Eevantytär Pieskän sukujuuret.
Kaisa Sofiasta tuli Abiel Heikin äiti, ja näin olleen hän on Vaattojärven Heikkien esiäiti.

Sukupuukuvassa Heikin Oskarin ja sisarusten vanhemmat ja muutama esi-isien sukupolvi.

14.4.2019. Museovirastolta rahaa Kolarin kotiseutumuseon kehittämiseen

Aloitus 1980. Pääkön pirtin purkutyöt.

2012. Varastotilat evakossa vanhan keskikoulun kellarissa.

2017. Näkymä järveltä käsin.

PÄIVITYS, 16.6.2019, alla olevia
linkkejä klikkaamalla pääset lukemaan "Pääkön Alesin ja Maijun ajan" asukkaista kuin myös museonhoitajan esittelytekstiä museosta.

Linkki 3 (Kuvia museosta) sisälsi Google-albumeihin tallentamia omia ja Liisa Virtasen kuvia museotoiminnasta.

Linkki ei enää ole löydettävissä. 

1. Pääkön Pirtin asukkaita

2. Museonhoitaja kirjoittaa museosta

3. Kuvia museosta (Liisa Virtanen ja Katariina Korhonen)  

 












































Museovirasto
on jakanut lähes 600 000 euroa avustuksia paikallismuseoiden hankkeisiin vuodelle 2019.
Suurin myönnetty avustus oli 10 000 e ja pienin 1500 e.

Kotiseutuyhdistys Vasittu Luuta on iloinen, että  kunta on tälle vuodelle (eli 2019) avustusta hakenut, sillä nyt sitä tuli: kunnan kotiseutumuseon kehittämiseen on myönnetty 5000 e.

Kolarin kunnan ainoa paikallismuseo sijaitsee Sieppijärvellä, ja varmaan siksi siitä harhaanjohtavasti käytetään Kolarissa myös nimitystä Sieppijärven museo.
Koskelassa ei siis ole kotiseutumuseota, vaan kotimuseo, ja Sieppijärvellä kotiseutumuseo on ehdottomasti Kolarin kotiseutumuseo.

Tässä Museoviraston myöntämät avustukset:

Tosin alla oleva linkki ei kuitenkaan enää toimi. (2026) 

https://www.museovirasto.fi/uploads/Avustukset/Avustukset_paikallismuseoiden_hankkeisiin_2019.pdf

2017. Joen Tupa näyttelytilana.

Vasitun Luuan lukijoille tiedoksi, että tämän linkin takaa löytyy Kolarin muinaisasiain toimisto -niminen blogi, jossa puheenjohtaja, arkeologi Hilkka Oksala, esittelee mielenkiintoista Kolarin muinaisaikaa.

Kolarin muinaisasian toimiston blogista löytyvät tähän mennessä seuraavat julkaisut: 

Uudelleen ohjaus Muinaisasian toimistoon toimii.

ÄKÄSJOKISUUN KALKKITÖRMÄ, 15.1.2015,

HANNUKAISEN SAIVO, KENTTÄRAPORTIT, 18.1.2015,

TERVETULOA KOLARILAISEN MUINAISTOIMISTON PLOKIIN, 14.12.2013

HANNUKAISEN SAIVO, 14.12.2013.

 

Päivityksiä

1.
Sieppijärven lastenkoti 1939 - 1944
- päivitetty juttu löytyy esimerkiksi hakusanalla Sieppijärven lastenkoti tai

 https://vasittuluuta.blogspot.com/2013/01/sieppijarven-lastenkoti.html
Hakusanan paikka on vasemmalla yläpalkissa.

Kolarin seurakunnan toiminnassa kaunein osa ovat Kauneimmat Joululaulut

Kauneimmat Joululaulut ovat sekä suomalaista kirkkohistoriaa että Suomen Lähetysseuran ja luterilaisseurakuntien elävää toimintaa. Edelleen Kauneimmat Joululaulut soivat myös Kolarin seurakunnassa. Tilaisuudet ovat kauneinta, mitä seurakunta järjestää.

Tänä aamuna kuulin aamukahvini aikana lyhyen tarinan Suomen Lähetysseurasta. Tämä sai minut etsimään tietoa joululauluihin liittyvistä tarinoista. Silloin löysin Reijo Pajamon tekemän tutkimustyön.

Päivän mittaan myös tajusin, miten syvällinen merkitys menneillä "kirkkokuorovuosilla" on ollut kasvuuni, sillä sain kasvaa laulavassa ympäristössä. Sopraano-äitini (s.1930) lauloi aikanaan Kolarin kirkkokuorossa, pikkusiskoni (s.1971) lauloi lapsikuorossa, ja minun paikkani kirkkokuorossa oli Filpan Tyynen vieressä. 

Ja kun kerran, yhden jumalanpalvelukseen liittyvän esiintymisen jälkeen (1980-luvulla), kokoonnuimme seurakuntakodin puolelle kirkkokahveille, kävi Raittimon August ikään kuin kirkkokansan puolesta kiittämässä minuakin sanomalla: "Tunnistin äänesi. Kirkkokuoro tarvitsee sinuakin."

Maa on niin kaunis -kappale pitää minua iloisesti "hereillä"... Suurin osa tuntemistani mollivoittoisista joululauluista puhuttelee - nurinkurista kylläkin, vahvistamalla elämäniloa. 

Kiitollisuus nousi tänäänkin päällimmäiseksi tunteeksi, kun löysin hyvässä tallessa olleen Kauneimmat Joululaulut -levyni!
Olen kiitollinen Virpi-siskostani, joka sai omana lapsuusaikanaan osallistua ystäviensä kanssa lapsikuoron toimintaan. Olen kiitollinen hänestä, kaikista seurakunnan kuorolaisista ja itse  kuorosta laulamassa juuri tällä LP-levyllä "Hoosiannaa" (Kolarin seurakunnan lapsikuoro, 1.43) ja "Betlehemin seimellä" (Kolarin seurakunnan lapsikuoro, 1.07). 

Olen skannannut (levyn sisälehdelle painetun) yhteiskuvan (alla) Kolarin lapsi- ja nuorisokuoroista. Vaikka kuvasta ei helposti tunnista yksittäisiä laulajia, liitän sen tähän, koska hienointa on,  että kuoro todellakin on ollut toiminnassa, ja se on esiintynyt ja tullut jopa levyttäneeksi yhdessä muiden Oulun hiippakunnan kuorojen kanssa.
Maila Vuohtoniemelle kuuluu sydänlämpöinen kiitos vuosien toiminnasta Kolarin seurakunnassa!
Vastaavaa lasten- ja nuorten kuorotoimintaa ei olla koettu Vuohtoniemen jälkeen.

KAUNEIMMAT JOULULAULUT -TEKSTINI perustuu siis 

kotiarkistostani "löytyneen" Oulun Hiippakunnan toimittaman joululevyn (1984) 

takakansi- ja sisälehtiteksteihin, jotka ovat laulujen osalta Reijo Pajamon kirjoittamia. 

Pajamo (s.1938 Sortavalassa) on Suomen arvostetuin ja työteliäin joululaulujen tutkija. 

Tämän tekstini lopusta löytyy Pajamon teosluettelo.

Suomen Lähetysseuran aloitteesta on maamme seurakunnissa järjestetty vuodesta 1973 lähtien Kauneimmat joululaulut -tapahtumia, jotka ovat saavuttaneet valtaisan suosion seurakuntalaisten (ja muiden) keskuudessa.

Suosion innoittamana on Lähetysseura yhdessä Finngospelin kanssa tuottanut Kauneimmat joululaulut -nimisen levysarjan, jonka valmistamiseen ovat osallistuneet kaikki Suomen hiippakunnat. Kahdeksan levyä sisältävä levysarja on lajissaan ainutlaatuinen. Koskaan aiemmin (1984) ei maassamme ole tuotettu levysarjaa, joka sisältäisi yhtä paljon joulumusiikkia kuin tämä sarja.

Kolarilaisperinteen kannalta merkittävää tässä äänitejulkaisujen sarjassa on se, että yksi Oulun hiippakunnan äänitteelle valitsemista alueen kirkkokuoroista on Kolarin seurakunnan nuoriso- ja lapsikuorot. Molempia kuoroja johti tuohon aikaan 1980-luvun alussa kanttori Maila Vuohtoniemi.  

Mitä sisälehdessä (kuva yllä) lukee Kolarin seurakunnan kuoroista?

Kolarin seurakunnan nuorisokuoro. Johtaa kanttori Maila Vuohtoniemi.

Kolarin seurakunnan nuorisokuoro on perustettu syksyllä vuonna 1980. Aluksi se toimi tyttökuorona, mutta jo syksyllä 1981 saatiin ensimmäiset pojat mukaan, ja siitä lähtien kuoro on toiminut sekakuorona. Nuorisokuoro on konsertoinut mm. Ruotsissa, Borlängessä ja Ludvikassa, sekä äänittänyt  lauluja Taalainmaan radioon. Läänintason taidetapahtumiin on osallistuttu vuosina 1981 ja 1984, joista viimeksi mainitussa kilpailussa kuoro palkittiin kunniakirjoin.

Kolarin seurakunnan lapsikuoro. Johtaa kanttori Maila Vuohtoniemi.

Kolarin seurakunnassa on kaksi lapsikuoroa. Molemmat on perustettu syksyllä 1980. Lapsikuorojen toiminta on jumalanpalveluskeskeistä. Lisäksi on tehty vierailuja eri kylille, esimerkiksi Kauneimmat joululaulut -tapahtumien merkeissä. Keväisin on työkauden päätöskonsertti yhdessä muiden kuorojen kanssa. Oma kasetti, jossa oli mukana myös kirkkokuoro, on nauhoitettu keväällä 1982.

Betlehemin seimellä. Kolarin seurakunnan lapsikuoro, esityksen kesto minuuteissa 1.07.

1. Te lapsoset, lapsoset kiiruhtakaa

ja seimelle tallin te polvistukaa 

ja nähkää mi ihme on teillekin nyt,

vain Luojamme armosta syntynyt.

2. On seimen oljilla lapsonen

hän hohteessa tähden ihmeellisen 

kuin taivainen kirkkaus itsekin on,

niin puhdas ja lempeä, tahraton.

3. On Joosef ja Maria vierellään,

Pyhä rakkaus loistavi silmistään.

Tuo paimenet lapselle lahjojaan, 

ja enkelten laulu nyt täyttävi maan.

Reijo Pajamon tarina virteen ENKELI TAIVAAN LAUSUI NÄIN.

Virttä Enkeli taivaan lausui näin on sanottu maailman tunnetuimmaksi jouluvirreksi. Sen kirjoitti saksalainen Martti Luther vuonna 1535 perheensä joulunviettoon. 

Virsi pohjautuu tuttuun jouluevankeliumiin ja on kirjoitettu siten, että se voidaan esittää kuvaelmana. Tästä syystä Lutherin jouluvirressä esiintyvät kaikki evankeliumin kohdassa mainitut henkilöt: Joosef, Maria, Jeesus-lapsi, enkelit ja paimenet.

Virsi alkaa enkelien puheella, jatkuu paimenten puheella ja päättyy enkelien ylistyslauluun "Nyt Jumalalle kunnia".

Reijo Pajamon teosluettelo:

• Koulun laulutunnilla: tietoa vanhoista koululauluista (2013)
• Joululaulujen kertomaa (2011)
• Musiikista ja muusikoista (2010)
• Musiikkiopistosta musiikkiyliopistoksi: Sibelius-akatemia 125 vuotta (2007)
• Kirkkomusiikki (2004)
• Laulun ja soiton Sulasol: Suomen laulajain ja soittajain liitto 75 vuotta (1997)
• Taas kaikki kauniit muistot: joululaulujen taustat ja tarinat (1992)
• Hymnologian peruskurssi (1991)
• Tuhansin kielin: Suomen kirkkomusiikkiliitto 60 vuotta (1991)
• Peruskoulun virsitieto (1988)
• Maakuntalaulumme (1987)
• Sortavala: Laatokan laulava kaupunki (1985)
• Virtemme kiitosta kantaa: tietoja uusista virsistä 1984 (1984)
• Sulasol 60 vuotta: juhlakirja (1982)
• Taas kaikki kauniit muistot: joululaulujen taustat ja tarinat (1982)
• Menkää maitten ääriin asti: suomalaisen virsikirjan lähetysvirsistä, niiden taustasta ja tekijöistä (1980)
• Opettelemme uusia virsiä: virsikirjakomitean valmistaman kokeiluvihkon virsien taustaa ja tekijöitä (1979)
• Suomen koulujen laulunopetus vuosina 1843-1881 (1976)

Pajamo tunnetaan myös useiden kuorojen juhlakirjojen kirjoittajana.